Olen täällä seikkaillut suhteellisen säännöllisesti. Useilla palstoilla. Suurin osa viesteistäni on ollut silkkaa provoilua, sellaista hetken mielijohteesta heitettyä vittuilua lähinnä naisia kohtaan. Joskus melko alatyylistä läppää. Oikeinkirjoituksesta olen toki pitänyt huolen.
Aloin tässä heikkona hetkenäni miettimään, mikä on saanut minut, mielestäni fiksun nuoren miehen kirjoittelemaan sellaista ihmeellistä aggressioläppää. En tiedä. Nyt tuntuu vähän pahalta. Tuntuu että en ole ollut ihan itselleni asettamieni standardieni mukainen. Enhän minä oikeasti halua loukata ketään, vai haluanko. En osaa sanoa... En taida edes tuntea itseäni enää.
Jotenkin vain on helppo yleistää ne elämänsä negatiiviset kokemukset yhteen pakettiin, ja sitten sen mukaan "tuomita" kaikki naiset. Ei se ole oikein. Jos tarkemmin ajattelen, niin olen elämässäni törmännyt lähinnä fiksuihin ja tasapainoisiin naisiin. Kaikkihan me vain koetamme täällä selvitä päivästä päivään, ja elää elämämme kunnialla läpi.
Minusta tuntuu tällä hetkellä todella hölmöltä. Olen sortunut juuri siihen idiotismiin jota koitin vältellä viime hetkeen saakka. Halusin ottaa ihmiset ihmisinä, en naisina tai miehinä, ja siltikin olen sortunut ajattelemaan naisia jonain yhtenä joukkona. Saattaa johtua kokemattomuudestani naisten suhteen. On ollut helppo lutkitella naisia joita ei edes tunne. Ihmeellistä kuinka siitä on voinut saada jotain hupia. Nyt tuntuu hölmöltä. Ajattelen omaa äitiäni joka on aina pyyteettömästi rakastanut minua, ja ajattelen kaikkia niitä äitejä jotka ovat poikansa kasvattaneet. En usko että he ovat olleet erityisen pahoja ihmisiä. Tiedän että naisilla ei ole ollut helppoa tässä maailmassa.
On epäreilua syyllistää kaikkia yhden virheiden takia. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen, ja siihen että he tekevät parhaansa. Yleistäminen on helppoa mutta siinä on ongelmansa. En itsekään ole tykännyt joutua yleistetyksi. Helppo ratkaisu on ollut pistää vahinko kiertämään, ja provoilla keskustelupalstoilla syyttäen naisia milloin mistäkin, unohtaen että siellä takana on ihminen omine elämänkokemuksineen. Jostain syystä ne negatiiviset kokemukset aina saavat ylivallan. On helppo purkaa pahaa oloaan keskustelupalstoilla yrittäen parhaansa mukaan tyrmätä naisia. Siitä on saanut hetken helpotusta.
Nyt kun sain kuulla etten elä enää kauaa, niin todellisuus viimein iski minuun. Tiedän että olen ajatellut...miten sanoisin...hieman yksioikoisesti. Hetken huumaa. Jollain lapsellisella tavalla olen saanut tyydytystä siitä että olen saanut purkaa omia turhautumisiani naissukupuoleen. En tiedä miksi juuri naisiin. Nyt vihdoin havahduin siihen että ei asioita ratkaista syyttämällä, sylkemällä omia ennakkoluulojaan toista kohtaan tai ottamalla jotain puolia asioissa joissa ei ole yhtä totuutta.
Haluan pyytää anteeksi omaa tyhmyyttäni ja vittuilujani, vaikkakin näin virtuaalisesti. Ihminen on erehtyväinen.
Aloin tässä heikkona hetkenäni miettimään, mikä on saanut minut, mielestäni fiksun nuoren miehen kirjoittelemaan sellaista ihmeellistä aggressioläppää. En tiedä. Nyt tuntuu vähän pahalta. Tuntuu että en ole ollut ihan itselleni asettamieni standardieni mukainen. Enhän minä oikeasti halua loukata ketään, vai haluanko. En osaa sanoa... En taida edes tuntea itseäni enää.
Jotenkin vain on helppo yleistää ne elämänsä negatiiviset kokemukset yhteen pakettiin, ja sitten sen mukaan "tuomita" kaikki naiset. Ei se ole oikein. Jos tarkemmin ajattelen, niin olen elämässäni törmännyt lähinnä fiksuihin ja tasapainoisiin naisiin. Kaikkihan me vain koetamme täällä selvitä päivästä päivään, ja elää elämämme kunnialla läpi.
Minusta tuntuu tällä hetkellä todella hölmöltä. Olen sortunut juuri siihen idiotismiin jota koitin vältellä viime hetkeen saakka. Halusin ottaa ihmiset ihmisinä, en naisina tai miehinä, ja siltikin olen sortunut ajattelemaan naisia jonain yhtenä joukkona. Saattaa johtua kokemattomuudestani naisten suhteen. On ollut helppo lutkitella naisia joita ei edes tunne. Ihmeellistä kuinka siitä on voinut saada jotain hupia. Nyt tuntuu hölmöltä. Ajattelen omaa äitiäni joka on aina pyyteettömästi rakastanut minua, ja ajattelen kaikkia niitä äitejä jotka ovat poikansa kasvattaneet. En usko että he ovat olleet erityisen pahoja ihmisiä. Tiedän että naisilla ei ole ollut helppoa tässä maailmassa.
On epäreilua syyllistää kaikkia yhden virheiden takia. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen, ja siihen että he tekevät parhaansa. Yleistäminen on helppoa mutta siinä on ongelmansa. En itsekään ole tykännyt joutua yleistetyksi. Helppo ratkaisu on ollut pistää vahinko kiertämään, ja provoilla keskustelupalstoilla syyttäen naisia milloin mistäkin, unohtaen että siellä takana on ihminen omine elämänkokemuksineen. Jostain syystä ne negatiiviset kokemukset aina saavat ylivallan. On helppo purkaa pahaa oloaan keskustelupalstoilla yrittäen parhaansa mukaan tyrmätä naisia. Siitä on saanut hetken helpotusta.
Nyt kun sain kuulla etten elä enää kauaa, niin todellisuus viimein iski minuun. Tiedän että olen ajatellut...miten sanoisin...hieman yksioikoisesti. Hetken huumaa. Jollain lapsellisella tavalla olen saanut tyydytystä siitä että olen saanut purkaa omia turhautumisiani naissukupuoleen. En tiedä miksi juuri naisiin. Nyt vihdoin havahduin siihen että ei asioita ratkaista syyttämällä, sylkemällä omia ennakkoluulojaan toista kohtaan tai ottamalla jotain puolia asioissa joissa ei ole yhtä totuutta.
Haluan pyytää anteeksi omaa tyhmyyttäni ja vittuilujani, vaikkakin näin virtuaalisesti. Ihminen on erehtyväinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
noita fiiliksiäs.
''Ajattelen omaa äitiäni joka on aina pyyteettömästi rakastanut minua, ja ajattelen kaikkia niitä äitejä jotka ovat poikansa kasvattaneet. En usko että he ovat olleet erityisen pahoja ihmisiä. Tiedän että naisilla ei ole ollut helppoa tässä maailmassa.''
Kivasti sanottu
Kui ni et elä enää pitkään?
Olen sairastunut ja uskon sekä tiedän erään tyttösen tempuilun ja valheiden todella pahasti lisänneen sairauttani. Maailmaan vaan mahtuu liikaa ihmisiä jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle.
kyrpää huoraan.
Saat anteeksi.
On kuule poitsu sen verran lyhyt et miksi sitä viettää murehtimalla, kettuilemalla sekä pahaa mieltä kylväen ? Siitä ei saa kuin rupia persiiseen.
Elämän voi viettää iloiten, nauraen, välittäen hyvää mieltä sekä olemalla lämminhenkinen. Seuraavakin päivä tuntuu aina valoisalta ja ihmiset hymyilevät myös sinulle.
naisia huoriteltu?
tiedettiin muutoinkin. Turha sitä täällä anteeksi on anella. Ja mikä muutoin olikaan ikäsi?
Vai sait kuulla että pian kuolo korjaa, no sinun tapauksessasi se ei taida olla mikään suuri tappio ihmiskunnalle, sori vain. Kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Nyt vissiin kaikkien huorittelujesi jälkeen kerjäät jotain sympatiaa haukkumiltasi naisilta. Pyh.
Taisi kyllä olla enimmäkseen provoilua taas tämäkin juttu.
Ehkä halusit huomauttaa joillekin mielestäsi väärästä käytöksestä (kun jotkut niin tekevät). Huomaamatta silloin että yksilöitä taitaa ihmiset olla .. vai onko joukkokäytöstä? Ehkä siitä opittiin puolin ja toisin. Asia on kunnossa tottakai, mahtavaa kun joku pyytää anteeksi. Kiitos.
Elä enää kauaa? Kerro lisää?
Ole hyvä. Olen kanssa sitä mieltä että yksilöitä me kaikki olemme ja suurin osa vieläpä hyviä yksilöitä. Minulla diagnosoitiin pitkälle levinnyt kivessyöpä, en ehkä näe ensi kesää. Pikkuisen kirpaisee kun kaikki puhuvat munarikkaasta pääsiäisestä. Minun munani tappavat minut :(
kynäilee omiaan. :)
olen joskus pohtinut, pitäisikö pyytää anteeksi, jos on ollut netissä vähän tyly. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että ei kannata koska olen haukkunut vain ihmisiä jotka sen ansaitsevat.
sanomme omalla kohdallamme, kuvotus.