vaihdoin työpaikkaa pari vuotta sitten.Kaksi viikkoa meni hyvin ja sitten alkoi päivittäinen kiusaaminen.Ei pyydetty tauoille,no ei tietenkään,koska olin siellä yhteinen pilkan ja haukkumisen kohde.Minua ei tervehditty eikä kukaan muutenkaan puhunut minulle mitään.Olin kuin ilmaa kaikille.Työtäni väheksyttiin,vaikka olen hyvin koulutettu ja minulla on vankka työkokemus.Ai niin puhuttiinhan minulle,ainakin silloin kun haukuttiin ja mollattiin.Itkin iltaisin enkä saanut unta.Joskus itku pääsi myös yksin tauolla.
Nyt jostain syystä tilanne on muuttunut.kiusaaminen loppui tai ainakin vähentyi.Ongelma on vaan se,etten ikinä enää voi olla oma itseni.En uskalla puhua,koska alan änkyttämään.Muutenkin olen jotenkin "rikki" ja pelkäänkin palaudunko koskaan entiselleni.Itseluottamus on nollassa ja työn ilokin on niin ja näin.Auttaakohan enää edes työpaikan vaihto tai alan vaihto kokonaan.Kertokaa minulle voiko rikkinäisestä ihmisestä enää koskaan tulla ehjää...
Nyt jostain syystä tilanne on muuttunut.kiusaaminen loppui tai ainakin vähentyi.Ongelma on vaan se,etten ikinä enää voi olla oma itseni.En uskalla puhua,koska alan änkyttämään.Muutenkin olen jotenkin "rikki" ja pelkäänkin palaudunko koskaan entiselleni.Itseluottamus on nollassa ja työn ilokin on niin ja näin.Auttaakohan enää edes työpaikan vaihto tai alan vaihto kokonaan.Kertokaa minulle voiko rikkinäisestä ihmisestä enää koskaan tulla ehjää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni aivan samat kokemukset, ei tervehditty, ei annettu perehdytystä, ei kerrottu muutoksista, ei pyydetty kokouksiin ym ym aivan selvää työpaikkakiusaamista. Jopa niin pitkälle ollaan menty, että minut siirrettiin pois ko. ryhmästä ryhmän muiden työntekijöiden painostuksesta, johon tulin kaksi vuotta sitten työhön. Esimies totesi vain, että minulle maksetaan nyt liian suurta palkkaa nykyisistä työtehtävistä, edelliset työtehtävät olivat vaativampia. Persoonani on muuttunut. En käy enää kahvilla. En myöskään ole enää iloinen ja avoin. Epäilen koko ajan työtäni. Pelkään tekeväni virheitä ja muut huomauttelevat heti jos jotain olen toisin tehnyt mm. ihan epäolennaisista "ei noin me tehdä täällä" -tyyliin. Minusta on tullut epävarma ja epäsosiaalinen. Tunnen olevani aivan kuin vieraalta planeetalta muiden työpaikalla olevien kanssa. Kokemuksesi ovat aivan samat kuin minulla. Olen kuullut, että uudessa työpaikassa menee noin kaksi vuotta kun on lunastanut paikkansa ryhmässä. Odotan oman paikkani loksahtamista kun palapelin pala. Minä olen ainakin muuttunut, elämä menee eteenpäin mutta arvet ovat näkyvillä vieläkin huonosta kohtelusta. Olen muuttumassa karskiksi ja kärttyisäksi, luonteeni on muuttunut. Yritä jaksaa ja kovettaa itsesi. Näytä hampaasi, olet ammattitaitoinen ja he tietävät sen, se on hyvä syy kiusata ja olla kateellisia. Itse suggestoin päivittäin itseni kun menen töihin. Työ on onneksi mielenkiintoista ja koen sen omakseni. Pystyn jo itsenäiseen työskentelyyn, vaikka perehdytys olikin onnetonta. Eihän minun haluttu oppivan ATK -ohjelmia ym. työntekotapoja, mutta olenpa ne kuitenkin oppinut. Työssä on lain tulkintaa ja siinä tulee jatkuvasti ongelmia. Mutta jos joku haluaa sen tehdä toisin, tehköön. Minä olen tulkinnut asian siten kuin tulkitsin. Jos joku tekee sen toisin, tehköön korjauksen.
Näin asennoinnun päivittäin työhön. Sinua koulitaan ja se jättää sinuun jäljet, sitä ei voi välttää. Voimia vain ja älä lähde vaihtamaan työpaikkaa jos sieltä löydät edes jotain postiivista. Kasvata itseäsi, niin minä teen päivittäin, henkisesti hokemalla itelleni voimaa jaksaa ja rohkaista itse itseään. Muualta et tukea saa, ei työantajalta, ei esimieheltä, ei työterveyshoidolta. Auta itse itseäsi jaksamaan.
Jätä ne kiusaajat omaan arvoonsa. Kokoa itsesi päivittäin. Niin minä teen ja on tosi raskasta, mutta olen päättänyt jatkaa työtäni.
kannattaisi heti alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Minä olin samassa tilanteessa noin 10v sitten. Liian kauan sinnittelin ja toivoin,että kaikki muuttuisi paremmaksi. Ei muuttunut, kuin pahemmaksi. Heti,kun sain uuden työpaikan elämä muuttui paremmaksi, kaikin puolin.
olit työssä ko. työpaikassa ennen kuin vaihdoit?
varmasti on elämää. Moni on parantunut luulotaudistaan ja ryhdistäytynyt työympäristössä.
Mutta "luulotaudista parantuminen" ei tuo sitä elämää, ainoastaan kiusaamisen loppuminen työyhteisössä tai työpaikan vaihtaminen.
Lisäksi "ryhdistäytyminen" ja uhrin siihen kehoittaminen ei auta tilannetta mitenkään.
"Yksi henkisen väkivallan ominaispiirre on puolustuskyvyttömyys. Monet, jotka eivät ole kokeneet henkistä väkivaltaa, ihmettelevät, kuinka joku antaa kiusata itseään. Mutta jos pystyy tavalla tai toisella puolustamaan itseään, ei olekaan henkisen väkivallan uhri.
Lähteet: Vartia & Perkka-Jortikka 1994, Pietiläinen & Hurme 1997, Perkka-Jortikka 2002"
Työpaikkakiusaamiseen on puututtava kovalla kädellä. Viekää asia niin pitkälle, että tapahtuu muutoksia. Ylipäätänsä, kaikki jotka olette kirjoitelleet tänne sivuille, voisinpa sanoa teissä ei vikoja ole, mutta tämän ajan henki on sellainen. Työpaikalla yleensä on esimies, joka sallii, myötäilee tms. suosii saa aikaan tätä. Nyt aletaankin järjestää kiusatuille teemapäiviä, jossa keskustellaan. ( ks.iltalehden mielipiteen työfoorumi ja uhrisivut).
Minä olisin valmis viemään oman juttuni vaikka korkeimpaan oikeuteen, vaan rahat ei riitä. Mielestäni suurin syy on siinä, ettei liitoilla ole tarpeeksi koulutettua henkilökuntaa näkemään kiusaamisen merkkejä työpaikassa. Myös keinot puuttua ovat vähäisiä! Lisää koulutusta, lisää ymmärrystä ja saisimme tämän häpeätahran vähemmäksi. On ikävää olla kiusattu ja vielä ikävämpää lukea sadoista muista. Missä ovat ammattiliittojen edustajat???? Miksi sinne maksetaan, jos heiltä ei saa kunnon apua? Missä työsuojelu ,jos he vain sujuvasti kuuntelevat, mutta eivät tee mitään? Taitaa olla niinkuin joku, en muista minkä puolueen ehdokas sanoi ennen vaaleja , että jos liitossa istuu saman puolueen pamppuja kun työnantaja puolella niin mihinkäs siitä päästään. Ei korppi korpin silmää noki!!!!!!
Luin kertomuksesi. Se on tyypillinen kiusaamisen muoto yksi monista. Käy työterveyshuollossa ja työsuojeluvaltuutetulla ja luottamusmiehellä. Kiusaamisen jälkeen on elämää, mutta se tarvitsee paljon tukitoimia. Se Rautalammin teemapäivä la-su toukokuussa olisi varmaan hyväksi ks. iltalehden keskustelufoorumin mielipiteet työ-uhrisivuja. Siellä on samanlaisia kokemuksia monella, joten tulee vertaiskokemuksen kautta eheyttä. Myös jokin terapiamuoto olisi hyväksi, mutta "se on liian ammatillinen", siinä ei oteta kovin rohkeita kannanottoja uhrin puolelle. Kaikkia kannattaa yritää. Onneksi tämä aihe on tullut tutuksi monelle, joten jo uskalletaan aihe jo jotekin tunnustaa, mutta n. 10 v sitten se vielä kiellettiin, "että itsessäs vika". Sairastyöyhteisö etsii uhrin, että se jaksaa. Pidä lippu korkealla ja kohti kevättä. terv. leena.sin