Tällä kertaa en kirjoita itsestäni vaan tädistäni. Asumme molemmat pääkaupunkiseudulla, emme siis pienellä paikkakunnalla. Itse olen 20v nuori nainen, tätini on 38v.
Ongelma on siinä, että tämä tätini ei ole käytännössä koskaan seurustellut. Hänellä on ollut kerran (noin 10 vuotta sitten) puoli vuotta kestänyt suhde, siinä kaikki. Hän ei myöskään käy treffeillä eikä tapaile miehiä. Monen mielestä tämä kuulostaa varmaan aika uskomattomalta, että sen ikäisellä ihmisellä ei ole ollut tuon enempää suhteita. Automaattisesti tulee mieleen, että henkilössä on pakko olla jotain vikaa.
Voin sanoa puolueettomasti, että tätini on ihan nätti. Hän on nuorekas, mukava, sosiaalinen ja iloinen luonne. Itse en nää mitään syytä, miksei hän olisi voinut seurustella enemmän ulkonäön enkä luonteenkaan puolesta. Olen tätini kanssa siis todella läheinen ja mietin kyseistä asiaa aina ollessani hänen kanssaan.
Mikä tällaiseen asiaan voisi olla syynä? Nuorena tädilläni ei ehkä ollut niin kovaa paritumisviettiä kuin monilla. Ehkä hän ajatteli, että kyllä sitä ehtii seurustella sitten vanhempanakin... Mutta vuodet menee nopeasti. Hän on sanonut myös, että hänellä on ollut huono tuuri miesten suhteen. Hänen mukaansa suomessa miehet eivät ole lähestyneet häntä ja kun hän ei baareissa viihdy niin se on hankalaa löytää ketään.
Tiedän kuitenkin, että hänellä on ainakin jonkinlainen halu löytää mies. Hän on useamman kerran sanonut, että haluaisi löytää miehen, mutta ei hän kuitenkaan ole löytänyt. Mä olen tavallaan tätini puolesta todella pahoillani, kun hänellä on mennyt elämä tuon asian suhteen noin huonosti. Hän on nimittäin mukava luonne ja ansaitsisi kyllä suhteen.
Onko teillä mitään ajatuksia että mistä tällainen voisi johtua? Miten se edes on mahdollista?
Ongelma on siinä, että tämä tätini ei ole käytännössä koskaan seurustellut. Hänellä on ollut kerran (noin 10 vuotta sitten) puoli vuotta kestänyt suhde, siinä kaikki. Hän ei myöskään käy treffeillä eikä tapaile miehiä. Monen mielestä tämä kuulostaa varmaan aika uskomattomalta, että sen ikäisellä ihmisellä ei ole ollut tuon enempää suhteita. Automaattisesti tulee mieleen, että henkilössä on pakko olla jotain vikaa.
Voin sanoa puolueettomasti, että tätini on ihan nätti. Hän on nuorekas, mukava, sosiaalinen ja iloinen luonne. Itse en nää mitään syytä, miksei hän olisi voinut seurustella enemmän ulkonäön enkä luonteenkaan puolesta. Olen tätini kanssa siis todella läheinen ja mietin kyseistä asiaa aina ollessani hänen kanssaan.
Mikä tällaiseen asiaan voisi olla syynä? Nuorena tädilläni ei ehkä ollut niin kovaa paritumisviettiä kuin monilla. Ehkä hän ajatteli, että kyllä sitä ehtii seurustella sitten vanhempanakin... Mutta vuodet menee nopeasti. Hän on sanonut myös, että hänellä on ollut huono tuuri miesten suhteen. Hänen mukaansa suomessa miehet eivät ole lähestyneet häntä ja kun hän ei baareissa viihdy niin se on hankalaa löytää ketään.
Tiedän kuitenkin, että hänellä on ainakin jonkinlainen halu löytää mies. Hän on useamman kerran sanonut, että haluaisi löytää miehen, mutta ei hän kuitenkaan ole löytänyt. Mä olen tavallaan tätini puolesta todella pahoillani, kun hänellä on mennyt elämä tuon asian suhteen noin huonosti. Hän on nimittäin mukava luonne ja ansaitsisi kyllä suhteen.
Onko teillä mitään ajatuksia että mistä tällainen voisi johtua? Miten se edes on mahdollista?
Vastaukset 16
Vanhimmat
pysyvä suhde tai avioliitto?
Jos ei ole, niin varaudu siihen tällaisena kertakäyttöaikakautena, että itselläsi käy samoin.
Eikä se avioliitto tai seurustelu sano nykyaikana yhtään mitään, yksi pieni paperi ja toisen ilmoitus, että on löytänyt paremman ja hups, siinä sitä ollaan yh-äiskä.
Olin sinun ikäisenäsi naimisissa ja todella monin verroin kypsempi enkä puuttunut toisten ihmisten elämään ja toisekseen Suomessa, jonka pienen väkiluvun tiedät, on yli miljoona sinkkua ja luku kasvaa koko ajan, joten se tätisi ei ole todellakaan mikään erikoisuus.
Sen elämänikäisen miehen löytäminen, siis todella kunnollisen ja fiksun, on vaikeampaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta.
Siis, jos asian kääntää toisinpäin, olisi ihme, jos nykyisin tätisi olisi mennyt nuorena naimisiin eikä olisi yh.
...että tätisi viettää vallan hyvää, vakiintunutta elämää. Ei kaikkien tarvitse pakonomaisesti miesten (tai naisten) perässä juosta. Etenkään, jos syynä on se, että "kaikki muutkin tekevät niin". Kertaakaan en ole elämässäni seurustellut tai edes käynyt treffeillä (sänkyyn päätyneitä känni- ja muita sekoiluja ei lasketa treffeiksi), ja ihan hyvin olen pärjännyt.
Sä olet ehkä vielä sen verran nuori, että parisuhteettomuus voi vaikuttaa todella kummalta. Olin itse kaksikymppisenä sellainen. ("Yhyy, kukaan ei halua deittailla mun kanssa! Mä olen varmaan tosi ruma/lihava/mahdoton ihminen! Oh noes!!!!yksi!!!")
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuo on onneksi karissut pois. Mulla on elämä varsin mukavalla mallilla, on opiskelut, työ, paljon kavereita ja pari harrastusta. Elän siis vähän kuin 2000-luvun versiota Jane Austenin elämästä -vanhapiikuutta maustettuna viinalla, satunnaisseksillä ja metallimusiikilla... :D
No, siskontyttö on vasta kuusivuotias, joten taisin erehtyä henkilöllisyydestä. :)
jotenkin yhteyttä, juuri tuollaista naista tarvisin.
Itse olen 26 vuotias, eikä mulla oo koskaan ollu mitään pariutumisviettiä. En tunne olevani pilalla. Viime vuonna tosin seurustelin kuukauden verran, mut se vain vahvisti sitä, että viihdyn sinkkuna paljon paremmin. Tuo oli mun ainut seurusteluni.
Kun olen vapaa, saan vapaasti mennä minne lystää eikä mun oo järkeä alkaa leikkii tai pelailee toisten tunteilla, ku en vain syty. Kyllä minä ymmärrän naiskauneuden päälle, mutta tyydyn vain katsomaan kauniita naisia. Ei mun tarvi saada sellaista itselleen.
Pelkästään seksin takia en tarvi itelle puolisoa. Kyllä siitä pitää saada muutakin, mutta ku tulen paremmin toimeen sinkkuna.
Tarvittaessa jos rupeaa panettaa, niin ne voi tyydyttää kädellä. Pojilla sekin on onneks sen verran helppoa!
Suomessa seurustelusuhteet syntyvät nykyään pääasiassa baariympäristössä tai erilaisissa kosteissa illanistujaisissa. Jollei viina maistu tai baareissa käy, ei ole mikään ihme että jää yksin. Oli sitten mies tai nainen. Maamme kulttuuriin kuuluu että tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen on luvallista tehdä käytännössä vain tietyissä paikoissa eli baareissa.
tosin treffipalstoja, joiden kautta ihmiset hakevat seuraa. Baarikulttuuri ei ole niin in kuin ennen. Naispuolinen tuttavani erosi ja nyt hän on tiuhaan tahtiin rampannut treffeillä erilaisten miesten kanssa kahviloissa. Eräs toinen nainen kertoi tavanneensa kolme miestä yhden lauantai-iltapäivän aikana.
Ei se ukko kotiin kävele ellei ole sitten joku putkimies. Ulos se on lähdettävä ihmisiä tapaamaan ellei sitten halua pysyä naimattomana lopun elämäänsä.
Pakko heittää oma mielipide tähän väliin. Jotenkin vaan vaikea uskoa, että ihmiset ovat nykyään niin avuttomia, etteivät pysty/uskalla lähestyä toisiaan selvin päin. Onko tämä sitten normaalia, sehän on melkein oman ihmisyytensä kieltämistä tukahduttaa todellinen olemuksensa viinalla (hieman kärjistäen). Sehän sitä todellista luuseriutta on!!!
Minun mielipide on ainakin, että jos ei voi lähestyä/tutustua ilman viinaa niin sitten on jotain vikaa ihmisessä. En ole absolutisti, alkoholi on kohtuuannoksina hyvä ja vapauttaa tunnelmaa, mutta kyllä aikuisten ihmisten luulisi selvänäkin osaavan tehdä tuttavuutta. Alko kuuluu enempi kaveriporukan illanviettoon ja läpänheittoon.
jotka eivät ole seurustelleet. Jotkut tädit ovat viettäneet hyvinkin vauhdikasta ja viriiliä elämää, mutta sitten on tätejä, jotka ovat neitsyitä 80-vuotiaanakin. Joillakin on niin suuret vaatimukset miesten suhteen ja toisaalta pelkäävät miehiä etteivät siksi pysty pariutumaan.
Minä en ottaisin hirveästi stressiä tuosta asiasta. Miehen saa jos todella haluaa ja eivät kaikki miehet ole renttuja.
Onhan tuollaiset ikisinkut hiukka omituisia tapauksia, mutta ikisinkkuuskin on valinta.
on nykyään muotiasia ja syy siihen löytyy tarhahoidosta. Siis lapset eivät ole saaneet äidin rakkautta, vaan on kiikutettu tarhaan puolinukuksissa ja eri tädit ovat hoitaneet eivät siis rakastaneet pientä lasta.
Lapsi tarvitsee vanhempien tukea pitkälle murrosikään ja sen jälkeenkin ja jos tämä prosessi on pois, niin onhan se selvää. että tällaiset ihmistaimet eivät pysty muuhun kuin seksuaaliseen toimintaan, siis ainoaan, mihin heillä on hormonien johdosta edellytykset.
Siis kiintymyt. rakkaudesta nyt puhumattakaan. on heille mahdottomuus, koska he eivät sitä ole
herkimpinä kehitysvuosinaan saaneet.
Ainoa mitä ovat saaneet. ovat erityisen kiireiset vanhemmat ja harrastustoimintoihin kuskaamiset. Normaali perhe-elämä on täysin retuperällä.
Asia on näin piste.
Tuo väitteesi on kyllä täyttä hevonkukkua. Olen ainoa lapsi, ja äitini oli jättäytynyt kotirouvaksi jo vuosia ennen syntymääni. Isällä kun oli tarpeeksi hyväpalkkainen työ meidän kaikkien kolmen elättämiseen... :P
Tarhassa en koskaan ollut, onneksi sentään pääsin eskariin ettei ihan kylmiltään muitten penskojen joukkoon joutunut.
Nyt voisi joku pikkuFreudwannabe sitten päätellä, että juuri tämän varhaislapsuuteni (ja myöhemmänkin) ylenpalttisen huomion ja rakkaudensaannin takia olen ns. kurkkua myöten täynnä, ja haluan olla edes vähän aikaa rauhassa ja omissa oloissani... Vähänkö oli rasittavaa,, kun koko ajan mutsi oli kyselemässä, onko kylmä/nälkä/jano/muuten vain epämukava olo.
tai on estynyt persoona (estynyt persoonallisuushäiriö).
Kehottaisin sinua olemaan kiinnostunut ennen kaikkea omista asioistasi. Aloita seukkailut nuorena, niin onnistut ihmissuhderintamalla todennäköisemmin. Jos pitkittää kontaktien ottamista vastakkaiseen sukupuoleen, tuntuu se myöhemmin lähes mahdottomalta.
Jos tätisi olisi mies olisi lutkien armeija jos lytännyt tässä ketjussa saamattomaksi nössöksi ja wässykäksi jonka ei kuuluisi olla edes elossa :)
Sut muuten aina tunnistaa noista hymiöistä. Pitkän aikaa tarkkaillut.. :)
Oletko jo selvittänyt henkilöllisyyteni hymiön perusteella :)
se on oma valinta, jos taas mies, no siinä nyt ei taas ole mitään ihmeellistä. Tuollainen nainen kyllä löytää miehen, jos panostaa etsimiseen ja menee vaikka sinne baariin sen takia, vaikka ei muuten kiinnostaisikaan.