Mitäköhän pitäisi tehdä...Olen seurustellut rakkaan avomieheni kanssa kohta seitsemän vuotta. Rakastan häntä todella paljon, mutta yksi ongelma on - mykkäkoulun pito.
Aina suuttuessaan mies ryhtyy pitämään mykkäkoulua ja tämä saattaa kestää viikon tai jopa kaksi! Ei puhua pukahda mitään, jättää minut tyystin huomiotta, tulee vasta iltamyöhällä kotiin, viettää aikaa kavereittensa kanssa ja paiskii hulluna töitä. Ei tajua sitä että asiat ei muutu sillä aikaa miksikään kun ollaan puhumatta. Minä aktiivisesti yritän puhua ja kertoa tunteistani, kirjotan kirjeitä ja lähetän tekstiviestejä, mitään vastausta en saa.
Miten saan miehen puhumaan? Onko kenelläkään yhtä vaikeaa miestä?
Aina suuttuessaan mies ryhtyy pitämään mykkäkoulua ja tämä saattaa kestää viikon tai jopa kaksi! Ei puhua pukahda mitään, jättää minut tyystin huomiotta, tulee vasta iltamyöhällä kotiin, viettää aikaa kavereittensa kanssa ja paiskii hulluna töitä. Ei tajua sitä että asiat ei muutu sillä aikaa miksikään kun ollaan puhumatta. Minä aktiivisesti yritän puhua ja kertoa tunteistani, kirjotan kirjeitä ja lähetän tekstiviestejä, mitään vastausta en saa.
Miten saan miehen puhumaan? Onko kenelläkään yhtä vaikeaa miestä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En pidä mykkäkoulua, joten vaimo luulee minun puhuvan, vaikka juttelen vain tyhjänpäiväisiä...
Itsekin olin mykkäkoululainen nuorempana, kunnes armas siippani sai tarpeekseen ja kaivoi mut esiin vaikka lukkojen takaa puhumaan. Oli kertakaikkiaan pakko alkaa käsitteleen omiakin negatiivisia tunteita ja kestämään kritiikkiä - jopa epäoikeudenmukaiselta tuntuvaakin sellaista. Ei ollut enää pakopaikkaa; vaikka olisin juossut ulos kämpästä, mies tuli perässä eikä antanut periksi, ennen kuin tilanne oli lauennut ja voitiin pyytää ja antaa anteeksi.
Ehkä sunkin pitäis yrittää samaa sissitekniikkaa. : ) Jos annat aina periksi, toinen tottuu siihen, että sulkeutumalla pääsee kuin piski veräjästä eikä tarvi käsitellä ikäviä fiiliksiä verbaalisesti.
Sun pitää siis olla sisukas ja toistaa samaa joka riidan jälkeen eikä päästää häntä ikinä enää välttelemään tunteitaan.
Kyllä se siitä oppii, kun tajuaa, että puhumisesta ja jopa huutamisestakin saa lopulta paremman palkinnon kuin sisäänpäin kääntymisestä ja toisen kokonaan ulkopuolelle jättämisestä.
vallankäyttökeino. Hän on huomannut, että sinä kärsit siitä ja hän voi näinollen käyttää valtaansa sinuun vaikka kuinka kauan kerrallaan. Sitten kun hän taas puhuu niin sinä olet hänelle kiltti, ettei vain tulisi uutta mykkäköulua.
Minun exäni vaikeni itsensä ulos suhteestamme kymmenen aina vain hiljaisemman vuoden päätteeksi. Eroilmoituksen saatuaan hän raivostui, etten minä anna hänelle edes mahdollisuutta...
Kannoin kaikki mykkäkoulujen aikana hänelle kirjoittamani kirjeet hänen eteensä ja kysyin, että mitähän mahdollisuutta en vielä ole antanut näitten vuosien aikana...
Pisin mykkäkoulu kesti kaksi ja puoli kuukautta. Miehesi ei luovu käyttämästään vallankäyttökeinosta vaikka mitä tapahtuisi. Hän palaa aina siihen takaisin, koska se tepsii..
En minä sinua osaa neuvoa, yksi keino olisi jos hän lähtisi selvittelemään itseään terapiaan, minun exäni ei lähtenyt. Parempaa onnea sinulle..
Olet täysin oikeassa. Mieheni on myös itsekin myöntänyt että tietää sen olevan paras keino satuttaa mua.
Eilen kun kävin yksipuolista keskustelua hänen kanssaan ja sanoin jättävänsä hänet, kerran hän näköjään sitä haluaa niin vastaus oli että "hänenkö pitää aina antaa periksi"...??
Vaikka minä olen pyytänyt anteeksi ja kertonut kaikista tunteistani ja fiiliksistäni, yrittänyt ja tehnyt kaikkeni. Läheiseni ovat sitä mieltä että pitäisi lopettaa tämmöinen suhde. Nyt kyllä itsekin sitä ihan vakavasti harkitsen. Olen kuulemma muuttunut itsekin ihmisenä vakavammaksi ja masentuneeksi tässä suhteessa. On hyviäkin hetkiä ja pohjimmiltaan hän on hyvä mies ja erittäin kiltti.
Nyt vaan odotan että mies alkaa taas puhumaan ja voimme ehkä mahdollisesti keskustella näistä asioita kunnolla...
lisää edelliseltä. Ei sinun kannata odottaa sitä puhumista. Se mykkis vain pahenee, vaikka miehesi myöntääkin sen, niin ei hän parasta keinoaan tule lopettamaan, ei varmasti.
Tottakai sinusta tulee hiljaisempi ja iloisuus katoaa. niin kävi minullekin. Miten sitä voi yksin iloita ja puhella? Seon alistavaa, kun ei ole edes katseen arvoinen..
Minun exäni oli aivan ihana mies ja minun oli hyvin vaikea lopettaa se liitto. Kaipaan häntä joskus vieläkin. Muita "vikoja" hänessä ei ollut. Rakastin häntä todella ja lähteminen siitä suhteesta oli vaikeinta, ja viisainta, mitä olen joutunut eläessäni tekemään.
Meni melkein vuosi ennenkuin osaan taas olla iloinen, puhelias itseni. Itsetuntoni on taas normaali ja pidän elämästänikin taas..
Älä kuule odota, hän ei käytä saamiaan tilaisuuksia, koska hän todella uskoo, että voi käyttää keinoansa loputtomiin. Hän voi puhella asiasta ja myöntää keinonsa hallita sinua, mutta ei se tarkoita, että hänellä olisi mitään tarkoitusta lopettaa hyväksi kokemaansa tapaa.
Poistu ja ala omakin elämä, tai ole siinä ja ala siinä se oma elämä. Anna miehesi olla hiljaa, älä puhuta häntä. Menet ja tulet, kuin olisit vain siinä yksin. Koska YKSINHÄN sinä siinä olet.
Se on raskasta ja uuvut vielä enemmän.. Mitä päätätkin, ole itsellesi rehellinen ja armollinen. Ei kaikkea tarvitse kestää jos ei jaksa.. VOIMIA sinulle vieläkin lisää..
Kiitos sulle vastauksista. "Kiva" kuulla että jollain toisellakin on ollut samankaltainen tilanne.
Mäkin olen kuitenkin vielä nuori (25-v.) joten "uuden" elämän aloitus ei sinänsä olisi paha juttu tässä vaiheessa.
Se on vaan niin vaikeaa, koska rakastan miestäni niin paljon kaikesta huolimatta ja olen jo niin tottunut tähän kaikkeen näiden vuosien aikana.
Mutta sitten kun yrittää itse katsoa tätä ulkopuolisen silmin, ja käy läpi huonoja ja hyviä puolia niin aika pahasti miinuksen puolelle menee.
Esimerkiksi sanottakoon että seksielämää meillä ei juurikaan enää ole, koska kuulemma minun pitäisi laihduttaa samanlaiseksi "malliksi" kun olin tavatessamme...Olen kyllä ihan normaalipainoinen/hoikka tälläkin hetkellä.
Mies ei koskaan sano rakastavansa minua, ei koskaan katso silmiin etc...
Outo suhde tämä kaiken kaikkiaan on. Välillä mussa on enemmän miestä kuin miehessä ja välillä olen äitihahmo miehelleni; lohdutan häntä, otan syliin ja hoidan ja hyysään kuin pientä lasta.
Näitä asioita kun miettii niin eipä tässä mitään järkeä ole, tai ehkä juuri järkeä on mutta oikeaa rakkautta ei, sellasta rakkautta mitä kuuluisi parisuhteessa olevan. *huoh*
Nyt hus pois siitä suhteesta!! Mies ei taida rakastaa sua ja ei kehtaa katsoa sua silmiin, koska jäisi valheistaan kiinni. Älä enää hyysää sitä. Kehtaa vielä valittaa sun ulkonäöstäkin.
kyllä meitä naisia pompotellaan jos alistutaan.
Olet tavattoman nuori vielä kyllä se onni vielä
löytyy.Tottakai erosta tulee tuska mutta sen
jälkeen olet taas vahvempi ja siitä selviää.
tsemppiä.