Tajusin juuri, että osituspaperissamme ei ollut mitään mainintaan exän rahastosijoituksista. Olisiko siitä pitänyt olla maininta? Kyllä sinne yhteisestä taloudestamme vuosien saatossa useita satoja euroja laitettiin...
Alkoi vaan ottaa päähän, kun muutenkin annoin osituksessa periksi aivan liikaa. Minulle jäi mm. irtaimistosta vain pari kattilaa, kauhaa ja omat vaatteeni. Esim. kalusteet ja kaikki kallis kodin elektroniikka jäi exälle ja nyt koitan osa-aikatyöni palkasta hankkia kaikkea... (Asumis- tai toim.tulotukea en saa, koska työni bruttopalkka ylittää rajat.)
Alkoi vaan ottaa päähän, kun muutenkin annoin osituksessa periksi aivan liikaa. Minulle jäi mm. irtaimistosta vain pari kattilaa, kauhaa ja omat vaatteeni. Esim. kalusteet ja kaikki kallis kodin elektroniikka jäi exälle ja nyt koitan osa-aikatyöni palkasta hankkia kaikkea... (Asumis- tai toim.tulotukea en saa, koska työni bruttopalkka ylittää rajat.)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä KAIKKI omaisuus (ja velat) tulee ottaa huomioon osituksessa, myös ne rahastosijoitukset. Voit ottaa asian uudelleen esille nyt, kun on tullut ilmi, että osaa omaisuutta (ne rahastosijoitukset) on osituksessa pimitety. Tarvitset tietysti juristi.
Mutta kannattooko, jos puhutaan kuitenkin vain satasista? Juristin palkkiot voi tehdä enemmän.
Valitettavasti toinen ylensä taipuu taloudellisissa asioissa, kun ei jakseta tapella vaan halutaan asia pois päiväjärjestyksestä.
Itselläni ja parilla kaverillani ainakin asiat
menivät täysin päinvastoin. Ex-vaimo yritti viedä
kaiken. Vaikka oli asianajajat palkattuna puolin jos toisin. Suomessa, siis yleensä mies lähtijänä
menettää huomattavasti enemmän.
Asianajajat ovat yleensä pelkkiä rahastajia jotka eivät välitä pätkääkään asiakkaastaan ja miehen ollessa kyseessä vielä vähemmän. Jos ositus menee
pahasti poskelleen niin asia kannattaa viedä karäjäoikeuteen. Silloin ei tosin puhuta satasista vaan tuhansista tai usemmasta kymmpitonnista.
Ei kyse ollut pimittämisestä... jos ap. kirjoittaja tiesi niistä, kuten yllä antoi ymmärtää.
Tämä tulkitaan vapaaehtoiseksi kohtuullistamiseksi, joka on täysin laillista eikä edes harvinaista. Tyhmyyttä on se, ettei ole "tarkoittanut tehdä niin" ... mutta teki kuitenkin.
Jurististakaan ei ole silloin apua, jos ositussopimukseen kirjoitettu "puolisot sitoutuvat olemaan moittimatta tätä sopimusta".
Mutta, jos todellakin nuo sijoitukset olivat sellaiset, joista ap. ei voinut tietää EIKÄ puoliso niistä "hiiskunut" ... tilanne voi olla toinen.
kun sanottiin että jos pimittää eli unohtaa sanoa sijoituksia,eläkevakuutuksia tai muita,se on rikos.Siitä saa peräti tuomion.Eli jos tiedät tälläisiä olevan kysy juristilta.
Ositussopimukseen pitäsi kirjata kummankin varat ja velat, ja lasketaan tasinko (ellei ole avioehtoa).
Jos sitten myöhemmin selviää, että toisella on ollut todistettavasti salaisia säästöjä, ja siitä on näyttöä... voidaan ositus riitauttaa, ja tasinko lasketaan uudelleen. Ihan pikku rahojen takia ei kannata vaivautua (kulut pian suuremmat kuin saavutettava etu).
Ja kai siitä "pimittäjä" saattasi jotkut sakotkin saada... linnaan ei joudu.
MUTTA, jos "pimittäjä" voi osoittaa, että puoliso on tiennyt ko. säästöistä ja sijoituksista koko ajan, mutta ei osituksessa VAATINUT niitä mukaan ... niin silloin on turha "vinkua" ja katua, koska oli tullut tehtyä vapaaehtoinen kohtuullistaminen ositukseen (mikä täysin laillista, eikä edes harvinaista).
Juuri tuon myöhemmän katumisen estämiseksi ositussopimuksessa pitäisi aina olla ehto, missä todetaan "puolisot sitoutuvat olemaan moittimatta tätä ositussopimusta".
Suomen lainsäädäntö on todella huteraa avioliittolain suhteen. Ja aikansa elänyttä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että miten muissa
EU-maissa avioliittolaki on kirjoitettu.
Mitä opittavaa sieltä löytyy?
Enpä juurikaan haikailisi suurten EU maiden suuntaan... monessa on mm. eronneelle vaimolle miehen maksettava elatusapua... siis lastensa elareiden lisäksi.
Tai ehkä tarkoititkin että sen puuttuminen on epäkohta?
Omaa tyhmyyttä voit valitella, mutta jälkeenpäin ent puolisosi parjaaminen on lapsellista. Ei tyhmä ole se joka pyytää vaan se joka antaa. Ja kyllä minäkin ottaisin yhteistä omaisuutta (joka on myös siis osittain ollut myös minun, myös minun käytössäni, niihin liittyvine muistoineen (rahaan ei liity muistoja)) jos puolisoni ei niitä itselleen vaatisi. En tosiaankaan lähtisi tyrkyttämään toiselle sitä mitä se ei ymmärrä pyytää vaikka tietää sen olemassa olosta, ja jonka minäkin haluan. Ja sen minkä toinen on itselleen ottanut ja sopimuksella vahvistettu: sitä ei enää ole minulle. Se on mennyt. Ei tulisi mieleenkään alkaa haukkumaan toista sen takia.