Minulla taitaa olla tunnepuolen ongelma. Teininä seurustelin useamman kerran. Aina kun suhteen ensi kiihkeys häipyi, häivyin myös minä, voisi jopa sanoa että olin sydänten särkijä.
sitten tapasin nykyisen avopuolisoni, alussa kaikki oli ihanaa, olin korvia myöten rakastunut ja pitkäään meni hyvin seurustelimme mutta jossain vaiheessa jätin hänetkin, huomasin olevani raskaana, otin hänet takaisin. Nyt olemme olleet kimpassa vuosia, meillä on lapsia. Emme kauheesti riitele, mutta emme myöskään harrasta seksiä kun "pakosta" Olemme kuin hyviä ystäviä, minun mielestä, hänellä kyllä on vahvat tunteet minua kohtaan. Kaikki muuten hyvin, mutta nyt olen rakastunut toiseen mieheen!
Mietin mitä teen, tunteet tätä toista kohtaan ovat vahvat, en voi olla erossa hänestä, mutta en voisi nykyistä miestä jättääkkään. Minulla on siis kolme vaihtoehtoa:
1.Rikkoa perheeni ja saada tämä ihana mies.
2.Yrittää unohtaa tämä uusi mies ja jatkaa tunteellisesti köyhässä suhteessa.
3.Tai salainen suhde, joka ei sovi tyyliini, eikä päänuppi taida sellasta kestää.
Nyt toivonkin erityisesti samassa tilanteessa olevilta vinkkejä ja neuvoja. Tällä hetkellä harkitsen 2 ja 3 vaihtoehtoa
sitten tapasin nykyisen avopuolisoni, alussa kaikki oli ihanaa, olin korvia myöten rakastunut ja pitkäään meni hyvin seurustelimme mutta jossain vaiheessa jätin hänetkin, huomasin olevani raskaana, otin hänet takaisin. Nyt olemme olleet kimpassa vuosia, meillä on lapsia. Emme kauheesti riitele, mutta emme myöskään harrasta seksiä kun "pakosta" Olemme kuin hyviä ystäviä, minun mielestä, hänellä kyllä on vahvat tunteet minua kohtaan. Kaikki muuten hyvin, mutta nyt olen rakastunut toiseen mieheen!
Mietin mitä teen, tunteet tätä toista kohtaan ovat vahvat, en voi olla erossa hänestä, mutta en voisi nykyistä miestä jättääkkään. Minulla on siis kolme vaihtoehtoa:
1.Rikkoa perheeni ja saada tämä ihana mies.
2.Yrittää unohtaa tämä uusi mies ja jatkaa tunteellisesti köyhässä suhteessa.
3.Tai salainen suhde, joka ei sovi tyyliini, eikä päänuppi taida sellasta kestää.
Nyt toivonkin erityisesti samassa tilanteessa olevilta vinkkejä ja neuvoja. Tällä hetkellä harkitsen 2 ja 3 vaihtoehtoa
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaihtoehto 1, kerranhan tässä vaan eletään ja se pitää koittaa elää sitten onnellisesti ;).
Toisaalta pitäisi yrittää oppia löytämään se rakkaus ja onnellisuus myös siitä arjesta, siitä että on joku joka välittää ja jonka kanssa on turvallista olla !
Ja vaikka nyt lähtisitkin uuden miehen matkaan, niin olet varmaan itsekin miettinyt, että jossain vaiheessa myös tuon uuden miehen kanssa olisit samassa tilanteessa kuin nyt, eli suurimmat intohimot loppu ja jäljelle jäänyt vain arkipäiväisyys.
Onkohan se muuten niin, että jokaisen kanssa on aluksi intohimoa, mutta jossain vaiheessa suhde kuitenkin menee siihen pisteeseen, että se on vain sitä kaupassa käyntiä, telkkarin kattelua ja seksiä kerran kuussa? Vaikka tosi rakkauden ja intohimon tunnetta.
Mutta jos sitä intohimoa haluisi koko ajan elämään, niin sitten juuri pitäisi kai vaihtaa kumppania kuin paitaa, mutta on siinäkin huonot puolensa.
Eli päädy sittenkin vaihtoehtoon 2, nimittäin muuten olet samanlaisen kysymyksen äärellä sen uudenkin miehen kanssa jossain vaiheessa. Toisaalta olet varmaan tämän samanlaisen kysymyksen äärellä jossain vaiheessa jokatapauksessa vaikka jäisitkin perheesi luokse. Ei oo helppoo ;) Nyt lopetan selittelyt ;)
Mikset hoida hommaa salasuhteella? sehän on win-win,jos jäät kiinni on sit edessä vaihtoehdot 1 tai 2. Jos mielenkiinto lopahtaa, et ole menettänyt mitään.
pettäminen on todella rumaa ja julmaa! ei missään nimessä hyväksyttävää vaikka kuinka olisi rakastunut!
tee päätökset mutta älä suotta satuta miestäsi, ei hän sellaista ansaitse!!
ja enemmän lapset kärsivät (kun aistivat) ettei teidän välillä ole kaikki ok, eikä sinun tarvitse kärsiä rakkaudettomasta suhteesta. ja mieti mitä lapsesi ajattelisivat saadessaan tietää että äiti onkin toisen miehen kanssa ja tekee isille pahaa!!??
Kokemuksesta voin sanoa että on parempi selvittää ensin asiat puolison kanssa ennen kuin aloittaa uuden suhteen. Minulle oli elämäni vaikein tilanne kun vaimo kertoi uudesta miesystävästään.
Kuullostaa tutulta, oma avioliittoni kuihtui myös, siis minun puoleltani ja mukaan astui nuoruuteni suuri rakkaus. Aviomiehelläni ja minulla ei ole lapsia joten minun päätökseni oli varmasti helpompi kuin sinun. Minä siis lähdin, syyllisyys mukanani, toisen miehen kanssa.
Jos päätät lähteä liitostasi älä jätä avioeroa "roikkumaan", minä tein niin. Hoida kaikki käytännön asiat viivyttelemättä (vaan ei hätäillen) niin pääset sen tehtyäsi rakentamaan uutta elämääsi. Kuten sanoin, minä jätin eroon kuuluvat käytännön asiat kiireettöminä odottamaan aikaa parempaa ja nyt puolentoista vuoden jälkeen huomaan siivoavani samaan aikaan kahden päättyneen suhteen likapyykkiä. Tämä on raastavaa.
Minkä ratkaisun valitsetkin nyt, muista se, että tämä elämä on sinun oma elämäsi ja saat elää sen niin kuin tahdot. Sinulla on vastuu vain itsestäsi ja tietysti lapsistasi. Muiden aikuisten vastuita älä ota harteillesi. Voimia.
sama täällä, olen naimisissa ja meillä on 3v lapsi. ja olen rakastunut toiseen mieheen. no, hänkin on naimisissa ja 2 lapsen isä. meidän liitto on kestänyt vasta 1,5 vuotta, heidän 10. olen päätynyt ratkaisuun salasuhteesta ja se oli virhe siinä mielessä, että tunteeni ovat vaan voimistuneet tätä miestä kohtaan ja samoin kävi hänelle. nyt mietimme masentuneina, kuinka saisimme toisemme ja loukkaisimme mahdollisimman vähän muita. se, että kuviossa on lapsia, tekee siitä vaikeamman, koska lapset ovat niin viattomia ja heille toivoisi parasta. minä puhun jo miehelleni erosta, en toki toisesta miehestä. mieheni ei halua eroa, vaan lupaa muuttua (hän on äkkipikainen ja mustasukkainen) ja rakastaa minua yhä. rakastajani on jo kertonut vaimolleen, että hänellä on toinen nainen. nyt me jotenkin odotamme, että joku tai jokin sysäisi meitä johonkin suuntaan. olemme myöntäneet olevamme molemmat jokseenkin saamattomia, tai ehkä vaan emme halua satuttaa ketään. mutta jos jäisimme liittoihimme, satuttaisimme itseämme eniten. ja ihminenhän on ensin vastuussa itsestään ja omasta onnestaan.
minä otan eron. se on ainoa oikea ratkaisu. mutta ei tapahdu hetkessä. haluaisitko kenties vaihtaa lisää ajatuksia näin tuntemattoman kanssa?
mailaa os. [email protected]
jotta voisit tuhlata sen onnettomana elämiseen. Sinulla on oikeus olla onnellinen ja sinulla on oikeus etsiä sellainen suhde, jossa et edes mieti tuollaisia asioita. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja ymmärrä että tunteet voittavat joskus järjen - ja hyvä niin. Sillä kun tunne on tarpeeksi voimakas, sellainen ettet vain pääse tuon "ihanan miehen" yli, silloin tiedät että nyt tässä todella on järkeä :)
Varsinkin sinulle SINI! Toitte pajon eri asiahaaroja esille, mutta tuo sinin kommentti oli ylitsemuiden. Kiitos tuhannesti!Hyvää ja onnellista elämää kaikille!
En voi antaa muuta neuvoa, kuin kuunella sydäntäsi, että mitä se sanoo.
Jos sydän sanoo, että haluat uutta ja pois tästä "pakko-suhteesta" niin en voi antaa muuta neuvoa, kuin että otat ja katsot mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Salasuhde ei auta asiaa kyllä yhtään. Päinvastoin, kiinni siitä jää kuitenki ja on entistä pahempi olla.