Olen kärvistellyt kasvavien tunteiden kanssa jo kohta puoli vuotta. Olemme tunteneet kohta jo 3 vuotta ihan ystäväpohjalta mutta kun minulla oli vastoinkäymisiä, lähennyimme selvästi ja tuntuu että tulemme koko ajan läheisimmiksi. Olemme yhteydessä lähes päivittäin.
Ongelmahan tässä on tietysti se että olen varattu. Suhteeni on pitkään tuntunut lähinnä kaverilliselta ja olen kokenut jääväni monissa asioissa henkisesti yksin. Tästä on keskusteltu mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Siksi onkin niin erityistä, kun tapaa jonkun, joka oikeasti välittää ja saa sinut nauramaan. Sitä tuntee taas elävänsä. Pelkään kuitenkin että kohta nämä tapaamiset kääntyvät siihen, että innostun liikaa ja pilaan kaiken haluamalla liikaa liian varhain. Flirttiä on nytkin ilmassa paljon. Itse olen suora enkä oikein osaa peitellä tunteitani. Toinen osapuoli on hieman varautuneempi
johtuen tietysti tilanteestanikin...
Miten ihmeessä saisin pistettyä itselleni jäitä hattuun niin, etten pilaisi ihanaa ystävyyttä? Tiedän että jos otan sen askeleen niin itseään on vielä vaikeampi hillitä siinä vaiheessa kun tunteet todella roihuavat. Lisäksi en haluaisi enää toistaa samaa vanhaa kaavaa: aiemmat suhteeni ovat päättyneet siihen kun olen löytänyt uuden kumppanin. Olen jo sen verran kokenut etten haluaisi tuottaa sitä tuskaa nykyiselle kumppanilleni. Miltei kaikki samassa
tilanteessa olleet varmasti myös tietävät, että vaikka oma suhde ei olekaan kunnossa, sitä on todella vaikea jättää taakseen, enkä edes tiedä tässä vaiheessa onko se oikea ratkaisu. Voihan nimittäin olla, että yksinäisyydessäni
projisoin tunteitani vain ihastukseni mielikuvaan eikä häneen itseensä, ja silloin tietysti pitäisi pakittaa ja lujaa ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä. Järkeä on vaan välillä niin vaikea pitää mukanaan tällaisissa tilanteissa.
Mielipiteitä?
Ongelmahan tässä on tietysti se että olen varattu. Suhteeni on pitkään tuntunut lähinnä kaverilliselta ja olen kokenut jääväni monissa asioissa henkisesti yksin. Tästä on keskusteltu mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Siksi onkin niin erityistä, kun tapaa jonkun, joka oikeasti välittää ja saa sinut nauramaan. Sitä tuntee taas elävänsä. Pelkään kuitenkin että kohta nämä tapaamiset kääntyvät siihen, että innostun liikaa ja pilaan kaiken haluamalla liikaa liian varhain. Flirttiä on nytkin ilmassa paljon. Itse olen suora enkä oikein osaa peitellä tunteitani. Toinen osapuoli on hieman varautuneempi
johtuen tietysti tilanteestanikin...
Miten ihmeessä saisin pistettyä itselleni jäitä hattuun niin, etten pilaisi ihanaa ystävyyttä? Tiedän että jos otan sen askeleen niin itseään on vielä vaikeampi hillitä siinä vaiheessa kun tunteet todella roihuavat. Lisäksi en haluaisi enää toistaa samaa vanhaa kaavaa: aiemmat suhteeni ovat päättyneet siihen kun olen löytänyt uuden kumppanin. Olen jo sen verran kokenut etten haluaisi tuottaa sitä tuskaa nykyiselle kumppanilleni. Miltei kaikki samassa
tilanteessa olleet varmasti myös tietävät, että vaikka oma suhde ei olekaan kunnossa, sitä on todella vaikea jättää taakseen, enkä edes tiedä tässä vaiheessa onko se oikea ratkaisu. Voihan nimittäin olla, että yksinäisyydessäni
projisoin tunteitani vain ihastukseni mielikuvaan eikä häneen itseensä, ja silloin tietysti pitäisi pakittaa ja lujaa ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä. Järkeä on vaan välillä niin vaikea pitää mukanaan tällaisissa tilanteissa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän samassa venessä ollaan täälläkin. Minä tosin menin ja otin sen askeleen, että näytin ehkä liian varhain tunteeni, ja nyt on ystävyys mahdollisesti katkolla. Olen itsekin tätä selittänyt itselleni, että nyt vaan on semmonen tilanne omassa suhteessa, että siitä kaikki romanttiset ajatukset johtuvat jne. Mene ja tiedä mikä on syy. Joku ratkaisu tähän olisi kuitenkin mukava keksiä. En ole pettänyt kumppaniani, enkä aio. Sen olen jo kantapään kautta tähän ikään mennessä oppinut, että siitä ei tule kuin mielipahaa itselle ja muille. Tässä tilanteessa tärkeintä ja vaikeinta? onkin se henkinen yhteys, jonka tämän toisen kanssa kokee. Ehkä ystävyys on kuitenkin tärkeintä, aika näyttäköön.
Mulla on samankaltainen tilanne, paitsi että olen se ei-varattu osapuoli. Toinen on varattu työkaveri & ystävä. Mekin olemme usein yhteydessä, "liian usein" suhteutettuna pakollisiin työkuvioihin yms. Tavallaan toivon, että tämä ihastus menisi ohi ja hänen parisuhteensa lujittuisi. Sitten toisaalta ajattelen, että hänen ei kannata elää huonossa suhteessa ja toivon, että jotakin tapahtuisi.
Ohimenevää tämä ei näytä olevan.
Ystävyys voi kestää vaikka mitä, mutta ehkä aloittajan kannattaisi ensiksi lopettaa oma parisuhteensa ja vasta sitten antaa palaa tämän ihastuksen suhteen.