Tällä keskustelupalstalla on useamman kerran jo tarjottu ilmastonmuutosta eräänlaisena ratkaisun sinkkuhuoliin. Joskus ajatus on ollut, että jos pysyy sinkkuna, ei tule hankkineeksi lapsia pahentamaan entisestään ympäristöongelmia. Olen tässä miettinyt tätä väitettä, ja nyt seuraa joitain ajatuksia siihen liittyen.
Luulisin, että varsinkin jos sinkkuus tulkitaan yksinasumiseksi, niin sinkkuus on ympäristön kannalta huono asia. Kaksi tai enemmän saman katon alla asuvaa vie vähemmän neliöitä kuin samat henkilöt erikseen, joten heidän asuntojensa rakentamiseen kuluu vähemmän materiaalia. Lisäksi näin pienelle alueelle saadaan mahtumaan enemmän asuntoja ja välimatkoista tulee keskimäärin lyhyempiä, minkä vuoksi tarve autolle vähenee ja julkisen liikenteen järjestäminen on kannattavampaa.
Kaksi henkeä kaksiossa ei myöskään todennäköisesti kuluta niin paljoa sähköä kuin kaksi henkeä kahdessa yksiössä. Tämä johtuu siitä, että yhteenlaskettu neliömäärä on pienempi, joten asunnon riittävään valaisuun kuluu vähemmän energiaa. Lisäksi esimerkiksi molemmat henkilöt eivät tarvitse omia jääkaappeja, televisiota (jos katsovat samaa ohjelmaa) jne.
On sitten monimutkaisempi ongelma, kannattaako nykyään hankkia lapsia. Asuminen yhdessä jonkun kanssa voi varmaan säästää luontoa, mutta pahentaako lasten tehtailu entisestäänkin maailman tilaa? Ehkä. Jossakin mielessä on selvää, että mitä enemmän on kuluttajia, sitä enemmän on kulutusta. Toisaalta Suomen tulevaisuuden ongelma ei ole liikakansoitus vaan pikemminkin työvoimapula ja suurten ikäluokkien eläkkeellejäänti. Mitä enemmän on nuoria ihmisiä tekemässä työtä, sitä paremmin näistä vanhemmistakin voidaan pitää huolta. Luonnonsuojelu on monille (ei kuitenkaan kaikille) keino varmistaa, että myös ihmiset voivat tulevaisuudessa hyvin, mutta jos on kaksi keskenään ristiriitaista keinoa saavuttaa sama päämäärä, miten tulisi toimia? Tehdäkö lapsia vai ei, jos molemmat vaikuttavat tavalla tai toisella ihmisten hyvinvointiin?
Eräs vaihtoehto voisi tietysti olla adoptoida lapsia ulkomailta. Toisaalta jos adoptoi lapsen köyhästä maasta, tämä lapsi ei ehkä olisi elämänsä aikana kuluttanut kuin murto-osan resursseja siitä, mitä hän Suomessa kuluttaa elämänsä aikana. Ympäristölle koituva hyöty ei siis ole sama, kuin jättäisi tekemättä lapsia, vaan sama, kuin jos joku tuossa köyhässä maassa jättää tekemättä lapsen. Lisäksi ei ole selvää, pystyykö adoptoituun lapseen varmasti suhtautumaan yhtä rakastavasti kuin biologisesti omaansa, tuleeko tällainen lapsi kiusatuksi koulussa jne.
Voihan tietysti olla, että ympäristön kannalta paras ratkaisu olisi jättää tekemättä lapsia. Entä jos halu olisi kuitenkin kova? Entä jos yhteiskunnan tasolla moni jättää ympäristön vuoksi tekemättä lapsia, mutta ristiriita oman lisääntymisviettinsä kanssa lisää stressiä ja pahaa oloa monilla? Tämä paha olo puolestaan vaikuttaa muihin, lisää ehkä sairauspoissaoloja, lisää lääkkeiden syöntiä jne... Onko lisääntymättä jättäminen tällöinkin selvästi paras valinta kaikkien kannalta?
Se taas on mielestäni jokaisen itse päätettävissä, onko lapsen tekeminen tähän maailmaan epäeettistä lasta itseään kohtaan. Jos tästä viestistä kuitenkin jotain haluaisin jäävän muiden mieliin, niin ehkä se olisi tämä: vaikka jokin vaihtoehto näyttäisi paremmalta, niin oletko varmasti miettinyt, onko se Kokonaisuuden Kannalta parempi? Onko sinkkuus tai lapsettomuus selvästi eettisin valinta?
Luulisin, että varsinkin jos sinkkuus tulkitaan yksinasumiseksi, niin sinkkuus on ympäristön kannalta huono asia. Kaksi tai enemmän saman katon alla asuvaa vie vähemmän neliöitä kuin samat henkilöt erikseen, joten heidän asuntojensa rakentamiseen kuluu vähemmän materiaalia. Lisäksi näin pienelle alueelle saadaan mahtumaan enemmän asuntoja ja välimatkoista tulee keskimäärin lyhyempiä, minkä vuoksi tarve autolle vähenee ja julkisen liikenteen järjestäminen on kannattavampaa.
Kaksi henkeä kaksiossa ei myöskään todennäköisesti kuluta niin paljoa sähköä kuin kaksi henkeä kahdessa yksiössä. Tämä johtuu siitä, että yhteenlaskettu neliömäärä on pienempi, joten asunnon riittävään valaisuun kuluu vähemmän energiaa. Lisäksi esimerkiksi molemmat henkilöt eivät tarvitse omia jääkaappeja, televisiota (jos katsovat samaa ohjelmaa) jne.
On sitten monimutkaisempi ongelma, kannattaako nykyään hankkia lapsia. Asuminen yhdessä jonkun kanssa voi varmaan säästää luontoa, mutta pahentaako lasten tehtailu entisestäänkin maailman tilaa? Ehkä. Jossakin mielessä on selvää, että mitä enemmän on kuluttajia, sitä enemmän on kulutusta. Toisaalta Suomen tulevaisuuden ongelma ei ole liikakansoitus vaan pikemminkin työvoimapula ja suurten ikäluokkien eläkkeellejäänti. Mitä enemmän on nuoria ihmisiä tekemässä työtä, sitä paremmin näistä vanhemmistakin voidaan pitää huolta. Luonnonsuojelu on monille (ei kuitenkaan kaikille) keino varmistaa, että myös ihmiset voivat tulevaisuudessa hyvin, mutta jos on kaksi keskenään ristiriitaista keinoa saavuttaa sama päämäärä, miten tulisi toimia? Tehdäkö lapsia vai ei, jos molemmat vaikuttavat tavalla tai toisella ihmisten hyvinvointiin?
Eräs vaihtoehto voisi tietysti olla adoptoida lapsia ulkomailta. Toisaalta jos adoptoi lapsen köyhästä maasta, tämä lapsi ei ehkä olisi elämänsä aikana kuluttanut kuin murto-osan resursseja siitä, mitä hän Suomessa kuluttaa elämänsä aikana. Ympäristölle koituva hyöty ei siis ole sama, kuin jättäisi tekemättä lapsia, vaan sama, kuin jos joku tuossa köyhässä maassa jättää tekemättä lapsen. Lisäksi ei ole selvää, pystyykö adoptoituun lapseen varmasti suhtautumaan yhtä rakastavasti kuin biologisesti omaansa, tuleeko tällainen lapsi kiusatuksi koulussa jne.
Voihan tietysti olla, että ympäristön kannalta paras ratkaisu olisi jättää tekemättä lapsia. Entä jos halu olisi kuitenkin kova? Entä jos yhteiskunnan tasolla moni jättää ympäristön vuoksi tekemättä lapsia, mutta ristiriita oman lisääntymisviettinsä kanssa lisää stressiä ja pahaa oloa monilla? Tämä paha olo puolestaan vaikuttaa muihin, lisää ehkä sairauspoissaoloja, lisää lääkkeiden syöntiä jne... Onko lisääntymättä jättäminen tällöinkin selvästi paras valinta kaikkien kannalta?
Se taas on mielestäni jokaisen itse päätettävissä, onko lapsen tekeminen tähän maailmaan epäeettistä lasta itseään kohtaan. Jos tästä viestistä kuitenkin jotain haluaisin jäävän muiden mieliin, niin ehkä se olisi tämä: vaikka jokin vaihtoehto näyttäisi paremmalta, niin oletko varmasti miettinyt, onko se Kokonaisuuden Kannalta parempi? Onko sinkkuus tai lapsettomuus selvästi eettisin valinta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ovat kaksi aivan eri asiaa. Parisuhde ei automaattisesti tarkoita lasten hankkimista/lasten haluamista. Tuskin kukaan haaveilee täydellisestä yksinelämisestä, tai tuskin kukaan on väittänyt, että asunnossaan yksin asuva henkilö kuluttaisi vähemmän kuin sellainen henkilö, joka asuu toisen kanssa samassa asunnossa. Näiltä osin tätä sinkku vs. parisuhdeasiaa on siis turha tarkastella.
Asunnon valaisu ei ole energeettisesti ollenkaan kuluttavin osa länsimaisen ihmisen asumista. Lämmitys ja mm. jatkuva (sisustus)materiaalien vaihto kuluttavat huomattavasti enemmän energiaa. Energian kulutus on suuresti kiinni ihmisen kulutustottumuksista, eikä niinkään siitä, asuuko yksin, kaksin vai onko taloudessa useampi henkilö (jos oletetaan, että yksinasuva ei vaadi asuintilakseen sataa neliötä, jossa myös perhe mahtuisi asustamaan).
Ympäristön kannalta ei ole merkitystä, onko Suomen ongelma liikakansoitus vai väkimäärän väheneminen, kun maailman ongelma on liikakansoitus. Esimerkiksi saastepäästöt eivät tunne rajoja: ne kulkevat ilmavirtojen mukana valtioiden rajojen ylitse. Myös maailman hyvin voivalle väestönosalle tuotetaan esim. edullisia elintarvikkeita (mm. lihaa) halvan tuotannon maissa. Näin ollen luonnon köyhtyminen vaikkapa sademetsien (hakattujen sademetsien) alueella on osaltaan aivan suoraan myös suomalaisten kulutuksen syytä.
"Luonnonsuojelu on monille keino varmistaa, että myös ihmiset voivat tulevaisuudessa hyvin, mutta jos on kaksi keskenään ristiriitaista keinoa saavuttaa sama päämäärä, miten tulisi toimia?"
On aivan varma, että jos luonto voi huonosti, myös ihminen voi huonosti. Ihminen on eläin ja osa luontoa. Jos esimerkiksi puhdasta juomavettä ei ole saatavilla, ihminenkään ei voi voida hyvin.
"Lisäksi ei ole selvää, pystyykö adoptoituun lapseen varmasti suhtautumaan yhtä rakastavasti kuin biologisesti omaansa, tuleeko tällainen lapsi kiusatuksi koulussa jne."
Kannattaa miettiä myös ennen biologisen lapsen hankkimista, onko itsestäni/kumppanistani vanhemmaksi. Suomessa on monia perheitä, joissa lasten kohtelu vanhempien osalta on kaikkea muuta kuin rakastavaa ja terveellä tavalla holhoavaa. Suomen kouluissa on koulukiusattuja lapsia, jotka ovat täysin suomalaisia. Itse asiassa suurin osa Suomen koulukiusatuista taitaa olla suomalaisia. Näin ollen voisi sanoa, että jos pitää koulukiusausta niin suurena riskinä, että se vaikuttaa lasten hankkimiseen, niin loogisinta olisi jättää lapset tekemättä/adoptoimatta. En usko, että koulukiusattujen lasten vanhemmilta kysytään, saako sinun lastasi kiusata. Joistakin lapsista vaan tulee (jos kiusaukseen ei puututa)luokkansa kiusattuja.
"Onko lisääntymättä jättäminen tällöinkin selvästi paras valinta kaikkien kannalta?"
Jokainen tekee ratkaisunsa itse. Liian paljon kuitenkin kuulee napinaa siitä, miten "itsekkäitä lapsettomat ovat". Tämän hetkinen maailman tilanne on sellainen, että lapsettomat eivät lapsettomuutensa johdosta ole sen itsekkäämpiä kuin muutkaan, päinvastoin. Lapsettomuus on tietyllä tapaa eettisin valinta.
On myös hyvä muistaa, että puhuttaessa maailmasta ja kokonaisuudesta, tulee huomioida myös muut lajit kuin ihminen. Maailmassa on toki muitakin arvokasta kuin ihmislaji.
Jos Suomen väkimäärä on kaksituhattaluvun puolivälin jälkeen alhainen, eikä hoitoalalla työskentele vanhusten määrään nähden tarpeeksi henkilökuntaa, itse olen valmis lähtemään vaikka toisaalle eläkepäivien viettoon. Siellä luultavasti riittää innokkaita työntekijöitä. Ainakin nykyisin Afrikan maista taitaa olla kova työikäisen väestön tunku tuonne eteläisen Euroopan alueille :)
"Ensinnäkin, lapsettomuus ja sinkkuus ovat kaksi aivan eri asiaa. Parisuhde ei automaattisesti tarkoita lasten hankkimista/lasten haluamista. Tuskin kukaan haaveilee täydellisestä yksinelämisestä, tai tuskin kukaan on väittänyt, että asunnossaan yksin asuva henkilö kuluttaisi vähemmän kuin sellainen henkilö, joka asuu toisen kanssa samassa asunnossa. Näiltä osin tätä sinkku vs. parisuhdeasiaa on siis turha tarkastella."
Tietenkin ne ovat kaksi eri asiaa. Välillä on tosin tullut fiilis, että tämä ei ole ollut kaikille selvää.
"On aivan varma, että jos luonto voi huonosti, myös ihminen voi huonosti. Ihminen on eläin ja osa luontoa. Jos esimerkiksi puhdasta juomavettä ei ole saatavilla, ihminenkään ei voi voida hyvin."
Tietenkin, mutta luonto ei ole ainut asia, joka saa ihmisen voimaan huonosti. Herättelenkin kysymystä siitä, miten näitä eri asioita tulee painottaa.
"On myös hyvä muistaa, että puhuttaessa maailmasta ja kokonaisuudesta, tulee huomioida myös muut lajit kuin ihminen. Maailmassa on toki muitakin arvokasta kuin ihmislaji."
Tämä on hankala asia. Jossakin mielessä maailmassa on toki muutaki arvokasta kuin ihmiset, mutta jos meitä ihmisiä ei olisi, ei maailman arvokkailla asioillakaan olisi enää (meille) väliä. On ehkä jo filosofinen kysymys, voiko jollakin olla arvoa, jos sitä ei ole kukaan arvostamassa. Oli miten oli, käytämme hyväksi luontoa ikään kuin se olisi vain meitä varten. Jossakin mielessä tämä on ehkä täysin hyväksyttävääkin, kunhan ymmärrämme, ettei luonto kestä mitä vain. On myös oman etumme mukaista pitää huolta luonnosta.
"Tietenkin, mutta luonto ei ole ainut asia, joka saa ihmisen voimaan huonosti."
Mutta se on tärkein asia. Jos ympäristö on pilaantunut, edellytyksiä elämään ei ole, ihmisellekään.
"Jossakin mielessä maailmassa on toki muutaki arvokasta kuin ihmiset, mutta jos meitä ihmisiä ei olisi, ei maailman arvokkailla asioillakaan olisi enää (meille) väliä. On ehkä jo filosofinen kysymys, voiko jollakin olla arvoa, jos sitä ei ole kukaan arvostamassa."
Ei tässä ole mitään "folosofista". Haukalle on aivan sama, onko maailmassa ihmistä vai ei. Ihan yhtälailla se "arvostaa" aamiaiseksi saamaansa myyräpaistia maailmassa, jossa ihmistä ei ole.
Tärkeintä ei ole se, ettei ihmistä lajina ole maailmassa. Tärkeintä on se, ettei meitä ole (railakkaasti) ylimäärin, yli maapallon kantokyvyn. Siten lapsettomuus on hyvä ja eettinen valinta, myös lasten itsensä kannalta. Voihan seuraavakin sukupolvi tarvita noita mainitsemiasi masennuslääkkeitä ym., jos maailman tila on hyvin epävakaa ja huolestuttava.
Kun maailman ongelma on liikakansoitus ja Suomen tuleva ongelma ehkä se, ettei tulevaisuudessa ole riittävästi veronmaksajia, jälkimmäisen ongelman ratkaisu on miltei sisäänrakennettu ensimmäiseen faktaan.
Liikakansoituksen maailmassa tulee vastaan hetki, jolloin tietyt resurssit alkavat loppua, niiden hinnat kasvavat ja maailma eriarvoistuu entisestään. Jos ja kun puhdasta vettä ei ole riittävästi, ongelma muuttuu ensisijaiseksi sen rinnalla, onko hyvinvointi/peruspalveluvaltioissa riittävästi veronmaksajia.
Kiusatuksi tulevat ihmiset, jotka poikkeavat liiaksi ympäristöstään. Vaaleahiuksinen albino voisi tulla kiusatuksi siellä, missä tummahiuksisuus on normi. Ihminen, joka ei halua lisääntyä tulee kiusatuksi konservatiivisissa piireissä. Ahdasmielinen tulee nauretuksi nettiyhteisöissä jne. Ihmisillä tulee olla myös samanlainen perhetausta ja samat arvot, jos mielivät mielly... mielistellä kanssaolijoitaan.
Tällaiseen ahdasmieliseen peräkylämentaliteetin omaavaan valtioon en ainakaan minä synnytä yhtään lasta. Olen myös valmis ja halukastkin lähtemään muualle eläkepäivien viettoon, joskin oletan että löytyy myös ulkomaisia hoitotyön tekijöitä, jotka haluavat muuttaa tänne.