Uskottomuutta on ollut ja tulee aina olemaan. Sen totuuden myöntää varmaan jokainen. Maailma on jo muuttunut paljon suvaitsevammaksi monessa asiassa verrattuna Keskiaikaan. Enää ei noitia polteta roviolla.
Miksi uskottomuuden suhteen maailma muuttuu niin hitaasti? Eikö ihmiset voisi alkaa hyväksymään uskottomuuden luonnollisena tapana elää niille, jotka sitä tarvitsevat. Eihän sitä kaikki tee eikä tarvitse.
Miksi pettäjämies tai nainen on huonompi yleisen mielipiteen mukaan? Tai miksi kakkosia pidetään huonompana?
Emmekö voisi hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme kanssaihmisinä. Kun sen voisi rehellisesti jokainen tunnustaa, joka sivusuhteen tarvitsee, tuntematta että saa jonkin leiman otsaansa, niin voisimme kaikki valita kumppanimme sen mukaan, millaisen suhteen itse haluamme.
Miksi uskottomuuden suhteen maailma muuttuu niin hitaasti? Eikö ihmiset voisi alkaa hyväksymään uskottomuuden luonnollisena tapana elää niille, jotka sitä tarvitsevat. Eihän sitä kaikki tee eikä tarvitse.
Miksi pettäjämies tai nainen on huonompi yleisen mielipiteen mukaan? Tai miksi kakkosia pidetään huonompana?
Emmekö voisi hyväksyä toisemme sellaisena kuin olemme kanssaihmisinä. Kun sen voisi rehellisesti jokainen tunnustaa, joka sivusuhteen tarvitsee, tuntematta että saa jonkin leiman otsaansa, niin voisimme kaikki valita kumppanimme sen mukaan, millaisen suhteen itse haluamme.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noin se menee. Tuskaa se tuottaa kuitenkin. Mutta aina niin on tapahtunut ja aina tulee tapahtumaan. On tapapettäjiä, mutta suurin osa niitä, jotka aidosti sanovat "en olisi ikinä uskonut itsestäni".
Kakkonen ei ole se syyllinen vokottelija. Kyllä loppullisen päätöksen tekee aina se joka on jo suhteessa.
Ja syitä uskottomuudelle on monia, ulkopuolisilla moralisoijilla ei ole käsitystä siitä mitä parisuhteessa on tapahtunut, tapahtuu tai tulee tapahtumaan. On myöskin turhaa antaa vakiovastausta "Jätä se pettäjä", koska elämä ja suhteet eivät ole niin yksinkertaisia.
kun koko hommastahan menee hohto kokonaan,jos enää ei olisi niitä petettyjä kumppaneita? Kyllä avioliittojen ja liittojen sivumausteeksi haluavien itsetunnon voima kumpuaa siitä että tuntee olevansa toista parempi=) ainakin paljolti siitä.Hittolainen,eihän siinä ole sitten sitä samaa jännitystä jos kukaan ei enää mene vihille ja lupaile noita uskollisuusvalojakaan??=))Eiiii,ei hemmetissä kannata vaimo(ukkoparoille antaa mahdollisuutta heittää ketään ulos,tai jopa että saisivat itse valita ollako ykkönen vai kakkonen.Homma menee alkutekijöihin, jos jokainen sivusuhde kerrottaisiin heti sen alkaessa.Tulee liian paljon vapaata riistaa.ja ketä hullua ne nyt kiinnostaisi=)
Jos valehtelua ja petosta pidettäisiin normaalina kanssakäyntinä niin ihmisen puhetaito olisi turha kyky (kuten se olikin aikoinaan). Eli käytännössä mentäisiin ihmisen kehityksessä muutama satatuhatta vuotta taaksepäin.
hyvin sanottu ja huomattu,parempi kuin mun edellinen sarkastinen ilveily asialla.Totta,tosiasiahan se kuitenkin on ,että toinen on se petetty,joka ei tuntisi oloaan niin pahoin petetyksi,jos saisi epäilyihinsä suoran vastauksen,ajoissa.Eli..noh..siinäkin tullaan taas siihen samaan asiaan,että pettämistä ei ehkä voidakaan nykyaikaistaa,ja muuttaa trendikkääksi,ilman että johonkuhun aina sattuu..
Eikö valehtelu ja petos ole muka normaalia? Sitähän sattuu harva se päivä missä ja milloinka vaan. Vuorovaikutus syntyy myös siitä miten hyvin osaa erottaa totuuden valheesta. Kommunikoinnistakin on pienempi osa puhetta kuin kaikkea muuta; ilmeitä, eleitä jne. Suu puhuu yhtä ja teot kertovat toista.
on melko usein "osatietoa". Tuona aikana valmistaudutaan kohtaamaan pahin eli se tieto.
Sanoit, että jos saisi heti suoran vastauksen, ei tuntisi itseään niin petetyksi. Epäilen tätä pahasti. Niin monet kerrat olen nähnyt mitä ikävää seuraa, kun tieto heitetään ns. vasten kasvoja. Epäily on siihen nähden ensihoitoa.
Kommentoin aihetta ihan *vaan* omien kokemuksieni pohjalta.Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta ,tietenkään. Jokainen toimii kriisin hetkillä joko johdonmukaisesti ,tai sitten täysin hallitsemattomasti,miettimättä.
Jos tällaisesta aiheesta haluaa keskustella tyhjentävästi,on kai tiedettävä miltä pohjalta ja taustalta kukin asioita kommentoi.Minä tuossa aiemmin pidempiä miettimättä, heittelin sarkastisia huomioita aloittajan kommenttiin.
Minä heitin lusikkani soppaan oman tarinani pohjalta. 30 vuotta avioliittoa, 13 vuotta sitten isohko aviokriisi, exällä oli ollut jo silloin pari vuotta kestänyt salasuhde. Monenlaisen kuvion jälkeen, hän päätti lopettaa sivusuhteen, vaikka oli jopa muuttamassa yhteen naisen kanssa.Minäkin olin valmis jatkamaan avioliittoa, mutta paljon me juteltiin ,alkoi tuntua selkeältä, muutoinkin tuntui että sen jälkeen oli jotenkin helpompi keskustella ja elämä yhdessä tuntui hyvältä. Siihen aikaan tehtiin myös sopimus, että jos liitto ei toimi, niin asiasta puhutaan,heti. Joka vuosi teinkin sellaisen väliarvion, kysyin että onko ketään kuvioissa ,että haluttaako miestä vielä jatkaa avioliittoa, ja aina hän vastasi kirkkain silmin että tottakai jatketaan,asiat ok, ei ole ketään toista jne.
Oli kuitenkin asioita jotka eivät täsmänneet,epäilin. Ja viimein, kun itse otin, vähän kieroilulla asioista selvää..Eli exmiehellä oli tämä 13 vuotinen suhde jatkunut kuitenkin koko ajan.Heillä oli ollut myös aikaa järjestellä taloudellisia asioita niin ,että minä joudun maksamaan takausvelkoja vielä vuosia jne.Meidän *ystäväpariskunta* oli tiennyt asiasta koko tämän ajan,he olivat jopa viettäneet lomia yhdessä..eli sanon nyt vaan omalta kohdaltani rajusti, että vaikka tieto olisi tullut mistä vaan,miten vaan,olisi se ollut minulle avuksi, ei sillä hetkellä, mutta surun ja vihan laannuttua olisin pystynyt toimimaan myös.Eli kaiken tuon pohjalta (asiaan liittyy myös paljon muuta),voin vakuuttaa että olisin kestänyt tiedon vasten kasvoja paremmin,kuin nämä vuodet maksaen vähistäni ex-mieheni tekemiä velkoja..En tiedä selvensikö yhtään..mut ei se mitään
Onhan se noin, ettei näille kysymyksille ole yhtä oikeaa vastausta. Ja kovin usein se vastaus, oli se sitten niin tai näin, se on "väärä" juuri siinä asiassa. Muttei sille mitään voi. Kaikki iskut vasten kasvoja on otettava vastaan tai sitten vuosien salailu. Mutta sinullakin oli epäily... ja sen tuloksena sait totuuden selville, hyvä niinkin. Muutenhan salailu olisi voinut jatkua vielä pidempään.
parisuhteista tarvitaan. Aloittaja hieman ontuu kirjoituksessaan. Jos haluaa olla kenen kanssa tahansa ja milloin tahansa, niin silloin voi olla sinkku. Parisuhde on yleensä ottaen kahden ihmisen välinen suhde, jos mukaan tulee muita, on kyseessä joko kolmiodraama tai avoin suhde. Ei parisuhde.Piste.
No tuosta ongelmasta päästään sillä, että ne ketkä tarvitsevat uskottomuutta valitsevat samanlaisia puolisoita.
Ne ketkä eivät uskottomuutta hyväksy, saisivat uskollisen puolison.Kaikki olisivat onnellisia.
Jos pettäjämiehet ja -naiset olisivat rehellisiä ja kertoisivat heti millaisia kusipäitä ovat ja valitsivat vain kaltaisiaan eivätkä valehtelisi, mutta näinhän se ei vaan mene. Vieraissa käyvät kusipäät vahtivat haukan lailla omia puolisoitaan.
suurin osa on noita "enpä olisi ikinä uskonut itsestäni" -tapauksia. Eli he ovat myös itselleen uskottomia. Eikä heidän pitänyt olla. Ts. melkein kaikki valitsevatkin halutunlaisen kumppanin. Ja sitten tapahtuu jotain mitä ei ikinä itsestään uskoisi... kumppaninsa sanoo myös, ettei olisi ikinä uskonut. Siinä sitä sitten ollaan. Melko monet rehellisesti tunnustavatkin, että kumppani on uskottomuuden jälkeen ihan sama ihminen kuin ennen uskottomuutta. Hyvä näin. Jos pitää uskotonta puolisoaan huonona, niin miksi turhaan jatkaa hänen kanssaan?
voisi alkaa käryttään roviolla näitä kakkosia ja pettäjiä.
Miksi emme valitsisi sitä sinkkutietä sitten???
Miksi solmimme liiton joka sitoo yksiavioisuuteen! keskiajalla oli muutkin asiat toisin liitot olivat välttämättömiä ja äpärälapsia ei sallittu.. Tällä vuosituhannellahan on tulut moni asia helpommaksi ja sitoutua ei kenenkään tarvitse.. Jos tykkää paneskella kaikkia tai pitää muitakin suhteita,niin eikö voisi elää yksin ja myöntää olevansa moniavioinen..KOSKA sehän vaatis munaa myöntää. Valkataan luuseritie ja ollaan uskottomia,mutta puolisolta vaaditaan sitten tietenkin täyttä uskollisuutta.. Sun kirjoituksessi sopisi hyvin kahdelle ihmisele,jotka molemmat pystyisivät myöntämään olevansa moniavioisia ja yhteisestä sopparista sopisivat pelisäännöt. Kuitenkaan valitettavasti suurin osa ihmisistä ei pysty siihen.. Miksiköhän. Siis elämään yksin tai sitten rehellisesti huoraamalla!
Eihän uskottomuutta olisi olemassakaan, jos kaikki olisivat sinkkuja ;). Eikö voisi pikemminkin sanoa, että kaikkien, jotka pelkäävät uskottomuutta yli kaiken, kannattaa olla sinkkuja?