Onko kohtalo tovereita??Mieheni on viikot poissa työn takia.Meillä on kaksi lasta, jotka olen yksin hoitanut.Siinä sivussa hoidan kodin ja teen vaativaa työtä, jossa haasteita riittää.Hoidan kodin, lapset, pihatyöt ja muut mitä nyt perheellisen elämää velvoittaa. Nyt kun ikää on yli 30v ja lapset alkavat olemaan isompia, minulle jää enempi harratuksiin aikaa, niin tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi??? Mieheni on fiksu ja panostaa perheeseen silloin kun on kotona.En tiedä, mutta jos on kohtalotovereita , haluaisin kommenttia...
yksinäinen ja avioliitossa??
däpä
3634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä työtä miehesi tekee?
Mielenkiinnosta kysyn, sillä kumppanini tulevaisuus näyttää erittäin työntäyteiseltä. Minua huolestuttaa kovasti edessä siintävä yksinäisyys, nyt kun avopuolisoni toimenkuva muuttuu ja hän pääsee pidemmille reissuille (rekkamies).
Katsele jos kansalaisopistolta löytyisi jotain sinua kiinnostavaa tarjontaa? Laulua, tanssia, posliininmaalausta, kieliä, käsitöitä, kuvataidetta,.. Kursseilla tutustut nopeasti uusiin ihmisiin. Ulkoile ja käy ystävien kanssa kahvilla, lue, opiskele tai hanki koiranpentu seuraksesi. Tekemiset on helppo toteuttaa kun ne suunnittelee omien mielenkiintojen ja mahdollisuuksien mukaan. :)
olen minä. Ikää on hiukan alle 40v ja meillä vaimo tekee töitä, mutta kun kotiin tulee ei jaksa oikeastaan enään juuri mitään. Itse käyn töissä, kaupassa, hoidan pihan.. ja paljon kaikkea muuta jota tehdään kotosalla. Lapsien kanssa olen minä se joka jotain tekee, toinen ei oikeastaan mitään heidän kanssa tee. Sinulla ei siis mies ole aina kotosalla mutta kuitenkin tekee kotitöitä ollessaa kotosalla. Meillä toinen vaan ei mitään oikein tee, ja se rasittaa. Haluaisi vain kaikenlisäksi lisää ruveta opiskelemaan ja tuntuu että kaikki rahahuoletkin jätetty vain minun kontolle. Hoh hoh, ihan väsy. No helppo on varmaan siitä sitten miettiä mikä rakkauselämämme tilanne on kotona. Että näin.
Joten hiukan tasoittaaksemme tilannetta, eli on meitä miehiäkin jotka ovat yksinäisiä ja avioliitossa vaikka moni varmasti muuta ajattelee.
Joo, kyllähän meitä avioliitossa eläviä yksinäisiä miehiäkin löytyy. Mulla vaimo kyllä tykkää olla lasten kanssa ja onkin, mutta meikäläinen kyllä käytännössä kodin hoidosta ja asioista vastaa. Hänen opiskelunsa toisella paikkakunnalla vaatii paljon aikaa ja energiaa, työrauhan nimissä vastuu on tällä hetkellä näin.
Ymmärrän yksinäisyytesi täysin. Itse koen samaa, henkistä ja fyysistäkin yksinäisyyttä, joka ei haihdu edes vaimoni ollessa paikallakaan. Lääkkeitä tunteeseen ei tahdo löytyä, vaikka mitä tekisi. Sen kuitenkin olen huomannut, että kannattaa hankkia omaan elämään kiinnostavaa ja mukavaa sisältöä, että ajatukset saa tästä pois. Luulen, että tuo yksinäisyyden tunne tuo mukanaan myös yleistä masentuneisuutta, ainakin mulla niin on.
Inhottavaa on, kun kumppani on kaikin puolin fiksu ja ihan ihana ihminen, mutta kuitenkin tuntuu, että se vaan ei riitä...