Miehen libido on todella heikko. JOs ei kerran anna, niin ei sitä kerta kaikkiaan voi vuosia odottaa, josko toisen sekuaalisuus jotenkin piristyisi.
Kun elää vuosia puutteessa, haluaa kyllä taas seksiä miehen kanssa jota oikeasti seksi kiinnostaa ja joka osaa nauttia siitä.
Seksi ei ole suhteessa se tärkein, mutta kyllä se jotain suhteesta kuvastaa. Jos tarpeet on kovin erilaiset niin kyllä se heijastuu kaikkeen. Nyt minulla on mitta täynnä miehen ainaista pihtaamista. Vaikka minkä hän sille voi ettei ole kovin seksuaalinen, vaikka muutoin onkin loisto tyyppi. Se vaan ei pitkässä juoksussa riitä.
Kun elää vuosia puutteessa, haluaa kyllä taas seksiä miehen kanssa jota oikeasti seksi kiinnostaa ja joka osaa nauttia siitä.
Seksi ei ole suhteessa se tärkein, mutta kyllä se jotain suhteesta kuvastaa. Jos tarpeet on kovin erilaiset niin kyllä se heijastuu kaikkeen. Nyt minulla on mitta täynnä miehen ainaista pihtaamista. Vaikka minkä hän sille voi ettei ole kovin seksuaalinen, vaikka muutoin onkin loisto tyyppi. Se vaan ei pitkässä juoksussa riitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No ei se kyllä pettämällä ratkea tuo miehesi heikko libido! Miehesi ei ole vielä päässyt käsiksi sisällään virtaavaan seksienergiaan. NÄhkää yhdessä vaivaa sen löytämiseksi!
Tehkää hyvät ihmiset asialle jotain, puhukaa, hakekaa ammatiappua... kerro miehellesi, että TARVITSET seksiä. Kuulostaa siltä,e ttä miehesi on jumissa seksuaalisuutensa knassa, se on miehelle kulttuuristen odotusten takia arempi paikka kuin naiselle. PUhun kokemuksesta, oma miehenikin sanoi juuri noin "en ole kovin seksuaalinen olento"...nyt on enemmän sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa - ja minä saan nauttia ihanasta seksistä ja näen että hänkin nauttii. On myytti,että pitäisi voida hyvin nauttiakseen seksistä. Voidakseen hyvin pitää saada nauttia seksistä.
Mars kirjastoon tai kirjakauppaan siitä seksikirjoja lainaamaan ja sanot miehellesi,että nyt aletaan leikkimään!!
Aikuisia ollaan ja kaikki nuo keinot kokeiltu. Puhuttu, kaksin ja ammattilaisella. Koluttu kirjat jne. Mutta kun toista ei haluta niin ei haluta. Puhua voidaan avoimesti, mutta naida... Haaveeksi jää.
Olisi kiva vaihtaa kanssasi ihan privasti muutama kommetti miten olette asiasta selvinneet. Miten se täältä onnistuu?
Olette siis jo koettaneet puhumisen ja leikkimisen. No koettakaa vielä uudestaan ja vähän eri tavalla ;)
Meillä kävi niin, että laitoin miehen selkä seinää vasten sen tosiasian kanssa, että minä en kaverisuhdepohjalla olevaan liittoon aikonut enää jäädä. Suoraan sanoin, että jos ei seksiä ala tulla, niin harkitsen lähtöä. NÄin jälkikäteen ajatellen olin tökerö - nostatin vain jätetyksi tulemisen pelkoa. Puolustukseni voin vain sanoa, että aloin olla epätoivoinen - niinkuin taidat olla sinäkin. Joku voisi kutsua sitä myös kiristykseksi, mutta mielestäni minä otin vain itselleni kuuluvan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Sanoin ääneen sen, että en voi hyvin ilman seksiä ja että ajattelen,e ttä hänen on otettava oma vastuunsa siitä,e ttä meillä on kumpaakin tyydyttävä seksielämä. Kerroin ,että haluan seksiä nimenomaan hänen kanssaan, mutta että jos hän ei halua minua, mielestäni on hänen sitten otettava ero minusta, tai lähdettävä etsimään haluaan muualta, jotta minä vapaudun elämään elämää, johon kuuluu seksi. Mies valitsi yhdessä jatkamisen ja seksielämän virvoittamisen yrittämisen. Nousimme ikään kuin perä edellä puuhun. Aloimme vaan harrastamaan seksiä. Nyt on kulunut vuosi siitä kun nostin kissan pöydälle ja aloin vaatimalla vaatia ja mies on löytänyt elävämmän yhtyden omaan seksuaalisuuteensa. Ei se kivutta käynyt ja loukkasimme toisiamme tällä asialla aika pahastikin - sattui kaikkea ikävääkin ja hän sitten esim. jossain vaihessa kun meillä jo oli ainakin varmuudella minua tyydyttävää seksiä teki sen syrjähypyn, johon häntä aiemmin seksittömässä vaihessa yhtenä ratkaisuvaihtoehtona yllytinkin ja jonka luvan kyllä sitten hyvin selvin sanoin häneltä eväsin, kun seksiä taas alkoi välillämme olla.
Kyllähän se seksittömyyskin on aina vuorovaikutusjuttu - me ainakin tänä päivänä puhumme siitä vuorovaikutuksen ongelmana emmekä enää miehen ominaisuutena. HÄn oli mielestään tehnyt aloitteita, joita minä en ollut noteerannut aloitteiksi ja tullut näin torjutuksi ja lopulta lakannut yrittämästä, koska tuotti vähemmän kipua ajatella "en minä oikeastaan olekaan kovin seksuaalinen olento" kuin, että minä haluaisin, mutta tulen jatkuvasti torjutuksi. Mieheni on hyvin hienotunteinen ja temperamentiltaan ja ilmaisutavaltaan paljon rauhallisempi ja pienieleisempi kuin minä, joka olen varustettu tällaisella italaistyyppisellä temperamentilla. Hänen hienotunteiset aloitteensa olivat minulle näkymättömiä. Vuorovaikutusongelma siis, ei oikeastaan lopulta ollutkaan kyse miehen haluttomuudesta vaikka itsekin niin asian jossain vaiheessa muotoili.
Toivottavasti te pääsette ratkaisuun ilman pettämistä - voin sanoa, että se sattuu eikä tuo ratkaisua ongelmaanne. Kertakaikkisen huono konsti.
siitä onko mies todella hetero? Monet homo miehet tuntevat painostusta mennä naisen kanssa naimisiin vielä nykypäivänäkin.
epäilemään sitäkin. Vaikka tietenkään sitä ei mitenkään ole helppo uskoa. Ainakin joku seksuaalitrauma täytyy olla.
Plääh. Olen turhautunut.
on täälläkin.
Vaimon ja minun seksuaalisuus oli alkuaikoina mahtavaa, siis toisillemme sopivaa,
mutta nyt one mennyt jo kymmenen vuotta enimmäkseen oman terveistä käsistä nauttien.
Lisäksi vaimo uskoo kait tosissaan minun jo käyneen vieraissa, mutta se on hänen mustasukkaisuutensa yksi ilmentymä.
Kun nyt olen jo vuosia kuunnellut vaimoni huutoa vieraista naisistani,
niin taidan jo kohta mennä.
Meidän suhde on jo muutenkin niin huonossa jamassa, että tunnemme enemmän toistamme kohtaan katkeruutta ja vihaa kuin rakkautta ja himoa.
Mutta kun on nuo lapset!...
Olen luvannut heille, että minä en enää puhu erosta, sillä haluan olla heidän lähellään heidän lapsuutensa ajan.
Tällä hetkellä lasken jaksavani vielä seitsemän vuotta. Silloin nuorempikin tyttö on 18-v.
Silloin tosin taidan jo tarvita sitä ihmeellistä Viagraa!
Suhteissa on kai aika normaalia että alussa on paljon seksiä. Minusta on alkanut tuntua että mies antoi alussa paljon seksiä vain siksi, että sai minut "omakseen".
Oikeasti tämä turhauttaa, lamaannuttaa ja vie elämän ilon.
löytyvän yhtään parisuhdetta,
jossa ei olisi ainakin jonkinlaisia
rytmihäiriöitä myös seksin alueella.
Paljonko kukakin kestää on jo sitten toinen juttu.
Oletko muuten jo hankkinut välineitä itsellesi
vai tyydytkö pelkkiin käsiisi?
nykyään jos miehellä ei seiso ja varsinkin jois vuosia jatkunu niin lääkäriin vaan ja viagraa hakemaan niin varmaan seisoo ja jos ei seiso niin kannattaa ehkä lääkärin puoleen kääntyä niin eiköhän apua löydä.
Ei kaikki miehet saa apua Viagrasta ja muista pillereistä. Omani ei saanut seisokkia edes pistoksilla.
Mitä sitten teet, jos miehellä ei seiso eikä sillä myöskään ole mitään haluja.
Meillä kysymys ei ole siitä etteikö miehellä erektio toimi. Se toimii kyllä. Mutta vaikka hyväilen miestä ja hänellä seisoo, niin saataa silti torjua minut. Turhauttavaa. Hänen ei kertakaikkiaan tee mieli. Seksi ei ole hänelle tärkeää.
Minusta se on outoa ja olen vakuuttunut että miehellä on oikeasti jokin häiriö psyykepuolella suhteessa seksiin.
En nyt kuitenkaan halua heittää kirvestä kaivoon, joten jos seksuaalineuvojasta ei ollut apua (esitteli asentokirjoja - siis ei mittän uutta ja tuntui ettei hän oikein tajunnut haastettamme), niin eiköhän vielä jokin temppu keksitä tai sitten.... Sitten joskus kun tekee liikaa mieli niin apu tulee jostain muualta.