Tutuistuin muutama kuukausi sitten mukavan oloiseen mieheen. Kaikki meni alussa kaikinpuolin hyvin. Hän oli puheliaan ja hyväntuulisen oloinen, kunnes huomasin kuinka epäromanttinen hän osaa olla. Hänestä kaikki on vain arkea. Ei hellyydenosoituksia, ei minkäänlaisia rakkaudenosoituksia. Kerran epäilin että hän jo tapailee muita naisia.
Minun on tehtävä aina aloite, niin keskustelussa kuin seksissäkin. Mies tuntuu jähmeältä ja poissaolevalta. Miksi miehet muututte tuollaisiksi? onko tähän jokin selitys?
Minun on tehtävä aina aloite, niin keskustelussa kuin seksissäkin. Mies tuntuu jähmeältä ja poissaolevalta. Miksi miehet muututte tuollaisiksi? onko tähän jokin selitys?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Miksi miehet muututte tuollaisiksi?" Onpa miehiä yleistävä kysymys, eivät kaikki miehet muutu. Kysy tältä mieheltä, missä vika. Ehkä jokin suhteessanne ei hänen mielestään ole kohdallaan.
Mies 40
Joo, parissa kuukaudessahan sitä jo oppii toisen tuntemaan...
Sinuna jatkaisin kumminkin vielä tutkimuksia ja testejä, innostamista ja inspiroimista, enkä odottain jotain "valmista" ihmiseltä, joka vasta yrittää opetella suakin tutuksi. Ties mikä sussakin jo ärsyttää tai pelottaa sitä, ei vaan vielä kehtaa alkaa ruotimaan asiaa.
Eikä kaikki osaa olla niin romanttisia kuin elokuvissa ja heittäytyä rakastuneenakaan hulluttelemaan niinku mainoksissa. Hiukan ymmärrystä ja pitkäjänteisyyttä kehiin, niin saatat tulla vielä positiivisesti yllätetyksi.
Just meinasin alkaa kirjottaan ihan samaa! ; D
Tähän ei oo mitään lisättävää.
Naulankaltaan.
mun exän käsiis. Onnea ja menestystä valitsemallesi tielle ;-)
Hieno seuramies, iloinen ja mukava kaikille ja erityisesti omasta mielestään karismaattinen ja ihastuttava persoona. Parisuhteessa toista todella vähän huomioonottava, epäromanttinen ja tylsä.
Edellytti kuitenkin itselleen aina jakamattoman huomion myös kotona ja rupesi välittömästi kiukuttelemaan, jos ei saanut omaa tahtoa lävitse. Koti oli paikka, jossa oma turhautuminen sai vallan, kun kodin ulkopuolella piti jatkuvasti olla miellyttämässä kaikkia. Vaimo sai tuntea nahoissaan, kun yleisö ei ollutkaan ulkopuolella aina osoittanut kritiikitöntä suosiotaan.
Kaikki muu oli aina tärkeämpää kuin parisuhde: kaverit, harrastukset, työ ja juhliminen. Vaimo oli vain sitä varten, jossei mitään muuta mielenkiintoisempaa ollut tarjolla ja tietysti kätevä kodin ja elintason ylläpitäjä.
Komea mieshän se oli ja tiesi sen itsekin. Paistatteli naisten ihailussa kodin ulkopuolella ja lopulta rupesi jo pettämäänkin.
Luulin melkein 10 vuotta, että vika oli minussa, kunnes huomasin eron jälkeen, että maailmassa on myös muunlaisia miehiä.
En tänä päivänäkään tajua, miksi mm. exäni kaltaiset tunneköyhät tapaukset ylipäätään hakeutuvat parisuhteeseen. Mitä he siltä saavat, jos yksin olisi kuitenkin parempi?
...millainen stressi voi olla miehellä, jonka on aina pakko miellyttää muita ja antaa itsestään yltiöpositiivinen ja aina pärjäävän ja vahvan ihmisen mielikuva? Eikö silloin ole aika luonnollista, että hän haluaa sellaisen parisuhteen, jossa hän voi vuorostaan olla heikko ja tarvitseva pikkupoika?
Mietitäänpä vaikka johtavassa asemassa olevia ihmisiä. Useiden tutkimusten mukaan sellaiset miehet, jotka käyttävät työssään paljon valtaa, haluavat yleensä seksissä ollakin alistuvia ja hakeutuvat dominaleidien piiskattavaksi ja nöyryytettäväksi jos vaimo ei lähde leikkiin mukaan. Tätä kutsutaan psykologiseksi kompensaatioksi.
itsessäni juuri tuon että parasta on kun saa sen päivän pomottajaroolin vaihtaa illalla sängyssä täysin miehen armoille alistuvaksi nartuksi.
Olisko kuitenkin niin, että miehen on helpompi hyväksyä se, että julkisessa roolissaan kovapintainen nainen muuttuukin kotona heikoksi ja alistuvaksi? Jos mies antaa itsestään julkisesti hyvin itsevarman ja jämäkän kuvan, sietääkö nainen sitä, että mies muuttuukin kotona tarvitsevaksi?
siedä. Jos naisella ei ole ollut silmää nähdä miehen ulkoisen persoonan taakse, niin hän ei tunne miestä sellaisena kuin tämä oikeasti on vaan pettyy, kun mies ei olekaan sitä mitä muille esittää olevansa.
kahta asiaa toisiinsa. On aivan eri asia olla tunteeton hyväksikäyttäjä, kuin saada tukea parisuhteestaan.
Kuvaamassani esimerkissä mies ei ollut mikään menestyvä johtaja vaan perusduunari, jonka elämä vaan pyöri sen ympärillä, kuinka pidetty hän oli kodin ulkopuolella.
Ja vaikka olisikin ollut johtaja, ei se olisi muuttanut sitä tosiasiaa, että parisuhteen ei kuulu olla pelkästään yhden ihmisen kompensaatiopaikka (oli se sitten psykologista, taloudellista tai muuta kompensaatiota) vaan parisuhteen tulee olla tasapuolisesti molemmille tukea tarjoava yksikkö.
Kaikki saavat ja ovatkin välillä heikkoja ja tarvitsevia, mutta jos 10 vuotta kuluu vain yhden tarvitsevuuden tankkaukseen ei parisuhde ole oikea tukimuoto. Silloin tarvitaan esim. äitiä tai terapeuttia (tai sitä Lady Dominaa).