Taisin rakastua häneen. Hän ei kai ollut rakastunut minuun, sillä hän jätti minut kaksi ja puoli kuukautta sitten. Hetken aikaa surin, sitten oli kuukauden verran hyvä olo. Nyt tuntuu, että ajattelen häntä koko ajan!
Erossa ei edes ollut muuta rankkaa kuin se, että särjin sydämeni. Tajusin, että ei riitä, että tykkää toisesta hirveästi. Hän sanoi, ettei hänellä ole sellaisia tunteita minua kohtaan ja katosi elämästäni. Jäi hirvittävän tyhjä olo. Tunteistani oli tehty märkä pyyhe, jolla tempaistiin minua päin näköä. En ole vieläkään toipunut tuosta läimäyksestä.
Minulle ei kelpaa kukaan. Katselen miehiä pitkin nenän varttani ja ajattelen, että heissä on jotain vikaa. Typerämpikin tajuaa, että ei heissä mitään vikaa ole vaan minussa. Vertaan kaikkia tuohon tunteideni kohteeseen, eikä kukaan heistä voi yltää sille tasolle.
Odotan edelleen, että hän soittaisi, kirjoittaisi tekstiviestin, ottaisi yhteyttä mesessä tai seisoisi oveni takana. Tiedän, ettei sitä tule tapahtumaan. Kenenkään ei tarvitse kertoa sitä minulle. Silti joka kerta kun näen hänen näköisensä miehen jossain, sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Pelkään ja toivon, että näen hänet jossain.
Pahimmalta tuntuisi nähdä hänet jonkun toisen kanssa, koska hän sanoi minulle haluavansa olla yksin. Tiedän, että sellaista sanotaan, koska ei haluta loukata toisen tunteita, mutta niin kauan kun voin pitää illuusioista, että olisin voinut jossain toisessa maailmassa kelvata hänelle, pidän siitä kiinni.
ps. olimme yhdessä vain viisi kuukautta. Osaatte laittaa nämä mun kaakatukset oikeisiin mittasuhteisiin.
Erossa ei edes ollut muuta rankkaa kuin se, että särjin sydämeni. Tajusin, että ei riitä, että tykkää toisesta hirveästi. Hän sanoi, ettei hänellä ole sellaisia tunteita minua kohtaan ja katosi elämästäni. Jäi hirvittävän tyhjä olo. Tunteistani oli tehty märkä pyyhe, jolla tempaistiin minua päin näköä. En ole vieläkään toipunut tuosta läimäyksestä.
Minulle ei kelpaa kukaan. Katselen miehiä pitkin nenän varttani ja ajattelen, että heissä on jotain vikaa. Typerämpikin tajuaa, että ei heissä mitään vikaa ole vaan minussa. Vertaan kaikkia tuohon tunteideni kohteeseen, eikä kukaan heistä voi yltää sille tasolle.
Odotan edelleen, että hän soittaisi, kirjoittaisi tekstiviestin, ottaisi yhteyttä mesessä tai seisoisi oveni takana. Tiedän, ettei sitä tule tapahtumaan. Kenenkään ei tarvitse kertoa sitä minulle. Silti joka kerta kun näen hänen näköisensä miehen jossain, sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Pelkään ja toivon, että näen hänet jossain.
Pahimmalta tuntuisi nähdä hänet jonkun toisen kanssa, koska hän sanoi minulle haluavansa olla yksin. Tiedän, että sellaista sanotaan, koska ei haluta loukata toisen tunteita, mutta niin kauan kun voin pitää illuusioista, että olisin voinut jossain toisessa maailmassa kelvata hänelle, pidän siitä kiinni.
ps. olimme yhdessä vain viisi kuukautta. Osaatte laittaa nämä mun kaakatukset oikeisiin mittasuhteisiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
luulen ettei sinussa ole mitään vikaa ja voihan hän ottaa yhteyttä soittaa,laittaa sinulle tekstiviestin tai seistä joku päivä ovesi takana mut sain sellaisen kuvan et välität vielä hänestä.vaikka hän sanoi et haluaa olla yksin mut ootko ottanut häneen sen jälkeen yhteyttä?jos välität hänestä anna sille aikaa ja sitte otat yhteyttä jos haluat vielä yrittää joskus ei kannata antaa periksi.oot tainnut myös kokea vääryyttä ite sitä koin ja oon kirjoitellutkin tälle palstalle et voisin suruani purkaa kuuntelen kyl sinua jos haluat vielä kertoa puhuminen yleensä helpottaaa vaikka tärkein työ on ite sinulla!!!
En voi ottaa häneen yhteyttä, koska hän hyvin selvin sanoin ilmaisi myös sen, että hänen tunteensa (jos niitä oli koskaan ollutkaan) olivat kadonneet eikä hän sen vuoksi voinut olla kanssani. Hän yritti erotilanteessa kiemurrella kaiken maailman kliseiden kanssa eroon tilanteesta, mutta sain oikean vastauksen. Se sattui, mutta ainakaan ei tarvitse miettiä, että entä jos...
Mikä siinä miehessä oli niin ihmeellistä, että se noin tolaltasi sut sai? 5 kuukautta on vasta pinnan raapaisu. Enemmänkin sellaista hauskapitoa. Miehelle se taisi olla just sitä ja sinä poloinen menit rakastumaan. Veikkaan, että kohta sua itseäsikin naurattaa tuollainen takertuminen.
Niin, mitäpä ihmeellistä siinä on. Tuskin tämä kenenkään mielestä maailmanloppu on. Minä tiedän, että elämä jatkuu ja on jatkunutkin. EN ole takertunut häneen. Miellän takertumisen sellaiseksi, että ruikutan hänen peräänsä ja pyydän häntä ottamaan minut takaisin.
Suren yksin ja mielestäni minulla on oikeus surra. Ihmisten surut ovat yksilöllisiä, eikä mielestäni ole kovin korrektia sanoa toiselle, ettei sinun surussasi ole mitään ihmeellistä.
Hauskaa minulla hänen kanssaan olikin. Kuvittelin sen hauskanpidon jatkuvan pidempään. Hän oli kaikkea sitä, mitä tulevalta kumppaniltani olisin toivonut. Sattui, kun en ollut samaa hänelle.
Meitä sinunlaisia ja sinun kohtalosi kokeneita on paljon ! Toiset osaavat ottaa tuollaiset suhteet kevyemmin ja selviävät erostakin helpommin. Mutta sinunlaisiakin on. Joskus vain käy niin, että rakastuu niin totaalisesti, ei ole väliä kestääkö suhde pari kuukautta, viisi kuukautta vai viisi vuotta...silti ero koskettaa yhtä paljon. Joskus käy niinkin että toinen jää elämään tuonne jonnekin sydämen sopukoihin, palaa ajatuksiin aina vaan. Aika auttaa ja parantaa, niin kliseemäiseltä kuin kuulostaakin. Niin se vain on....
Olen kokenut itse tuon saman kuin sinäkin. Minun tapauksessani mies todella otti uudestaan yhteyttä ja tavallaan se vain pahensi kaikkea, koska en enää luottanut häneen, halusin mutta en uskaltanut, mikä pilasi koko suhteen. Erosimme uudestaan ja vielä kerran senkin jälkeen yritimme.
Rakastan tuota miestä yhä, vaikka välillä menee pitkiäkin aikoja, etten niin voimakkaasti häntä muistele. Mutta esim nyt kun kevät taas on tullut ja me kohtasimme keväällä, niin kaikki muistot taas tulee jostakin...tämä on vaikeaa aikaa. Muistuu mieleen paikat, jossa kävimme, suutelimme, jne... En haluaisi kiusata itseäni ajattelemalla sitä kaikkea, mutta en pysty unohtamaankaan.
Meidän välillä jäi jotakin kesken. En edes ole halunnut ketään muuta tuon miehen jälkeen. Nyt on eräs, joka kiinnostunut minusta. Mutta minulla yhtä mielessä tuo ensimmäinen.
Tiedoksi vielä etten ole enää mikään pikkutyttö vaan jo reilusti päälle 40. Huomautan ettei se ole aina välttämättä takertumista, kun jää suremaan pitkäksikin aikaa. Kun todella tuntee rakastavansa ja todella ajatteli, että toinen on ihannekumppani, niin ei ole helppoa tuosta vaaa jatkaa eteenpäin.
Olen samaa mieltä siinä, ettei ole korrektia sanoa toiselle, ettei hänen surussaan ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa mitä toinen tuntee ja miten hänen tulisi jatkaa elämäänsä. Me olemme kaikki yksilöitä. Tiedän ihmisen, minun sukalaisnaisen, nyt jo eläkeläisen, joka nuoruudessaan oli kihloissa merimiehen kanssa. Naimisiinmenoakin suunnittelivat ja yllättäen mies ilmoittikin löytäneensä toisen naisen ja purki kihlauksen. Tämä sukulaisnaiseni murtui täysin, hän ei milloinkaan enää pystynyt suhteeseen kenenkään kanssa. On elänyt siitä asti, vähän päälle 20:stä yksin, "vanhanpiian" elämää. Surullista, eikö vaan. Hänenlaisiaan on varmasti muitakin.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Toivon, että sinulle löytyy uusi rakkaus. Jatketaan elämää...ainakin yritetään, eikö niin ?! :)
tänne vastauset mitkä sait musta tuntui jotenki pahalta ei se varmastikaan naurata vaikka kaikki kestiki aika vähän aikaa kyllä se silti oli aika pitkä aika en tiedä ootko lukenut mun kirjoituksia miten mulle kävi!?!vieläki sua kuuntelen jos haluat puhua!!!