isä petti äitiä -> minusta tuli mustasukkainen

Meillä isä on kanssa pettänyt äitiä ainakin parin eri naisen kanssa. En koe silti, että se olisi minuun vaikuttanut muuten kuin että olen alkanut halveksimaan isää.

Olen ollut aikoinaan mustasukkainen, mutta se ei ole johtunut tuosta vaan omasta silloin heikohkosta itsetunnosta ja luottamuksen puutteesta.

En itse ainakaan näe yhtäläisyyksiä näiden asioiden välillä.

Minunkin Isani petti Aitiani (aidin parhaan kaverin kanssa) olivat tosin kovassa humalassa, tama tapahtui ehka kun olin n. 7vuotias. Itse satuin nakemaan kun he ^painivat^ alakertamme sohvalla. Olen varma etta aitini tietaa myos tasta (en tieda tapahtuiko sita useammin) mutta silti he ovat viella yhdessa. Tasta ei meilla ikina ole kukaaan mitaan puhunut ja hyva niin!

Minuun se on vaikuttanut paljon.Pidin kaikkia miehia sikoina, luulin etta kaikki miehet ovat samanlaisia. En ole pystynyt sitoutumaan, pelkaan etta minuakin jonain paivana petetaan.
Nyt ekaa kertaa elamassani olen loytanyt seurustelu kumppanin ja tiedan etta han ei ikina pettaisi minua,Olen alkanut luottamaan ja olen onnellinen.Mutta jos nykyinen poikaystavani lahtisi baariin ja olisi kovassa humalassa ilman minua ihan varmasti ahdistaisi ja pelko nousisi etta humalassa han pettaisi minua vaikka tiedan etta ei ikina tekisi niin!!! Mutta han ei onneksi ole mikaan baareissa roikkuja vaan olemme kummatkin mielummin rankan tyoviikon jalkeen kotona yhdessa.
Monta vuotta tama vei ja viellakin ajoittain tulee pahaolo ja se etta keheenkaan en voi luottaaa..
Luottamus oli vuosia taysi nolla kaikkiin ihmisiin. Olen katkera ja loukkaantunut isalleni vaikka han selvinpain ja muuten on maailman ihanin mies/isa. Mutta se mita nain n. 20 vuotta sitten sattuu viellakin ja kun ajattelen sita mita han teki, tunnen suurta vihaa ja katkeruutta omasta puolesta seka aitini!

Kylla uskon etta sinakin selviat tasta ikuisesta kamppailusta ja jonain paivana se helpottaa (tuskin koskaan lahtee pois kokonaan mutta helpottaa).
Minusta ei koskaan mustasukkaista tullut mutta muuten vaan kyyninen paska!!
TSEMPPIA!

ihan samaa asiaa juuri tänään. Munkin isällä oli aikanaan vaikka minkälaisia virityksiä muiden naisten kanssa, mutta en sitä juurikaan silloin ajatellut. Luulin löytäväni toisenlaisen miehen itselleni kunnes tapasin erään miehen johon valitettavasti rakastuin.. Lopulta mies paljastui niin petolliseksi ihmiseksi kuin vain kuvitella saattaa. Kyseessä oli ihan tietoista kusetusta/manipulointia.

Tästä on kulunut nyt jokunen vuosi, mutta juuri nyt oon alkanut tapailemaan yhtä lupaavan tuntuista miestä ja nyt huomaankin, etten pysty luottamaan siihenkään juuri ollenkaan. Aina pitäisi aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta jotenkin mulle on käynyt niin päin, että ensin epäilen toista ja ehkä ajan kanssa opin luottamaan(?).

Pelkään vain, että pilaan kaikki jutut jo heti ennen kuin mitään kerkeää kehittymäänkään. Suurin syy tähän on se edellisen miehen petollisuus, mutta kyllä ne epäilyksen "siemenet" on kylvetty jo siellä lapsuudessa. Mä oon jo alkanut ihan vakavissani miettiä ammattiavun puoleen kääntymistä, koska jos toiseen sukupuoleen ei pysty ollenkaan luottamaan ja kuitenkin haluaisi jonkunlaisen suhteen, voipi elämästä tulle melkosen hankalaa:(

isäni petti äitiä vuosia sitten äidin silloisen ystävän kanssa "ryyppyillan päätteeksi. Me lapset olimme kotona ja näimme tilanteen. Olimme kaikki shokissa.

Olen siinä onnellisessa asemassa että isäni ymmärsi olleensa lähellä menettää meidät kaikki. Hän ja äiti juttelivat asiansa selviksi, pyysi meiltä vilpittömästi anteeksi (ensimmäinen kerta minun silloisen 16vuoden aikana) ja elämä jatkui.. Luottamus isään meni pitkäksi aikaa mutta nyt hän on omalla käytöksellään saanut arvostuksen takaisin. Isä on isä ja valtavan rakas, vaikka hän suunnattomia virheitä tekisikin. Samalla kun hän petti äitiäni, hän petti myös meidät lapset, joten ymmärrän ettei käsittelemättömistä suhteista avioliiton sisällä seuraa mitään hyvää.

Olisiko myöhäistä jutella asiasta äitisi kanssa? Me puhuimme paljon ja selvitimme ajatuksiamme perheen kesken. En tiedä miten sekaisin olisin koko asian kanssa jos emme olisi tehneet niin.

Mä olen kokenut ihan saman myös, tosin isä on pettänyt äitiä todella kauan aikaa todennäköisesti lukuisten naisien kanssa. Eroon he ajautuivat vasta ihan vähän aikaa sitten, hyvä niin. Minäkin kärsin koko ajan parisuhteessani luottamuspulasta mustasukkaisuudesta, välillä on parempia päiviä, mutta välillä todella pahoja. Kävin myös jokusen kerran psykologin juttusilla asiasta, mutta loppujen lopuksi en kokenut saaneeni siitä suurtakaan apua. Aika epätoivoiselta tämä näyttää, mikä avuksi?

Minun isä on myös pettänyt äitiä nuorempien naisten kanssa. Olen itse nähnyt hänet yhden seurassa. Isäni ei koskaan kehu äitiäni kauniiksi tai hyväksi missään, vaikka äitini on todella hyvä ja empaattinen ihminen joka tekee pitkää päivää töissä elättäen monilapsisen perheemme ja sen jälkeen siivoaa ja laittaa ruokaa ja huolehtii jälkikasvun harrastuksista ja elämästä muutenkin. Isä pitää meistä omalla tavallaan huolta, mutta on etäinen. En muista, milloin olisin katsonut isääni silmiin viimeksi, olenko ikinä. En ole koskaan puhunut hänen kanssaan mitään henkilökohtaista tai osoittanut hänelle rakkauttani millään tavoin, se tuntuisi oudolta. Ulkopuoliset kunnioittavat ja ihailevat häntä ja jollain tapaa minäkin.

Ja minun miessuhteisiini kaikki tuo on vaikuttanut monella tapaa. Vaadin mieheltä ihan mielettömästi huomiota ja hermoja. Testailen kaikilla tavoin miehen kärsivällisyyttä, sitä, välittääkö oikeasti. Jos en saa miehen täydellistä huomiota, menen ihan rikki ja masennun vakavasti. Mieheni on minulle koko maailma. Haluan koko ajan seksiä, koska seksin aikana mies on kokonaan minun. Ahdistun heti, kun mies on poissa näkyvistä. Mietin, jatkuvasti, olenko tarpeeksi hyvä miehelleni ja haluaisiko hän ehkä mieluummin jonkun muun, nuoremman. Olen oikein ajamassa häntä vieraan naisen syliin, koska "tiedän" että sitähän hän haluaa kuitenkin. Olen mustasukkainen pornolle ja kaikille naisille, joista mieheni voisi olla kiinnostunut. En kestä ajatusta, että mies katsoo muita ihaillen. Minua ei huvita laittautua kauniiksi, koska haluan testata, jaksaako hän minua, vaikka olen ruma. Joskus taas innostun laittautumaan liikaakin, jottei hän vaan himoitsisi muita. Se vaihtelee. Olen kuitenkin ihan sekopää. En vihaa kaikkia miehiä, tiedän, että on hyviäkin. Vaadin vain valtavasti omaltani. En väitä, että kaikki olisi isäni "syytä", siis varmasti muutkin asiat vaikuttavat käytökseeni. Ehkä olen terapian tarpeessa.