Au-pairiksi Ranskaan?

Moi Veeruska! :o)

Muutama sananen tässä. Olen ite ollut au pairina Ranskassa, lähdin syksyllä 97 ja olin noin 8 kuukautta. Mä olin miettiny myös USA:ta, mutta oikeastaan isäni sai "suostuteltua" mut lähtemään Ranskaan, oli sitä mieltä et ranska kielenä on hyödyllinen hallita (enkkua oppii melko hyvin puhumaan Suomessakin, koulussa opiskellaan monta vuotta ja tulee muutenkin joka tuutista). Samaten hänen mielestään Ranskan historia ja kulttuuri olivat erikoislaatuisia verrattuna esim. Jenkkilään... Valinta oli silti tietty mun, enkä hetkeäkään ole katunut että lähdin Ranskaan! Suosittelen siis lämpimästi! :o)

Noihin sun kysymyksiin:

-kielitaito ei tartte olla kummonen, mulla pohjana oli myös lukiossa alotettu ranska. Alussa ON vaikea ymmärtää ja etenkin ite puhua, mutta taidot kehittyy uskomattoman nopeasti jos on pelkästään ranskankielisessä ympäristössäa

-ajokortin tarve riippuu perheestä ja siitä missä ne asuu, isoissa kaupungeissa lasten kuskaus voi tapahtua bussilla/metrolla, mutta pienemmissä paikoissa tai maaseudulla autoa luultavimmin tarvitaan. Hyvä siihenkin on varautua että autoa joutuu ajamaan. Ajotapa Ranskassa on agressiivisempi, joten varovainen kannattaa ehdottomasti olla!!

-Hyviä ja huonoja puolia vuodessa on huimasti, ja nekin riippuu aina täysin perheestä, sinusta ja miljoonasta muusta jutusta. Totuus on se, että kaikkeen on oltava varautunut, sillä perheitä au paireja välittävät paikalliset toimistot eivät tarkisteta mitenkään. Parhaimmassa tapauksessa saat aivan loistavan perheen ja tunnet kuuluvasi siihen kuten perheenjäsen, pahimmassa tapauksessa... no, kauhukuvia on turha lähteä maalailemaan, mutta saattaa olla niinkin että perhe jää etäiseksi, ja suhtautuu au pairiin kuten työntekijään, ei perheenjäseneen. Ikinä ei voi etukäteen tietää, ellet sitte mene perheeseen josta jollain on jo kokemuksia (esimerkiks saat entisen au pairin kokemuksia tms.)

-au pairiudesta ON aivan ehdottomasti ollut hyötyä vuoden jälkeekin, SEKÄ työssä, koulussa ETTÄ elämässä yleensä! Ainakin omalla kohdallani oli niin, että vuoden aikana sattui juttuja jotka sillä hetkellä ei ollu yhtään kivoja, mutta niistä selvittyäni olen monesti jälkeenpäin Suomessakin huomannut et miten paljon kaikki kokemukset kasvatti mua itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi! :o)

Tais tulla pitkä viesti, mutta jos haluat Veeruska tietää enemmän, mulle voit ihan hyvin mailata: [email protected], kertoilen kyllä mielelläni lisää kaikesta mitä tiedän! :o)

hei!
hienon vastauksen sait jo, olen ihan samaa mieltä, kerron vaan eri sanoin omat kokemukseni.
olin opiskellut ranskaa 5 vuotta, ja vaikken sitä paljoa puhunut, opin valtavasti paikan päällä koulussa: siellä yleensä TÄYTYY puhua, opettajat kun teitävät ettei sitä muuten opi. oikeessa olivat. itse puhuin englantia perheeni kanssa (puol amerikk.) niin ei ollut mitään hätää, ja sen verran nopeasti oppi ranskaakin puhumaan ettei tullut paniikkia kielen takia. muuten ranskalaiset ovat vähän harmillisia kun eivät englantia puhu yhtään, paitsi nuoret.
jos lähdet pikkukaupunkiin tai pariisin "lähiöseudulle" niin kannattaa olla ajokortti, yleensä perheet vaativat sitä kun pikkusia pitää kuskata kouluun, ja HUOM., lukuisiin harrastuksiin. ilman korttia pärjää kyllä mainiosti jossei sitä vaadita. jos satut taas asumaan juuri pariisin ulkopuolella, haluat varmaan junayhteyksien lähelle että pääset käppäilemään suurkaupunkiin ilman suurempia vaivoja.
kyllähän se au pair vuosi enemmän hyvää kokemusta toi kun huonoa mieltä. omalta osaltani se ei ollut niin onnistunut koska perheeni oli vähän niin ja näin (kolme lasta, 11 nuorin, kuskaamista, ruoan laittoa, koiran ulkoiluttamista, 'tekemistä' jne. iltapäivästä myöhäseen iltaan. perhe myöskin näki minut enemmän työntekijänä kuin perheenjäsenenä). toisaalta koen etten missään muualla olisi kasvanut, oppinut kieltä, kokenut ja nähnyt yhtä paljon kun sinä vuonna ranskassa.. kaikki kokeminenhan kannattaa aina :)
niinkuin edellisessä vastauksessa jo sanottiin: perheitä ei yleensä tarkisteta joten kaikki on sattumanvaraista. kannatukseksi haluan kuitenkin sanoa että perhettä saa AINA vaihtaa, kotiinkin saa tulla.

toivottavasti sinulla tulee olemaan aurinkoinen vuosi!

Siis TODELLA ISOT kiitokset teille molemmille avusta!!!
Vastauksistanne oli jo paljon apua, mutta kyllä jos jollakulla on vielä kokemuksia kerrottavana, niin...

*Veera*

Olin Ranskassa au pairina 2001 vuonna ja olin erittäin tyytyväinen aikaani Ranskassa.
En osannut sanaakaan Ranskaa joten hain puoliksi suomalaiseen perheeseen ja opin siellä sitten jonkin verran ranskaa.
Asuin ensin alpeilla 2kk jonka jälkeen muutimme Pariisiin ja siellä vietin loppu aikani Ranskassa.
Perheeseen kuului 2 lasta 6 ja 4 vuotiaat.
Minulla oli oma asunto 4h 2kph 1wc ja keittiö. Se oli periaatteessa vieras talo.
Isäntä perheeni oli tosi ystävällinen ja hyväksyi minut perhhen jäseneksi melkein samantien. Urheilu mahdollisuudet olivat hyvät ja ruoka maailman parasta varsinkin ranskalainen patonki ja croisantit..
Ajokorttia tuskin tarvitset.
Tehtäviini kuului pääosin lapsista huolehtiminen tiettynä aikana päivästä ja välillä lounann valmistus sekä pieniä koti töitä esim. lastenhuoneiden siistinä pito ja keittiön siistiminen aina kun lapset olivat syöneet minun "työ aikanani". Yleensä Ranskalaisissa perheissä on kodinhoitajat joten en usko että joutuisit mitään älyttömiä määriä siivoilemaan
kodinhoitaja valmistaa myös ruuan ja katsoo myös lasten perään silloin tällöin jos olet itse vapaalla. kysy ihmeessä lisää jos sinulla on jotain erityistä mielessä vastaan mielelläni.