En saatana olisi uskonut että eräänä päivänä tällaiselle palstalle vielä kirjoittelisin.
Olen pari vuotta sitten eronnut yyhoo isä.
Olen jo pidemmän aikaa seurustellut erään yyhoo äidin kanssa, homma toimii ja viidymme yhdessä.
En oikeasti toistakymmentä vuotta kestäneen avioliittoni aikana kokenut kertaakaan tällaisia "skitsoja epäilyjä" mitkä nyt ovat ruvenneet pyörimään ajatuksissa.
Tässä nyt on tietysti sekin seikka takana etten vielä tunne tätä uutta naisystävääni kunnolla, sehän vie aina vuosia. Ja juuri se myös tässäkin asiassa on osasyynä näihin epäilyihini.
Tässä on nyt se paska puoli että tämä rupeaa näyttämään siltä että juttumme voisi kehittyä ja jatkua tästä vielä vaikka mihin.
Kuitenkin tämä kun asumme kaupungin erilaidoilla ja viikot pyöritämme tätä omaa arkeamme, se antaa meille molemmille mahdollisuuden tietysti vaikka mihin, jos näin haluaa.
Ja jotkut pienet, mutta merkittävät asiat kuitenkin saavat minut juuri tähän epätietoisuuteen. Hän on erittäin "seksuaalinen ihminen", siitä en omasta puolestani voi valittaa.
Sitten on nämä vanhat kunnon kännykkä hommelit, viestiä pukkaa, toiset puhelut käydään hätäsesti läpi kun olen paikalla ja kännykkä kulkee aina mukana. Siinä mielessä turha varotoimenpide, en aio kajota hänen puhelimeensa, jokin ylpeys se minullakin on vaikka hintana sitten onkin tämä epäilys. Monasti myös puhelin on päiväaikaan varattuna, eikä ne muksut siihen ainakaan kouluaikana soittele.
Nää on niin vitun tyhmiä pikku juttuja että oikeesti ihmettelen itsekkin itseäni, olenko tullut ihan skitsoksi.
Vapaa illat milloin menemme omien ystäviemme kanssa, on sovittu niin että silloin ollaan viettämässä omaa aikaamme. Silloin ei soitella kuin korkeintaan hyvissä ajoin iltasella hyvät yöt.
Enkä oikeasti aio myöskään alentua vetämään vappunenää naamalleni ja hiipiä taaimaiseen nurkkapöytään siihen ravintolaan missä tytöt on bilettämässä.
Nämä kaikki samat vapaudet siis koskee myös minua. Itseni tunnen, häntä en, siksi olen huolissani.
Väitän oikeasti etten ole ainakaan ollut paranoidisen mustasukkainen. Enkä nytkään ole mustasukkainen, olen vaan jotenkin epäileväinen.
Kuten kirjoitin tuossa. On muutamia melkein huomaamattomia pikkuseikkoja jotka ovat herättäneet epäilykseni. Joitain ristiriitaisia lauseita, ehkä joidenkin kerrottujen asioiden "korjailua" yms...
Pitääkö minun nyt sitten viritellä jokin ansa, saadakseni selvyyttä.
On tää perkele kun tämmöisien asioiden kanssa tulee pähkäiltyä. En viitsisi lopetellakkaan tätä juttua. Jos kaikki on vaan yhtä perkeleen mielikuvituksen tuotetta.
Olen pari vuotta sitten eronnut yyhoo isä.
Olen jo pidemmän aikaa seurustellut erään yyhoo äidin kanssa, homma toimii ja viidymme yhdessä.
En oikeasti toistakymmentä vuotta kestäneen avioliittoni aikana kokenut kertaakaan tällaisia "skitsoja epäilyjä" mitkä nyt ovat ruvenneet pyörimään ajatuksissa.
Tässä nyt on tietysti sekin seikka takana etten vielä tunne tätä uutta naisystävääni kunnolla, sehän vie aina vuosia. Ja juuri se myös tässäkin asiassa on osasyynä näihin epäilyihini.
Tässä on nyt se paska puoli että tämä rupeaa näyttämään siltä että juttumme voisi kehittyä ja jatkua tästä vielä vaikka mihin.
Kuitenkin tämä kun asumme kaupungin erilaidoilla ja viikot pyöritämme tätä omaa arkeamme, se antaa meille molemmille mahdollisuuden tietysti vaikka mihin, jos näin haluaa.
Ja jotkut pienet, mutta merkittävät asiat kuitenkin saavat minut juuri tähän epätietoisuuteen. Hän on erittäin "seksuaalinen ihminen", siitä en omasta puolestani voi valittaa.
Sitten on nämä vanhat kunnon kännykkä hommelit, viestiä pukkaa, toiset puhelut käydään hätäsesti läpi kun olen paikalla ja kännykkä kulkee aina mukana. Siinä mielessä turha varotoimenpide, en aio kajota hänen puhelimeensa, jokin ylpeys se minullakin on vaikka hintana sitten onkin tämä epäilys. Monasti myös puhelin on päiväaikaan varattuna, eikä ne muksut siihen ainakaan kouluaikana soittele.
Nää on niin vitun tyhmiä pikku juttuja että oikeesti ihmettelen itsekkin itseäni, olenko tullut ihan skitsoksi.
Vapaa illat milloin menemme omien ystäviemme kanssa, on sovittu niin että silloin ollaan viettämässä omaa aikaamme. Silloin ei soitella kuin korkeintaan hyvissä ajoin iltasella hyvät yöt.
Enkä oikeasti aio myöskään alentua vetämään vappunenää naamalleni ja hiipiä taaimaiseen nurkkapöytään siihen ravintolaan missä tytöt on bilettämässä.
Nämä kaikki samat vapaudet siis koskee myös minua. Itseni tunnen, häntä en, siksi olen huolissani.
Väitän oikeasti etten ole ainakaan ollut paranoidisen mustasukkainen. Enkä nytkään ole mustasukkainen, olen vaan jotenkin epäileväinen.
Kuten kirjoitin tuossa. On muutamia melkein huomaamattomia pikkuseikkoja jotka ovat herättäneet epäilykseni. Joitain ristiriitaisia lauseita, ehkä joidenkin kerrottujen asioiden "korjailua" yms...
Pitääkö minun nyt sitten viritellä jokin ansa, saadakseni selvyyttä.
On tää perkele kun tämmöisien asioiden kanssa tulee pähkäiltyä. En viitsisi lopetellakkaan tätä juttua. Jos kaikki on vaan yhtä perkeleen mielikuvituksen tuotetta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ihan rauhallisesti nyt, varmasti olet vain mustasukkainen. Ei se nainen sua petä, skitsoilet vaan.
mulla on vähän samoja ongelmia, pikku asiat tekee hulluks ku ajattelee niitä vääräl tavalla, ainakin toivon niin.. elikkäst juu, naisystäväni petti puolisen vuotta sitten ja siitä lähtien ollut aika epäileväinen, vaikka hän vannoi ja itki ettei enään samaa tapahdu. Kuitenkin kännykkään tulee vähän väliä puheluita ja naiseni vaan katsoo numeroa ja toteaa "en jaksa puhuu ton kaa" ja usein viel tulee tuntemattomista puheluita.. ja aina kun olen hetken poissa tai hän poistuu parvekkeelle tupakalle niin viestiä kirjottelee tai puhuu puhelimeen. En ole, enkä halua kajota myöskään hänen kännykkäänsä. Tosin viime suhteessa sen avulla sain vastaukset mitä exä ei saanut sanotuksi ite ja suhde oli siis kaatumassa näistä asioista mitä exä ei sanonut.
Seksin suhteen taas vois sanoa että se on vähentyny, sen nyt ei tarvitse välttämättä tarkoittaa mitään. Tuntuu vaan että muijalla ois joku parempi jossain ja ei sit enään kiinnosta mun kanssa.. no joo.. mutta puhumalla varmasti asiat selviäis mut se on vaan niin vaikeeta.. Tää ei varmankaan mitenkään auttanu sun tilanteeseen mutta ainakin tiedät että on joku toinenki :D
liika ajattelu on vaarallista, ja jos suhde kaatuu siihen että noista asioista keskustelee nii ehkä sen on sit parempiki kaatua
toivottavasti en kirjottanu kauheen epäselvästi..
Niinpä.
Mutta meillä on tässä hommassa muutama pieni eroavaisuus.
Sinua on petetty kerran. Siinä vaiheessa se luottamuksen rakentaminen on paljon työläämpää. Minä, pöljä vaan toisinaan pyörittelen ajatusta, "jallitetaanko mua".
Ja se toinen pieni eroavaisuus kävikin ilmi edellisestä lauseestani. En mieti asiaa koko ajan, ei se dominoi ajatuksiani. Kuitenkin se on siellä jossain mielen syövereissä, lienee jonkin asteinen pelkotila vaan siinä vaiheessa kun on omat odotukset aika korkealla, ja kuitenkin tietää jotain siitäkin mihin ihmiset pystyvät "ilkeimillään", eikä oikein vielä pysty täysin luottamaan toiseen kun ei tunne häntä.
Ei kai sitä nyt tietenkään opi välttämättä tuntemaan sitä toista ikinä, vaikka asuisi sen sata vuotta yhdessä. Mutta tarkoitin lähinnä sitä että mä olen oikeasti tykästynyt tähän naikkoseen, ja ehkäpä se edellinen epäonnistunut suhde sitten luo jonkinasteisia haamuja mun pieneen kupoliin sitä kautta että, jokin menee tälläkin kertaa vituralleen (ed. suhde tosin päättyi ihan muista syistä kuin uskottomuudesta).
Ja sille ekalle vastaajalle: noin mäkin suurimmanosan ajastani ajattelen. Eikä se ole mustasukkaisuutta, siinä olet väärässä. Se on epäilyä ja pelkoa.
...eli mustasukkaisuus. Sitähän se on. Eikö ystävätteresi käy töissä päivisin? Onko työpuheluja? Naiset ollaan kovia juoruamaan, entä jos puhuu esim. ystävilleen, äidilleen sisarelleen tms.? Jos ei päivisin tekemistä, tulee ehkä helposti soiteltua. sinuna kysyisin suoraan asiasta.
Tai sit on. Tiedä häntä.
Mun mielestä mustasukkaisuus on sitä, jos naiseni esim. kassajonossa soisi hymyn jollekulle miehelle tai tanssilattialla vetäisi hitaat jonkun miehen kanssa, ja mä nappaisin siitä herneen nenääni. Ei tollanen mua oikeasti häiritse. Tässä nyt vaan on se epätietosuus taustalla, that´s it.
Mitä mä kysyn? Kenen kanssa puhuit, kuka pani viestiä, miks et vastannut puheluun? Meinaatko että siinä tapauksessa jos ei ole puhtaat jauhot pussissa, saan oikean vastauksen.
Entä jos kertoisit asian niin päin, että sua on alkanut kalvaa epäluulo, jonka et soisi kaatavan koko suhdetta. Sä voit kertoa, että ilmeisesti nainen alkaa olla sulle tärkeä, etkä haluaisi että teidän välissä on jotain sellaista mitä pitää salata.
Todennäköisesti antaa paremman vasteen kuin että kävisit utelemaan ja tenttaamaan; se alkaa vituttamaan hyvin äkkiä, ja ajaa asian ihan väärään suuntaan.