Pitkissä parisuhteissa eletään ilman seksiä, välillä katse harhailee muihin, mutta miksi aina pitäisi pettää, etsiä parempi? Kun sitä parempaa ei välttämättä ole, joskus ratkaisee kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Surkutellaan miestä, jonka vaimo on sairas ja joka ei saa seksiä ja hellyyttä ja pohdiskellaan, onko silloin oikeutettua pettää. Onko tämä maailma todella noin seksikeskeinen? Ikään kuin millään muulla ei olisi väliä. Maailma on sairas ja on aina mukamas niin helppo vaihtaa parempaan kun moraali puuttuu kokonaan. Tai kun kerran sattuu antamaan sitä tavaraa väärään paikkaan. Kertahan on tosin anteeksi annettavaa, sillä kaikkihan virheitä tekevät.
Mietis tätä moraaliton!!!!
Kaipiainen
4969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
täällä on kuitenkin yksilö vapaus meillä jokaisessl. En itse petä, mutta katseet käy muissa seksittömässä suhteessa elettäessä. Kyllä haaveilen seksistä toisen kanssa, siitä ei pääse mikinkään.
Maailmani ei ole seksikeskeinen, vaan ihan sisäinen tarve siihen ajaa, sisältäpäin...
Otsikko ei ollut minun, mutta tekstiäni oli lainattu tuolta avoliitto-palstalta toisesta kekskustelusta ja irrotettu kokonaisuudesta. Olisi mukavaa, jos ihmiset viitsisivät argumentoida omin sanoin tai ainakin kertoa, jos toista keskustelua kopioivat.
pettäminen ja seksi on suurimmalle osalle ihmisistä? Se on läheisyyden kaipuuta, halutaan hyväksyntää ja jos sitä irtoaa jostain muualta kuin kotoa niin moni lankeaa siihen. Ja tämän vuoksi monelle riittää se yksi kerta koska läheisyyden puute kestetään loppujen lopuksi paremmin kuin huono omatunto.
Tuntuu nimittäin älyttömältä tilanteelta. Ei ainakaa oma pää kestäisi kun toinen kärsii.