Kun huomaat että olet ollut väärässä jonkin asian suhteen niin mitä teet? Myönnätkö virheesi vai jankutatko loppuun asti omaa näkemystäsi kunnes toinen luopuu väittelystä? Olemmeko kaikki sellaisia jankuttajia ja viimeisen sanan sanojia vai löytyykö täältä ketään joka suostuu myöntämään virheensä? En ole puhdas pulmunen itsekään, koville se ottaa.
virheen myöntäminen
miiskuliinu
19916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä välillä meneen viimeseen asti jankuttamiseksi varsinkin jos itsestä tuntuu et on oikeassa.
Sitten kun asian havaitsee et ei helkuttu mie on väärässä, sit kyllä muönnän ja pyydän anteeksi.
Vaikeaa se on välillä mut ei suinkaan ylitsepääsemätöntä :)
Jos huomaan olevani väärässä, myönnän sen oitis ja pyydän anteeksi.
Luku erikseen, jossa ei ole yhtä ja ainoaa totuutta. On vain kaksi erilaista katsontakantaa ja mielipidettä. Nämä ovat paljon yleisempiä tilanteita ja aiheutta riitoja ja inttämistä.
olleeni väärässä, niin myönnän sen.
Tiety on olemassa paljon asioita, joissa ei oikeastaan ole oikeaa ja väärää mielipidettä, vaan kaksi erilaista mielipidettä ja niiden lyöminen yhdeksi mielipiteeksi saattaa toisinaan teettää keskustelutyötä.
..on aina ollut, että kyllä yleensä myönnän. En koe oikeassaolemisen pakkoa.
et mä olen harvoin, jos koskaan väärässä, eli on PIKKASEN vaikee vastata tohon sun kyssäriin.
Taidat olla ainoa, joka on vastannut kysymykseeni rehellisesti?
voin heti myöntää jos huomaan olevani väärässä!
itse näin. en leiki fiksumpaa kun olen..eipä tarvitse sanojaan korjailla.
nopeinta on myöntää erheensä ja siirtyä taas asioissa eteenpäin...
nopee katuun. joskus sen sais puettuu sanoikski saakka. mut ei oikeen jankkaajan vikaa. jos joku alkais jankuttaa, nii tällä napsahtais suu kii.
mutta vain silloin, kun olen oikeassa.
Joskus tulee myönnettyä virhe, jota ei ole tehtykään, ihan yleisen rauhan nimissä. Liian usein.
Jos olen ollut väärässä, niin sen myöntämisessä ja anteeksipyytämisessä mulla ei ole koskaan ollut ongelmia. Itse asiassa mä autan muitakin tässä asiassa, siis kertomalla heille heidän virheistään ja kehottamalla pyytämään anteeksi. Kohta pitääkin soittaa sille mersukuskille, joka tänään ohitti oikealta ilman vilkkua... :)
Mielipiteissäni en mielestäni voi olla väärässä, joten niitä en pyytele anteeksi.
tarvitse vilkuttaa jos ajaa ohi oikealla kaistalla, yleensä tuo johtuu vielä siitä että joku watipää ajaa polkuautollaan vasentakaistaa joka on tarkoitettu nopeammille ajoneuvoille, pysy blondi oikealla!!
"
Mielipiteissäni en mielestäni voi olla väärässä, joten niitä en pyytele anteeksi"
Poistat vaan koko ketjun, mitä mieltä on sinun ketjuihin enää osallistua jos ne kuitenkin aina poistetaan?
Sekin ketju aiheutti joillekin mielipahaa ja päänvaivaa, ja sitä minä en halua.
Kaikkia ei voi miellyttää, mutta tein miten päin tahansa niin aina menee väärin ja joillekin tulee niin paha mieli, että pitää oikein avautua.
Nyt mä taidan vaan keskittyä opettelemaan keskustelua (pitää varmaan pyytää tukiopetusta palstan kuninkaalta).
Kiitos kaikille Uskallatko? -ketjuun vastanneille!
Oli kiva lukea kommenttejanne ja ajatuksianne.
Jos tiedän olevani jossain asiassa oikeassa niin puolustan kyllä omaa näkökantaani viimeiseen asti. Jos kuitenkin käy niin että vain luulin olleeni oikeassa mutta huomaan myöhemmin virheeeni niin osaan myös pyytää sitä anteeksi. Joskus keskustelu voi mennä siihen ettei se enää edisty vaan molemmat pitää tiukasti kiinni omasta näkemyksestään. Tämmöiset tilanteet on yleensä "vain" mielipide asioita eikä niihin ole selvää "tietosanakirjasta" löytyvää faktaa olemassa.
Mielestäni hyvä väittely on kuitenkin paljon parempi kuin semmoiset "joo joo" tyypit joilla ei omaa mielipidettä ole. Heistä ei yleensä saa mitään irti vaan he vaikenevat kuin muuri. On vaikea silloin tietää mitä toinen ajattelee. Viimeistä sanaa minulla ei ole tarvetta sanoa mutta veikkaisin että useimmissa meissä on sitä jankuttajan vikaa, kukapa haluaisi ainakaan tietoisesti väärässäkään olla?
Se on,mutta kun aikansa jankkaa niinkö se kääntyis toisinpäin..... Vaan joutuu myöntään olleensa myös väärässä! Pakko on myöntää virhearviot
olevani väärässä, niin myönnän sen. Jos taas on joku asia, mikä on vaikka mielipideasia tai joku että tiedän ihan satavarmasti olevani oikeassa, niin en anna periksi. Voin tehdä rauhan toisen kanssa kuitenkin, ja sit jatketaan elämää eteenpäin "Me ollaan erilaisia"-linjalla ja pyrin kunnioittamaan toisen näkemystä (mut pitän pääni).
sitä on niin jääräpää, ettei huomaa omia pieniä haluja, ns. virhettä, jonka halusi, mutta täytyy myös muistaa, kuka vastapuolena oli, vielä vähemmän huomasi virheitään.
Mutta myönnän olleeni väärässä.