Onkohan Suomessa vaimonvälitystoimistoa?
Koen olevani kaikin puolin "täydellinen nainen", on ulkonäköä, älyä, hyvyyttä, urheilullisuutta, kielitaitoa, tapoja, ekologisuutta, järjestelmällisyyttä, naisellisuutta, lapsirakkautta, yritys, ura stylistinä, kilpatanssin, olen tehnyt lauluhommia, vartalo on hieno, ja olen ihan seksuaalinenkin...
Eli kaikkea on, mutta miksei löydy miestä?
Koska minulla on lapsi, en haluaisi marssittaa lyhyin väliajoin aina uusia sulhaskandidaatteja kotiini, vain tajutakseni, etteivät miehet olekaan valmiita sitoutumaan. Olen myös aika puuhakas, enkä jaksaisi mitään leikkimistä, tuntuu, ettei siitä oikein saa mitään.
Ongelmani on sellainen, että uskon periaatteessa rakkauteen, mutta olen niin vahva tunteissani, että haluan heti alkaa haaveilla avioliitosta, omakotitalosta, remontista ja kotiäitiydestä...ja siihen ne jutut sitten aina kaatuvatkin. Tuntuu siltä, että täällä pitäisi aina käydä läpi joku tietynPituinen seurustelukaava, ennenkuin voi alkaa puhua miehelle sitoutumisesta.
Eli olen ajatellut, että jos sen rakkauden sitten antaisi vain kasvaa liitossa, mitä pahaa siinä sitten olisi? Niinhän solmitaan suurin osa, jopa onnellisista avioliitoista maailmassa.. No, kukaan ystävistäni ei ymmärrä mistä puhun, tämä on niin rakkauskeskeistä nykyään.., ainakin puheissa.
Ajattelin, että olisikohan sitä jotain hyvien vaimojen välityspalvelua Suomessa? Sellaisille varakkaille, komeille, vaativillekin miehille?
Vaimona olisin hyvin tyytyväinen tiettyyn tulotasoon, ja siihen mitä rahalla saan, ja olisin valmis antamaan miehelle hyvinkin paljon liikkumatilaa, enkä vaatisi juurikaan mitään entisestä avioliitosta viisastuneena. Uskon, että pystyisin ongelmitta rakastamaan miestä, jota arvostaisin jo pelkästään siitä syystä, että hän elättaisi minut.
Siis onko kotiäitys (vaikka tekisinkin jotain pientä sivubisnestä) jotain vastenmielistä? Toisen elättäminen joku kirosana? Eikö avioliitto voisi perustua yhteistyö ja avunanto-sopimukseen?
Pitäisikö tässä nyt muuttaa Sveitsiin?
Koen olevani kaikin puolin "täydellinen nainen", on ulkonäköä, älyä, hyvyyttä, urheilullisuutta, kielitaitoa, tapoja, ekologisuutta, järjestelmällisyyttä, naisellisuutta, lapsirakkautta, yritys, ura stylistinä, kilpatanssin, olen tehnyt lauluhommia, vartalo on hieno, ja olen ihan seksuaalinenkin...
Eli kaikkea on, mutta miksei löydy miestä?
Koska minulla on lapsi, en haluaisi marssittaa lyhyin väliajoin aina uusia sulhaskandidaatteja kotiini, vain tajutakseni, etteivät miehet olekaan valmiita sitoutumaan. Olen myös aika puuhakas, enkä jaksaisi mitään leikkimistä, tuntuu, ettei siitä oikein saa mitään.
Ongelmani on sellainen, että uskon periaatteessa rakkauteen, mutta olen niin vahva tunteissani, että haluan heti alkaa haaveilla avioliitosta, omakotitalosta, remontista ja kotiäitiydestä...ja siihen ne jutut sitten aina kaatuvatkin. Tuntuu siltä, että täällä pitäisi aina käydä läpi joku tietynPituinen seurustelukaava, ennenkuin voi alkaa puhua miehelle sitoutumisesta.
Eli olen ajatellut, että jos sen rakkauden sitten antaisi vain kasvaa liitossa, mitä pahaa siinä sitten olisi? Niinhän solmitaan suurin osa, jopa onnellisista avioliitoista maailmassa.. No, kukaan ystävistäni ei ymmärrä mistä puhun, tämä on niin rakkauskeskeistä nykyään.., ainakin puheissa.
Ajattelin, että olisikohan sitä jotain hyvien vaimojen välityspalvelua Suomessa? Sellaisille varakkaille, komeille, vaativillekin miehille?
Vaimona olisin hyvin tyytyväinen tiettyyn tulotasoon, ja siihen mitä rahalla saan, ja olisin valmis antamaan miehelle hyvinkin paljon liikkumatilaa, enkä vaatisi juurikaan mitään entisestä avioliitosta viisastuneena. Uskon, että pystyisin ongelmitta rakastamaan miestä, jota arvostaisin jo pelkästään siitä syystä, että hän elättaisi minut.
Siis onko kotiäitys (vaikka tekisinkin jotain pientä sivubisnestä) jotain vastenmielistä? Toisen elättäminen joku kirosana? Eikö avioliitto voisi perustua yhteistyö ja avunanto-sopimukseen?
Pitäisikö tässä nyt muuttaa Sveitsiin?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mikä olisi tämä "tietty tulotaso"? riittääkö esim omakotitalo ja 300 eur/kk.
Entäs mitä SINÄ olet valmis antamaan miehellesi?
okt ja 3000
t.blondori
no vaikka:
älyttömän hauskan ja onnellisen parisuhteen, jossa ei kehuja, kannustamista eikä superseksiä kitsailla
Mitä mies saisi vastineeksi elättämisestäsi? Seksi- ja kotityöpalveluita? Ilkeimmät nimittävät sitä laillistetuksi huoraamiseksi.
Miksi yksinhuoltaja kiinnostaisi varakasta, komeaa ja vaativaa miestä? Miksei moinen alfa-uros ota omillaan toimeentulevaa ja lapsetonta naista, kun sellaisiakin hänelle on tarjolla?
Mikä on oma käsityksesi, miksei kysyntä ja torjonta kohtaa tilanteessasi?
hyvin yleistä,että mies käy työssä ja nainen hoitaa kodin ja lapset.
ei kai lapsi nyt ole monille ongelma, ainakaan mä en ole huomannut..
laillistettu kotihuorako se oli. niin varmaan haluaisin jatkaa uraani viihdetaiteilijana yhdelle maksavalle asiakkaalle, ja sit meitsin pupuille. miksi tämä suomessa on huora ja sveitsissä must? koen tämän kulttuurieroista johtuvaksi.
mutta eikö siis todellakaan ole miestä, joka voisi alkaa jo alusta tehdä avioliittosuunnitelmat? jäähän siinä hyvässä lykyssä vaikka puol vuotta selvittää kipinöikökin vielä? tai kaikki mahdolliset kummajuudet. ei tunnu olevan seikkailuhenkeä missään. sama kuin vastarakastuneet ei vaan voi mennä naimisiin heti, kun pitää taas odottaa jotain...
varmasti olet oikeassa. miksei ottaisi lapsetonta ja omillaan toimeentulevaa? en ollut tajunnutkaan, että lapsi olisi jokin este, mutta kaipa se joillekin on.
toimeentulo taas...enpä taida osata vastata. tykkäisin vain kovasti olla kotona, omassa valtakunnassa. mulla vie harrastukset aika paljon aikaa, ja haluan hoitaa lapseni ja kotini hyvin. musta olisi vain kiva tehdä mieheni onnelliseksi. vähän kai sellainen koira-fiilis, että odottaa, että kulta tulee kotiin. ja voisin mä aina tehdä jotain remonttejakin, vaikka rakennettaisiin aina jotain asuntoja, asuttais pari vuotta, ja otettais uusi projekti. jos olisin samaan aikaan päivätyössä rakennustyömaallamme, hoitaisin lapset ja kodin ensiluokkaisesti, niin pitäisikö minun vielä käydä töissäkin? vaihtaisin sen työpaikan mieluummin hyvään seuraan...joka maksaisi remontoinnista kuin ammattimiehelle..
varmasti löydät jonkun kivan lapsettoman ja itsenäisen, ja se varmaan sopii sinulle. onnea vaan! mä en varmaan osaa ilmaista kotona olemisen hyviä puolia, tai sitten niitä ei varmaan sinunlaisellesi ole. kaikkea hyvää!
Miksi ihmettelet, että et löydä miestä? Minä en ihmettele. Miksi erosit entisestä, jos olet täydellinen ja varmasti aikoinasi valitsit exäsi "täydellisenä".
En tiedä kovinkaan montaa blondia, mutta sinä taidat olla sellainen, vaikkakin olet ruskeaverikkö. ;D
Tämän täytyy olla provo...
Ihan asiallinen viesti, ja itse olisin kiinnostunut jos en olisi naimisissa. Luulen että syy sille miksi oikeaa ei ole löytynyt on siinä että on liian tiukat normit sille minkälainen miehensä pitäisi olla. Ei kannata olla Hollywood median uhri.
niin. eli jäljelle on jäänyt kelvollinen kukkaro, ei nyt rikaskaan tarvitse olla, kunhan saa olla lapsen syntymän jälkeen hetken kotona, ja olenhan mä yrittäjäkin..
ja ruotsinkieli, koska puhun sitä lapselleni, ja sitä pitäisi vahvistaa...mutta tän jälkeen onkin miehet jo vähissä..
taiteellisuudesta, musikaalisuudesta, mainiosta seuramiehestä oli aika vaikea luopua..
mutta ekologisuudesta ei oikein vain voi. kyllä se on sitten jo niin elämäntapajuttu.
ja rakennustaito. sisustussuunnittelijana haluan toteuttaa visioitani, mutta kyllä siihen sitten tarvitaan jotain tiloja. ja kyllä sitä on vain niin kiva puuhata kaikkea sellaista yhdessä.
tanssitaidosta on ollut pakko luopua. tanssijat ei taida olla kauaa vapaina, tai liikkuvat sitten eri palstoilla kuin mä.
että on noita mietitty, ja jäljellä olevia kyseenalaistetaan. miehethän eivät pidä vaatimuksista. mutta tilannetta vaikeuttaa, että olin jo keran niin lähellä. että oli jo nämä kaikki, ja sitten tuli lapsi ja sitten miehelle juoksu, ja siihen hajosi pilvilinnat, ja on vähän vaikeaa tyytyä mihinkään sen jälkeen.
kiitos ihanasta viestistä. toivottavaasti teillä menee avioliitossanne hyvin! tehkää kaikkenne sen eteen! niin teen mäkin ensi kerralla. vähästä en enää luovuta. tsemppiä!
Här finns en svenskspråkig singel som bygger stockstugor/hus, skulle inte alls ha nåt emot att ha dig väntandes hemma när jag kommer från jobbet. och inte blir jag skrämd av prat om att binda sig eller av barn heller...
Mun mielestä et vaadi yhtään mitään ylimäärästä. Jos lapsesi puhuu ruotsia ja haluut pitää kielitaitoa yllä, niin tottakai etsit sopivaa (täydellistä=) miestä, joka myös puhuu, myös ruotsia. Ja muutenkin sopiva tulotaso eli n. 3tonnii/kk on ihan ok, kuka nyt hakisi lisää elätettäviä muksun lisäksi omaan talouteen. =? Itsellä on kaks muksuu ensimmäisestä liitosta ja vasta nyt oon löytäny sen Mr. Rightin. Tosin joudun nyt tällä hetkel vähän (!) joustaa kk menoisssa, koska mies on vasta opiskelees ja työharjoittelus,ymmärrän että tulot ovat tällä hetkellä vähän huonot.Mä tiedän että mä rakastan häntä, hän rakastaa mua, mun muksuja ja meidän yhteistä muksua, ja on vielä alalla jossa on isoja mahkuja menestyä. Ja vaikkei oiskaan rakastan häntä silti, forever ja ever!! Ja vieläpä suomes..=) Lisäks meillä on aina se Plan B... (siis muutto ulkomaille) =) Älä anna periksi, musikaalisuus, tanssitaito, ekologisuus,taiteellisuus, kielitaito..-Kyllä se unelmien prinssi vielä löytyy!! Ei se ulkomaille muuttokaan oo mikää pois suljettu vaihtoehto, esim Sveitsi on ihan sikamagee paikka!!! =) Good luck! =)
[email protected]
näinköhän tuon osoitteen saa tälle sivulle? saa kirjoittaa, jos tunnistaa itsensä mun mielipiteistä. kiva!
kivoja viestejä tullut, sultakin! on ollut ihan kiva vastailla ja pohtia mielipiteitään.
olishan se kiva, jos se prinssi olisi unelmien mukainen, mutta kun sen on jo kerran saanut, eikä sekään sitten riittänyt, niin no miten sen sanoisi, sitä voisi venytellä vähän rajojaan. nytkin suostuin treffeille prätkämiehen kanssa. ajattelin, että ehdottomuus (ekologisuus) ei ole mitenkään kaunista, ja tarvitseeko sen toisen nyt välttämättä ihan kaksoisolento olla?
kerran löysin täysin kopioni netti -ilmoituksella, eikä sitä kauan jaksanut, kun se osasi jatkaa joka lauseeni loppuun!!! kyllä meni hermot vaikka oli kaikki samat harrastukset ja mielipiteet ja mieltymykset..
onnea! rakkaus on ihanaa! vaali sitä! kaikki sen eteen, ettei liitot hajoaisi!
Suomessa kun ei yhden palkalla elä.
Vaihda maata.
tai sitten venäjälle, tai puolaan.
Tai mene tyrkylle jollekkin pastorille.
Esittelet itsesi ensin ikään kuin itsenäisenä naisena. Sitten alkaakin kuvaus, jossa oletkin täysin miehestä riippuvainen naistyyppi ,se "perinteinen" varakkaan miehen elätiksi haluava (ja vielä lapsikin siihen mukaan - etkö ajattele millaisen naisen mallin lapsesi tästä saa?).
Melkoinen ristiriita siis - kunnianhimosi näyttää loppuvan viestisi edetessä kuin kananlento.
Sveitsiin kannattaa mennä siinä tapauksessa, että ei halua tehdä enää töitä. Nainen ei saa tehdä töitä Sveitsissä, vaikka olisi arkkitehti.
"...olen niin vahva tunteissani, että haluan heti alkaa haaveilla avioliitosta, omakotitalosta, remontista ja kotiäitiydestä...ja siihen ne jutut sitten aina kaatuvatkin. Tuntuu siltä, että täällä pitäisi aina käydä läpi joku tietynPituinen seurustelukaava, ennenkuin voi alkaa puhua miehelle sitoutumisesta."
Kuinka pian olet alkanut puhua sitoutumisesta? Parin viikon päästä..? Täyspäisillä ihmisillä on jonkun mittainen aika, jonka he haluavat katsella ja tunnustella, että onko toinen mahdollisesti sellainen, johon haluaa ja voi sitoutua loppuelämäkseen. Kannattaa sopivan tilaisuuden tullen kysäistä varovasti, mitä toinen TEOREETTISESTI ajattelee sitoutumiskysymyksistä ja jos hän on sitoutuvaa tyyppiä (sanoo haluavansa kihloihin ja naimisiin sitten kun löytää sen oikean), kerro mitä itse ajattelet ja sen jälkeen anna miehelle aikaa ilman mitään painostuksia sun muita. Kyllä se sieltä tulee, kun on sen aika. Jos mies taas on ikuinen menijä, jolla ei ole tarkoituskaan sitoutua, on turha alkaa hänen kanssaan mitään.
Joskus saa kyllä yllättyä iloisesti. Minä olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa, joka aluksi ilmoitti ettei aio koskaan mennä naimisiin:) Kerroin seurustelun alussa, että jos muutetaan yhteen, haluan että jossain vaiheessa mennään naimisiinkin ja ajan myötä se alkoi tuntua miehestäkin ihan hyvältä ajatukselta.
en taida oikein olla omissakaan korvissani kovin täysipäinen. olen vain aika nopea liikkeissäni, ja olen tietysti ehtinyt pohdiskella tätä asiaa, elikä se puuttuva palanen vain puuttuu, ja kun sen voisikin vain järjestää kuntoon...
oikeastaan minua kiinnosti vain teoreettisesti, että ovatko ihmiset järjestettyjä avioliittoja vastaan. mulla on sellainen tunne, että tuolla jossain on monta miestä, joille kelpaa ihan mikä vaan, kunhan on nainen. no. mä olisin mielestäni enemmänkin kuin sitä. siksi välitys voisi toimia kohdallani hyvin. otetaanhan niitä vaimoja venäjältä ja mistä lie. kotirouviksi niitä kai meinataan. vähän kotiavuksi, ruoanlaittajaksi, seuraneidiksi, silmäniloksi, lastenkasvattajiksi, myötäkarvaan silittäjiksi. en ymmärrä, miksei siinä kuviossa rakkauskin voisi aikanaan syntyä. esim. arvostamisesta. olet oikeassa tavallaan. riippuvuussuhde kyllä kuulostaa pahalta...
ja toisaalta. jos nyt tapaisin jonkun, ja parien treffien jälkeen, kun on selvitetty, ettei ole suurempia erimielisyyksiä isoista asioista, niin miksei sitten saa alkaa haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta? eihän sitä päivässä naimisiin pääse, ja kihlathan voi aina peruuttaa jos ei seura miellytä. ei nämä mielestäni ole niin vakavia asioita. eikö uskiksillakin ole tosi mielessä aina? pitäisiköhän ryhtyä esiaviollisesta seksistä kieltäytyjäksi?...vähän myöhäistä tietysti, mut..
sitä on kai niin pettynyt rakkauteen, että miettii toisia vaihtoehtoja. jos järkiavioliitto kestäisi paremmin? ainakaan en enää ikinä huoli miestä, jonka mielestä lapsen synnyttyä on 1 kk aikaa palata töihin!...että ansaitsee arvostuksen..ehkä mulla sitten on traumoja..
tolla asenteella löydät taatusti aitoa rakkautta! onnea vaan! jos kerran on aikaa ja halua nähdä vaivaa, mikä ettei?
taidanpa valita urheilun, vai pitäisiköhän ottaa joku muslimi?
Odota ja pidä silmät auki ja mieli avoinna!
"Maksan" nyt omista valinnoistani enkä koe tällaista ansaitsevani. Puheet rakkaudesta eivät ole satuja. Mies löytyy aikanaan - malta.
Minulla oli nuorena sama ongelma: En rakastunut helposti ja näytti kolmikymppisenä että jään yksin lopuksi ikääni. En jaksanut enää odottaa. Toisaalta olen niitä, jotka menettävät järkensä totaalisesti sopivan osuessa kohdalle. Valitettavasti en voi tehdä enää asialle mitään, koska minulla on mies ja lapset ja lapsieni edun yli ei kävellä... Sain ihan äsken kokea sen tunteen, jota en uskonut olevan minua varten lainkaan, mutta valitettavasti en voi tuottaa toisille niin suurta tuskaa että olisin pettänyt... Hinta olisi ollut liian kova.
Ei minulla ole avioliitossani seksi tms. ongelmia, mutta tunneristiriitojen ja yhteensopimattoman luonteen takia olen joutunut käymään läpi jos jonkin näköistä henkisellä tasolla. En tahdo kenellekään tätä samaa, vaikka uskonkin selviäväni "hengissä". Ongelmani ovat täyttä totta. Mielenterveysongelmia minulla ei ole (ainakaan toistaiseksi)ja olen myös terve persoonallisuus.
Kaikkihan minunkin perässäni aikoinaan juoksivat. Kauneus ei ole onnen tae. Kyllä naisesta olisi kivempi kuulla lause "minä rakastan sinua" kuin lause "voi luoja kuinka sinä olet kaunis ja hyvä sängyssä". Minulle osui aina vain jälkimmäinen.
Hyvä parisuhde lienee kuitenkin ihmisen elämässä tärkeämpi kuin mikään muu. Miehen kanssa olisi tarkoitus elää koko loppuelämä. Lapsetkin ovat pieniä vain hetken.
kaverille kerroin tästä jutusta. sen mielestä oli tosi räkäistä et "en vaadi mieheltä paljon mitään", silti puolessa vuodessa on hankkiutunut jo parista sadasta euroon!
kai sit haluaisin uskoa niin, että kunhan vain löydän puolison, joka ei ole pihi (onneksi en itse ole tuhlaavainenkaan), ja jolle äitiysloma ei ole törkeetä ilmaista vapaata jne. Siitä hyvästä sietäisi jo aika paljon mieheltä.
mut ehkä sit vaan täytyy jaksaa venaa. kai se oikea rakkaus osuu kohdalle,..mut miten ihmeessä sen sitoutumisaikeet voi selvittää ja kuin pian?
t.blondori
Sinä kuulostat mainiolta tyypiltä ja osa ajatuksistasi on ihan ymmärrettäviä, mutta uskoisin että kumpuavat kuitenkin pääosin yksinjäämisen pelosta.
Minä en usko hetkeäkään, että sinulle kelpaisi ihan kuka tahansa mies, joka vain suostuu maksamaan sinun kotiäitiytesi. Voi olla että hetken tuntuisi hyvältä, kun olisi elämä ulkoisesti järjestyksessä, mutta kyllä henkinen yhteys on liitossa niin tärkeä asia, että jos sitä ei ole, alkaa pienetkin viat ja puutteellisuudet kumppanissa ottamaan megalomaanisesti päähän. Lupailit "älyttömän hauskan ja onnellisen parisuhteen, jossa ei kehuja, kannustamista eikä superseksiä kitsailla". Uskotko että tuollainen olisi mahdollista kenen tahansa käypäisen miehen kanssa? Kyllä siinä tätyy olla tyytyväinen kumppaniinsa ja kokea että haluaa olla nimenomaan juuri kyseisen miehen kanssa, eikä kenenkään muun, ennen kuin tuollainen tilanne voisi jatkua pidempään. Ja uskotko todella pystyväsi pitämään seksielämän aktiivisena miehen kanssa, joka ei herätä sinussa kovin ihmeellisiä intohimoja (jos nyt ei vastenmielisyyttäkään), fantasianne ja toiveenne eivät kohtaa, mies ei välttämättä osaa koskettaa sinua oikealla tavalla, eikä tyydyttää sinua? Et sinä voi mikään seksikone sentään olla...tai jos olet, tuosta asetelmasta tulee ennemmin prostituutio kuin todellinen rakkauselämä mieleen.
Neuvoisin sinua ottamaan rauhallisesti, vaikka epätoivo meinaa iskeä. Sinä olet jo tehnyt valintasi, että kotiäitiys on sinulle miestä tärkeämpää ja se kaventaa mahdollisuuksiasi miehen löytämiseen (siihen tarvitaan riittävän rikas mies, joka arvostaa kotiäitiyttä), mutta ei sentään mahdotonta siitä tee. Itse odotin elämäni suurta rakkautta 15 vuotta, enkä kadu tippaakaan etten lähtenyt kenen tahansa matkaan vaikka välillä olikin semmoinen olo että kuka tahansa kelpaisi! Mies ei ole täydellinen (niin kuin en itsekään), mutta mistään oleellisista toiveista ei tarvinnut luopua, mies on komea, seksikäs ja henkinen yhteys ihana:) Minä kysyin näistä sitoutumisasioista alustavasti n. 2 kk seurustelun jälkeen. Mutta arvasin miehen kannan kyllä jo aikaisemminkin, kun tutustuttiin netissä. Profiileistahan jo vähän näkee mitä kukakin haluaa eli etsiikö vain hengailukaveria vai sitoutumista. Semmoista miestä kehoitan välttämään, joka tykkää baarielämästä tai jolle urheilu on niin tärkeää, että se menee jo seurustelun alussa naisen kanssa vietetyn ajan edelle. Semmoisesta ei tule mitään.
Minä harrastin nettideittailua pari vuotta ennen kuin löysin oman kultani, netistä hänetkin. Tapasin useammankin hyvin menestyvän eli varakkaan, fiksun ja komean, mutta TYLSÄN miehen. En tiedä eikö sinulla ole vastaavia kokemuksia, kun voit ehdottaa, että kuka tahansa ulkoiset kriteerit täyttävä mies käy. Arvaapa miltä tuntuu jutella miehen kanssa, jonka jokainen ajatus on standardin mukainen ja lauseen lopun arvaa, kun on kuullut alun? Käytös on hillittyä, yllätyksetöntä ja ruuminkieli estynyttä. Jos sinulle kelpaa, niin voisin esitellä muutaman ex-deittini... Henkinen kemia on minusta ainoa ehdoton kriteeri miehen suhteen, elatuksesta viis vaikka itsekin olisin mieluiten kotona ja omistautuisin taiteelliselle toiminnalle ja kodin laittamiselle, kuin raahautuisin joka päivä töihin.
totuushan on, että olen yksinäinen ja siksi epätoivoinen. myös se on totta, että olen yltiöromantikko ja kriteerit miehen suhteen ovat olleet aika kovat aina, ja hyviä miehiä onkin ihan kiitettävästi osunut kohdalle.
siksipä en nytkään taida päätyä mihinkään kuivaan elättäjään, vaan jatkan sitten yksin keinutuolikumppanin kaivuuta. tuntuu vain tosi oudolta, kun on aina seurustellut, mutta kun nyt ei enää oikein merkityksettömistä jutuista saa mitään. lapsi tuo vastuuntuntoa. sekoiluelämä on niinkus koettu, eikä kaduta, mutten sitä kaipaakaan.
kotielämä. se olis ihanaa. jotain rauhaa. tajusinpa tässä päsiäisenä (ensimmäinen kerta kesän jälkeen, kun vietän kokonaisen päivän lapseni kanssa)ettei musta ole jäämään kotiin. mä pidän sosiaalisesta elämästä. eli koko tämä homma oli ihan turhaan. yrittäjyys on vain niin paineellista hommaa, että ehkä pitäisi mennä palkolliseksi sen sijaan? jotain vakautta pitäisi saada, eihän tällaista köyhyysrajalla killumista kestä einarikaan!
harkitse muuttoa Sveitsiin, Belgiaan, Saksaan, Itävaltaan jne. siellä kotiäitiyttä arvostetaan. Kun kielitaidossakin löytyy :).
thanks tsemistä!
taidankin lähteä espanjaan, äkkilähdöllä, kun sisko meni sinne just töihin. jos siellä nappais? ongelmahan on se että olen yksinäinen, ja siksi epätoivoinen. kaipa se tästä.
Viestistäsi puuttuu olennaisin; eli mitä olet valmis tarjoamaan vastapalvelukseksi miehelle. Vastaukseksi ei kelpaa: hyvää seksiä ym. Tätähän kaikki hokevat deittipalstoilla.
Kun mies on maksajana liitossa, hän haluaa naisensa hoitamaan kotia ja hoitamaan lapset. Tästä et mainitse mitään. Sanot antavasi miehelle liikkumatilaa - mitäköhän tämäkin tarkoittaa? Veikaan, että vihjaat, että haluat itse sen liikkumatilan.
Eli haluat elättäjän itsellesi ja lapsellesi, muttet kykene erottumaan joukosta. Minä ainakin otan mieluummin naisen, joka elättää itse itsensä. Toisten elättäminen on jo sinänsä niin riippuvuutta aiheuttava kuvio, että en usko, että olet ajatellut asiaasi lopuun, kun tämän viestin tänne heitit: haluat elättäjän, jotta saat jatkaa nykyistä elämääsi ja pääset helpommalla, kun joku muu maksaa.
on kaiken kaikkiaan niin naiivi, että olet itse samanlainen tai olet yrittänyt tehdä "hyvän" provon.
kappale karkoittaa kaikki mahdolliset miehet.eihän ole mitään niin kammottavaa kuin "täydellinen" nainen.!
ajattelin vain niitä naisia siinä "täydelliset naiset" - sarjassa. voisin hyvin olla samankaltainen, noin niinkun ulkonäöllisesti, ja tyylillisesti ja vähän silleen krissemäisestikin... mutta en ole tainnut katsella niitä kauheesti, kun tuli mieleen, että kaipa nekin käy töissä?
et mitenköhän kuvailisin itseni? krissekin on jo niin bimbo, että... ehkä sulla olis parempi ehdotus? edustusvaimo?