Ystävä ei kestä kritiikkiä

MInulla oli tuollainen ystävyyssuhde ja koska oli kiltti, niin koetin vuosikausia sopeutua vaan. Lopulta siitä ei tullut mitään, koska koen että ystävän kanssa täytyy voida olla oma itsensä. Oli rasittavaa aina varoa sanomisiaan ja minusta oli myös kovin ikävää kun hän aina arvosteli muita ja oli itse olevinaan kovinkin täydellinen ; ).

Laitoin välit poikki yli 30-kymppisenä ja täytyy sanoa, että jostain syystä olin valtavan helpottunut kun en enää ollut hänen kanssa tekemisissä. En laittanut välejä poikki vihapäissäni vaan mitta tuli täyteen ja kerroin, että en jaksa enää. No, eipä ole enää tarvinnut jaksaa.

Muiden ystävien/kavereiden kanssa ei samaa ongelmaa ole. Luulen että ko. henkilö (nainen) oli narsistinen persoonallisuus jossain määrin. Toivottavasti hänellä kuitenkin menee hyvin. Hiukan tuntui hänen puolesta pahalta, koska tiedän ettei hänellä ole hyviä ystäviä liikaa vaikka tutttuja sitäkin enemmän.

"Kuulostaa rivien välistä ettet itsekään halua kuulla ystäväsi mielipiteitä tai että yrität muuttaa niitä..? "

Tota, haluan kyllä kuulla hänen mielipiteensä, ja pidän ihmisistä jotka ajattelevat itse asioita, mutta kieltämättä tuntuu että asenne joitain tiettyjä juttuja kohtaan ei ole enää tervettä, ja toivoisin että saisi toista näkökulmaa niihin. Tyyliin että oletetaan että ystäväni olisi perfektionisti ja saisi kohtauksen tiskaamatta jääneistä astioista. Niin sitä sitten yrittää muuttaa toisen ajatuksia siihen suuntaan, että se ei ole niin vaarallista. Tai jos hän on toiminut jollain tietyllä tavalla, eikä asia ole sitten edennyt oikeaan suuntaan, niin olen saattanut ehdottaa toisenlaista toimintatapaa seuraavalla kerralla, josta hän sitten suuttuu.

Ihmisellä saa olla vahvojakin mielipiteitä, mutta en jaksa lähinnä sitä, että hänen mielipiteensä ovat aina niitä oikeita, ja toisten vääriä. Ja jos jotain hänen toiminnassaan/ajatuksissaan kyseenalaistaa, on hankala ja rasittava ihminen, jota hänen hermonsa eivät kestä. Tuntuu, että kaikki mitä hän sanoo, pitäisi vain ottaa vastaan mukisematta ja myötäilemällä.

Kuuntelen kyllä häntä mielelläni, ja hän kuuntelee minua, mutta kiivastuu silti.

Mulla on aikaisemmin ollut yksi vähän samantapainen ihmissuhde, ja täytyy sanoa, että hän ainakin oli hämmästynyt siinä vaiheessa, kun lopetin myötäilyn ja sanoin jotain eriävää. Eli tuo että olisin muuttunut toisen silmissä, voi pitää paikkaansakin.

täällä.. kirjoitti:

"Kuulostaa rivien välistä ettet itsekään halua kuulla ystäväsi mielipiteitä tai että yrität muuttaa niitä..? "

Tota, haluan kyllä kuulla hänen mielipiteensä, ja pidän ihmisistä jotka ajattelevat itse asioita, mutta kieltämättä tuntuu että asenne joitain tiettyjä juttuja kohtaan ei ole enää tervettä, ja toivoisin että saisi toista näkökulmaa niihin. Tyyliin että oletetaan että ystäväni olisi perfektionisti ja saisi kohtauksen tiskaamatta jääneistä astioista. Niin sitä sitten yrittää muuttaa toisen ajatuksia siihen suuntaan, että se ei ole niin vaarallista. Tai jos hän on toiminut jollain tietyllä tavalla, eikä asia ole sitten edennyt oikeaan suuntaan, niin olen saattanut ehdottaa toisenlaista toimintatapaa seuraavalla kerralla, josta hän sitten suuttuu.

Ihmisellä saa olla vahvojakin mielipiteitä, mutta en jaksa lähinnä sitä, että hänen mielipiteensä ovat aina niitä oikeita, ja toisten vääriä. Ja jos jotain hänen toiminnassaan/ajatuksissaan kyseenalaistaa, on hankala ja rasittava ihminen, jota hänen hermonsa eivät kestä. Tuntuu, että kaikki mitä hän sanoo, pitäisi vain ottaa vastaan mukisematta ja myötäilemällä.

Kuuntelen kyllä häntä mielelläni, ja hän kuuntelee minua, mutta kiivastuu silti.

Mulla on aikaisemmin ollut yksi vähän samantapainen ihmissuhde, ja täytyy sanoa, että hän ainakin oli hämmästynyt siinä vaiheessa, kun lopetin myötäilyn ja sanoin jotain eriävää. Eli tuo että olisin muuttunut toisen silmissä, voi pitää paikkaansakin.

Lue lisää

aina niin siloista..ei kai asioiden kiihtyminen niin vaarallista ole... Eli keskustelu saa ja joskus on mukavakin että löytyy intohimoisia aiheita kunhan ei mene pahan ilkisyyteen.

Ja jos ystäväsi piirteet ärsyttää liikaa eikä asioita saa yhtään korjattua ei suhteenne enään ole silloin ystävyyttä niin kannattaako se sitten enään kumpaakaan.

ystävyys olla kirjoitti:

aina niin siloista..ei kai asioiden kiihtyminen niin vaarallista ole... Eli keskustelu saa ja joskus on mukavakin että löytyy intohimoisia aiheita kunhan ei mene pahan ilkisyyteen.

Ja jos ystäväsi piirteet ärsyttää liikaa eikä asioita saa yhtään korjattua ei suhteenne enään ole silloin ystävyyttä niin kannattaako se sitten enään kumpaakaan.

Lue lisää

Niin, minua ei sinänsä haittaa nuo kiivaatkaan keskustelut. Siis lähinnä mua ärsyttää tuo toisen tyyli pitää itseään parempana ihmisenä, jolla on ne oikeat mielipiteet. Mua nimenomaan kiehtoo persoonat, joilla syvällisiä ajatuksia, ja jotka uskaltavat sanoa ne ääneen. Mutta se mikä tuntuu pahalta, on se, että joskus hän on jopa nimitellyt minua, kun on luullut, etten jotain asiaa tiedä. Siis esim. että "senkin lehmä, sehän pitää tehdä näin ja näin ja näin" ja naurahtaa vielä päälle.

Ärsyttää myös se, miten hän luulee näkevänsä paremmin sellaisetkin asiat, mitkä eivät edes kosketa häntä. Siis esim. asiat, jotka liittyvät vaikka muhun ja johonkin toiseen mun kaveriin. Luulee tietävänsä paremmin vaikka tuon mun kaverin ajatuksia ja tunteita, mitä minä itse, vaikkei olisi koskaan nähnyt koko tyyppiä. Ihmettelee sitten vielä, miksen voi vain uskoa sitä mitä hän sanoo. Tai saattaa haukkua toisen ystäväni maanrakoon, jos erehdyn hänestä kertomaan jotain sellaista, mikä häntä ei miellytä.

Jos olen lukenut lehdestä jostain asiasta, mistä hän ei ole kuullut, niin minun on täytynyt ymmärtää jotain väärin. Sillä kyllähän hän olisi asian huomannut itsekin lehdestä, jos sellainen juttu olisi siellä ollut. Joskus alkaa huutamaan, kun oikein kiivastuu. Tietyistä puheenaiheista ei saa mainita ollenkaan, tai tulee raivokohtaus.

Välillä tuntuu, että hänen kanssaan pärjää vain niin kauan, kuin jaksaa myötäillä ja olla hiljaa.
Mutta jos liian kauan alkaa myötäilemään vain toista, niin tuntuu että sitä ihan oikeasti kadottaa itsensä, ja joutuu vähitellen vain tossun alle.

täällä kirjoitti:

Niin, minua ei sinänsä haittaa nuo kiivaatkaan keskustelut. Siis lähinnä mua ärsyttää tuo toisen tyyli pitää itseään parempana ihmisenä, jolla on ne oikeat mielipiteet. Mua nimenomaan kiehtoo persoonat, joilla syvällisiä ajatuksia, ja jotka uskaltavat sanoa ne ääneen. Mutta se mikä tuntuu pahalta, on se, että joskus hän on jopa nimitellyt minua, kun on luullut, etten jotain asiaa tiedä. Siis esim. että "senkin lehmä, sehän pitää tehdä näin ja näin ja näin" ja naurahtaa vielä päälle.

Ärsyttää myös se, miten hän luulee näkevänsä paremmin sellaisetkin asiat, mitkä eivät edes kosketa häntä. Siis esim. asiat, jotka liittyvät vaikka muhun ja johonkin toiseen mun kaveriin. Luulee tietävänsä paremmin vaikka tuon mun kaverin ajatuksia ja tunteita, mitä minä itse, vaikkei olisi koskaan nähnyt koko tyyppiä. Ihmettelee sitten vielä, miksen voi vain uskoa sitä mitä hän sanoo. Tai saattaa haukkua toisen ystäväni maanrakoon, jos erehdyn hänestä kertomaan jotain sellaista, mikä häntä ei miellytä.

Jos olen lukenut lehdestä jostain asiasta, mistä hän ei ole kuullut, niin minun on täytynyt ymmärtää jotain väärin. Sillä kyllähän hän olisi asian huomannut itsekin lehdestä, jos sellainen juttu olisi siellä ollut. Joskus alkaa huutamaan, kun oikein kiivastuu. Tietyistä puheenaiheista ei saa mainita ollenkaan, tai tulee raivokohtaus.

Välillä tuntuu, että hänen kanssaan pärjää vain niin kauan, kuin jaksaa myötäillä ja olla hiljaa.
Mutta jos liian kauan alkaa myötäilemään vain toista, niin tuntuu että sitä ihan oikeasti kadottaa itsensä, ja joutuu vähitellen vain tossun alle.

Lue lisää

tosiaankaan enään mukavaa; mielipidevaihto pitää olla aina toista kunnioittavaa ja lehmäksi haukkuminen muka huumorin varjolla on loukkaavaa..tuntuu ettei tosiaan keskustelu ole kiihkeää vaan ystävyyssuhteenne on muuttunut valtapeliksi ystäväsi osalta.

Jos pidät ihmisestä edelleen tuon jälkeen niin laita kaikki peliin ja sano ettet hyväksy tuollaista käytöstä enään ..jos suuttuu siitä et ole mitään menettänyt. Sinun pitää pitää puolesi etkä antaa hänen jyrätä itseäsi. :)

eli muutin mieleni ystäväsi suhteen tuollaista ei pidä sietää..tsemppiä sinulle..

ole kyllä kirjoitti:

tosiaankaan enään mukavaa; mielipidevaihto pitää olla aina toista kunnioittavaa ja lehmäksi haukkuminen muka huumorin varjolla on loukkaavaa..tuntuu ettei tosiaan keskustelu ole kiihkeää vaan ystävyyssuhteenne on muuttunut valtapeliksi ystäväsi osalta.

Jos pidät ihmisestä edelleen tuon jälkeen niin laita kaikki peliin ja sano ettet hyväksy tuollaista käytöstä enään ..jos suuttuu siitä et ole mitään menettänyt. Sinun pitää pitää puolesi etkä antaa hänen jyrätä itseäsi. :)

eli muutin mieleni ystäväsi suhteen tuollaista ei pidä sietää..tsemppiä sinulle..

Lue lisää

Usko tai älä, kyllä minä ystävästäni myös pidän. Hänellä on hyvä huumorintaju, ja olen saanut nauraa hänen kanssaan vatsani kipeäksi.

Mutta välillä itsestänikin tuntuu, että tuo ihmissuhde on muuttunut jonkinlaiseksi taisteluksi siitä, kumpi onkaan enemmän oikeassa. Ja aina hän kyseenalaistaa sellaiset asiat, joista ei ole itse kuullut. Ihan kuin en itse tietäisi mistään mitään, ja hän tietäisi aina kaikki. Paljon hän tietääkin, mutta usein on käynyt niin, että se mistä hän on alkanut saarnaamaan, onkin osoittaunut asiaksi, jossa olen itse ollut oikeassa. Alussa annoin hänen rauhassa sanoa mielipiteitään, puuttumatta niihin. Jos olisinkin ajatellut eri tavalla, en sitä pahemmin tuonut julki. En sanonut asioihin juuta enkä jaata, ja tartuin niihin kohtiin, joissa oltiin samaa mieltä. Nykyään kun yritän pitää puoliani ja sanoa omia ajatuksiani, niin saan todellakin kuulla olevani hankala ihminen, johon hänellä menee hermot. Koska hän ei kuulemma jaksa selitellä ja perustella minulle aina omia ajatuksiaan. Ihan kuin mun pitäisi tuosta vaan hyväksyä kaikki, mitä hän sanoo, ja jos haluan kuulla perusteluita, hän ei niitä aina jaksa antaa.

Noh, olen päättänyt ainakin sen, et vähän vähennän yhteydenpitoa, ja en suostu jäämään toisen jalkoihin.

täällä kirjoitti:

Usko tai älä, kyllä minä ystävästäni myös pidän. Hänellä on hyvä huumorintaju, ja olen saanut nauraa hänen kanssaan vatsani kipeäksi.

Mutta välillä itsestänikin tuntuu, että tuo ihmissuhde on muuttunut jonkinlaiseksi taisteluksi siitä, kumpi onkaan enemmän oikeassa. Ja aina hän kyseenalaistaa sellaiset asiat, joista ei ole itse kuullut. Ihan kuin en itse tietäisi mistään mitään, ja hän tietäisi aina kaikki. Paljon hän tietääkin, mutta usein on käynyt niin, että se mistä hän on alkanut saarnaamaan, onkin osoittaunut asiaksi, jossa olen itse ollut oikeassa. Alussa annoin hänen rauhassa sanoa mielipiteitään, puuttumatta niihin. Jos olisinkin ajatellut eri tavalla, en sitä pahemmin tuonut julki. En sanonut asioihin juuta enkä jaata, ja tartuin niihin kohtiin, joissa oltiin samaa mieltä. Nykyään kun yritän pitää puoliani ja sanoa omia ajatuksiani, niin saan todellakin kuulla olevani hankala ihminen, johon hänellä menee hermot. Koska hän ei kuulemma jaksa selitellä ja perustella minulle aina omia ajatuksiaan. Ihan kuin mun pitäisi tuosta vaan hyväksyä kaikki, mitä hän sanoo, ja jos haluan kuulla perusteluita, hän ei niitä aina jaksa antaa.

Noh, olen päättänyt ainakin sen, et vähän vähennän yhteydenpitoa, ja en suostu jäämään toisen jalkoihin.

Lue lisää

olla hyväksi mutta kannattaa olla kuitenkin avoin ja sanoa ystävällesi miltä sinusta tuntuu..muuten tulee turhia lukkoja teidän väliin ja ystävyys menee joka tapauksessa pilalle. Toinen ei välttämättä edes tajua ettet aio sietää tuota enään..eli ..näin tsemppiä siulle sinne. rautalangasta on joskus kaikki väännettävä..

huomannut omakohtaisesti että oletan paljon että toinen on älykäs ja huomaa kyllä mutta ei se aina mee niin.

Kuule,voin sanoa että tulet vielä elämässäsi tapaaminen monenlaisia persoonia joista et pidä.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat,jotkut ihmiset vaan ovat niin itseään täynnä etteivät paljon perusta muiden mielipiteistä koska kaikkien olisi oltava samaa mieltä heidän kanssaan.
Tälläisiä ystäviä on itsellänikin muutamia ja heidän seurassaan ei kannata muuta kuin myötäillä ja antaa heidän kuvitella olevansa viisaampia.

Tuollaiset persoonat ovat itsekkäitä haluavat että maailma pyörii heidän ympärillään,he ovat kärkkäitä arvostelemaan muita ja tuomaan sen ainoan oikean mielipiteen aina julki joka on heidän omansa.
Kun seuraat tälläistä persoonaa tarkemmin huomaat ettei hänellä ole lopulta käsitystä edes itsellään omasta mielipiteestä koska se muuttuu ajan kuluessa ,toisin sanoen heidän ainoa halunsa on esittää viisaampaa kuin oikeasti ovatkaan.
Tälläiset ihmiset yleensä hakeutuvat heidän mielestään itseään huonompaan seuraan jossa saavat päteä.

Oikeassa ystävyys suhteessa on molemmin puolinen kunnioitus toisen mielipiteille.
Siinä eroavaisuus.