Minulla on sosiaalisten tilanteiden kammo.
Ahdistun siellä missä on paljon ihmisiä.
Se käsitetään itsekkyydeksi, mutta ei se sitä ole.
Haluan asua yksinäni pienessä ullakkotalossa, jossain keskellä kaupunkia.
Kukaan ei ymmärrä minua. Yhteiskunnalliset paineet sanovat minulle, että hanki korkea palkkainen työ, ökylinna ja kaunis nainen tai muuten olet luuseri. Kokoajan pitäisi olla jotain ihme aktiviteettiä ja juosta kaiken maailman turhuuksien perässä. Koko ajan on mukamas menossa joku ihme kriisi ja muutosvaihe.
En minä halua.
Ahdistun siellä missä on paljon ihmisiä.
Se käsitetään itsekkyydeksi, mutta ei se sitä ole.
Haluan asua yksinäni pienessä ullakkotalossa, jossain keskellä kaupunkia.
Kukaan ei ymmärrä minua. Yhteiskunnalliset paineet sanovat minulle, että hanki korkea palkkainen työ, ökylinna ja kaunis nainen tai muuten olet luuseri. Kokoajan pitäisi olla jotain ihme aktiviteettiä ja juosta kaiken maailman turhuuksien perässä. Koko ajan on mukamas menossa joku ihme kriisi ja muutosvaihe.
En minä halua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ole onnellinen. Sinulla on asiat hyvin, jos joku muuta väittää niin sillä on oma lehmä ojassa :)
henkinen heikkous. Tuo äänien kuuleminen on skitsoa.
Vittuakos sä tuollaisia mielikuvia toisten ihmisten ajatuksista rakentelet? Kai sulla omatkin ajatukset on.
Looser...
onko sulla paha olla?
Ahdistaako?
Mistäköhän se voisi johtua?
Kuulostaa tutulta, olo tuntuu ahdistavalta sosiaalisissa tilanteissa. On alkanut tuntua että ihmiset pitää minua ylpeänä ja ylimielisenä vaikka olo on vaan epämukava seurassa. Minustakin tuntuu ettei oikeen ole ketään joka olis samalla aaltopituudella. Nyt olen alkanut jättää väliin synttäreitä ym kun ne on niin tuskasia.