Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vajaan vuoden ja muutimme jonkin aikaa sitten yhteen. Eräänä päivänä puhuessamme ns. pehmoja, kerroin hänelle ajatukseni joka on ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Kerron hänelle että haluaisin olla koko lopunelämääni hänen kanssaan.
Poikaystäväni suorastaan kavahti ja on ollut jonkinverran etäinen tämän jälkeen, eikä puhu enää meidän tulevaisuudestamme kuten ennen.
Kertoisitteko miehet (ja mikseivät naisetkin) oliko tämä klassinen virhe jonka nainen tekee. Pelästytinkö miesparan nyt perinpohjin ja sain hänet ajattelemaan "olenko tuon naisen kanssa koko elämäni, koko elämäni..".
Kiitokset jo etukäteen
Poikaystäväni suorastaan kavahti ja on ollut jonkinverran etäinen tämän jälkeen, eikä puhu enää meidän tulevaisuudestamme kuten ennen.
Kertoisitteko miehet (ja mikseivät naisetkin) oliko tämä klassinen virhe jonka nainen tekee. Pelästytinkö miesparan nyt perinpohjin ja sain hänet ajattelemaan "olenko tuon naisen kanssa koko elämäni, koko elämäni..".
Kiitokset jo etukäteen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Herrajumala sentään, minäkin säikähdin kun luin juttusi, vaikka en edes ole poikaystäväsi!!!
Herrajumala sentään, minäkin säikähdin kun luin juttusi, vaikka en edes ole poikaystäväsi!!!
Nykytrendi on että toisen kanssa ollaan vain niin kauan kun löytyy parempi. Kavahtaminen johtuu juuri siitä, että eikö tosiaankaan saisi enää vaihtaa parempaan. Kauhistuttavaa sitoutua olemaan yhden kanssa!
Itsessään rehellisyys on ehyen parisuhteen yksi peruspilareista.
Mutta tiedätkö itse haluavasi olla kumppanisi kanssa loppuelämäsi?
jonkun ajatuksissa "haluan olla kanssasi loppuelämäni" tarkoittaa sitä, että minusta tuntuu _nyt_ että haluan olla kanssasi loppuelämäsi, niinkuin se todellisuudessa onkin, sitä ei voi koskaan tietää miten ihmiset ja ajatukset muuttuvat.
Jollekin taas sana "loppuelämä" tarkoittaa sitä sananmukaisesti. Kauhistuttavaa ei sinänsä ole se, että sitoutuisi olemaan yhden kanssa, vaan se, millainen mielikuva kenelläkin sanoista on.
Ja tietää vaimokin. Menimme naimisiin ollaksemme yhdessä koko elämämme.
Hyvä ja sitoutunut parisuhde pitää ympärillään myös vahvaa tukiverkostoa: mm. yhteyttä sukuihin. Avioero ei siis olisi vain kahden välirikko, se olisi välirikko kymmenien elämän läheisimpien ihmisten kanssa. Asia, jota ei koskaan näytetä korostavan. Siksikö ei, koska nykyihmisellä ei ole ystäviä puolison suvun piiristä? (Eihän vaihtuvia kavereita ole varmaan kovin innokas esittelemäänkään)
Ja onhan tottavie mukavampaa kun kyläillessä tietää tapaavansa saman parin kuin viimeksi. Ei tarvitse arvuutella, onko nyt muurarin vuoro kun maalari maalasi jo talon ja paiskattiin pihalle.
mahdollista että sun mies ei ajattele teistä samoin?? tai haluaa edetä päivä kerrallaan, mitään sen kummemmin suunnittelematta...
Jos mun tyttöystävä sanois mulle noin, niin varmasti nousis kaikenlaisia ajatuksia pintaan tulevaisuudesta ym. joita sitten miettisin ja varmasti vaikuttaisin etäiseltä. Mun mielestä noiden puheiden aika on sitten kun ollaan menossa naimisiin, silloin voi varmasti sanoa että sut mä haluun ja sun kanssa haluun olla koko loppuelämän.
Te ootte olleet yhdessä vuoden... En nyt tiedä haluaisinko kuulla vuoden jälkeen tollasia puheita. Mieti tarkoitatko itse todella sitä.