Täällä oli artikkeli, missä kerrottiin neljä parisuhdetyyppiä, jotka johtaa eroon. Kannattaa siis harkita sitä avioliittoa aika tarkkaan:
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/eroherkat-avioliitot.html
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/eroherkat-avioliitot.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
Idiootithan koittaa suhdetta hoitaa jollain avioliitoilla. Ei auta mikään valistus vaan he ovat kuin juoppoja. Pakkomielle sitoo jollain rituualeilla kun henkiset kyvyt eivät riitä.
Jalkovälissä vaan pelaa muttei yläpäässä. Älköön kukaan menkö äkkinäisen suhteen häihin tai naurettavaksi joudutte. Näitä naurettavia juhlia kyllä pidetään mutta mielestäni niihin ei pidä osallistua. Mielestni yli kymmenen vuotta toisensa tunteneet ja vieläkin rakastaa yli kaiken niin ovat ihan tosissaan niin että voi jo heitä juhlia hyvällä mielellä.
Ketä harvinaisia löytyykään, sillä monella kitkutellaan jo tossa viheessa. Tarvitsee älykkyyttä ja jotain suurempaa henkistä yhteyttä jos parisuhde on lopun ikää kestävää. Minä sen tiedän kun en aio koskaan erota ja samoin kumppanini sanoo. Vain kuolema meidät erottaa. Olemme niin toisemme löytäneet kuin vaan mahdollista. Pieniä vikoja on toisissamme mutta tulemme toimeen niiden kanssa. Niin isoja ei ole ettei ne häiritse.
Viestisi tyyli antaa vaikutelman keskimääräistä alemmista henkisistä kyvyistä.
Aika moni ajattelee, ettei aio koskaan erota, kun rakastaa niin elämänsä naista/miestä. Ja sitten jotain tapahtuukin. Ei kysy henkisiä kykyjä ja yhteyksiä, saatikka yhdessäolovuosia.
Kyllä vaan kysyy henkisiä kykyjä! Totta kai naimisiin menossa pitää olla järki mukana. Joskus joutuu semmoisiin häihin, että paria katsellessa ei voi kuin ajatella, että voi, voi... Ei sitä tietenkään voi oikeasti ennustaa, että kenen liitto kestää, mutta uskon että tilastot kaunistuisivat, jos seuraavat tapaukset jättäisivät naimisiinmenon väliin:
1)Aletaan seurustella ja mennään naimisiin jonkun "ihan kivan tyypin" kanssa siksi, että kaikki muut tuntuvat seurustelevan/ovat naimisissa ja pelätään että jäädään loppuiäksi yksin (tämä koskee erityisesti nuoria). Ylisuuret prinsassahäätkin houkuttavat joitakin lapsukaisia...
2)Naisen biologinen kello tikittää ja on "pakko" löytää joku, vaikka nainen voisi hankkia lapsen ja hoitaa tämän ilman mitään sitoumuksiakin.
3)Ei jakseta/uskalleta elää yksin ja kelpuutetaan siitä syystä puolisoksi ihminen josta uskotaan että saadaan kasvatettua kunnollinen aviomies (erityisesti naisilla on tämmöinen taipumus), vaikka toisella olisi alkoholiongelmaa, pettämistä, valehtelua tai muuta ongelmaa, mitä ei normaalisti hyväksyisi. Nämä ongelmat eivät yleensä vähene suhteen vanhetessa, päin vastoin...
4)Löydetään täydellinen mies/nainen, johon ihastutaan päätä pahkaa ja halutaan naimisiin kun toinen on kerta kaikkiaan niin ihana. Pudotus tuntuu olevan sitä kovempi, mitä täydellisempi puoliso on ollut (toisen todellinen luonne paljastuu tai petytään siihen, ettei jaksakaan enää joka hetki panostaa 100 %).
Minä uskon siihen, että jos kumpikin on henkisesti aikuisia (ei elätellä mitään epärealistisia kuvitelmia jatkuvasta romantiikan ilotulituksesta vuodet ympäriinsä) ja käyttävät harkintaa valintavaiheessa, onnellinen, loppuelämän kestävä avioliitto voi hyvinkin onnistua. Tästä on lähipiirissä hyviä esimerkkejä ja itselläkin menee suhteessa hyvin 4 vuoden kokemuksella:)
voi jessus mitä lätinää. Ei kai ero nyt niin kauhee asia ole jos ei toimi niin ei toimi, eihän nyt kumminkaan kukaan kuollut ole.
moni sellainen liitto, joka on kestänyt vaikkapa 40 vuotta, ei täytä ollenkaan tällaisen "ihanneliiton" kriteerejä. Monet 60-luvulla naimisiin menneet kikutelevat avioliitoissaan, koska eroaminen olisi "häpeällistä".
useimmiten harkita vaan pitää ymmärtää mihin on ryhtymässä ja mitä se vaatii. Linkin kohta kaksi on varmasti hyvin yleistä. Ensimmäinen edellytys toimivalle parisuhteelle on molempien kaivautuminen ulos omasta navastaan ja oppia ajattelemaan myös sitä toista.