-Kirjoitin tämän avioliittopalstalle, mutta sopii tännekin, voi auttaa jotain vastaavassa tilanteessa kamppailevaa...Avioero oli ensimmäinen ajatus pahimmassa kriisivaiheessa, mutta onneksi on harkinta-aika. En valinnut ehkä helpointa tietä, mutta uskon käsittelemättömien ongelmien tulevan myös uuteen suhteeseen.
Olemme olleet naimisissa pian 10 vuotta, käyneet läpi äskettäin kriiseistä pahimpia, aviopuolison uskottomuuden (pitempiaikaisen sivusuhteen)..Avioerokin oli vireillä, vuoden harkinta-ajan jälkeen sormukset palautui sormiin. Rakkaus se kuitenkin pitää yhdessä, ja kaikki yhdessä koetut surut/ilot. Kuinka tästä eteenpäin?? -ehdotin puolisolle, että pidämme tästedes "vuosisopimus"-neuvottelut liitostamme, asetamme tavoitteet, mitä vuoden aikana haluamme (lomat, yhteiset tekemiset...) ja käymme asiat lävitse vuoden jälkeen miten ovat toteutuneet kummankin toiveet. Näinhän tehdään yrityksissäkin ym., autoille vuosihuollot jne., siis miksei parisuhteellekin, jotta pystyisi ennakoimaan/estämään pahimmat karikot. Todellinen kasvunpaikka tämä uskottomuustapaus oli, vielä riittää työstettävää pitkäksi aikaa, mutta uskon, että mahdollisuus entistä antoisampaan parisuhteeseen kun ei palaa entiseen eli hautaudu arjen alle.
Olemme olleet naimisissa pian 10 vuotta, käyneet läpi äskettäin kriiseistä pahimpia, aviopuolison uskottomuuden (pitempiaikaisen sivusuhteen)..Avioerokin oli vireillä, vuoden harkinta-ajan jälkeen sormukset palautui sormiin. Rakkaus se kuitenkin pitää yhdessä, ja kaikki yhdessä koetut surut/ilot. Kuinka tästä eteenpäin?? -ehdotin puolisolle, että pidämme tästedes "vuosisopimus"-neuvottelut liitostamme, asetamme tavoitteet, mitä vuoden aikana haluamme (lomat, yhteiset tekemiset...) ja käymme asiat lävitse vuoden jälkeen miten ovat toteutuneet kummankin toiveet. Näinhän tehdään yrityksissäkin ym., autoille vuosihuollot jne., siis miksei parisuhteellekin, jotta pystyisi ennakoimaan/estämään pahimmat karikot. Todellinen kasvunpaikka tämä uskottomuustapaus oli, vielä riittää työstettävää pitkäksi aikaa, mutta uskon, että mahdollisuus entistä antoisampaan parisuhteeseen kun ei palaa entiseen eli hautaudu arjen alle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me olemme nyt yrittäneet pyristellä vuoden, sen jälkeen kun mieheni jäi kiinni pettämisestä. Vaikka kuinka paljon häntä rakastan ja haluan hänet elämääni, niin en voi luottaa häneen.
aina kun lähtee johonkin tai edes ei osaa oikein selittää missä oli ollut tai sekoilee kellonajoissa tai oikeastaan ihan mitä vaan mikä on normaalisti viatonta. Minä epäilen..alan nuuskia ja ajan itseni hulluksi ja lopuksi itken sen takia, että epäilen.. en vain pysty. Olisinpa noin hieno ihminen kuin sinä olet.. vahva..
mielestäni ja itsekkin uskottomuusasioiden parissa pähkäiltyäni, olen sitä mieltä että kun jäädään kiinni ja halutaan jatkaa, se ei onnistu silloin jos nuuskinta jää päälle. Ymmärrän että jonkin aikaa tuntee epävarmuutta, mutta kyllä sen täytyy mennä ohi jos meinaa yhdessä olla.
Epäily, vaikka pienikin syö suhdetta ja myös tuota epäilijää itseään. Myös se vaikuttaa millainen uskottomuus tapaus oli.
Mielestäni esim. kännissä ja hurmoksessa äkisti tehty ajattelematon tempaus voidaan luokitella vahingoksi, tällöin on aika selvää että myös se puoliso joka oli uskoton, tuntee suurta häpeää ja syyllisyyttä. Jos taas on ollut oikea suhde toiseen, sen käsitteleminen on vaikeampaa, kummallekkin.
Silloin tarvitaan sitä tahtoa selvitä siitä ja halua rakastaa edelleen toista. Suhteellisuuden taju pitää säilyttää ja tuo vuosikokous-systeemi muuten toimii, koska meilläkin sellainen on ollut käytössä. Määritimme ajan esim. 6kk jonka jälkeen purimme tunnetiloja ja sitä mikä oli huonoa ja mikä hyvää, ja sitä että haluammeko jatkaa yhdessä. Kokeilkaa, tuntuu helpommalta ajatella esimerkiksi juuri puoltavuotta eteenpäin asioita tai voi se aika olla vuosikin.
Avainsana, jota minullakaan ei vielä mieheeni ole. Mutta haluan oppia jälleen luottamaan. Uskon, että se alkaa yhteisistä teoista, sopimuksista, niiden pitämisestä, yhteisestä ajasta...Ja molemmilla tahto jatkaa! -ensimmäinen ajatukseni oli ehdottomasti ero! Kävi varmaankin itsetuntoni päälle, toinen oli toiminut selkäni takana niin häikäilemättömästi (1,5 vuoden suhde). Mieheni on kuitenkin osoittanut katuvansa tekoaan, ja itsekin sitä "paskiaista" vieläkin rakastan. Tämä "vuosisopimus"/"kehityskeskustelu"-idea tuli taasen yhdessä keskustelussamme, miten etenemme liittomme suhteen, ettei sille jatkossa kävisi niin, että unohdamme toisemme kiireisen arjen pyörityksessä. Parisuhdetta pitäisi hoitaa niinkuin yritystä: asetetaan tavoitteet, miten niihin päästään, mitä on saavutettu, millaisia osinkoja on luvassa :) Koska miehet yleensäkin innostuvat pelaamisesta, niin tämä voisi olla oiva
apu monelle suhde-kriisissä olevalle. Ainakin vaihtoehto ettei heti heitettäisi suhdetta kehään, ja uutta/uusilla ongelmilla olevaa tilalle. Kestävää kehitystä ;)
..sen olen usein huomannut. Itsekin meinasin tulla hulluksi epäilyksistä, jotka sinänsä kuuluvat asiaan, kun luottamus on viety. Mutta jossain vaiheessa päätin "ottaa ohjat omiin käsiin", siis ajatusteni suhteen, ja mieheni myötävaikutuksella päädyimme monen, monen vaiheen kautta tähän sopimus-
ideaan. Sitoudumme toisiimme tietyksi ajaksi, ja katsomme miten haluamamme asiat ovat toteutuneet. Ehkä olen vahva luonteeltani, monia suruja elämässäni kokenut. Mutta toisaalta kaikki kokemamme ilot/surut ovat sitoneet minut niin tiukasti yhteen puolisoni kanssa, että uskon (ja toivon) tämän toimivan. Ainakin haluamme yrittää!
Hyvää kevättä sinulle, ja loukatulle sydämellesi !
tahto jatkaa on tärkeintä. Silti ei koskaan voi olla varma, että kaikkia yhteisiä sopimuksia on noudatettu.