Niin laitan tämän viestin tälle palstalle, koska täältä saattaa löytyä vanhempaa ja kokeneempaa lukijakuntaa kuin esim. miesten logiikka-osastolta.
Olen siis päälle kolmekymppinen nainen ja tapasin jokunen aika sitten vanhemman miehen jonka kanssa olemme nyt tapailleet harvakseltaan mutta tapailut olleet sitten sitäkin kiihkeämpiä. Molemmilla samanlainen tausta eli juttu luistaa ja mukava olla muutenkin yhdessä mutta, mutta..hän on eronnut n. puoli vuotta sitten pitkästä avioliitosta (lapset aikuisia) ja mietinkin voiko näin lyhyen ajan kuluttua aloitetusta tapailusta kehittyä mitään sen vakavampaa. Kokeeko hän minut vain "nuorena valloituksena", keski-ikäisen miehen haluna palata takaisin nuoruuteen (näin kliseisesti vedettynä)?
Itse olen jo aika ihastunut tähän mieheen joten tietysti pelkään että tulen satuttamaan (taas) itseni näissä rakkausasioissa. Kannattaako pitää tämä vain casual-suhteena eikä ajatella sen enempää..? itse en halua ottaa puheeksi mitään tulevaisuuteen liittyvää näin varhaisessa vaiheessa etten pelästytä miestä pois.
Kokemuksia/mielipiteitä?
Olen siis päälle kolmekymppinen nainen ja tapasin jokunen aika sitten vanhemman miehen jonka kanssa olemme nyt tapailleet harvakseltaan mutta tapailut olleet sitten sitäkin kiihkeämpiä. Molemmilla samanlainen tausta eli juttu luistaa ja mukava olla muutenkin yhdessä mutta, mutta..hän on eronnut n. puoli vuotta sitten pitkästä avioliitosta (lapset aikuisia) ja mietinkin voiko näin lyhyen ajan kuluttua aloitetusta tapailusta kehittyä mitään sen vakavampaa. Kokeeko hän minut vain "nuorena valloituksena", keski-ikäisen miehen haluna palata takaisin nuoruuteen (näin kliseisesti vedettynä)?
Itse olen jo aika ihastunut tähän mieheen joten tietysti pelkään että tulen satuttamaan (taas) itseni näissä rakkausasioissa. Kannattaako pitää tämä vain casual-suhteena eikä ajatella sen enempää..? itse en halua ottaa puheeksi mitään tulevaisuuteen liittyvää näin varhaisessa vaiheessa etten pelästytä miestä pois.
Kokemuksia/mielipiteitä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Nämä asiat pitää ottaa itse selville, turhaa niitä on täällä kysellä. Olkaa toisillenne avomielisiä ja huomioikaa toistenne toiveet. Tee heti selväksi että haluat rehellisyyttä suhteeseenne. Eiköhän se siitä....
Kirjoitat, että "vanhemman" miehen. Kuinka paljon vanhemman, 10 v, 20 v vai 30 v. Oot itse reilu 3kymppinen, onko sulla lapsia ja/tai pitkää liittoa takanasi?
Aikuisista lapsista aavistelisin, et mies on 5kympin hujakoilla ehkä jopa päälle ja yhden perhe-elämän jo elänyt. Oletteko jutelleet mitä kumpikin elämältään haluaa. Haluatko sinä perheen lapsineen? Entä mies, onko helpottunut erostaan ja haluaa vain pitää hauskaa? Jos mietit pidempää suhdetta, ajattele itseäsi ja häntä 10 vuoden päästä. Seuraa sen ikäisiä miehiä ympärilläsi, haluatko sellaista? Kukaan ei säily ikinuorena - ei edes miehet :)
Ikäero sinänsä ei ole se juttu, vaan se mitä kumpikin elämältään haluaa ja odottaa.
No tässähän on ikäeroa se about 20v eli ihan reippaasti kyllä..itse olen aina ollut ehkä sellainen "oman tien kulkija" eli muutama vakavampi suhde takana mutta ei sen kummempaa- ei lapsia tai avioeroa eli siinä mielessä aivan eri lähtökohdissa ollaan.
Toisaalta olen melko varma etten halua itse koskaan lapsia, enkä siis koe sitä tässä tapailussa mitenkään ratkaisevaksi tekijäksi. Moni muu asia vaivaa- esim. hänen vaimon reaktio tai lasten tapaaminen jne. (jos siis näihin asti päästään). En ole aiemmin ollut kuin max pari vuotta vanhempien miesten kanssa joten mitään isäkompleksia on mielestäni turha tästä vetää. Vaikka tätä ei kukaan kommentoija tainut tuodakkaan esiin.
Toki täytyy myöntää että vanhemmassa miehessä viehättää juuri se kypsyys, kohtelu naista kohtaan, fiksuus jne. Joskus kyllä tuntee itsensä hiukan "nuoreksi tytönhupakoksi" mutta ihan positiivisessa mielessä :)
Ero oli heillä yhteinen sopimus ja sovussa tehty- siitä en koe pelkoa. Tai uhkaa ex-vaimon taholta. Mutta tuo hauskapito-aspekti toki on se juttu mitä mietin. Voi olla että erosta toipuminen tapahtuu helpommin kun on kuitenkin joku olkapää ja uusi nuori nainen jonka kanssa varmasti erilaista ja voi vain ottaa ne "parhaat palat" päältä..? koska vaikeaa se on eroprosessi on kuitenkin käsítellä vaikka kyseessä ns. sopuero olikin.
Jaa-a, vai 10 vuoden kuluttua..enpä ole sellainen ihminen joka tuollaisia ajattelee- elän siis tätä päivää, yksi päivä kerrallaan. Eipä sitä näin ensi-ihastuksen huumassa edes halua ajatella, fiilikset vie jne. Kai se tästä kun ei kummempia suunnittele, kuten joku mainitsikin.
Voi vaan olla että itkuun loppuu tämä homma mutta toisaalta turha sitä on murehtia ennakolta..eli puheet on näin tyypillisenä naisihmisenä erilaiset kuin ajatukset!
vaivaaviin kysymyksiin suhteestanne saat, kun tosiaan mietit mitä siltä haluat. Jos menet vain päivän kerrallaan, niin ok, mitäpä sitä funtsaamaan. Mutta, jos reilu 3kymppisenä jo jotain pysyvämpää haaveilet ja just tämän miehen kanssa, niin kannattaa pari ajatusta tuhlata siihen tulevaisuuteenkin. Se vanhuus kun tulee ikään kuin puskan takaa. Usko mua; nainen 40-50 välillä on monella tapaa parhaassa vedossa ja vaatii mieheltäkin yhtä sun toista ;) Ai, ai, jos mies siinä kuviossa on 60-70 v. ja kuitenkin on kiintymys jo rakennettu pitkässä suhteessa.
Mitä tulee tuohon miehen ent. elämään, niin kai sekin on täysin riippuvainen ihmisistä. Pientä nikottelua tietysti voi esiintyä, jos isin uusi on iältänsä lähempänä lapsia kuin isää - tytär varsinkin voi olla kova pala, tai sitten ei.
Entä omat taustajoukkosi, miten mies istuu esim. sinun ysäväpiiriisi? Onko yhteistä? Onhan sitä sosiaalista elämää sen parisuhteen ulkopuolellakin, vaikka alussa ehkä riitätte toinen toisillenne.
Tuleepa nyt negatiivista tekstiä vastaajilta..ehkä sitä omassa pienessä päässä miettii että miten ne muut (nimiä mainitsematta) on onnistuneet vaikka nainen paljon nuorempi ja vielä muksujakin yhdessä tehty..? ja tämä on mielestäni juuri se asia mikä EI ole meidän kohdalla pahin koetinkivi eli jos haluaisin lapsia niin en ehkä haluaisi heidän isänsä olevan eläkkeellä ennen lasten murrosikää.
Tiedän myös että miehen seksuaalisuus varmasti vähenee iän myötä, mutta eiköhän sekin ole tapauskohtaista. Ainakaan vielä ei havaittavissa mitään hälyttävää..10 vuoden päästä asia voipi tietysti olla eri ;) eli jos järkevästi ajattelee ja varsinkin SEKSIÄ niin so not, ehkä mieskin asian tajuaa..? tai jotain. Anteeksi kypsymättömyyteni mutta ajatukseni ei suostu menemään noin pitkälle näin varhaisessa tutustumisen vaiheessa..
Ystäväpiiri varmasti kummallakin totaalisen erilainen kuten kaikki tajuavat. Tämäkään ei ole mielestäni se koetinkivi tässä iässä enää, tulevat sitten toimeen tai eivät. Kyllä hyvät ystävät pysyvät eri elämäntilanteista huolimatta. Ja neuvovat tietysti kuten sinäkin miettimään asioiden järkevyyttä. Mutta miten sitä voi elää vain ajattelemalla miten järkevää tämä on?? väitän että jokainen meistä vähän kokeneemmista on tehnyt tunteiden saralla jotain "ei niin järkevää.."
Mutta peruskysymyshän oli mitä se MIES ehkä tässä meinigissä miettii, siis miesten näkökantoja asiaan kaipaisin myös. Ihan jo tiedostettua juttuahan tässä on tullut esiin eli tiesin kyllä että ei varmasti kovin isot voittomahdollisuudet tällaisissa tapauksissa ole..
en nyt oikeastaan pitäisi näitä mielipiteitä negatiivisina, ennemminkin realistisina. Menette miehen kanssa ihan eri tahtiin elämässänne. Mies on elänyt koko aikuisen ikänsä 20-30 vuotta aviomiehenä ja perheenisänä tietynlaista elämää - syntynyt 50-luvulla. Ei semmoista millään pysty itsestään poisamaan. Sinä taas kokemusmaailmaltasi ihan eri; ei pitkää liittoa eikä kokemusta omista lapsista.
Ei täällä kukaan mielestäni ole ilmaissut, ettette voisi onnistua yhdessä, mutta kun kerran kysyit...
En kylläkään ajatellut pelkästään seksiä tuon myöhemmän ikäeron vaikutuksen kohdalla. Kysymys on myös siitä, että toinen alkaa olla jo aika vanha sekä mieleltään että kropaltaan ja kaikenlaista kremppaa alkaa esiintyä. Käy ehkä niin, että sinä haluat mennä, mutta mies haluaa vain olla tutussa ja turvallisessa, ei jaksa liehua, ei kiinnosta. On koti ja mukavat oltavat, omat pikku harrastukset, lasten perheet ja vaarina olo. Sellaista luonnollista muutosta.
Ystäväpiirinkin suhteen en niinkään ajattele sitä toimeen tulemista, vaan sitä että jutut on aika erilaiset noinkin isolla ikäerolla. Jaksaako mies innostua. Ja miten itse sopeudut miehen ympyröihin, kun kaverit on 5-6kymppisiä ja ystävät usein pitkäaikaisia jo avioliiton ajoilta. Eihän näitten tietysti tarvitse ongelmia olla, mutta tosielämässä usein sellaisiksi muodostuvat.
Ei kai sitä kaikkea "järjellä" tulekaan ajatella, mutta tietty realismi näissä kuvioissa on syytä ottaa huomioon ja ainakin ajatella asiat etukäteen. Päättää sitten joko hyväksyä tai hylätä, mutta tietoisesti.
Miksi itkisit jos/kun suhteenne päättyy..? Ota nyt suhteesta se ilo ja riemu, minkä saat ja jätä vakaat tulevaisuuden rakentelut pois. Me naiset, omaksi taakaksemme, alamme jo heti suhteen alussa vaalia sitä pesänrakennusviettiä, mille miehet eivät edes ajatusta uhraa, heti eron jälkeen.
Itse erosin hieman yli 40 vuotiaana, enkä ikimaailmassa ole osannut ajatella 20 v vanhempaa miestä itselleni. Sitä paitsi kun vanhempi mies eroaa, ei hänellä ole enää kiirettä avioliiton kiemuroin kun naisia saa ilman vihkivalojakin.
Nauttikaa siitä mitä on ja erotkaa ajoissa ystävyydellä ennenkuin tarvitsee itkeä!
Ymmärrän kyllä näkökantasi ja kommenttisi, ehkä halusin saada asiaan vain hiukan eri näkökulmaa..(ja positiivista tietty myös:)
Siis alkuperäinen kysymyshän oli se mitä mies itse päässään voisi ajatella..? siis voiko tuon ikäinen ottaa tosissaan koko juttua vai pitääkö vain "leikkikalunaan" jonka kanssa ei sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia ajatellakkaan. Koska nythän on kyse aika tuoreesta jutusta ja en halua miestä pelästyttää pois kysymyksillä/uteluilla jne. Hänellä paljon menoja töiden puolesta, ystäviä (niitä vaimon tuntemia varmasti moni) ja sosiaalista elämää johon en vielä ole päässyt sen enempää tutustumaan. Siksi tämä kaikki on omasta puolesta vain spekulaatiota ja naismaista liian etukäteen kaiken ajattelua..
Totta varmasti tuo menemiseen liittyvät jutut mutta ehkä sitä ajattelee (naiivina) että menee sitten yksin omien kavereiden kanssa jos ei toista kiinnosta. Ei taida ihan näin yksinkertaista olla..? tiedän kyllä että mies menee työn puolesta paljon ja käy ulkona ja siksi haluaa varmasti naisen jonka kanssa voi sitten rauhoittua kotona.
Nonniin, nyt olen itsekkin jo näkemässä vain negatiivisia puolia koko jutussa, help..joku antakoon nyt jotain postiivista OMAKOHTAISTA kokemusta pliis :)
Näinhän se on, taisi tulla kiteytettynä koko homman juju..mutta taas naisen suusta.
Me mietimme -ja siksi tänne kirjoittelemmekin- näitä asioita aivan liikaa vs. ne miehet jotka elävät ja menevät ilman samaa hemmetin ajatustaakkaa. Miksi, oi miksi ei voisi vain elää tätä hetkeä miettimättä mihin se johtaa...
(tuo "erotkaa ajoissa ystävyydellä" kieltämättä silti kuulostaa hirveän väärältä ajatusmallilta tässä vaiheessa, oi voi..)
Luin uudestaan tuon aloituksesi, jossa kylläkin pohdit tulevaisuuttanne ja sitä ettet vielä halua pelottaa miestä puheillasi yhteisestä elämästänne. Niin, että ehkä et sitenkään ajattele pelkkää "päivä kerrallaan" -suhdetta, vaan jotain pysyvämpää. Olet ehkä rakastumassa ja epävarma miehen suhteen.
Toistan vielä sen ajatuksen, että miehellä tosiaan on pitkä avioliittohistoria, lapset ja sopuero exästä. Hetken maisteltuaan vapautta, voi alkaa se tuttu ja turvallinen ja sovusta päätellen ihan mukavakin exä kiinnostaa. Riippuu tietysti siitä, mitkä olivat eron syyt ja kumpi aloitteellinen. Mutta silti; sovussa edelleen ja pitkä yhteinen historia ja yhteiset lapset, lapsenlapset, suku...ja kaikki se. Mihin ajattelit itse sijoittuvasi tuossa kuviossa?
Kehottaisin vakavasti todellakin ottamaan tämän vain casual -suhteena. Itsesi takia.
No, näin pikku pilke silmäkulmassa arvelisin, etteivät ne nyt niin pöhköjä ole, että todelliset ajatuksensa paljastaisivat. Naisia on paljon helpompi pitää koukussa, kun antaa ymmärtää, että kyllä tämä tästä vielä saman katon alle päätyy.
Monille, nimenomaan vanhemmille pitkän liiton miehille, on aika tyypillisä, että heillä on ainoastaan yksi oikea liitto ja perhe - riippumatta siitä onko erottu vai ei. Muita suhteita saattaa olla vaikka kuinka.
Itse päätät omalta osaltasi, millaista suhdetta/illuusiota suhteesta, haluat ylläpitää.
Jospa sitten kysyisit tältä keski-ikäiseltä, vanhenevalta mieheltä mitä hän sinusta haluaa. Ei sitten tarvitsisi lukea sinun ajatusmaailmaan sopimattomia ajatuksiamme...
Vanha sanonta: laiha sopu on parempi kuin lihava riita - vähentää kyynelehtimistä.
"leikkikalunaan", mutta ei voi itselleen, ajatuksilleen ja tottumukselleen mitään. Ensi-innostuksen mentyä alkaa kaivata sitä tuttua elämäänsä. Sanotaanko vaikka niin, että silloin mies löytää vihdoin itsensä eronsa jälkeen.
Ihastuminen reippaasti nuorempaan naiseen pian eron jälkeen oireilee ehkä kaipuuta nuoruuden päiviin. Keski-ikäiselle miehelle voi olla kauhun paikka oma vanheneminen ja sen tajuaminen, että elämä ja aika on rajallista. Halutaan kokea "kerran vielä" -elämys ja mikä siihen paremmin sopisikaan kuin reilusti nuorempi nainen.
Seuraapa tilannettasi sillä silmällä, että tahtooko mies todella sinut osaksi elämäänsä; kuinka pian esittelee lapsilleen, sukulaisilleen, ystävilleen. Puhuuko yhteisestä lähitulevaisuudesta, ensi kesästä vaikka ja lomasuunnitelmistaan. Kuuluko niihin? Mistä muusta puhelette kuin tunnehurmastanne, yleisistä asioista tai työasioista (ymmärsin, et ootte samalta alalta). Kertooko mies henk.koht. jutuistaan tai tuntemuksistaan?
Tämmöisistä jutuista saat pientä osviittaa siitä mitä mies haluaa suhteeltanne tai tietääkö itsekään mitä oikeasti haluaa - semmoinenkin on mahdollista.
Kyllä jos on vasta jonkin aikaa sitten tavannut kivan miehen, niin suotta sitä joutavia miettii ja menee asioiden edelle. Mitään ei kannata välittää a)ikäerosta tai b)kuinka kauan on avioerosta tässä vaiheessa tai c)olenko laastarisuhde-höpinästöistä tai d)tuleeko tämä kestämään hamaan hautaan saakka.
On joskus opeteltava kiitollisuutta. Aloittamalla vaikka näin, että:" kiitos kun sain kohdata elämässäni miehen joka sytyttää ihan täysillä". Antaa hevosen murehtia, sillä on isompi pää.
Terve ihminen mietti kyllä näitä asioita. Eriasia on sitten taas ihmiset jotka kuvittelevat olevansa jotenkin kehittyneempiä kuin ikäisensä tai sitten vaan haluavat vanhemmalta mieheltä sitä ja kun aika koittaa niin taas sattuu ja totisen lujaa. Eikä milloinkaan kannata hypätä toisesta suhteesta suoraan toiseen, vaan on oikein jonkun aikaa olla itsekseen,tutkia itseään ja miettiä. Näitä virheitä tein joskus nuorempana ja nyt viisastuneena yli 40v häpeän yhä niitä. Maine meni ja kunnia ei kasvanut.
Kokeneena mummona sanon että ikäero vaikuttaa enemmän korvien välissä.
Meillä ikäeroa 15 vuotta ja kaikki päin helv..
mutta : ei johdu ikäerosta vaan ihan muista seikoista. Rohkeutta sinulle!!
pelkistä ikävuosista kiinni, vaan on enemmän tyyppikysymys. Itselläni on lähes aina ollut muutaman vuoden nuorempi mies, paitsi ihan nuorena vajaa parikymppisenä. Selkeä "isukki" -juttu, joka ei kovin kauaan kestänyt (eroa oli 7 v.), erot oli liian suuret.
Itse olen aina ollut ikäistäni nuoremman oloinen, rasittavuuteen asti. Mutta se on tarkoittanut ulkonäön lisäksi myös tiettyä "pirteyttä", aktiivista elämänasennetta, sporttisuutta, uteliaisuutta, huumoria ja hauskanpitoa. Jäykistely, muodollisuus ja kangistelu ei ikinä oo ollut mun juttu. Tietty, jos olisin kaikin tavoin lady-like ja aina hillitty, vois joku harmaaohimoinen gentlemankin kiinnostaa. Ja sellaisia tekopirteitä, ikinuoria motoristipappoja en oikein diggaa. Se on useimmiten pelkkää hetken hrmaa ja kuorta, jota hiukan rapsutettua paljastuu kin aito setämies.
joka oli juuri eronnut minua vanhempi mies. Aluksi oli hyvinkin kiihkeää ja juttu luisti hyvin. Saman tien muutimme yhteen. Päätimme yhdessä, että jos homma ei toimi, niin ainahan voi erota. Nyt neljä vuotta takana. Ikäero rassaa toisaalta ja toisaalta. Kohta varmaan ero tulee.
Kannattaa ensin tutustua kunnolla ennenkuin tekee nopeita päätöksiä. Asiat, joita ei ole sovittu kunnolla, tulevat rassaamaan ajan myötä. Jos ei ole yhteisiä harrastuksia tai lapsia, yhteiselo lopahtaa. Kysy, haluaako hän lapsia kanssasi. Jos ei, niin ei kannata mennä kimppaan.
että 5kymppinen mies on ihan erilaisesta parisuhdemallista lähtöisin kuin 3kymppinen nykynainen. Ei ole ollankaan itsestään selvää kotitöiden jakaminen ja jaot miesten- ja naistenhommiin. Mies on jo ehtinyt elää koko aikuisikänsä tietyssä mies-nais -mallissa ja niitä on vaikea muuttaa. Alkuskarppauksen jälkeen saattaa hyvinkin nopeasti siirtyä entisen elämänsä totuttuun käyttäytymismalliin. Keski-ikäinen mies on monella tapaa "konservatiivi" ja opittujen tapojensa orja. Miehet rakastavat tuttua ja turvallista rutiinia ;) Sori vaan kaikki kivat miehet, mutta pakko sanoa...ei millään pahalla.
Sanoisin sen verran että eipä minusta kyllä saisi tekemälläkään mitään "kodin hengetärtä" eli ihan urasuuntautunut sinkkunainen olen. Mies saa kyllä ihan itse hoitaa kauluspaitojen silityksen edelleenkin kun vaimo poissa (mitä hommaa muuten inhoan yli kaiken).
Ruokaa osaan kyllä tehdä ja kodin pitää siistinä mutta it takes two to tango..
se on sinun näkemyksesi ja itsestäänselvyys 3kymppiselle. Mutta mikä onkaan 5kymppisen miehen asenne asiaan. Riippuu tietysti miten entisessä yli 20 vuotisessa liitossaan asiat oli järjestetty. Tässä, jos missä vois todeta, että vanhan koiran on vaikee oppia uusia temppuja. Aluksi ehkä, miellyttääkseen, mutta pitkässä juoksussa...
Näin on. Kolmekymppinen nykynainen ei meinaa millään tajuta, miksi keski-ikää lähestyvä mies ei meinaa millään tehdä kotitöitä
Yli 5kymppinen mies on syntynyt sellaiseen maailmaan, jossa naiset pääsääntöisesti huolehtivat nk. naisten töistä. Samoin on tietysti 50-luvulla syntyneet naiset oppineet siihen tapaan, eikä se ole aiheuttanut mitään isompaa hämmennystä. Tuon ikäiset naiset ovat tottuneet käymään töissä ja samaan aikaan hoitamaan kodin ja lapset. Imurin varressa heiluva mies on ollut aika eksoottinen ilmestys :)
Ap kertoi, että tarinan mies on paljon työnsä puolesta matkusteleva, joten oletuksena on, että ex-vaimo on huolehtinut ne puhtaat, silitetyt paidat sinne kaappiin valmiiksi. Samoin on huolehtinut monet muut mehen ja kodin asiat valmiiksi sillä aikaa, kun mies on ollut töissä. Tämä lienee se tavallinen kuvio 50 liitoissa.
Kaikki vastanneet ovat tainneet olla naisia joten sen puoleen hiukan yksipuolinen näkemys asiaan tullut. Hiukan vieläkin ihmetyttää saatujen vastausten negatiivisuus eli "toivoa ei ole"- ajatusmalli on kyllä suurimmalla osalla vastaajista. Onhan näitä onnistuneitakin tapauksia kuitenkin sentään..edes muutama..? ehkä juuri he eivät ole palstaa lukemassa.
Mutta, jos ajatellaan että tämä mies ja ex eivät palaa enää yhteen (mikä tuli esiin parikin kertaa vaihtoehtona) niin aika ankealta näyttää miehen puolelta onnistumisen mahdollisuudet (missään) uudessa suhteessa nykytilanteessa. Jos vanhoja haikaillaan, lapset, ex ja muistot ovat aina menossa mukana niin miten ihmeessä kukaan eronnut pääsee enää eteenpäin? vai vaatiiko se sitten sen että molemmat eronneet löytävät uuden, omaa ikäluokkaa olevan kumppanin jonka ajatusmaailmat/ystävät jne kohtaavat paremmin kuin näin isossa ikäerosuhteessa? ja että erosta on kulunut tarpeeksi pitkä aika (siis vähintään pari v?)
Vaikea se on vain kääntää tunnenappula off-asentoon ja ajatella ettei tästä kuitekaan mitään pidemmän päälle tule joten pidetään vaan hauskaa. Toki sitä voi itselleen yrittää valehdella ettei halua mitään sen pidempää tai vakavampaa mutta eipä taida käytännössä onnistua (tai ainakaan minulta). Aina ei mene nämä tunneasiat siten miten yhteiskunta ja järki sanovat...
Saamiesi vastausten sävy johtuu siitä, että kaltaisesi nainen on uhka vanheneville naisille.
Tilastojen mukaan liitoilla, joissa mies on 10 vuotta vanhempi kuin nainen, kestävät parhaiten.
Pätee vanha sanonta; Se näkee, joka kokee. Moni, kuten ap:kaan, ei halua uskoa, vaikka itse asiaa kysyikin. Eli ainoa vaihtoehto on olla kyselemättä asioita ja elää kuten parhaaksi näkee. Kyllä se oman kokemuksen kautta sitten selkiytyy kuinka kävi.
Vai onko ap niin, että olet pettynyt näihin kokolailla realistisiin vastauksiin, koska olisit halunnut lukea ihan toista? Miksi siis ylipäätään kyselet, jos et ihan oikeasti halua tietää?
Anna palaa vaan; ihastu, rakastu, rakentele tulevaisuuden unelmia, pilvilinnoja...jne. Mutta kysy nyt kuitenkin siltä mieheltä ensin, että mitä hän oikein suhteeltanne tahtoo; seksiä, seuralaista, yksinäisten iltojen iloa, ikämiehen teppeetä hoitsua, paidanpesijää, näyttelyesinettä vai vaimoa rinnalleen, tasavertaista elämänkumppania, rakastettua, äitipuolta lapsilleen ja miniää vanhemmilleen...vai mitä? Siis tuletko olemaan inessä vai out. Kyllä semmoinen asia on eronneellekin miehelle aika pian selvillä, ei sen kysymistä tarvitse arastella.
Mielestäni se, että nämä eronneet palaisivat vielä yhteen, on ainakin vähäisin vaihtoehto. Kun sen ikäinen nainen on eronnut, ei hän enää ainakaan takaisin exäänsä haikaile! Hän kyllä katselee mielellään nuorempaa miestä itselleen. Niin ainakin minä teen 50 - naisena.
Ei se olekaan niin, että nainen ottaisi sitä exää takaisin. Naisellahan saattaa olla jo omat kuviot elämässään eikä mitään ajatusta paluusta entiseen. Mutta nuo paluun ajatukset saattavatkin moilahtaa miehen mieleen, kun on jonkin aikaa katsellut ympärileen ja todennut, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Nykyajan suhdemaailma on aika lailla toisilla säännöillä pelaamista kuin joskus 70-luvulla.
Oireellista on myös tuo ap:n kertoma miehen sopuero ja hyvät välit exään.
No, minä olen tällainen keski-ikäinen "kurppa", joka erosi pitkästä liitosta ja miehestä. Sovussa. Mies teki tosin ensialoitteen, kun alkoi tuntea epämääräistä kaipuuta johonkin...ei osannut kertoa mihin. Eikä osannut kertoa mikä liitossamme hänen mielestään oli pielessä ja vialla. Antoi herrasmiehenä minulle synninpäästön ja totesi, että erohalu on hänen päänsisäinen asia. Ansaitsen kuulemma parempaa kuin hänet...??? Toisenlaisen haluaminen ei ollut siihen mennessä tullut edes mieleeni. Lapset ovat aikuisia, minulla hyvä työ, ihmissuhteet kunnossa ja näen kaikkea mielenkiintoista edessäni. Aikani, pari vuotta, kipuiltuani ja työstettyäni eroamme, tein eropäätöksen osaltani ja hankin itselleni oman kodin. Varsinainen ero sujui sopuisasti molemmin puolin eikä sontaa ole viskelty suuntaan eikä toiseen. Mies on mitä mukavin, hurmaavin ja jonkun verran menestynytkin. Työpaikalta löysi sitten 10 v. nuoremman naisen itselleen ja on nyt erilleen muuttomme jälkeen seurustellut hänen kanssaan. Nainen on mitä ilmeisimmin hyvin rakastunut exääni. Exä käy kuitenkin aika paljon viihteellä kavereidensa kanssa ja on työnsä puolesta aika paljon matkoilla.
Koko erilleen muuttomme ajan mies on pitänyt minuun yhteyttä, tarjonnut apuaan ja halunnut tietää kuinka pärjäilen. Itse en ole ollut tarkoituksella erityisen aktiivinen, ainoastaan nuorimmaisemme 18 v. asioissa on tullut viesteiltyä. Mies sen sijaan soittelee viikottain milloin mistäkin asiasta ja juttelemme niitä näitä. Lähettelee s-posteja ja tekstailee. Olen kutsunut häntä kotiini syntymäpäiville tai muille merkkipäiville, joihin olen kutsunut sukulaisia ja ystäviä. Aina hän on tullut ja ollut iloinen oma itsensä tuttujen ihmisten keskellä.
Viimeisin vaihe oli vähän aikaa sitten, jolloin kutsui minut ravintolaan syömään. Kiitos sanoin ja suostuin. Söimme, joimme viiniä ja juttelimme mukavia. Yht'äkkiä hän kysyä paukautti, että onko minulla ketään. Meinasi pihvinpala juuttua kurkkuuni...sopersin jotain ei-vakavasta suhteesta ja kysyin äkkiä vastakysymyksen voinnistaan. "Ihan hyvin" ja aihe oli loppuun käsitelty. Halasi vielä kadulla erotessamme. Olen aika varuillani erilaisista merkeistä, että osaisin ajoissa laittaa selkeät rajat. Koska totuus on se, että vanhoja en haikaile enkä näin missään oloissa aloittaisi uudestaan exäni kanssa. Se tie ja suhde on eletty loppuun.
Aika outoja ja asiantuntemattomia vastauksia olet saanut. Olen itse 58v mies, olen ollut yhdessä viimeiset 15 vuotta itseäni 14 vuotta nuoremman naisen kanssa.
Ensinnäkin miehen rakastelukyky tai halu ei vähene mitenkään tasaisesti iän myötä. Jotain miehelle tapastuu siinä 40 kympin nurkilla. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Sen jälkeen rakastelukyvyssä ei suuria muutoksia iän takia tapahdu.
Kotitöiden jakamisella ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Minun isäni on 82 vuotias. Hän on aina laittanut ruoan perheelle ja tehnyt ostokset. Itse toimin samoin. Vaimon orjuuttaminen kotona riippuu sivistyksen tasosta, ei iästä. Lisäksi asioista, jotka vaivaavat, voi puolison kanssa keskustella, oli ikäeroa tai ei.
Minä olen nauttinut tästä suhteesta suuresti koko ajan. Olemme molemmat aktiivisia ihmisiä. En ainakaan tässä iässä ole havainnut, että jotenkin olisin vanhemmuuttani "väsyneempi". Olen tutustunut tyttöystäväni ystäviin ja sukulaisiin. Hän samoin. Osa eri-ikäisistä ystävistämme ovat ystävystyneet taas keskenään.
Tunnenko itseni nuoremmaksi nuoremma kumppani ansiosta? Luultavasti. Varmasti hänen makunsa vaikuttaa jossain määrin pukeutumiseeni. Olen kenties aktiivisempi harrastusteni kanssa. Ehkä liikun enemmän ja pidän itsestäni paremmin huolta.
Mikään leikkikalu naiseni ei ole minulle koskaan ollut. Rakastuin häneen sinä ihmisenä, mikä hän on. Se, että olin ollut aiemmin naimisissa ja eronnut, on auttanut meitä. Olen oppinut virheistäni. Meillä ei koko suhteen aikan ole mi nkäänlaisia valtataisteluita. Kunnioitan kumppanini mielipiteitä. Hän on nuoruuttaan välillä vähän ärhäkkäämpi. Aina on saatu asiat soviteltua.
ei ikävuodet sinänsä se suuri asia ole, vaan aika pitkälle tyyppikysymys. Moni nuori nainen on "kypsän" oloinen jo varhain. Samoin moni mies pysyy poikamaisena koko ikänsä vrt. Arvo Ylppö -vainaa :)
Sinä kuitenkin olit 15 v. sitten vasta 43 vuoden hujakoilla, siis vielä nuori mies tuolloin ja tyttöystäväsi siis laskujen mukaan 29 v. No, mielestäni tuo on paljon tasaisempi tilanne kuin ap:n alkuasetelmat n. 35 v./55 v.
Ja mitä tulee miehen kyvykkyyteen, niin en tiedä missä vaiheessa niitä muutoksia tulee. Jostain syystä kuitenkin tuo Viagra on ollut myyntimenestys, että kai sitten kuitenkin jossain vaiheessa... No, suhteen edetessä pidemmälle ei se virkeä seksielämäkään kaikilla ihan kohtalonkysymys ole, mutta tulee siitä ikäerosta johtuen sitten kaikkea muuta.
Vaikka sanot, ettei ikävuosilla ole merkitystä, toteat kirjoituksesi lopussa tyttöystäväsi olevan "nuoruuttaan vähän ärhäkkäämpi" Eikö tuollainen ärhäkkä temperamenttisuuskin ole enemmän luonnekysymys kuin ikään liittyvä. Vai miten se meni?
Olet aivan oikeassa, että elämää ei kannata pelätä. Ei ainakaan toisen iän takia. Suhteessa voi olla paljonkin ongelmia. Harvoin ne kuitenkaan oikeassa elämässä ikäerosta johtuvat..
Kaikki miehet eivät tarvitse Viagraa, vaikka sitä myydäänkiin paljon. Eiväthän kaikki keski-ikäiset naisetkaan syö psyykkeenlääkkeitä, vaikka niitä myydäänkin enemmän kuin Buranaa. Itse en ole näin ikämiehenäkään sinisiä pillereitä tarvinnut. Jos joskus tarvitsen, en epäröi niitä pyytää. Varmasti sujuva seksi parantaa elämänlaatua. Minkä ikäisenä hyvänsä.
Ärhäkkyys on luonteenpiirre, kyllä. Sen tietoinen hillintä on iän mukanaan tuomaa viisautta. Kinaa on aika paljon vähemmän, kun toisen ei enään tarvitse joka asiasta huomauttaa. Toisaalta tässä iässä ymmärtää, että naisen ärhäkkyyteen on monta syytä, eikä jokaisesta tiuskaisusta miehen tarvitse ottaa itseensä.
Ikään liittyy paljon ennakkoluuloja. Monet syyttävät suhteensa ongelmista kumppanin ikääntymista. Oikeasti syynä on usein suhteen ikääntyminen ja tylsistyminen.
Tekis mieli vitsinä kysyä, että kuka sitä Viagraa sitten syö, kun se niin hyvä bisnes on - ei kai naiset kumminkaan. Psyykenlääkkeiden käyttö taas ei liene sukupuoli- eikä ikäsidonnainen.
Vaikka elämässä kaikki on nk. suhteellista eikä "iällä ole merkitystä", niin on kai ikääntyminen kuitenkin otettava luonnollisena osana ihmisen elämää ja sitä tosiasiaa, että ihminen ikääntyessään muuttuu ts. väsyy niin henkisesti kuin fyysisesti. Eikös se alamäki tutkimusten mukaan ala aika varhaisessa vaiheessa ja jatkuu yksilöllisesti mutta varmasti. Turha kai näitä tekijöitä kokonaan on kieltää, vaikka mieli tekisi.
keskustella asiasta...
Silti tämä kohta kirjoituksessasi "olemme nyt tapailleet harvakseltaan mutta tapailut olleet sitten sitäkin kiihkeämpiä" sai miettimään, ettei mies ajattele suhteestanne mitään sen vakampaa. Tai sitten ei ole edes asiaa miettinyt, sen verran vähän aikaa on hänen avioerostaan.
Jokainen tapaus on oman lainen, eikä voida vetää mitään stereotypiaa, että koska taustanne on tuo on lopputulos tämä.
Mikään suhde ei ole valmis vuodessa eikä kahdessakaan. Suhteenne on tuore, näin ymmärsin. On mahdollista, että se syvenee rakkaudeksi ja kiintymykseksi. On mahdollista että jonkin ajan kuluttua eroatte sovussa kun kumpaakaan ei enää kiinnosta, on mahdollista että eroatte vaikka toinen haluaisi jatkaa mutta toinen ei, on myös mahdollista että ajaudutte pahoihin ristiriitoihin ja eroatte siksi. Jokaisella mahdollisuudella on yhtä suuret todennäköisyydet.
Mies itse tietää ja tuntee sisällään miten on selvinnyt edellisestä erosta. Ei kukaan muu.
Tärkeintä on, että olette kumpikin rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Puhutte avoimesti myös jos alkaa tuntua siltä, ettei homma maistu. Rakkautta ja huomiota saa osoittaa, ja hellyyttä. Tärkeää on myös, että elätte tätä hetkeä. Vielä jonkin aikaa. Vuosi, kaksi...? Suhteen pysyvyys selviää ajan mittaan.
Ensin tapailua, keskustelua ja sellaista. Jos kaikki toimii ja voitte viettää pidempiä aikoja yhdessä, selviää voisitteko ehkä asuakin yhdessä. Oikeastaan vasta pari vuotta yhteiasumista osoittaa miten pärjäätte yhdessä, kun elämän oikeat ongelmat näyttävät kyntensä.
On hyvä pitää siinä mielessä jalat maassa, että jos kuitenkin eroatte jossain vaiheessa, osaa varautua ettei se ole maailmanloppu. Toisaalta siitä voi muodostua itseään toteuttava profetia, eikä jossain vaiheessa enää jaksa edes uskoa suhteeseen. Olette kuitenkin molemmat aikuisia ja teillä on elämänkokemusta. Tulette ehkä törmäämään pahanhenkijöihin. Ehkä miehen entinen perhe asettuu teitä vastaan. Teistä on kiinni miten hyvin pidätte yhtä ja toistenne puolia. Muistaen, että kummallakin kuitenkin on menneisyys, jonka kanssa on opittava elämään.
Jossain vaiheessa ne puolet, joihin toisessa rakastui, voivat aiheuttaa ärtymystä. Se on luonnollista, mutta voi myös olla merkki siitä, ettei sittenkään jaksa rakastaa. Pikkumaisuuksista ei kannata välittää, mutta itseään ei kannata kusettaa. Ts. uskottelee itselleen rakastavansa vaikkei lopulta rakastakaan.
Nauttikaa tästä hetkestä ja toisistanne. Vain tulevaisuus näyttää mihin suuntaan suhteenne etenee.
Toivoo eräs nykyään vanhempi nainen, joka aikoinaan nuorempana (12 v sitten) rakastui itseään vanhempaan mieheen (olimme molemmat eronneita), taisteli tämän kanssa sukulaisia, tuttavia ja työkavereita ja omia lapsiamme vastaan, ja voitimme. Lapset antoivat aikanaan periksi ja ymmärsivät, ettei kyse ole hetken hurmasta. Epäuskoa on monesti ollut, meitä on koeteltu, mutta olemme selvinneet. Ehkä tämä on rakkautta. Seuraavaksi taistelemme vanhuuden tuomia ongelmia vastaan, mutta vielä meillä on toisemme, ja kaikki lapsemme.
miehiä ja naisia. Naiset hakeutuvat isänsä ikäiseen seuraan ja nuoret miehet on jossakin kuutamolla???. Tiedän eräänkin pariskunnan, jolla on eroa 17 vuotta iässä ja nyt tämä vähän yli parikymppinen, totaalisen nuori nainen,odottaa vauvaa isänsä ikäiselleen ukolle. Kurppa äijän ruttu ja sonni päälle päätteeksi. Lapsia on hankeen ja sänkeen ja kaikki eri naisille.
Onkohan naisissa jotain vikaa kun hakeutuvat vanhan äijän käppänän seuraan vai onko nuorissa miehissä jotain vikaa kun niistä ei ole mihinkään???
Missä on vikaa kun nuoret miehet ja naiset ei löydä toisiaan????
Kysyinkin tätä asia tuolta nuorelta vauvan odottajalta ja hän sanoi, että hänen ikäisensä miehet ja 30 kymppisetkin on lapsia ajatusmaailmaltaan ja hakevat kuulemma vaan katu-uskottavuutta ja panostavat autoon ja muuhun ulkonaiseen mammonaan. Hmmm? Vanhoilla ukoillahan on jo mammona valmiiksi kerättynä... hha
erityisesti nykyajan ilmiö. Eikös sitä jo ammoisina aikoina Väinämöinen kammennut Ainon seuraan vakain aikein. Ja olihan se aikanaan nuorelle naiselle taloudellinen kysymys naimakauppa vanhan ja varoissaan olevan miehen kanssa. Ja suvutkin saattoivat naittaa tyttären vanhalle äijälle vastoin tytön tahtoa.
Sitä en osaa sanoa, mikä nykynaisia sitten ajaa vapaaehtoisesti näitten setien seuraan. Mutta kukin valitsee oman kumppaninsa ja elelee sitten tämän kanssa...