parisuhteesta Turkkilaisen miehen kanssa? olisi mukava kuulla,miten muilla menee/on mennyt parisuhteessa kun on turkkilsinen mies.Kokemuksia on varmasti paljon erilaisia, sillä ihmiset n erilaisia eikä kaikki turkkilaiset miehet käyttäydy samanlailla. sekä positiivisia ttä negatiivisia kokemuksia olisi kiva kuulla, tämä kun on uus asia minulle. Oma kokemukseni tällä hetkellä on positiivinen, mieheni kohtelee minua paremmin kun yksikään mies koskaan kohdellut.Mies on huumorintajuinen ja hauska, suhteemme on tasa-arvoinen, eikä hän onneksi ole mikään yli innokas uskontonsa suhteen(muslimi).
Ainoa asia mikä häiritsee, on hänen suuri riippuvaisuutensa minusta. siis se, että minun on hankala päästä vapaasti yksin esim. illan viettoon kavereiden kanssa. kyllä miekeni päästää minut, sen verran kovapäinen olen, mutta hän mielellään ei päästä minua ilman häntä. sitten kyllä soittelee paljon ja kyselee kuulumisia. Kyllähän sitä nyt omaakin elämää pitää olla??!!
Ainoa asia mikä häiritsee, on hänen suuri riippuvaisuutensa minusta. siis se, että minun on hankala päästä vapaasti yksin esim. illan viettoon kavereiden kanssa. kyllä miekeni päästää minut, sen verran kovapäinen olen, mutta hän mielellään ei päästä minua ilman häntä. sitten kyllä soittelee paljon ja kyselee kuulumisia. Kyllähän sitä nyt omaakin elämää pitää olla??!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
pikkuhiljaa saat tietää uusia asioita poikaystävästäsi, hän alkaa kommentoida pukeutumistasi (kehuu kun on peittävät vaatteet ja arvostelee jos ei ole), baareihin ei saa mennä yksin eikä varsinkaan tanssia jos on vaikka joku hänen serkkunsa paikalla, koska se on hänelle häpeäksi. Mitä enemmän alat miellyttää poikakaveriasi, sitä enemmän asetat rajoituksia itsellesi ja elämällesi. Olen tuntenut monia turkkilaisia, sekä miehiä että naisia sekä Suomessa että Turkissa. Poikkeuksiakin saattaa olla mutta peruskuvio on juuri tuo ylläoleva. Nykyään en olisi missään tekemisissä turkkilaisten miesten kanssa edes ystävinä (he eivät sellaiseen kykene).
tämä viestiketju. Samaa paskanjauhamista puolesta ja vastaan.
kiitos kommenteista, samantyyppistä olen muualtaki kuullut ja kulttuurieroista on varoiteltu.pukeutumiseeni mieheni ei kyllä ole koskaan puuttunut,pukeudun aika trendikkäästi (niin muuten miesystävänikin) ja joskus paljastavasti kun menemme baariin. mutta koskaan en anna ystäväni minua määräilly, tosin ei koskaan ole yrittänytkään, vaikka onkin aika omistava minua kohtaan.tosin olemme olleet vasta 4kk yhdessä..
Pian vuosi vierähtänyt turkkilaisen (kurdin) seurassa, eli ei kyllä kovin pitkään, mutta anyway. Ihana mieshän tuo on :) Ellei jotain ihan extremeä tapahtuisi nyt yht`äkkiä niin varmaan tähän kainaloon jään pysyvästi... No joo, mut asiaan; Meillä molemmat on aikas (lue=tosi) mustasukkaisia ja omistushaluisia, tämä on muutenkin nyt vielä tällaista siirappivaihetta, kaikki mahdollinen vapaa-aika ollaan yhdessä. Aletaan iltaisin juttelemaan jotain, ja oho, mitenkäs se kello nyt pompsahti jo puoli kahteen.. Mutta yleensä jos ulos lähden keikkumaan, lähden nimenomaan tyttökavereiden kanssa. Ja jos miesystäväni tulee meidän mukaan, hilluu ympäriinsä kavereita moikkailemassa ja palaa sitten välillä tanssilattialle meidän kanssa. Mies toivoo etten tanssi muiden miesten kanssa ja minä toivon ettei hän tanssi muiden naisten kanssa..siis tuntemattomien. Mä poltan ja juon , mies ei yleensä kumpaakaan. Hän on muslimi, minä kristitty, no problem. Alussa sanoin melkein heti tavattuamme, että jos ikinä lyöt, tai valehtelet, tai yrität pelailla muiden kanssa samaan aikaan, minä lähden heti, ja piste. Joskus mainitsee siitä, ettei tarvitsisi meikata, mutta olen kuitannut sen hyvin pian mahdottomana ajatuksena.. Joo, tämä on nyt taas ihan sekava kirjoitus, mutta pointtini on, että meidän kohdalla pelkäsin ihan vainoharhaisena kaikkia stereotypisesti varoitettuja asioita, joita "turkkilaisista" viljellään. Toki se on pakottanut meidät keskustelemaan monista ihan tärkeistäkin asioista, mutta enimmäkseen se on mennyt niin että minä olen ollut jo valmiiksi ärsyyntynyt kun olen luullut tietäväni mitä toinen ajattelee jostakin asiasta ja sitten olen suuttunut siitä.. fiksua, äärimmäisen fiksua toimintaa.. Onneksi kultani on ÄÄRIMMÄISEN pitkäjänteinen ja ymmärtäväinen. Eli on sitten minun turhaan häntä jo valmiiksi syyttäneenä jaksanut keskustella hieman minua "rakentavamassa" hengessä aiheista. Ja tähän asti olemme olleet aika samoilla linjoilla kaikkien mielipiteittemme suhteen. (ja pilkkuja puuttuu nyt sitten miljoona..sori..)
Moi! Voit laittaa mulle postia jos haluat, kokemusta on sekä hyvää että huonoa. Samasta miehestä on siis nämä kummatkin puolet tullut koettua. Mun sähköposti on [email protected].