Jos jokin vaivaa mieltä,,, ihan siihen pisteeseen asti, että on suurimman osan aikaa surullinen, MIKÄ ESTÄÄ MIESTÄ KERTOMASTA SIITÄ (NAISELLEEN)???
Tällänen mielenkiintoinen tilanne, luonnollisesti meillä on tässä ollut 'pikkuriitoja' aivan liikaakin, mut kaiken pitäisi nyt olla kunnossa. Asia mikä miestä vaivaa, voi olla yhtähyvin minuun liittyvä kuin joku aivan muukin asia.
Mietityttää miksi hän ei voi minulle sitä sanoa?
Onko miehet sitten niin 'vahvoja' että mielummin kantavat taakkansa yksin vai mikä?
Tällänen mielenkiintoinen tilanne, luonnollisesti meillä on tässä ollut 'pikkuriitoja' aivan liikaakin, mut kaiken pitäisi nyt olla kunnossa. Asia mikä miestä vaivaa, voi olla yhtähyvin minuun liittyvä kuin joku aivan muukin asia.
Mietityttää miksi hän ei voi minulle sitä sanoa?
Onko miehet sitten niin 'vahvoja' että mielummin kantavat taakkansa yksin vai mikä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
toiseen naiseen esim. Siitä hän ei välttämättä kertoisi. Odottaa varmaan, että tunne menis ohi.
Tuskin. Ennemmin kyse luottamuksesta?
toinen on ihansurkeena, ja haluaa lohdutusta ja haleja, niitä saa, mutta ei saa kakistettua suustaan mikä on!
Joskus on vaan surkea olo ilman mitään erityistä syytä. Pahaa oloa tuskin ainakaan helpottaa se, että kumppani on koko ajan utelemassa että "mikä sulla on, kerro nyt kulta". Sellainen on vaan tunkeilevaa ja ahdistavaa.
ettei miehetkään ole mitään printtilistoja, josta voisi lukea, että mikä vaivaa tai miksi on paha olla.
Kyllähän sitä mielellään kertoo, sitten kun on valmis kertomaan, toisinaan vain on sellainen tilanne, että ei todellakana edes itse tiedä, mikä mieltä painaa, joten toiselle kertominenkin on aika mahdotonta. Ei paljon muuta ole sanottavana, kuin että ei ole oikeen hyvä olla...
Siinä ei paljon auta alkaa tivaamaan, että no miksi.
Vaan aina ei edes itsekkään tiedä mikä oikein vaivaa mut olo on siitä huolimatta surullinen ja masentunut.
Asia saattaa olla jopa ihan muutemien mitättömien asioiden yhteenlaskettu summa mikä aiheuttaa moisen reaktion joten siitä keskusteleminen voi olla äärimmäisen vaikeaa.
Joo, juttu voi ollakkin muuten tuossa jälkimmäisessä. Oliskohan niin et paljon on sattunut pieniä asioita mitkä vaan hetkellisesti harmittaa. Sitten kun noita tilanteita on tullut riittävästi ja alkavat vaivata mieltä niin tällöin se alkaa näkymään vasta ulospäin.
Näin se saattaa muuten olla. Mies kun ei pienistä vastoinkäymisistä ole moksiskaan saati sit puhu niistä, vaikka olis kyllä useimmin ihan paikallaan. Näitä vaan kun alkaa kasaantumaan ni jossain vaiheessa kuppi täyttyy.
Oon joskus ollu sellasen vähän hiljasemman, paljoa puhumattoman, kaverin kanssa. Jos sitä painosti vähäänkään tai kyseli, niin se meni lukkoon. Hyvin tepsi se, että jätin se silleen omiin oloihinsa etten kyselly tai painostanu mitenkään tai pitäny asiaa tapetilla. Annoin sen kertoa sitten kun sille sopii. Eipä siinä yleensä kauheasti menny aikaa, kun hemmolla alkoi olla asiaa, josta halusi puhua. :)
harvoin se kuitenkaan johtuu siitä naisesta.
Miestä saattaa painaa vaikka töissä tehty minimaalinen moka viikkokausia.
Tuttu kaveri mökötti pari viikkoa sen takia että oli
raksalla mennyt yksi laskelma väärin.
Tyypin vaimo oli ihan epätoivoinen ja mietti
jo onko miehellä toinen nainen tai jotain.
Lopulta asia selvisi ja vaimo huokaisi helpotuksesta.
Ikävä kyllä mies ei ymmärrä kuinka paljon se puhuminen
voisi auttaa eikä tajua naisen tälläisiä ajatelmia.
nainen ei ymmärrä kuinka rasittava on kysellessään eikä ymmärrä miestä ollenkaan.
Ja usein halaus olisi oikea tapa käsitellä asiaa.
asiat tulen pitämään omana tietonani, vaikka v-mäiseltä tuntuisi. yleensä on tullut kerrottua mikä mättää ja miksi.
Entinen mieheni oli kuukausitolkulla surullinen, hiljainen ja vetäytyvä. En painostanut häntä kysymyksillä, pari kertaa kuitenkin tiedustelin, olikohan ongelman ydin meidän suhteessa. Ei kuulemma ollut.
Ja oli kuitenkin. Mies vain halusi pohtia eroajatuksiaan kaikessa rauhassa... ja lopulta erottiin.
Ei se puhumalla parane kuitenkaan.
Kyllä jokainen taakkansa yksin joutuu kantamaan.