Teille naisille jotka...

alkaen KOSKAAN ei myöntänyt pettäneensä. Seurustelimme lähemmäksi 15 vuotta.
Ikinä ei asuttu yhdessä koska MINÄ EN PETTÄJÄMIESTÄ ottaisi asumaan kattoni alle.

Ikinä ei mies myöntänyt mitään. Kuulin jostain että hänellä olisi lapsiakin naisten kanssa mutta tuo ei voi pitää paikkaansa koska TIEDÄN miehen olevan TÄYSIN STERIILI.

Nämä epätoivoiset naiset ovat valehdelleet miehelle että lapset ovat hänelle.Eipähän tuo ukko ole tunnustanut omakseen yhtäkään lasta paitsi minun lapseni.
Hän tietää ja tiesi alusta alkaen ettei lapseni voi olla hänelle koska hän on tuhkamuna. Mutta hän niin paljon minua varmasti rakasti ja varmaan rakastaa vieläkin.
Minä en koskaan ole miestä rakastanut en koskaan, en koskaan edes ole ollut ihastunut ikinä häneen.

Erosimme lopullisesti viikko sitten en enää ole tekemisissä miehen kanssa. Minä JÄTIN hänet.

Älä hyvä nainen odota 15;sta vuotta että pettäjämiehesi kärähtää.
Tämä äijä ei kärähtänyt minulle ei vahingossakaan mutta TIEDÄN että hän petti alusta alkaen minua.

Toivon kaikkea hyvää miehen elämään mutta SÄÄLIN naista joka tämän vanhan pettäjämiehen koukkuun jää.

Minulla meni melkein 15 vuotta irrottautua pois kiristävästä koukusta.
Olen nyt SINUT itseni kanssa.

VOITIN ITSENI ja sain KIRKKAIMMAN timanttikruunun kun pääsin IRTI vanhuksesta.

suhteen lopetus, vaikka vaikeaa on välillä ollutkin. Anteeksi en ole koskaan antanut, oppinut vain asian kanssa elämään. Lasten takia en ole suhdetta jatkanut. Olemme tasapainoisempia ja onnellisempia kaikki ilman huonoa ilmapiiriä ja jatkuvia riitoja. Eivät lapset kärsi, pahempaa on vanhempien huonot välit. Usko pois. Lähde, ei se paremmaksi muutu...

Olin aviossa ja mieheni oli pettänyt useamman kerran,en tiennyt vielä silloin.Olimme 10v.aviossa ja odotin 3 lastamme.Mieheni alkoi vierailla samassa kylässä asuvan naisen luona,kertoi käyvänsä auttamassa naista remontissa,nainen yksin eläjä.Uskoin häntä,koska luotin häneen.Anoppini aukaisi silmäni kertomalla heidän suhteestaan,josta koko kylä puhui.En uskonut anoppiani vielä silloin.3 lapsemme syntyi ja mieheni vierailut jatkuivat.Vauva oli parin kuukauden ikäinen,kun sain mieheltäni tunnustuksen suhteesta.Annoin hänelle mahdollisuuden valita,joko toinen nainen,tai oma perhe.Mies ei osannut päättää,halusi molemmat ja ehdotti,että toinen nainen voisi muuttaa myös luoksemme.Mieheni nukkuisi meidän keskellämme.Kun mies ei suostunut jättämään naista,laitoin eron vireille.Erossa lapset jäivät minulle,nuorin 10 kuukauden.Mieheni vain nauroi,että annan vielä anteeksi.Ilmoitin,etten kuolinvuoteellanikaan anna hänelle anteeksi.Lapsillemmekin oli eromme helpotus,ei tarvinnut kuulla riitojamme.Vain sitä olen katunut syvästi,että jäin taloomme asumaan lasteni kanssa,samaan kylään,jonne mieheni asettui naisensa kanssa.Sanonkin teille petetyt,älkää jatkako liittoa pettäjän kanssa vain lasten vuoksi.Enemmän lapset kärsivät rikkinäisestä liitosta,kuin erosta.

ei voi unohtaa ikinä,epäilys jää aina.minä lähdin itse heti ekan kerran jälkeen,kun mies petti.lapset otin kainaloon ja niin mentiin.katunut en ole päivääkään,päinvastoin.lapset ei kummemmin ole isäänsä kaivannut,vaikka tavata on saanut milloin haluaa.mies pettää nykyään nykyistä vaimoaan.(jos pettää kerran,pettää aina.)sinun on itse päätettävä miten elämäsi haluat elää.tämä on vain minun mielipide.PÄRJÄILE!

Olen ollut mieheni kanssa 25vjosta aviolitossa 20v. Miehelläni oli suhde viime vuonna. Kesti puoli vuotta. Ei varmaan olisi lopettanut, ellei olisi jäänyt kiinni. Noo, piti valita, mitä mies haluaa. Kertoi, että haluaa olla minun kanssani. Tässä on nyt yritetty elää tätä elämää eteenpäin. Alussa mies oli rakastava ja tosi huomaavainen. Halusi yrittää. Nyttemmin kiinnostus on lopahtanut. Sisälläni oli hirveä ristiriita ollakko vai eikö olla. Nyt tajuan, että kaikki yrittäminen on ollut turhaa.
En voi enää luottaa. Koko suhde täytyisi rakentaa uudelleen, koska sitä samaa henkilöä ei enää ole. On joku muu. Olen joutunut miettimään, haluanko enää olla tämän ihmisen kanssa. En halua. Mies on ollut uskoton, hän tekee sen kyllä uudelleen, kun kotona alkaa tökkimään.
Näin hän toimii.
Olen miettinyt omaa osuuttani tapahtumiin. Kyllä, en ole aina jaksanut olla se ymmärtäväinen ja hellä vaimo. Olen ollut väsynyt, hoitanut lapset, kodin ja työn. Mutta se on elämää. Uskoton ja nk. kakkoset aina löytävät syyt petetystä. Mutta hei, mehän ollaan vain ihmisiä! Jokainen tekee ja toimii niinkuin itse oikeaksi näkee. Jos ei halua korjata omaa suhdettaan vaan uhraa sen energian muualle, ei suhde korjaannu. Muuten, minä yritin omalta osaltani korjata, tosin en silloin tiennyt, että toinen nainen oli jo kuvioissa mukana.
Elämä on tosi vaikeaa välillä. Uskon, että se vielä joku päivä kirkastuu...minullekin. Jokatapauksessa tunnen itseni nyt sen verran hyvin, että anteeksi en pysty koskaan antamaan. Toivottavasti pystyn unohtamaan.

Sitä voisi lähestyä toisestakin näkökulmasta, nimittäin tietämisestä.

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa yli 20v. Hän ei tietääkseni ole ollut uskoton. Jos nyt saisin tietää, että hän oli uskoton oltuamme 8v yhdessä, niin osaisin suhtautua asiaan. Minun ei tarvitsi edes antaa anteeksi, mennyt on mennyttä. Ken vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään - vai miten se sananlasku meni.

Sen sijaan, jos mieheni uskottomuus olisi paljastunut silloin, kun olimme olleet 8v yhdessä - niin pohtisin juuri samoja asioita kuin sinä nyt.

Silti, mieheni voi olla ollut uskoton, vaikka pari kertaa vuodessa koko 20vuotisen taipaleemme aikana, mutten tiedä siitä. Normaalia elämää on se, ettei tiedä onko toinen ollut uskoton ja sekin, että tietää. Se kannattaako suhdetta jatkaa riippuu aina keskinäisestä suhteesta, raivoissaan ei kannata lähteä koskaan.

tarinoistanne ja mielipiteistänne, nyt miettimään omaa elämää...

Aikoinani lähdin, mutta nyt voisin jo miettiä asiaa uudelleen, kun ikää tulee kokemusten kera..

Syitähän pettämiseen on aina monta tai välttämättä löydy sitä yhtäkään selvää!

Mun poikaystäväni petti koska oli epävarma, huono itsetunto ja kokematon, piti vielä maistaa maailmaa ja muita naisia.

Toisessa suhteessa itse petin, se oliitselle rankkaa aikaa. Menetin työpaikan ja en oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä, kuka olin jne. Mieheni silloin tuki mua ihanasti, muttei se auta kun kamppailee omien kasvukipujensa kanssa. Jokaisen on löydettävä se oma polkunsa, ja mä etsin sitä hauskaa pitäen ja pakenemalla uuteen, puhtaaseen suhteeseen.

Mieheni antoi anteeksi, mutta emme silti jatkaneet yhdessä. Elämä vei eri suuntiin ja en myöskään pystynyt heti itse antamaan itselleni anteeksi.

Ystävätterini mies petti ja jäi kiinni, heillä se johti suhteen hoitamiseen terapian, kurssien ja harrastusten kautta. Ja nyt elävät uutta kuherruskuukauttaan, ovat löytäneet rakkautensa uudestaan ja rakentavat suhdettaan uudestaan.

Ehkä kannattaa puhua rauhassa asiat puhki, ehkä hakea ulkopuolista apuakin ja sitten vasta miettiä ratkaisuja. Jos toista kuitenkin rakastaa ja haluaa yhdessä elää, voi kriisi auttaa tietyllä tavalla uuteen alkuun.. Ainahan se mielessä on, mutta ajan kanssa, töitä tekemällä, puhumalla ja hyväksymällä voi sen kanssa voi oppia elämään ja luoda luottamuksen uudestaan.

No jos teillä muuten menee hyvin niin miksi jättäisit hänet pelkästään sen takia että hän on ollut jonkun toisen kanssa?
Minulle on käynyt sama juttu joskus 15 vuotta sitten ja tottakai se silloin harmitti, mutta päätin että jatkan muuten hyvää suhdetta ja olen ollut onnellinen hänen kanssaan. Hän on hyvä isä, rakastava mies ja minulla on kaikki mitä haluan. Tiedän itsekkin että kun joskus törmää sellaiseen ihmiseen jonka kanssa kemiat kohtaa, niin vaikeaa on seksuaalisuuttaan hillitä. Onhan se yksi luonnon voimakkaimmista tunteista.
Puhu asia selväksi kumppanisi kanssa ja nauti elämästäsi. Ei se helpota että eroat ja olet yksinhuoltajana ja otat toisen miehen joka ehkä myös pettää...( tai sinä petät ) Sellaista elämä on, usko siskoseni.