Erostani aviomieheni/lapsen isän kanssa on nyt 5v.- koin ääretöntä henkistä väkivaltaa, lyttyynlyömistä ja uskottomuutta avioliitossani. Ex-mieheni on narsisti. 3 vuotta kävin terapiassa...nyt muuten on elämä kunnossa, mutta en edes uskalla ajatella uutta suhdetta (olen pyöreä vartaloltani ja ujo esim. kun lapsen jälkeen kun lihosin ex-mieheni sanoi mulle suoraan ettei kehtaa kulkea mun kanssa julkisesti)!
Minua on kyllä yritetty lähestyä mutta olen jo valmiiksi puolustuskannalla ja lukossa...ajatuskin että ajautuisin suhteeseen ja taas se olisi samanlaista helvettiä pelottaa minua, nyt kun vihdoinkin kaikki on hyvin...en kestäisi jos kaikki taas romahtaisi. Minulla itselläni on perhe tärkein ja moraalini ei hyväksy esim. ukkomiesten kanssa lähteä. Tätä menoa olen lapseni kanssa kahdestaan koko loppuelämän! Mitä teen....?
Minua on kyllä yritetty lähestyä mutta olen jo valmiiksi puolustuskannalla ja lukossa...ajatuskin että ajautuisin suhteeseen ja taas se olisi samanlaista helvettiä pelottaa minua, nyt kun vihdoinkin kaikki on hyvin...en kestäisi jos kaikki taas romahtaisi. Minulla itselläni on perhe tärkein ja moraalini ei hyväksy esim. ukkomiesten kanssa lähteä. Tätä menoa olen lapseni kanssa kahdestaan koko loppuelämän! Mitä teen....?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sama tilanne, alkaa ahdistamaan jos joku suunnittelee tulevaisuutta kanssani. Pelkään että se sama painajainen alkaa taas.
Erostani on kohta 2 v ja meillä on kyllä vielä kaikki asiat kesken. Lasten huoltajuusoikeudenkäynti edessä ja ositus keksen.
Ehkä sitten saan lopullisesti käännettyä elämästäni yhden lehden ja pääsen rakentamaan jotakin uutta.
Mutta ei kait tässä muukaan auta kun antaa aikaa itselleen ja kenties jossakin on HÄN joka saa minut luottaamaan vielä hyvään ja terveeseen parisuhteeseen.
Tsemppiä sinullekkin
pilata elämäänne.
Se kesti aikansa ja on taakse jäänyttä elämää.
Kannattais käydä vaikka terpiassa tai jossain, mikä selkeyttää ajatusta ja saa omanarvontuntonsa takaisin.
Tuollaiset luuserit kannattaa jättää omaan arvoonsa ja sillä siisti.
Aina kun tapaatte lasten tai jostain muusta syystä, ulkoistakaa itsenne ja katselkaa tilannetta ulkopuolisin silmin.
Silloin ei joudu tunnepuolella mukaan ja joudu loukatuksi.
jatka terapiaa. Ihan varmasti olet hieno ihminen, ja joku kaunis päivä toinen hieno ihminen löytää sinut, mutta sen aika ei ole vielä.
Haluatko sä edes uutta miestä elämääsi? Viihdytkö hyvin juuri noin, vai onko kovakin miehenkaipuu?
mikään kova miehenkaipuu, ehkä ongelma onkin just siinä kun nyt kaikki on hyvin...ni en uskalla edes ajatella suhdetta joka sotkisi tän kaiken...ei kai auta ku palata takaisin terapeutin paikkeille!
SE on ainakin on selvää, että mun onneni ei ole mistään miehestä kiinni...vaan on ihanaa olla onnellinen näistä pienistä asioista joita mul on
"poika, sukulaiset ja ystävät sekä tasapainottajan työ"