sellaisessa liitossa, jossa on paljastunut syrjähyppy ja toinen puoliso joutuu elämään mielikuviensa kanssa omasta puolisostaan yhdynnässä toisen ihmisen kanssa tietäen, että niin on todella tapahtunut?
Mitä tapahtuu rakkaudelle
Seuraukset mielessä
51136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka elää yhdessä pettäjän kanssa, rakkauden tunteet ovat kuolleet, Kun on päässyt vihan ja inhon yli, tulee välnpitämätön "kaverisuhde".
Ei vaan voi mitään.
Ihmiset ovat erilaisia. Joku ei pääse yli pettämisestä, toinen ei edes halua päästä ja kolmas pääsee.
Vaikea arvailla mihin joukkoon kuulut.
Aina jotain kuolee suhteessa,kun pettäminen tapahtuu.Jokainen pelkää tulevansa petetyksi,vaikka ei mitään ole tapahtunutkaan.Sitä miettii mielessään että mitä sitten jos rakas pettää.Sitten jos se tapahtuu,oikeasti,niin ..sitä tunnetta on vaikea kuvailla.Tuskan rinnalla kulkee se tietoisuus että jotain kaunista katosi.Tottakai,jokaiseen ihanaan rakkaussuhteeseen kuuluu se luottamuksen tunne,*me kaksi*,kukaan ei tule meidän väliimme..jne,ja sitten kun siihen väliin tuleekin joku,vaikka satunnaisestikin,niin,puhkeaahan siinä joku kupla,joka tosin on oikeutettu *kupla*,kahden ihmisen välinen puhdas luottamus.
Asiasta voi päästä yli,se voi vahvistaa suhdetta,siinä tapauksessa että pettäjä tosissaan katuu...ja siinä se pointti,entä jos se kokemus oli niin hyvä,että vaikee sitä on aidosti katua.Pettäminen on valitettavasti sellainen juttu,että se toistuu..valitan.Neuvoisin petettyä myös pettämään,toki kaikista ei ole siihen,ja olisi hyvä että kumppani jonka kanssa pettää.olisi edes kohtuullisen hyvä ihminen,tai että kokemus nyt olis kutakuinkin hyvä.Väärinhän minä neuvon,kaikkia psykologian oppikirjoja vastaan,mutta helpottaa se.Valitettavasti
Juuri tätä ajattelinkin, että jotain siinä kuolee lopullisesti. Kirjoitit kuplasta, joka sisältää puhtaan ajatuksen "vain meistä kahdesta". Se oli nasevasti kirjoitettu. Kirkasti mulle sen, että idyllistähän minä tässä joudun luopumaan - oikeastaan oli jo aikakin. On vähän samanlainen olo kuin kuuden vanhana kun tajusi, että joulupukkia ei ole sellaisena kun minulle kerrottiin. Sainpahan sitten tilalle kolmivitosena oman pukin ;) - elämä ottaa ja elämä antaa...
Neuvoit minua pettämään, se vähän huvittaa ;) Minähän olen tietysti sen ratkaisun edessä joka hetki uudelleen ITSE, eikä sinun hullu ja vastuutton neuvosi saa minkäänlaista kaikupohjaa minulta päin. En kai minä nyt niin tyhmä ole, että satuttaisin itseäni ja rakkaitani, kun juuri olen samaisella tavalla itse joutunut loukatuksi.