Äitini syyttää minua talonsa poltosta (kivijalan vieressä oli läikkä bensaa, ei poltettuna, minä asun 150km päässä) ja miestäni pedofiiliksi.
On kuulemma puhunut poliisin kanssa, mutta poliisit eivät ole ottaneet minuun yhteyttä.
Äitini soittaa minulle päivittäin ja syyttää uusista asioista, joihin minulla ei ole mitään tekemistä. Sitten kun seuraavan kerran muistutan, mistä hän on puhunut aiemmin, hän kieltää kaiken ja minä saan hullun ja kaksinaamaisen ämmän maineen.
mitä pitäisi tehdä? Numeron aion vaihtaa, mutta hän uhkasi tulla käymään jos ei saa kiinni puhelimella.
Poliisia en haluaisi vaivata, ja pelkään että he uskovat ennemmin äitiäni (joka on todella hyvä keksimään tarinoita) kuin minua.
Alan olla jo umpikujassa asian suhteen...
On kuulemma puhunut poliisin kanssa, mutta poliisit eivät ole ottaneet minuun yhteyttä.
Äitini soittaa minulle päivittäin ja syyttää uusista asioista, joihin minulla ei ole mitään tekemistä. Sitten kun seuraavan kerran muistutan, mistä hän on puhunut aiemmin, hän kieltää kaiken ja minä saan hullun ja kaksinaamaisen ämmän maineen.
mitä pitäisi tehdä? Numeron aion vaihtaa, mutta hän uhkasi tulla käymään jos ei saa kiinni puhelimella.
Poliisia en haluaisi vaivata, ja pelkään että he uskovat ennemmin äitiäni (joka on todella hyvä keksimään tarinoita) kuin minua.
Alan olla jo umpikujassa asian suhteen...
Vastaukset 17
Vanhimmat
asian kulku näköjään vaikuttaa myös kirjoitustaitooni...
otsikko siis : hullu äiti?
nauhota teidän puheita, kerää muutenkin todisteita siltä varalta että jos joskus tästä asiasta tuleekin poliisiasia... ja niiden todisteiden perusteella pitäisi saada ihan lähestymiskielto
Laita kaikki mahdolliset välit poikki äitisi kanssa. Se lienee ainoa mahdollisuus, jotta sinun mielenterveys säilyy.
Äitisi on sillä tavalla sairas, että hän näköjään haluaa kiusata sinua asiassa kuin asiassa.
Vaihda puhelinnumero tai hanki prepaid-puhelin.
Voisitko harkita muuttoa ja sitten salata yhteystiedot? Onnistuu maistraatissa.
Lähestymiskielto on hyvä ratkaisu, mutta tarvitset siihen todisteita.
Et ole tekemisissä hänen kanssaan, et kerro aikataulujasi, menemisiäsi tai tekemisiäsi hänelle. Et kerro milloin olet työssä, lomalla tai harrastuksissa. Siitä se lähtee.
Kuinka vanha äitisi on? ja onko tuo kiusaaminen jatkunut pitkään vai alkanut äskettäin?
Onko sinulla muita sisaruksia, kiusataanko heitä?
Olisiko mahdollista että äidillesi on puhjennut joku sairaus esim. Altzhaimerin tauti alkuvaiheissaan aiheuttaa juuri tuonkaltaista käytöstä.
Voimia sinulle!
Äitini on vasta nelissä kymmenissä.
Olemme juuri muuttaneet kauemmas ja minulla on prepaid puhelin. Uuden numeron aionkin hankkia, mutta se tuskin auttaa. Muutto tuskin tulee kysymykseen lähiaikoina.
Minulla ei ole sisaruksia, ei toisia sukulaisia.
Kiusaamista on jatkunut monia vuosia, mutta nyt se on kärjistynyt, kun sain tyttäreni.
Onneksi nyt tähän puuttuu myös sossu. Täti kävi viikolla kylässä kun äitini oli soittanut heille. Sossun täti sanoi kaiken olevan kunnossa ja että hän puhuu vielä äidilleni.
Äitini yrittää kuulemma saada tapaamisoikeuden tyttärelleni.
Voiko hän tehdä niin ilman lupaani?
Vaikka äitisi on noin nuori, se ei estä häntä olemasta sairas; hän saattaa olla mielisairas.
Jos katkaiset välisi äitiisi, huolehdi myös siitä, että äitisi toimitetaan hoitoon. Nimittäin näitä perheensä hylkäämiä hankalia tapauksia asuu paljon yksinään, ja sairauden pahetessa tällainen ihminen on usein ongelma ympäristölleen.
Olen ollut tilanteessa, jossa omaiset eivät olleet pitkään aikaan tekemisissä sairaan äitinsä kanssa, ja ulkopuolisten yhteydenotot terveyskeskukseen, isännöitsijälle ym. eivät meinanneet nekään tuottaa tulosta, kun nykyaikana on sellainen(kummallinen) meiniki, että kenenkään elämään ei saa puuttua. Henkilö saa maata vaikka kuoleena asunnossaan kuukausitolkulla...
Edelleen painotan, että kaikki mahdolliset yhteydet poikki äitiisi päin. Keskity nyt pienen tyttäresi hoitamiseen ja perheen ylläpitämiseen.
Mikäli perheessäsi on mies (puolisosi), käykää läpi tätä asiaa ja miettikää miten suhtaudutte äitiisi. Puolisolta saat myös tarpeellista tukea ja kannustusta,jotta jaksat.
Äitisi aivan selvästi yrittää "tunkea" perheeseesi aivan vääriä teitä. Eikö tuo hänen yhteydentottonsa sosiaaliviranomaisin jo todista hänen pahoja aikeitaan ja kiusantekoaan sinua kohtaan ?
Tarvit voimia lapsen- ja kodinhoitoon sekä tietysti omaan jaksamiseen. Pyri pitämään se äitisi loitolla. En osaa sanoa, mikä häntä vaivaa, mutta normaalia tuo ei tietenkään ole.
Sinun täytyy ymmärtää äitisi näkykulmasta myöskin. I'm Sorry! Jos sanat eivät tule ihan paikalle, olen englannin kielen puhuja, asun suomessa kolme ja puoli vuotta.
Äitisi "sairauus" perustuu ongelmin koska hän ei ole ihan hyväksynyt sinun mutto kodista. Hän ei halua jättää vielä lapset mailmmalle. Hän ei oikeasti ole valmis uudeen tilanteeseen että sinulla on jo oma perhe. Hän haluaa pitää sinusta kiinni. Te ehkä ette ole puhunnut kunnolla minkä takia sinä lähdet pois hänen luota. Sinä ehkä olet olit kyllästynyt ädin hoivaamiseen ja halusit muutta mut et oikeen uskalla perustella asioita äidillesi.
Ajattele tätä ja jos sulla on mahdollisuus otta yhteyden johonkin psykologin viranomaiseen joka autta sinua tässä tilanteessa. Että miten selittää äidillesi että hän ymmärtää että olet aikuinen ja sinulla on oma elämä. Kun hän on ymmärtänyt ja hyväksynyt sen asian niin hän rauhoittuu.
Suomen kielen opiskelija Helsingissä
Ei nelikymppistä äitiä tarvitse hoivata.
Jos äiti yrittää vaatia hoivaa ja hoitoa, niin pitää hänen olla suurin piirtein kaksi kertaa vanhempi muori.
Näin lyhyen tekstin jälkeen me täällä teemme oitis diagnooseja niin sinun mielenterveydestäsi kuin äitisikin. Alzheimer, dementia! Älä ota kaikkea vakavasti.
Maltti käteen ja mieti oikeita menettelytapoja. Ehkä on syytä ottaa yhteys johonkin viranomaiseen ja vaikka neuvolassa ihmetellä. Aina joku osaa neuvoa eteenpäin. Pääasia, että et mene mukaan riitaan.
Äitisi ehkä ei ole täysissä sielun voimissa, mutta sinä olet. On turha riidellen yrittää parantaa toisen oloa. Ei se onnistu.
Onneksi välimatka kuitenkin on siksi pitkä, että et joudu tapaamaan äitiäsi joka päivä.
Mitä sanoo miehesi, ja onko hänen vanhemmistaan teille tukea?
todellakin "hoivata". Heitteillejättö on helppoa mutta pahinta mitä ajatella saattaa. Hoitoon saaminen ja tervehtyminen onkin sitten pitkä ja kivikkoinen taival.
Varmasti on meissäkin syytä.
Kaikki lähti siitä, kun mieheni kännipäissään tuohtuneena pedofiili-syytöksistä, lähetti äidilleni tekstiviestin, jossa sanoi puutalon palavan helposti. Tiedän, että kyseessä on laiton uhkaus, mutta niin on myös äitini syytökset pedofiliasta ym.
Meni pari päivää ja äitini soitti että heidän talonsa nurkalle on kaadettu äitini miesystävän bensakanisterin sisältö ja myöskin, että mummoni vierashuoneessa on nukkunut joku (mummoni, sairas ihminen, oli nähnyt hahmon pimeässä).
Mieheni oli kyseisenä iltana koko illan ystävänsä luona ja hänellä on monta todistajaa. Luulen, että äitini ja hänen miehensä ovat lavastaneet koko jutun (sillä kukaan muu ei tiedä, missä kanisteri on ja mummoni vierashuonessa tuskin kukaan vieraampi ihminen nukkuisi vapaasta tahdostaan, sillä kiinni jäämistä tuskin haluaa, jos on tuhopolttoaikeissa).
Poliisiin on kuulemma otettu yhteyttä, mutta poliisit eivät ole kertaakaan ottaneet meihin yhteyttä.
Äitini syyttää miestäni murhapoltosta (vaikkei paloa ole ollut) ja minua pääsyylliseksi, sillä äitini mielestään haluan murhata hänet.
Luulisi, että jos miestäni (ja minua) epäillään murhapoltosta tai edes laittomasta uhkauksesta, olisi meitä kuulusteltu jo (tuosta kulunut aikaa n.kuukausi).
Äitini soittelee meille päivittäin ja aina "tarinaan" on lisätty jotain uutta. Nyt uusimpana on, että jopa auton konepellille oli kaadettu bensaa.
Luulisinpa, että jos mieheni olisi pihalla käynyt, olisi meidän koiramme (joka on heillä hoidossa) kuullut mieheni askeleet ja haukkunut (hän on innoissaan aina mieheni nähdessään ja haukkuu).
Nyt äitini aikoo hankkia lähestymiskiellon sekä minulle, että miehelleni. Poliisin ja lakimiehen mukaan kuulemma saa jo noilla perusteilla ("murhapoltto" ja uhkaukset) lähestymiskiellon(äitini sanoo).
En usko, että kyse on äitini tapauksessa irti päästämisen vaikeudesta, vaan jostain vakavemmasta.
Olen kuitenkin jo 4v asunut omillani, joskin 30min bussimatkan päässä kotoani. Emme koskaan ole olleet mitenkään läheiset. En koskaan muista esimerkiksi, että olisimme halanneet tai että olisin istunut äitini sylissä.
Äitini mielestä jopa kutittaminen (jota hän kyllä teki minulle pienempänä) on "kutittelua" ja sairasta hommaa. Kun kerroin äidilleni lapseni ja minun leikistä (jahtaan lastani huoneen ympäri ja leikkimielisesti kutitan häntä vatsasta) hän tyrmistyi ja sanoi leikkaavansa sormeni irti jos hän näkee minun tekevän niin. Ja kielsi, ettei ole kutittanut minua pienempänä.
Hän muuttaa sanani kutitteluksi, joka minun mielestäni tarkoittaa seksuaalista hipelöimistä, kun taas kutittaminen leikkimielistä kosketusta.
Tämä asia on mennyt jo liian pitkälle ja pelkään sen vaikuttavan lapseni ja minun väleihin. Minulla ei ole rahaa eikä aikaa alkaa selittelemään viranomaisille tekemisiäni. Äitini kun on (kuulemma) puhunut niin poliisille, sossulle, kuntamme virkamiehille, lakimiehille, vanhan kotipaikkakuntamme viranomaisille ym ym... ja jos meno jatkuu, olemme lopun ikämme suurennuslasin alla syyttä.
Oletko kokeillut, ettet vastaisi puheluihin? Jos hän kerta päivittäin soittelee. Tai sitten vaan sanot että tee mitä haluat, hommaa lähestymiskiellot jos haluat ja levittele mitä juttuja haluat, mutta meitä ei tarvitse niistä asioista informoida, emme enää vastaa puheluihin ja jos tulet käymään niin ovea ei avata.
Älä nyt ainakaan tosta murhapolttosyytteestä stressaa, ei siihen ole mitään perusteita, unohda koko juttu. Ja ihan selvästi on jo alkanut vaikuttaa sun äitisi jutut suhun, koska tota kutittamis/kutittelu-hommaa edes mietit. Älä nyt missään nimessä anna sen sillä tavoin vaikuttaa ettet uskalla tyttäresi kanssa olla läheinen. Välit poikki vaan tollaseen noitaan, ilman mitään omantunnontuskia! Pärjäämisiä!
Tuon kaiken kertomasi perusteella äitisi todellakin tarvitsee hoitoa, "harhaisuus" ja muut luulottelut noin pitkältä ajalta eivät katoa itsekseen. Onko tämä äitisi mies näissä "leikeissä" todella mukana vai myötäileekö vain päästäkseen itse helpommalla? Puolisona hänen luulisi tajunneen asian laidan ja toimittaneen äitisi jo ammattiauttajalle paitsi jos pelkää äitisi syyllistävän ja siksi ei uskalla toimia.
oikeassa
kiitos, viestinne todella auttoivat minua eteenpäin.
Nyt vaan rohkeasti välit poikki, niin eiköhän ala elämä taas hymyilemään:)
aurinkoista kevättä kaikille!
T. ensimmäisen viestin kirjoittaja
Muista vaan pysyä lujana päätöksessäsi pitää äitisi vähän kauempana teidän perheestä.
Tuon tyypiset ihmiset osaavat olla erittäin sitkeitä ja inhottavia tekemisissään ja tulevat kiusaamaan "vielä kerta kiellon päälle " -katsoakseen, josko vaikka pimahdat ....
Tsemppiä sinulle !
Kerron kokemukseni omalta kohdaltani n. 20v ajalta. Äitini on terrorisoinut minua ja perhettäni isäni kuolemasta asti, n. 23 vuotta. Olen ainoa lapsi ja siksi saanut kaiken päälleni, muita sisaruksia ei ole ollut jakamassa tuskaa.
Mummu on nyt 77v, mutta ei vieläkään selkeästi diagnosoitu sairaaksi. Hän asuu yksin ja hallitsee itse omaisuuttaan. Riitaa naapurin kanssa on ollut n. viisi vuotta ja siitä on tehty monta poliisikuulustelua. Jouduin myös ottamaan kantaa asiaan, poliisi kysyi mielipidettäni,ja totesi, että äitiäni ei varmaankaan tuomittaisi oikeudessa. Äitini on mm. uhannut polttaa yhteisen, perikunnan omistaman talomme.
Soittelun sain loppumaan muutama vuosi sitten, kun en vaan vastannut puhelimeen. Nyt mamma soittelee lapsilleni "sekopuheluita", jotka neuvon lapsiani lopettamaan heti, jos mummu puhuu "outoja". Viimeksi koululaiseni itki mummin sanottua puhelimessa, että hän kuolee kohta ettekä käy katsomassa!
Olen ollut jossain vaiheessa erittäin stressaantunut asiasta, mutta sitten otin reippaasti etäisyyttä. Minulla on kuitenkin velvollisuus jollain tavoin huolehtia äidistäni, mutta en tee sitä kuin pakon edessä. Äitini mm. haukkui minua huoraksi lasteni kuullen ja uhkasi ilmoittaa sosiaalihuoltoon, että jätän lapset yksin. Mieheni ei kestä kuulla äidistäni eikä halua sekaantua asiaan. Terveyskeskus ei ota kantaa ennenkuin tapahtuu jotain, samoin poliisi.
Mummoja riittää pikkukunnissa että päät yhteen kolisee! Hoh-hoijaa! Kunkin on ristinsä kannettava!