Niin olen Petter X
Luonteeltani olen pohjattoman epätoivoinen sovinisti, jolla on pieni kulli. Muutenkin olen täysin mitäänsanomaton hiirulainen. Ainoa paikka jossa voin esittää olevani "mies", on täällä internetin keskustelupalstoilla, pyörinkin täällä arvostelemassa ja haukkumassa ihmisiä kun minulla ei ole muuta tekemistä, minulla ei ole omaa elämää, ammattia saati sitten työtä. Olen siis täysin hyödytön sosiaaliluukun vakioasiakas, sekin lisää katkeruuttani, koska tiedän että minusta ei mitään tulekkaan. Eli olen tullut täysin sukuuni.
Mutta nyt kerron itsestäni, ja lasken kulissit kerrankin alas, koska en jaksa enää esittää jotain mitä en ole.
Ehkä saan jonkun kohtalotoverin minua ymmärtämään minun epätoivoista vaellusta täällä maanpäällä. Tai jospa saisin edes yhden ystävän, jollaista minulla koskaan ei ole ollut.
Tässä on tarinani:
Olen katkera 45 -vuotias kaljamahainen poikamies, olen koko ikäni asunut puolihalvaantuneen äitini kanssa, joka pitää minusta huolta, kun en siihen yksin pysty. Vihaan äitiäni koska hän pakottaa vastusteluistani huolimatta minua syömään puuroa joka päivä. Ja vihaan sitä myöskin kun en tule toimeen ilman häntä.
Kaikki täällä pyörivät tietävät että harrastan näillä keskustelupalstoilla roikkummista, mutta harrastan minä muutakin. Nimittäin Barbien kerilyä, ja olenkin kokoelmastani hyvin ylpeä. Olen myös mitä suurin Antti Tuisku -fani, keikoilla en enää uskalla käydä kun kukaan ei usko minun oleva oikea fani, vaan huutavat minua joksikin peto-siiliksi, mitähän sekin tarkoittaa?
Onhan meillä pihalla jotain siilejä, mutta se ovat ihan kilttejä. Paitsi minua ne jostain syystä vihaavat. Viime vuonna aloitin pitsin nypläyksen. Ja keräilen/kehittelen myös vanhojen käytettyjen sukkahousujen käyttöniksejä, niitä kehittelen aina sillä aikaa kun en täällä roiku. Tuottoisa harratus se on ollutkin kun olen niksi pirkasta hyvät rahat käärinyt, ja ne taas sijoittanut uusiin barbeihin. Eli olen vähän niinkuin pisnesmies. =)
Koskaan en ole naista saanut, ainoastaan kuvista nähnyt. Ainoa tosi rakkaus elämässäni on ollut samanikäinen serkkuni, joka ei hänkään minua loppupeleissä huolinut. Siksi minusta on tullut niin kitkerän katkera kanssaihmisiä kohtaan, ja tätä negatiivisuuttani aion levittää, vaikka todellisuudessa haluaisin lopettaa ja olla onnellinen. Tiedän kyllä etten onnea ole ansainnut.
Toivoisin myös olevani paljon fiksumpi. Nippanappa peruskoulunkin läpäisin, melkein joka luokan kävin kahteen kertaan, muutaman jopa kolmeen, joten voin sanoa sentään olevani jossain priimus. Koulussa lempinimeni oli löysä petter peäsuoli. Minkäs minä sille mahdan että vatsani on aina löysä.
Komeampikin haluaisin olla. Olen monasti yrittänyt laihduttaa, mutta kun minulla ei koskaan ole ollut selkärankaa, niin joudun näistä työttömyysrahoistani säästämään rasvaimuun. Ehkä myöhemmin sijoitan myös peniksen pidennykseen. Toisaalta olen kyllä ajatellut että ehkä olemattoman penikseni poistaminen voisi tulla kuitenkin halvemmaksi, sitä paitsi en sitä tuskin koskaan pääse edes käyttämään, joten siinäkin mielessä se on täysin hyödytön (ja pieni).
Penikseni poistamisessa on sekin hyvä puoli kun kuitenkin pidän naistenvaatteista, ehkä edes siten voisin löytää itselleni jonkun kumppanin? chris Owen olisi suosikki nro yksi, voisimme rehdä vaihtarit... Niitä hameita ja alushousuja muuten toisinaan lainaan äidiltäni, ihan vaan harjoitellakseni. Muutaman kerran olen kiinni jäänyt ja vanha puolihalvaantunut äitini on silloin pieksänyt minut kävelykepillään henkihieveriin, vihaan äitäni, en vain mahtanut hänen ylivoimaisille voimilleen mitään vaikka kuinka kampoihin laitoin. Isänikin (joka on äitini veli) kuoli kaksi vuotta sitten, eikä minulla ole enää ketään joka minua pientä ihmistä puolustaisi.
Minulla on yksi suuri tavoite elämässäni ylitse muiden. Haluaisin päästä tästä poikuudestani eroon. Olen ajatellut mennä huoriin, miespuolisetkin käy yhtä hyivn, mutta kun olen ihmisenä niin luontaantyöntävä niin pelkään sieltäkin tulevan pakit. ja mistä niitä suostuvia huoria edes löytää? Olen niin luontaantyöntävä ihminen että kaikki ottamani kissatkin ovat minut hylänneet ja karkanneet naapurikuntiin.
Ehkä on kuitenkin parempi tyytyä runkkailemaan kotona, tietysti silloin kun äiti ei ole kotona. Paitsi että äiti on aina kotona, kun en tule toimeen yksin. silloinkin joskus kun onnistun pakenemaan omiin oloihini katselen Mervi Tapolaa, joka on unelmieni nainen. Hermusenkin mielelläni ottaisin, mutta taidan olla hänelle aivan liian vanha? Antakaa anteeksi, tiedän että runkkaaminen on syntiä ja siitä joutuu helvettiin, ainakin äiti niin minulle sanoo, ja äidin mukaan isäkin sinne tuosta harrastuksesta joutui.
Toivottavasti joku ymmärtää minua ja lähettää minulle hyviä elämänohjeita. Mitä minun pitäisi tehdä? onko minulla mitään toivoa?
Vihaan sitä että elämäni on niin kaikin puolin kurjaa.
Luonteeltani olen pohjattoman epätoivoinen sovinisti, jolla on pieni kulli. Muutenkin olen täysin mitäänsanomaton hiirulainen. Ainoa paikka jossa voin esittää olevani "mies", on täällä internetin keskustelupalstoilla, pyörinkin täällä arvostelemassa ja haukkumassa ihmisiä kun minulla ei ole muuta tekemistä, minulla ei ole omaa elämää, ammattia saati sitten työtä. Olen siis täysin hyödytön sosiaaliluukun vakioasiakas, sekin lisää katkeruuttani, koska tiedän että minusta ei mitään tulekkaan. Eli olen tullut täysin sukuuni.
Mutta nyt kerron itsestäni, ja lasken kulissit kerrankin alas, koska en jaksa enää esittää jotain mitä en ole.
Ehkä saan jonkun kohtalotoverin minua ymmärtämään minun epätoivoista vaellusta täällä maanpäällä. Tai jospa saisin edes yhden ystävän, jollaista minulla koskaan ei ole ollut.
Tässä on tarinani:
Olen katkera 45 -vuotias kaljamahainen poikamies, olen koko ikäni asunut puolihalvaantuneen äitini kanssa, joka pitää minusta huolta, kun en siihen yksin pysty. Vihaan äitiäni koska hän pakottaa vastusteluistani huolimatta minua syömään puuroa joka päivä. Ja vihaan sitä myöskin kun en tule toimeen ilman häntä.
Kaikki täällä pyörivät tietävät että harrastan näillä keskustelupalstoilla roikkummista, mutta harrastan minä muutakin. Nimittäin Barbien kerilyä, ja olenkin kokoelmastani hyvin ylpeä. Olen myös mitä suurin Antti Tuisku -fani, keikoilla en enää uskalla käydä kun kukaan ei usko minun oleva oikea fani, vaan huutavat minua joksikin peto-siiliksi, mitähän sekin tarkoittaa?
Onhan meillä pihalla jotain siilejä, mutta se ovat ihan kilttejä. Paitsi minua ne jostain syystä vihaavat. Viime vuonna aloitin pitsin nypläyksen. Ja keräilen/kehittelen myös vanhojen käytettyjen sukkahousujen käyttöniksejä, niitä kehittelen aina sillä aikaa kun en täällä roiku. Tuottoisa harratus se on ollutkin kun olen niksi pirkasta hyvät rahat käärinyt, ja ne taas sijoittanut uusiin barbeihin. Eli olen vähän niinkuin pisnesmies. =)
Koskaan en ole naista saanut, ainoastaan kuvista nähnyt. Ainoa tosi rakkaus elämässäni on ollut samanikäinen serkkuni, joka ei hänkään minua loppupeleissä huolinut. Siksi minusta on tullut niin kitkerän katkera kanssaihmisiä kohtaan, ja tätä negatiivisuuttani aion levittää, vaikka todellisuudessa haluaisin lopettaa ja olla onnellinen. Tiedän kyllä etten onnea ole ansainnut.
Toivoisin myös olevani paljon fiksumpi. Nippanappa peruskoulunkin läpäisin, melkein joka luokan kävin kahteen kertaan, muutaman jopa kolmeen, joten voin sanoa sentään olevani jossain priimus. Koulussa lempinimeni oli löysä petter peäsuoli. Minkäs minä sille mahdan että vatsani on aina löysä.
Komeampikin haluaisin olla. Olen monasti yrittänyt laihduttaa, mutta kun minulla ei koskaan ole ollut selkärankaa, niin joudun näistä työttömyysrahoistani säästämään rasvaimuun. Ehkä myöhemmin sijoitan myös peniksen pidennykseen. Toisaalta olen kyllä ajatellut että ehkä olemattoman penikseni poistaminen voisi tulla kuitenkin halvemmaksi, sitä paitsi en sitä tuskin koskaan pääse edes käyttämään, joten siinäkin mielessä se on täysin hyödytön (ja pieni).
Penikseni poistamisessa on sekin hyvä puoli kun kuitenkin pidän naistenvaatteista, ehkä edes siten voisin löytää itselleni jonkun kumppanin? chris Owen olisi suosikki nro yksi, voisimme rehdä vaihtarit... Niitä hameita ja alushousuja muuten toisinaan lainaan äidiltäni, ihan vaan harjoitellakseni. Muutaman kerran olen kiinni jäänyt ja vanha puolihalvaantunut äitini on silloin pieksänyt minut kävelykepillään henkihieveriin, vihaan äitäni, en vain mahtanut hänen ylivoimaisille voimilleen mitään vaikka kuinka kampoihin laitoin. Isänikin (joka on äitini veli) kuoli kaksi vuotta sitten, eikä minulla ole enää ketään joka minua pientä ihmistä puolustaisi.
Minulla on yksi suuri tavoite elämässäni ylitse muiden. Haluaisin päästä tästä poikuudestani eroon. Olen ajatellut mennä huoriin, miespuolisetkin käy yhtä hyivn, mutta kun olen ihmisenä niin luontaantyöntävä niin pelkään sieltäkin tulevan pakit. ja mistä niitä suostuvia huoria edes löytää? Olen niin luontaantyöntävä ihminen että kaikki ottamani kissatkin ovat minut hylänneet ja karkanneet naapurikuntiin.
Ehkä on kuitenkin parempi tyytyä runkkailemaan kotona, tietysti silloin kun äiti ei ole kotona. Paitsi että äiti on aina kotona, kun en tule toimeen yksin. silloinkin joskus kun onnistun pakenemaan omiin oloihini katselen Mervi Tapolaa, joka on unelmieni nainen. Hermusenkin mielelläni ottaisin, mutta taidan olla hänelle aivan liian vanha? Antakaa anteeksi, tiedän että runkkaaminen on syntiä ja siitä joutuu helvettiin, ainakin äiti niin minulle sanoo, ja äidin mukaan isäkin sinne tuosta harrastuksesta joutui.
Toivottavasti joku ymmärtää minua ja lähettää minulle hyviä elämänohjeita. Mitä minun pitäisi tehdä? onko minulla mitään toivoa?
Vihaan sitä että elämäni on niin kaikin puolin kurjaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
SIRKKELI
Kuulostat ihanan lutuselta,voisitko tulla minulle soffan koristeeksi? Pitäisin sinua hyvin ja saisit mämmiä joka päivä.:)
rustailla, olihan ihanan humoristinen draamajuttu.. onnea kirjailijaurallesi.. myös sitä voi tehdä kotoa ja vaikka hame päällä..
viedä tilaa oikeasti kiinnostavilta jutuilta. jos olet kerran kouluttamaton ihminen miksi kirjoitat täydellistä suomen kieltä?
todella rumaa tehdä pilkkaa, joillakin ihmisillä voi oikeasti olla asiat huonosti.
on muitakin tapoja ilmaista itseään.
Taas on käyneet 80-luvun PC:t kuumana kun joku yliopistolla luusaava queer-tutkija on päässyt tilittämään loukatun itsetuntonsa kyllyydestä. Harmi sinänsä että ei onnistu yliopistolaisilta queer-tutkijoilta tämäkään homma kunnolla, virheitä oli yhtä paljon kuin keskiverto humanistin gradussa.
Haluun lukee lisää sun juttujas Petter X.Sulla on mahtava huumorin ja ilmaisun taito,maanantaina olin pirun kinkkisellä tuulella,mut kun luin sun juttus ja ihan alusta loppuun,nauroin tääl ääneen että mies kysy että mikä nyt tuli kun äsken oli naama niin näkkärillä että.Kerroin sun juttus,sulla taitaa olla vähä samanlainen"vähä"sairas huumori kun mullakin ,mutta kiitos saiskos liää,tahtoonainen.