Olen huomannut ihastuneeni 10 vuotta vanhempaan perheelliseen mieheen, työkaveriini. Hän ei ole suoranaisesti pomoni, mutta johtavassa asemassa kyllä. Yhteisissä illanvietoissa tämä mies hakeutuu aina seuraani ja haluaa selvästi olla lähelläni. Pari kertaa olen joutunut hänen kanssaan tilanteeseen, jossa "hetki" on pysähtynyt, mutta mitään sen suurempaa ei ole koskaan tapahtunut. Pientä halailua ja viatonta koskemista vain. Töissä hän tulee juttelemaan minulle usein, harvimmin työasioista, puhumme usein aivan niitä näitä. Itse olen varattu, omassa suhteessani on kuitenkin aika hiljaista... Mies ei ole varmasti huomannut kiinnostustani (vai voiko niitä katseita olla huomaamatta?), koska haluan välttää ikävät tilanteet. Kaipaan kuitenkin häntä ja niitä yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä, mutta pelkään, että jotain tapahtuu välillämme. Mies ei ole pettäjätyyppiä enkä myöskään.
Pitäisikö minun näyttää hänelle ihastukseni vai odottaa vain, että se menee ohi? Meneehän se ohi, meneehän??
Pitäisikö minun näyttää hänelle ihastukseni vai odottaa vain, että se menee ohi? Meneehän se ohi, meneehän??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus täytyy uskaltaa päättää kumpi voittaa järki vai tunne, siinäpä kysymys.
Mies on perheellinen ja varattu. Ja niin olen varattu minäkin. Pitäiskö järki unohtaa ja heittäytyä tunteiden vietäväksi? En tosiaan tiedä miten mies minuun suhtautuu, olen häntä kuitenkin nuorempi ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa. Hän on selvästi kiinnostunut minusta, en vain tiedä miten, ihaileeko minua vain nuoruuteni ja söpöyteni vuoksi? Vai voisiko olla edes vähän oikeasti ihastunut minuun?
Ottamatta kantaa tapaukseenne kommenttina kuitenkin. Ihastuimme 20 vuotta sitten 20 vuotiaina. Olemme "vain" koskeneet toisiamme ja halanneet ja itkeneet. Olemme kuitenkin saaneet niin paljon, mietin vain olisinko voinut saada enempi.
Nimimerkki: emme ole koskaan uskaltaneet riskeerata ihmeellistä ystävyyttä(rakkauta??)