mä en oikeest enää jaksa...oon 14w tyttö joka asuu sij.perheessä. oon asunut noin viitisen vuotta. tän perheen mutsi on niin ärsyttävä.
mul on rajoitettu nää:
1.kesällä ei nettiin koska en halunnut osallistua tänä vuonna keskiaika markkinoihin(esiintymään) koska olin viim.vuonna.
2.arkisin kotiin: klo 20 ja viikonloppuisin: klo 21.
3.tän perheen vanhemmat valitsee mun kaverit..!!!!
4.kännykkä lähtee jos saldo ei riitä kuukaudeksi.
5.kotiarestii jos huudan.
oikeest mä olen vankina täällä.
mä en jaksa enää..mä oon niin kyllästynyt tohon joka päiväiseen huutamiseen,nimittelyyn..
olen sij.mutsin mukaan liian laiska osallistumaan keskiaikamarkkinoihin mutta asia ei ole niin. mä en vain halua. se vie liikaa aikaa kavereilt jne..
kokoajan saan kuulla että olen liian laiska jopa siivoamaan tuota meijän pihaa..mutta sekään ei ole siitä kiinni että en jaksa vaan mä en halua!!
vinkkei mitä tehä??
mul on rajoitettu nää:
1.kesällä ei nettiin koska en halunnut osallistua tänä vuonna keskiaika markkinoihin(esiintymään) koska olin viim.vuonna.
2.arkisin kotiin: klo 20 ja viikonloppuisin: klo 21.
3.tän perheen vanhemmat valitsee mun kaverit..!!!!
4.kännykkä lähtee jos saldo ei riitä kuukaudeksi.
5.kotiarestii jos huudan.
oikeest mä olen vankina täällä.
mä en jaksa enää..mä oon niin kyllästynyt tohon joka päiväiseen huutamiseen,nimittelyyn..
olen sij.mutsin mukaan liian laiska osallistumaan keskiaikamarkkinoihin mutta asia ei ole niin. mä en vain halua. se vie liikaa aikaa kavereilt jne..
kokoajan saan kuulla että olen liian laiska jopa siivoamaan tuota meijän pihaa..mutta sekään ei ole siitä kiinni että en jaksa vaan mä en halua!!
vinkkei mitä tehä??
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ottamatta sen kummemmin muuhun kantaa niin ei välttämättä kukaan muukaan halua pihaa siivota. Usko tai älä mutta harvemman unelmissa välkkyy myöskään esim. tiskaus tai imurointi, kunpa pian pääsis taas siivoomaan!! Niinkö te penskat todella ajattelette, että vanhemmat jotenkin himoitsee näitä arkipäivän velvollisuuksia? Varmaan vanhemmat koittavat vain opettaa lapsiaan toimeliaiksi ihmisiksi ettei heti ole sormi suussa kun itsenäistyy. Kyllä niitä velvollisuuksia pitää alkaa pikkuhiljaa tulemaan sun ikäisellekin, muuten on vähän liian kova tärsky kun ne pukkaavat päälle yhtäkkiä.
Tervetuloa aikuisten maailmaan! Sanon samaa kuin edellinenkin: luuletko tosiaan, että aikuiset tykkää siivota, tiskata, käydä töissä (jotta saat siihen kännykkääsi rahaa?)?
Olet jo aika vanha, 14 vee, eli korkea aika sinunkin on osallistua kodin jokapäiväisiin askareisiin - ja kuulostaa kuitenkin siltä, että teet aika paljon vähemmän vielä kuin todellisuudessa kulutat. Pikkasen siivousta? Kenet se nyt tappais?
Mielestäni sij. vanhempasi toimivat ihan oikein ja perustellusti - jos et kerta puhetta usko, ja kanssasi ei keskutelemalla pärjää, on pakko esim. rajoittaa netissä oloasi. Saat itse valita.
Noniin. Sinulle on täällä sanottu vastaan, mutta kukaan ei kiinnitä huomiota viestisi pääasiaan, eli siihen että sinä et enää jaksa. Toivottavasti jaksat lukea tän viestin. Sen lopussa on asiaa jaksamisesta. Ensin siis kommentoin viestisi yksityiskohtia.
Esiintymään sinua ei saisi painostaa. Ymmärrän, jos perheesi haluaa sinun olevan mukana yhteisissä menoissaan, mutta esiintymään painostaminen on aika karkeaa.
1- Oletko varma, että netinkäytön rajoituksen syy on se, ettet halua keskiaikamarkkinoille? Varmista se asia!
2- Oikein! Arkisin on syytä olla kotosalla hyvissä ajoin, eikä viikonloppuisin kaupungilla ole kymmenen jälkeen kuin humalaördäämistä. No, uskon että sua kismittää jos kaverit saavat olla mihin asti haluavat. Jos vaikka koittaisit vähin erin keskustella niistä kotiintuloajoista. Vapaudet eivät koidu hyväksesi ilman muuta. Sinun pitää näyttää että osaat käyttää niitä oikein.
3- No se ei ole oikein, että kaverisi valitaan. Jos haluat pohtia asiaa kypsästi, mieti miksi he niin tekevät. Kysy nyt vaikka ensin itseltäsi, tekevätkö kaverisi tekoja, jotka aikuiset ihmiset hyväksyisivät. Ja jos eivät, niin älä ihmettele jos kaverisi eivät saa hyväksyntää. Mutta siinä asiassa tuen sinua, että sinun pitäisi ensisijaisesti valita omat kaverisi. Huoltajiesi puuttumista tarvitaan, jos kaveriporukkasi on rikollista tai muuten hyvin kyseenalaista.
4- Kännykkä lähtee kuule vaikka työikäiseltä, jos laskuja ei saa hoidettua tai jos työkännykkään puhuu kohtuuttomasti omia asioitaan. Pidä kiinni saldorajastasi tai koita neuvotella sen nostamisesta.
5- Älä huuda! Se ei ole fiksua käytöstä, eikä sillä saa muutoksia aikaan. Enintään provosoit sijaisperhettäsi ja provokaatiolla nostatat vihaa. Silloin sinua ei ainakaan kuunnella. Jos jokin asia mättää, kerro siitä asiallisesti tai kirjoita vaikka asiallinen kirje. Kotiarestin pituudesta et kertonut, mutta parin päivän kotiaresti ei ole paha juttu, jos siihen on aihetta.
Sijaisperheen toimintaa ohjannee lastensuojeluvirasto. Jos sinulla ei ole hyvä olla perheessäsi tai jos sinua kohdellaan jotenkin kiistatta kaltoin, ota sinne yhteyttä omin nokkinesi. Mutta muista! Siellä asioidessasi sinun pitää olla äärettömän asiallinen. Näin eväin he vain toteavat että perheesi tekee oikein asettamalla rajoja. Jos jossain vaiheessa haluat puuttua tilanteeseesi sitä kautta, toimi näin:
1) Soitat lastensuojeluvirastoon ja kysyt, kelle osoitat kirjeen jossa kerrot ongelmasta. Tässä vaiheessa ET MISSÄÄN TAPAUKSESSA SAA KESKUSTELLA ENEMPÄÄ. Jos kerrot enemmän, he tekevät ensimmäiset johtopäätökset tilanteestasi jo ennen kuin ehdit sulkea puhelinta - saati sitten toimittaa kirjettä.
2) Kirjoita kirje. Ei siis sähköposti, vaan kirje. Muista että se on huoltoosi liittyvä virallinen dokumentti, jonka viranomaiset ovat velvollisia tallentamaan. Kirjeessä kerrot kohtelustasi, ja muista, että joka ainoasta epäkohdasta sinun pitää mainita vähintään yksi esimerkki henkilönnimineen ja tapahtuma-aikoineen. Muussa tapauksessa et ole vakuuttava.
3) Kirjeen lopussa pyydät, että virkailija ottaa sinuun yhteyttä kun on lukenut sen. Muussa tapauksessa voit olettaa että kirjeesi on päätynyt kansioon käsittelyittä. Jos et noin viikon kuluessa postittamisesta saa yhteydenottoa, soitat virastoon ja kysyt mitä asiasi hoidolle kuuluu.
4) OTAT KOPION KIRJEESTÄSI JA TALLETAT SEN HUOLELLISESTI. Jos lastensuojeluviranomaiset väittävät, että eivät ole saaneet kirjettä, lähetät uuden, täsmälleen samansisältöisen kappaleen.
Ensihätään kuitenkin mietit, miten vältät kiukuttelun kokemistasi epäkohdista ja keskustelet niistä sijaisperheesi kanssa. Kerrot rauhallisesti omat näkökulmasi ja kuuntelet mitä sinulle sanotaan.
Ja lopuksi minäkin saarnaan noista huushollitöistä: eipä niitä muutkaan halua tehdä. Ongelma on usein siinä, että yhdet haluavat olevan siistimpää kuin toiset. Ja yleensä moraalinen etu on näiden siistimpien ihmisten puolella. On oikeammin pitää talo ja piha siistinä kuin haluta olla omissa touhuissaan. Ja kun koti- ja pihatöissä on puhe yhteisestä hyvästä, sinun on joustettava omissa näkemyksissäsi ja tehtävä niitä vähän enemmän kuin haluaisit. Aikanaan muuten tulet oppimaan, etteivät ne niin kamalia ole, vaikka eivät aina herkkuakaan. Yhdessä on ihan kiva paiskoa töitä.
Jaksamisesta:
Mieti nyt ensin, että auttaisivatko ne asiat, joita haluat tehdä, jaksamiseesi. Yleensä jaksamisen vähenemiseen auttaa lepo. Lepoa taas tässä tapauksessa on tehdä jotain muuta kuin tavallisesti teet. (Tosin, jos olet sillä tavalla väsynyt, että sinua nukuttaa, suosittelen aikaista nukkumaanmenoa.) Jos vaikka miettisit, voisitko tehdä jotain mistä pidät ja jonka sijaisperheesi hyväksyy. Ihan vain kurillasi koittaisit luopua asenteesta, jonka pelkään sinua vaivaavan. Eli että sinua ei nappaa mikään, mikä olisi hyväksyttävää. Koita lähteä liikkeelle niistä mahdollisuuksista, joita sinulla on. Ja huomaa: kyse ei ole siitä, että mielistelisit ärsyttävää mutsiasi (olipa kerran 14-vuotias, jonka mutsi ei ollut ärsyttävä...), vaan selvästi kertoisit että haluat itselläsi olevan mukavaa ja etsiväsi ajanviettotapoja jotka hekin voisivat hyväksyä.
Mulla on 5 lasta, kaiken ikäsiä ja mun mielestä noi rajat on ok. Meillä on aika saman tyyppiset.
Hyvät kotiintuloajat ja viikonloppuna mä en anna kuin mun lukio-ikäisen pojan olla yli 21 ulkona. Se on vaan lasten suojelemista. Ajattele nyt sitä Eveliina Lappalais-parkaakin. Me vanhemmat pelätään ei se muuta ole.
Tottakai ne valitsee sun kaverit, tai ainakin haluaa tsekata kenen kanssa olet.
Ainoa missä mulla on eri mielipide ons e, että mä annan lasteni jonkun verran huutaa mutta tämä on tietenkin perhekohtaista. Mutta ei tietenkään haistattelua, kyllä ne joskus huutaa, kiroileekin mutta siitä tulee kyllä seuraamuksia, esim viikkorahan pienennystä. ei joka huutamisesta mutta jossa huuto jatkuu ja muuttuu haistatteluksi.
Lukiolainenhan on melkein aikuinen, (olin lukiossa kaksikymppiseksi) kotiintuloaika klo. 21? Ja he NOUDATTAVAT sitä? Kannattaisi herätä siihen, että kohta ne mussukat muuttavat kotoa ja olisi varmaan heillekin hyväksi, että tietäisivät, miten liikkua yöllä kaupungilla. Sitä varmaan omassa kotona ei ole niin tiukkana, että yhdeksältä olisi nukkumaanmenoaika.
Voivathan vanhemmat kieltää jotakuta kaveria tulemasta käymään, mutta kukaan ei voi estää omaa lastaan tapaamasta läheisiään.
tuon ikäselle pitäs olla paljon tiukemmat rajat, kotiintulo esim 19,00. Kerkeet kyllä mennä ihan riittävästi, aikoinaan olet kiitollinen että sulla oli rajoja,usko pois.
Meikäläinen oli sijaisvanhemmilla ja mun mielestä noi jutut lähtee siitä että sä et tule niiden kans toimeen. Mut toisaalta, murrosiässä ei tule toimeen oikeiden vanhempienkaan kanssa, välttämättä.
Noi kotiintuloajat on mun mielestä ihan normaalit, samoin että perheen hommiin pitää osallistua. Toi keskiaikajuttu vaikuttaa siltä että sukset on ristissä teillä ja se nettihomma on sitten se miten vanhemmat sitä ratkoo. Ylireakointia ja ei oikein tehty.
Meillä oli silleen että kun sos. ihmiset kävi niin kasvattivanhemmat oli ihan eri ihmisiä, mutta muuten sitten oli aika ahtaat rajat näin jälkikäteen ajatellen.
Tsemppiä sulle, tee yhteistyötä niin päivät menee paremmin, huutamalla ei saa kuin huutoa ja arestia tms. Jos välit ei toimi niin kohtahan sä pääset niistä eroon ja voit sitten miettiä paremmin pidätkö yhteyttä ja katsoa taaksepäin vähän eri perspektiivistä. Jotkut jutut ei ole välttämättä niin mustavalkoisia miltä ne nyt tuntuu :-)
...kanssa toimii mielestäni sanonta, että "veri on vettä sakeampaa" - niille jotenkin kai antaa helpommmin anteeksi, jaksaa jotenkin paremmin ymmrärtäää, edes jälkikäteen. Ja tietysti, ku ne on lapsuudesta asti mua hoitanu - mulla siis ei ole kokemuksia sijaisvanhemmista.
Mutta kuulkaa, kyllä ne biologiset vanhemmatkin ottaa päähän. Minä muutin kotoa pois, kun en kestänyt äitiäni enää millään 16 vee. Isä kuoli kun olin 15. Sen jälkeen oli ihan hirveää.
Käyn silti aina joskus äitiäni katsomassa, soittelen. Mihähän se siellä aina käyn tai soita, ei äiti koskaan.
Tämä nyt ei tietysti yhtään lohduta, mutta ehkä tuohon ikään vain kuuluu, että aikuiset ottaa päähän? Ja tottakai se on hankalaa, kun sijaisvanhmpia ei ole tuntenut niinkuin biologisia, eli kauan ja syvästi. Tulee niitä väärinymmärtyksiä (tai "mua ei ymmärretä) vielä helpommin, kun ei tunne niin hyvin.
Mutta kohtahan sä jo pääsen muille maille? Pari vuotta, ja voit jo mennä oppilaitokseen, jossa on asuntola opiskelemaan, ja pääsen "eroon". Niin minä tein.
Ja ajattelepa tulevaisuutta: luultavasti sijaisvanhempasi muistuvat mieleesi, kun joskus "vanhana" nelikymppisenä taistelet oman teini-ikäisen tyttäresi kanssa! Hän on luultavasti ihan samaa mieltä sinusta, kuin sinä olet nyt sijaisäidistäsi.
Tsemppiä.
Hei ystävä!
olet varmaan nuori kaunis opiskelija,
sinuna pistäisin kaiken aikani opiskeluun.
Viisi vuotta voit olla vaikka mikä.
Ajattele vain 5 vuotta. Katso tulevaisuuteen.
Voit tehdä mitä haluat?
kaikilla oli samanlaista sinun iässäsi, tai ainakin tuntui rajoitukset pahoilta.
Hyvää kevättä.
joo..ei mulla oo muutenkaa helppoa..oon koulukiusattu ollu ala´-asteesta alkaen.. mun sij.iskä sairastaa eturauhassyöpää...oon ollu tietoinen siit jo marraskuusta asti.mut silti en voi uskoo sitä vieläkään todeksi.. pelkään nii paljon että menetän tämän sij.isän koska hän on tavallaa mun oikee isä...mä en oo ikinä saanu tutustua mun oikeaan isään koska mun oikee äiti ei kerro tai no se ei halua kertoa mulle..aina ku kysyn silt oikeest isästäni se sanoo vaa "kasva viel parivuotta".. no nyt oon 14w ja kysyin isästäni se sano taas "et kasva viel parivuotta" mä en jaksa sen tota juttuu enää........
*argh*
...todella väärin, että lapselle ei kerrota vanhemman nimeä!!!
Tuon sairauden takiahan selkeni paljon teidän tilanne: sijaisäitisikin hermot ovat varmaan ihan riekaleina, hänkin varmaan pelkää, että sijaisisäsi kuolee.
On varmaan kamalaa, kun pelkää vanhempansa kuolevan. Mun oma isä kuoli hyvin äkkinäisesti kun oli 15 - se sai aivoveritulpan ja kuoli 3 päivän kuluttua. Se oli kyllä / ja on yhä / elämäni kauhein tapahtuma. Kesti viitisen vuotta, ennenkuin pystyin siitä puhumaankaan itkemättä. Äiti ei kestänyt, ja rupes ryyppäämään, joten elämä meni vain vaikeammaksi.
Nyt olen onneksi ollut jo kauan omillani. Mutta se oli vähän sellainen pakkoaikuistuminen minulle: en ollut valmis huolehtimaan itsestäni (ja äitistä viä kaupanpäälle) mutta muita vaihtoehtoja ei ollut. (Ja tiedän miltä tuntuu olla vaikka koulussa silmätikkuna, kun kaikki tietää että äiti on juoppo. Ei mua varsinaisesti kyllä kiusattu, mutta... no olin jo vanhempi kuin sinä kuitenkin.)
Ei sulla olis ketään muuta, joka vois tietää kuka sun isäs on? Biol.äitis siskoa? Isoäitiä? Joku jolta voisi kysyä?
Voitko puhua siitä kiusaamisjutusta kenellekään koulussa? Onko siellä koulukuraattoria tai opoa? Ehkä ne voisi auttaa. Tai tosiaan joku muu aikuinen. Käytkö vaikka nuorisotiloissa? Nuoriso-ohjaajat yleensä on aika kivoja, ja niille on helppo jutella. Juttelukin auttaa usein.
...tuohon edelliseen.Mua itteäni on auttanut päiväkirjan kirjoittaminen. Ainakin siihen voi purkaa täysin miltä tuntuu, haukkua koko maailma ja kertoa surkeutensa. Jotenkin sekin kuitenkin auttaa, puhdistaa. Tavallaan juttelee itsensä kanssa. Kokeile!
joo..
mä kirjoitan kyl päiväkirjaa...mut ei se mua auta!
mä oon lintsannu koulustaki koska on ollu ni paha olla. kyl meijän koulus on aikuisia joille voin puhua´varsinkin erityisopettaja. sille mä kerron aina kaiken..kaiken mikä painaa mun mieltä..
oon kertonut koulukiusaamisest erityisopettajalle,luokanvalvojalle ja opolle mut ei ne tee mitään..mun vanhemmatki on todennu et ne ei tee mittään enne ku käydään nyt esim.henkisesti kiinni.
mun luokal oli sillane tyttö joka kiusas mua aina..se on käyny muhun 3luokasta asti henkisesti kiinni 7luokkaan asti.. nyt 7luokalla se kävi muhun henkisesti kiinni 5kertaa...kerroin niistä luokanvalvojalle ja reksille..mä oon käyny itkien reksin luona kertomassa että mä en jaksa enää sitä et se käy muhun kiinni. no rehtori otti mut ja sit sen tytön joka on käynyt muhun kiinni kuulusteluun..mä kerroin kaiken mitä se oli tehnyt..mutta se toinen valehteli..mä huusin siel et älä puhu paskaa..jne.. loppujen lopuksi se tyttö joutui takaisin ala-asteelle.. arvatkaa vaan olenko iloinen!!
että silleee..
Uskoisin että jos kerrot heille mitä kerroit täällä(jollet saa sanotuksi pistä sama kirje sijaisäidillesi,kirjoita miltä sinusta tuntuu)Jos hän on normaali ihminen hän kyllä ymmärtää tuskasi.
Niillä kotintuloajoilla hän ilmeisesti tahtoo suojella sinua,hyväksy ne ehdit kyllä olla vielä myöhempäänkin kunhan saat ikää lisää.Ymmärrän kyllä että jos kaverit saavat olla pidempään niin on kurja lahteä itse aiemmin.
Jospa pystyisitte yhdessä keskustelemaan ja muokkaamaan noita rajoja esim.kerran viikolla myöhempi kotiintuloaika jne.
Jaksamista sinulle pikkuinen!