2 viikonloppua oltiin yhdessä, ja ennen sitä mies soitti tiivisti päivittäin, kertoi ikävöivänsä jne. Sitten kai pettyikin minuun, en olekaan se oikea. Onko tällä joku haavekuva naisesta, jota ei ole olemassakaan. Mun mielestä ei voi näin vähällä ajalla vielä sanoa juuta eikä jaata. Olin kuulemma tyly ja kylmä, siltä hänestä tuntui. Ja tunteet loppuivat. Tälläisiäkö miehet ovat?
Miehen tunteet loppuivat
.....
283990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Jos olit oikeasti tyly ja kylmä, niin kyllä miehen tunteet voivat viiletä hyvinkin nopeasti.
Miehet ovat juuri tällaisia.
http://www.yrkesskolan.se/Bilder_Album/Klassfoton/Mek 71.jpg
koska niitä ei liene ollut alunperinkään. 2:en viikonloppuun saa toisesta näppituntuman ja jos se ei tunnu hyvältä, on reilua lopettaa tapailu alkuunsa.
"Tälläisiäkö miehet ovat?"
Osa on, osa ei. Hyväksikäyttäjä olisi jäänyt vedättämään sinua, suoraselkäinen mies toimii kuten sinun tapauksessasi.
että mielestäni en ollut kylmä ja tyly. Sen hän myönsikin, mutta sitten olin väsynyt, ja oli liikaa mielialanvaihteluita. Olin kyllä hieman väsynyt, mutta minkä sille voi. Pitäisikö naisen olla kokoajan pirteä, ja viihdyttää miestä? Minä en sitten jaksanut tarpeeksi ilmeisesti.
Osa miehistä ja naisista on sellaisia että haluavat rinnalleen ihmisiä jotka ovat pirteitä ja iloisia.
Näiden mielestä väsymys, joka johtaa mielialanvaihteluihin, ei ole hyväksyttävä syy ei-pirteään tai ei-iloiseen käyttäytymiseen. Minä olen kokenut saman, tiedän mistä puhun. Masentaa nyt, mutta kyllä se siitä haalistuu. Uskoa minua.
...mutta ei tartte myöskään purkaa pahaa oloa mieheen, jos hänellä ei ole mitään tekemistä sen pahan olon kanssa. Ikävä kyllä monien naisten mielestä kaikki inhottava maailmassa, menkatkin, on aina miehen syytä. Miksi sellaista asennevammaisuutta pitäisi muka sietää?
loppua.
Usko minnuu...Ne jutut loppuu, jotka on tarkoitettukin loppuvaksi. Kyllähän se kirpaisee joka kerta enemmän tai vähemmän, kun juttu menee mönkään. Mut pitkällä juoksulla ajatellen se on hyvä, että tapailu/suhde päättyy, mikäli jompi kumpi ei ole tyytyväinen. Vielä sulle löytyy sellainen, jonka kanssa homma sujuu kuin pläkki.
ihmisistä, jolla on tunne-elämän vaikeuksia. He eivät tunne aitoa empatiaa toisia kohtaan, ovat hyvin suorituskeskeisiä, eivätkä ole sosiaalisia (=eivät välitä oikeasti ihmisistä). Saattavat olla myös kovia puhumaan itsestään ja käsittävät että sosiaalisuus on äänekkyyttä, esiintymishalukkuutta ja itsensä esiintuomista. Suru on heidän mielestään sairautta.
Kaksi viikkoa on aika tavallinen aika tuntea kiinnostusta ja halua yhteen naiseen. Jos tämä ei oikein sytytä sinä aikana, jos on kireä tai jotenkin eri tyyppiä kuin mies itse, ei juttua kannata jatkaa. Uusia löytyy ja niiden joukossa ehkä on sellainen yksilö, jota kestää pitempään.
No sellainen ainakin tämä mies on. Ei kannata yleistää, että kaikki miehet sellaisia ovat. Ehkäpä se oli äkkipikainen ja kärsimätön ja halusi sun sanovan sen juun ja jaan heti alkuunsa. No parempi vaan että pääsit eroon siitä noin helpolla.
Kyllä siinä voi mielenkiinto mennä keneltä vaan, jos toinen näyttää jo noin alussa tympeetä naamaa, on hiljainen ja ilmaantuu paikanpäälle väsyneenä ja jotenkin hällä väliä asenteella. Pitäisi sitä nyt vähän panostaa jos juttu on noin alussa, eikä näyttää heti sitä ns. negatiivista puolta itsestään, jos itselkäkin sitä kiinnostusta kenties kyseiseen ihmiseen löytyy.
millainen pitäisi olla sitten? Yritin toisella tapaamiskerralla olla paljon pirteämpi, ja kaikin tavoin huomaavaisempi. Mutta tämä ensi kerta taisi sitten olla niin huono. Sanoin tällöin, että olin huonosti nukkunut, niin kyllä pitäisi vähän ymmärrystä löytyä toiseltakin?
Kai mies on sitten vaan liian kärsimätön ja sellainen, jolle kaiken pitää olla tässä ja nyt.
mitä tilaa, oletko nyt tyytyväinen itseesi?
Tunsitteko siis toisenne vain tuon 2 viikkoa? Se nyt ei ole aika eikä mikään, joten minusta ei voida edes puhua vielä mistään tunteiden viilenemisestä/loppumisesta. Tyyppi on kenties ollut niitä pillupalkalla höpöttäjiä tai sitten muuten vaan todennut, ettei kannata pidemmälle jatkaa. Kukapa tietää. Eihän tuossa mitään draamaa ole.
Minusta parin viikon jälkeen ei vielä voida millään lailla olettaa, että pitäisi jotenkin nk. sitoutua juttuun. Lähinnä se aika on sellaista tunnustelua ja esikatselua puolin ja toisin. Itse henk. koht. en edes luottaisi mieheen, joka heti kättelyssä (siis parin vkon tuntemisen jälkeen) puhuu ikävöimisestä tai muuten vain suurista tunteista...Sellaiset tuppaa aina lopahtamaan ennen aikojaan tai muuten vain yhtäkkiä..
..että minun kokemukseni mukaan hymy on kyllä valttia :)
Onko pakko edes tavata miestä, jos on olo kuin perseeseen ammutulla karhulla? Jos tietää, että nyt ei hymy irtoa sitten millään. Eihän kukaan aina voi olla hyväntuulinen, mutta sen väsymyksen piikkiin ei silti kannata pistää kaikkea. Alussa nyt varsinkin kannattaa vähän miettiä, millaisen kuvan itsestäsi haluat antaa. Jos tapaat miehen, vaikka fiilis on huono, niin ota sitten vastuu siitä mitä mies sinusta sen perusteella päättelee.
PS. Ylipäätään tympeä ihminen on tympeä ihminen, ja se harvoin johtaa mihinkään hyvään ihmissuhteissa. Hymyä peliin, siskot ja veikot!
Olitte kaksi viikonloppua yhdessä? Pudotus maanpinnalle, ei tuossa ajassa kannata mistään tunteista puhua. Se on korkeintaan alkututustumista ja mies näköjään päätti ettei enempi tutustuminen kannata. Eipä tuossa sen kummempaa, kehotan että jatkat elämääsi kuten tämä mies (poika) jo jatkaa.
Niin ja sitten vinkkinä vastaisen varalle, jos olet kylmä ja tyly niin siinä on ihan tarpeeksi syytä miehelle päättää ettei tähän kannata enempää aikaa tuhlata.
Jos mies sanoo sinun olleen hänen mielestään kylmä ja tyly, se asia on miehelle ollut todellisuutta. Eli sä olit hänelle kylmä ja tyly, vaikka olisit omasta mielestäsi ollut mitä muuta hyvänsä. Se miten toinen asian kokee, on ainoa merkityksellinen seikka.
Ekoilla tapaamisilla sitä pitää olla seitsemännessä taivaassa ja katsella toista ruusunpunaisten lasien läpi. Jos sinä mökötät heti alussa, on ihan järkevää mieheltä panna poikki, sillä noin huonolla alulla jatko ei lupaisi hyvää.
haaveissa vaan oot mun...
Kyllä se liittyy elämään yleensäkin, että kannamme jonkinlaista ihannetta elämästä ja muista ihmisistä (myös itsestämme), joka voi toisinaan olla kaukana todellisuudesta tai ainakin arjesta.
Naisilla taitaa vahvasti yleisesti ottaen olla ideaali luotettavasta yksiavioisesta tasapainoisesta hyvin menestyvästä ja komeasta miehestä.
Olet toiselle ihmiselle sitä, mitä näytät ja miten toimit.
Jos olit väsynyt, nukkunut huonosti, kärttyinen ja niin pois päin...miksi? Olisit ennemmin kertonut asian laidan ja sanonut, että joku toinen aika tapaamiselle on parempi.
Ei kannata tuoda esille tuollaisia korjattavia asioita itsestään, sillä toinen näkee ne juuri sellaisena, kuin ne ovat nähtävillä.
Ei se kuitenkaan tarkoita, että pitää esittää jotakin. Kyllä sellainen normaali maalaisjärki saa olla ihan reilusti mukana.
No, minun mielestäni voi sanoa juun ja jaan tosi nopeasti - siis oikeasti TOSI nopeasti. Itse olen sellainen. Jos se mies on kuin minä, niin en minäkään varmaan jatkaisi, jos toinen ei osaa sanoa juuta tai jaata kahden viikonlopun jälkeen tai olisi kylmä minua kohtaan tai ei vastaisi tunteisiini. Sellaisia jotkut ovat...eikä pelkästään miehet. Ehkä teidän horoskooppimerkkinne eivät stemmanneet...anna kun arvaan...mies on kalat (silloin ne tunteet leimahtaa nopeasti mutta kertomasi kaltaisessa tilanteessa voivat kylmetä veitsellä leikaten). Oletkohan sinä härkä tai joku muu hidas maan merkki...no, ainakin taidat olla hidas olit merkki mikä vaan...
hitaita, vai? :D
ei ap.
tuo oli ihastumisesta johtuvaa sekoilua. oltiin ihastuttu ihastumiseen ja vaihteluun... kun sitä järjellä kaveri funtsi, niin eihän siinä mitään tunnetta ollutkaan. se oli hetki elämässä ja nyt se on ilmeisesti.
aika pahasti menet metsää jos luulet että tuossa jotain tunnetta oli ja ne olisivat muuttuneet johonkin. jos missään ei alunperinkään ollut mitään,
niin miten se mitätön fiilis voisi miksikään muuttua...ja vielä kahdes viikossa.
Hän asui todella kaukana, ja pidimme päivittäin yhteyttä kuukauden ajan ennekuin näimme uudestaan. Eli hän tuli luokseni viikonlopuksi. En siinä ajassa ollut kokoajan väsynyt tai tympeä. Sanoin hänelle, että olen niin huonosti nukkunut, että _ajattelin pitäisikö joku toinen päivä sittenkin, mutta kun kuitenkin halusin nähdä sinut_ Ja hän niin kovasti halusi tulla luokseni!
Olen vain sellainen, että pitää yrittää kunnolla ennekuin toisen oppii tuntemaan, ei noin vähässä ajassa voi oppia toista tuntemaan.
noh syyhän on sitten selvä...kaveri asui liian kaukana ja teki hommasta mahdottoman. siis syyhän ei liity kumpaakaan osapuoleen...vaan olosuhteisiin. et käyttäytynyt typerästi.
No, jos joka päivä piditte yhteyttä, niin kyllähän sitä jo oli jonkun verran oppinut tuntemaan...tai no, riippuu millaista yhteydenpitonne oli ja miten paljon avauduit hänelle...kyllä minun mielestäni tuossa ajassa ihastumisen tunteet joko ovat tai eivät ole. Jos eivät ole, niin ei ne myöhemminkään roihua...
Olisit nukkunut sen sylissä tuon väsymyksesi pois niin et ehkä olisi ollut niin tympeä...
Kyllä tietysti sen sylissä nukuin väsymykseni pois! Satuttaa vaan kun menin taas kiintymään sellaiseen mistä ei tullut mitään. Nyt hän on todella kylmä, eikä halua olla kanssani missään tekemisissä kuulemma. Kun soittelin ja laitoin viestejä. No en varmaan paljoa menettänyt, toisaalta olikin aika outo tyyppi. Kyseli mm. olenko kasvissyöjä, ja monenko miehen kanssa olen ollut ennen häntä. Mitä kysymyksiä noi on olevinaan, ihan outoja. Enkä saanut edes seksiä niin paljon kun olisin halunnut! Seksi ei kuulemma ollut kun pelkkää panemista. Ei siis rakastelua.