Olen 33-v nainen, ja olen vakavasti alkanut harkita hedelmöityshoitoa sinkkuna.
Fyysinen tarve tulla äidiksi on jo viim. 4 vuotta ollut niin kova - ja tuntuu olevan sen verran primitiivisestä ja biologisesta vaistosta ja tarpeesta kyse, ettei sitä pysty järkeilemällä poistamaan ja hallitsemaan. (Yhtä vähän kuin vaikka rakastumista - tai vielä vähemmän.)
Eihän se olisi ihanteellinen tapa, mutta tässä iässä ei voi enää laskea sen varaan, että asia järjestyisi tavanomaista tietä. Minulla on kyllä ollut seurustelusuhteita, mutta muun muassa viimeisin miesystävä (37-v) "ei vielä" halunnut ryhtyä yrittämään. (Ehkä joskus 40-vuotiaana...)
Muuten adoptoisin, mutta adoptiojonoissa tuntuu olevan jo liikaa lapsettomia pariskuntiakin.
Onko täällä ketään, joka olisi tietoisesti ryhtynyt sinkkuna äidiksi? Miten teillä on mennyt? millaisia ajatuksia on myöhemmin herännyt?
Entä jos miehenä kohtaisit joskus naisen, joka on päätynyt hankkimaan lapsen yksin? (Kysymys lähinnä yli 30-v miehille, voin kuvitella, että nuorempana asia on vaikeampi ymmärtää.)
Fyysinen tarve tulla äidiksi on jo viim. 4 vuotta ollut niin kova - ja tuntuu olevan sen verran primitiivisestä ja biologisesta vaistosta ja tarpeesta kyse, ettei sitä pysty järkeilemällä poistamaan ja hallitsemaan. (Yhtä vähän kuin vaikka rakastumista - tai vielä vähemmän.)
Eihän se olisi ihanteellinen tapa, mutta tässä iässä ei voi enää laskea sen varaan, että asia järjestyisi tavanomaista tietä. Minulla on kyllä ollut seurustelusuhteita, mutta muun muassa viimeisin miesystävä (37-v) "ei vielä" halunnut ryhtyä yrittämään. (Ehkä joskus 40-vuotiaana...)
Muuten adoptoisin, mutta adoptiojonoissa tuntuu olevan jo liikaa lapsettomia pariskuntiakin.
Onko täällä ketään, joka olisi tietoisesti ryhtynyt sinkkuna äidiksi? Miten teillä on mennyt? millaisia ajatuksia on myöhemmin herännyt?
Entä jos miehenä kohtaisit joskus naisen, joka on päätynyt hankkimaan lapsen yksin? (Kysymys lähinnä yli 30-v miehille, voin kuvitella, että nuorempana asia on vaikeampi ymmärtää.)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Täällä toinen 3-kymppinen nainen, joka on tuuminut ihan samaa. Jos ei miestä kohta ala löytyä, hankin sen lapsen sitten keinohedelmöityksellä. En aio jäädä sekä miehettömäksi että lapsettomaksi. Sitä paitsi parisuhteen nyt voi aloittaa vaikka 5-kymppisenä. Lapsi on hankittava ajallaan tai muuten jää hankkimatta. Mutta siihen vinkkiin: Eve Mantu on kirjoittanut kirjan siitä, millaista on tulla sinkkuna äidiksi. Kirjan nimi on Musta tulee perhe! Kannattaa ehkä lukaista.
"En aio jäädä sekä miehettömäksi että lapsettomaksi. Sitä paitsi parisuhteen nyt voi aloittaa vaikka 5-kymppisenä. Lapsi on hankittava ajallaan tai muuten jää hankkimatta."
Lapsettona, päälle kolmekymppisenä miehenä tätä lukiessa tuli ontto olo. Et tullut miettineeksi, miltä lapsesta tuntuu kasvaa ilman isää ? Kuten totesit, parisuhteen voi aloittaa vaikka 5-kymppisenä, mutta tälläkin kohdalla miettisin vähän lapsen ja tulevan "isäpuolen" asemaa.
Täytyy sanoa, että keinohedelmöitys suosii naista, eli perheen saa silloin, kun siltä tuntuu. Miehellä tilanne on toinen. Jos ei onnistu löytämään sopivaa kumppania, saa elää sekä lapsettomana että puolisotta koko elämänsä.
Karua, mutta totta.
kuitenkaan ole niin kiire kuin naisilla, ja ulkonäkö joskus vain paranee iän myötä..
Olisin todennäköisesti kasvanut tasapainoisemmaksi ilman isää.
myöhemmin enää oo, koska ero tulee ennemmin tai myöhemmin.
Ja itse en vanhempien eron jälkeen isääni ole pahemmin nähnyt..
lapsen kanssa.
Mielestäni on aika itsekästä hankkia lapsia tuommoisilla hoidoilla. Eri asia jos toimenpiteen haluaa maksaa itse, mutta yhteiskunnan varoilla ei semmoista pidä tukea. Lapsia haluavia miehiä nyt löytyy helposti, siitä vaan ilmoitus treffeihin ja kumppaniehdokkaita etsimään. Ei pitäisi olla vaikea asia. Hedelmöityshoidot pitäisi sallia vain pareille jotka eivät muuten voi saada lapsia, ei muille.
"Hedelmöityshoidot pitäisi sallia vain pareille jotka eivät muuten voi saada lapsia, ei muille."
Olin ehkä aikaisemmin samaa mieltä, mutta en ole enää. Joskus monta vuotta sitten oli jossain naistenlehdessä juttu kolmesta suomalaisesta naisesta, jotka olivat sinkkuna hankkineet lapsen.
(Muistaakseni yksinäisten naisten hedelmöityshoidot eivät olleet Suomessa tuolloin sallittuja.) Yksi naisista oli käynyt jenkeissä saamassa hoitoa, toinen oli hankkinut lapsen naimisissa olevan suomalaisen miehen kanssa ja kolmas oli pyytänyt ensin useita suomalaisia miehiä lapsen isäksi (ilman seurustelusuhdetta), mutta viimein vain afrikkalainen mies oli suostunut.
Biologinen kello voi naisella tikittää niin vahvasti, että raskaaksi on hankkiuduttava. Jos ei ole tarjolla laillista ja turvallista vaihtoehtoa (hedelmöityshoitoa), niin osa naisista päätyy väistämättä yllä mainitun tapaisiin ratkaisuihin, joilla saattaa jopa riskeerata terveytensä. Eiköhän yhteiskunnankin kannalta ole parempi, että turvallinen vaihtoehto on tarjolla.
Ymmärtääkseni KELA (=yhteiskunta) ei yksinäisen naisen hoitoa kustannakaan (en ole varma tosin).
Mitä tulee kumppanin hankintaan, niin kuten alussa totesin: 33-vuotiaana on jo miehiä tullut ja mennyt ja on todennut sen, ettei sen varaan voi enää panostaa, jos ikinä haluaa lapsia saada. (Ilmoitus on ollut treffeissäkin.)
tuskinpa sitä komeaa ja rikasta miestä saa sitten kun on yh :D
Eria asia kun normi-yh. kattoske spermapankin kylmäpurkki ei tule tiistai-yönä uhkailemaan ja haastamaan riitaa uuden poikkixen kanssa, eikä vonkaa liisaansa takaisin imelillä textareilla. Siinä mielessä eri juttu.
Anna ossus niin hoidetaan homma ihan perinteistä tietä.
Ilmoittelisitko vaikka s-postiosoitteesi niin voidaan kato kahdestaan hoita tämä homma ihan sitä luonnollista tietä. Siinä sä nääs säästäät aikaa ja vaivaa aika lailla, ja tuleva lapsi saa taatusti ihan huippugeenitkin.
En vastaa aivan tahtomaasi tilannetta, mutta läheltä liippaa kuitenkin. Olen ollut raskausajan yksin ja myös myöhemmin suurimman osan lapseni elämää olemme olleet kaksin. Puhun siis n.kuuden vuoden kokemuksella asiasta.
Lapseni oli minulle erittäin odotettu ja toivottu, olenhan aina halunnut lasta. Raskausaikana löytyi tukihenkilöitä lähipiiristä ja myös myöhemminkin. Ilman heitä en olisi selvinnyt varmaankaan, vaikka sitähän en voi tietää.
Lapsen kanssa on tosi kivakin elellä kaksin, kun on yksin vastuussa kasvatuksesta(ei tule riitaa) ja lapsi saa jakamattoman huomion.
Arjessa en itse ole kovinkaan paljon valituksen aihetta löytänyt, sillä itsehän olen valintani tehnyt ja osasin jo etukäteen varautua tilanteeseen. Olen ennemminkin kiitollinen, että olen saanut ihanan lapsen, sillä toisinkin voisi olla.
Huonoiksi puoliksi itse olen kokenut ne hetket jolloin olen ollut väsynyt tai sairas: aina ei viitsi pyytää apua, vaikka pitäisi. Ja joskus vain tuntuu ettei yksin riitä, kun pitäisi lukea satuja ja laittaa pyykkejä ja väsyttäisikin pirusti..Myös lapsen uhmailut ovat varmasti yksin huomattavasti rankempia kuin jos ne voi jakaa toisen aikuisen kanssa. Myös onnen hetket olisi kiva joskus nauraa isompana perheenä.
Myös isästä puhuminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Jos toista ei kiinnosta, en voi sille mitään mutten voi sitä myöskään lapselle kertoa niin. Sinulla tämän asian suhteen tilanne tietysti olisi eri.
Mutta en näe mitään estettä, ettetkö pystyisi tarkan harkintasi jälkeen alkaa perheeksi. Sillä perhe mekin ollaan lapseni kanssa ja tiivis sellainen. Kannattaa vaan miettiä etukäteen jo tukirinkiä ympärilleen ja ihan käytännön seikkoja (synnytyksen tukihenkilöstä lapsen hoitopaikkaan!)
Itse seurustelin jonkun ajan alle 30.v miehen kanssa, jolle lapseni ei ollut ongelma..vaan aivan muut seikat. Eli älä sitä ainakaan pelkää miten miehet suhtautuvat! Ainakin se kertoo jotain miehen kypsyydestä jos on valmis suhteeseen yh-naisen kanssa. Hyvä tapa karsia sitoutumiskyvyttömät tai muuten epäkypsät tyypit pois. Sitäpaitsi maailma on nykyisin pullollaan vkonloppuisiä ja yh-miehiäkin löytyy.
kypsymättömyydestä, jos ei huoli yh-ämmääää
naurettavaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
"Ainakin se kertoo jotain miehen kypsyydestä jos on valmis suhteeseen yh-naisen kanssa."
Tuolla ei ole yhtään mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Tosi outo ajattelumalli jos sitä on kypsä vain silloin kun pystyy hyväksymään kaiken mitä on tapahtunut aiemmin. Tai liittyyhän tuo tavallaan kypsyyteen. Normaalit TÄYSIN kypsät miehet eivät pääsääntöisesti suhteeseen halua naisen kanssa jolla on jälkikasvua tehtynä jonkun rentun kanssa. Tokihan sitä on poikkeuksia joukossa, mutta jos omat vanhempani olisivat eronneet ollessani pieni ja olisin saanut "uuden" iskän, niin kyllä olisin tälle äkkiä vetänyt turpaan. Lasten etu tuntuu unohtuvan kokonaan kun naisille tärkeimmät sanat ovat MINÄ, MINUN, MINULLE!
Ja sanokoon kuka mitä hyvänsä, niin perhe ei ole semmoinen missä on äiti ja lapsi. Oikeaan perinteiseen perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa sekä yksi tai useampi lapsi!
Eihän lapsen hankkiminen ole mikään oikeus. (Ja velvollisuushan se ei ainakaan ole. Sanokoon hallitus mitä tahansa.)
Tämä on juuri tätä nykyaikaa. Lapsen hankkimiseenkin riittää syyksi:
"Mutta kun MINÄ haluan."
"MINULLA on tarve."
Siis eikö elämässä saa enää tulla pettymyksiä? Kaiken pitää mennä juuri niin kuin MINÄ haluan? Jos ei muuten saa kokoon parisuhdetta ja tarvittavaa välineistöä lapsen tekemiseen, niin ei muuta kuin hedelmöityshoitoon. Tärkeintähän on, että omat tarpeet tyydytetään.
Haluaako lapsi elää ilman isää? Tyydyttyvätkö lapsen tarpeet? Ai niin, eihän lapsen mielipiteitä voi kysyä etukäteen ja myöhemmin niitä on enää myöhäistä kysellä.
Sotketaan tähän vielä lopuksi tasa-arvo. Millä perusteella lapsen hankkiminen yksin on naisen oikeus? Eihän kumpikaan sukupuoli pysty yksinään ilman lääketiedettä lapsia tekemään. Koska lääketieteenkään avulla mies ei yksin saa lasta, niin miksi siis hedelmöityshoidon avulla toinen sukupuoli nostetaan eriarvoiseen asemaan?
Tasa-arvo nykyisessä yhteiskunnassa tarkoittaa siis sitä, että naisten etu on tärkeämpi kuin miesten?
"Tämä on juuri tätä nykyaikaa. Lapsen hankkimiseenkin riittää syyksi:
"Mutta kun MINÄ haluan."
"MINULLA on tarve." "
Pariskunnilla on aivan samasta asiasta kyse "me haluamme/ minä haluan", "meillä/ minulla on tarve" - näin on ollut aina ja tulee aina olemaan, ei vain nykyaikana. Tietysti ennen vanhaan - ja monessa kulttuurissa nykäänkin - listaan voi lisätä vielä taloudellisen motiivin: lapsia tarvitaan huolehtimaan vanhemmista vanhuudessa, jatkamaan maatilaa jne.
Kyseessä on kaikkien olentojen primitiivinen perustarve -lisääntyminen - jolle ei ole mitään sen jalompia motiiveja kenelläkään (ellei toimi kohdunvuokraajana tm.).
"Koska lääketieteenkään avulla mies ei yksin saa lasta, niin miksi siis hedelmöityshoidon avulla toinen sukupuoli nostetaan eriarvoiseen asemaan?"
Kyllä sinkkunaisen hedelmöityshoidossa samalla miehestä (luovuttajasta) tulee isä.
Tuttu tarina aikojen alusta asti on se, että mies ja nainen tapaavat, harrastavat seksiä, kumpikin jatkaa matkaansa, 9 kk myöhemmin nainen saa lapsen ja mies ei koskaan edes tiedä tulleensa isäksi. Miehestä ei voi tällä tavoin tulla isää, mutta naisesta voi tulla miehen tietämättäkin äiti. Hedelmöityshoito ei tässä suhteessa käännä päälaelleen luonnonjärjestystä, mutta voi sentään jonkun naisen kohdalla estää sen, että hän ryhtyisi hankiuttumaan raskaaksi kenen tahansa satunnaisen tuttavuuden kanssa.
"Haluaako lapsi elää ilman isää? Tyydyttyvätkö lapsen tarpeet? Ai niin, eihän lapsen mielipiteitä voi kysyä etukäteen ja myöhemmin niitä on enää myöhäistä kysellä."
Samanlaisia kysymyksiä kuin: Haluaako lapsi juuri tämän äidin / isän / nämä vanhemmat / tämän perheen? Osaavatko ja pystyvätkö he täyttämään lapsen tarpeet - antamaan rakkautta, turvaa ja tukea?
Ei kukaan pysty valitsemaan etukäteen.
Useimmilla perheillä ja vanhemmilla on puutteensa ja ongelmansa. On paljon lapsia, jotka jäävät ilman rakkauden ja turvallisuuden tunnetta, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin paikalla. On paljon kipeitä ja ongelmallisia äiti-lapsi ja isä-lapsi-suhteita.
Ihanne on tietenkin tasapainoinen perhe, jossa vanhemmilla on hyvä ja kestävä parisuhde, ja molemmat vanhemmat pystyvät antamaan aikaa, rakkautta ja tukea lapsille. Täydelliset ja täysin ongelmattomat perheet ovat vähemmistö. Kaikenlaiset ihmiset kuitenkin lisääntyvät, kaikenlaisissa olosuhteissa. Oisi tietysti hienoa, jos tuota tarvetta pystyisi kontrolloimaan säännöillä ja järkisyillä, mutta sehän vasta merkitsisi luonnonjärjestykseen puuttumista.
Pari lisäystä äskeiseen:
Siis toki tarpeeseen saada lapsi liittyy samalla tarve rakastaa ja huolehtia lapsesta ja uhrautua sen vuoksi.
"Miehestä ei voi tällä tavoin tulla isää"... eli miehestä toki biologisesti tulee isä tuossa tilanteessa, mutta ei "sosiaalisesti".
Vastasit melko tarkoitushakuisesti.
Lapsen kannalta on suuri merkitys sillä, että molemmat vanhemmat ovat läsnä eikä isä ole vain joku kasvoton koeputki. Ainakin minua ihmetyttää, jos nainen haluaa lapsen, mutta ei miestä tai ei ole sellaista muka löytänyt ? Naiselle noita yhteydenottoja luulisi satelevan pilvin pimein, joten ei luulisi olevan vaikeaa valita.
Mitä miehiin tulee, tervejärkisiä kolmekymppisiä miehiä kyllä löytyy, jos vain viitsii etsiä. Vinkiksi sanottakoon, että elämää on muuallakin kuin baaritiskillä.
Kuten sanottu: miehiä on ollut - siis muutama (3 kpl) vakava suhde. Yhdenyön juttuja ei koskaan. Itse asiassa olen ollut suurimman osan aikuiselämästäni varattu.
Miehet vain eivät ole "vielä" halunneet lapsia.
"Mitä miehiin tulee, tervejärkisiä kolmekymppisiä miehiä kyllä löytyy, jos vain viitsii etsiä."
Enää ei todellakaan viitsi etsiä. Tervejärkiset 3-kymppiset miehet yleensä haluavat seurustella ainakin pari vuotta ennen lapsentekopuuhiin ryhtymistä - niin itsekin. Parin vuoden sisällä suhde kuitenkin saattaa ajatua karille. Vain noin puolet yli 35-v naisista pystyy enää tulemaan raskaaksi ilman hoitoja (tai ainakin raskauden mahdollisuus on heikentynyt heillä huomattavasti).
Tässä iässä siis yksikin eroon päättyvä parin vuoden seurustelu voisi olla jo kohtalokas äidiksitulohaaveiden kannalta.
Olektko ajatellut että on varmasti parempi yrittää sitä seurustelua kuin siirtyä suoraan koeputkivaihtoehtoon.
Onhan mahdollisuus suurempi kuin 0% että se seurustelu jatkuu sen 2 vuoden jälkeen? Miksi olisi parempi mennä suoraan koeputkivaihtoehtoon?
Sen lisäksi että seurustelun on mahdollista jatkua 2 vuoden jälkeen niin elatusmaksut on ihan kiva bonus jota et koeputki vaihtoehdosta saa.
Kannattaa rationaalisesti ajatellen valita se seurustelu jokatapauksessa.
Jäi sanomatta tossa edellisessä että se lapsen saantihan on sun päätös. Varmuudella saat lapsen jos haluat 2 vuoden suhteen aikan. Unohdat vain ottaa ne pillerit. Miehellä ei ole mitään sananvaltaa tuleeko lapsi vai ei.
Sen verran heikoilla jäillä liikutaan, jotta jättäisin noilla perusteluilla lapsen tekemättä. Hyvin lyhytnäköistä on myös miehen houkuttelu isäksi vain elatusmaksumielessä. Tämä(kään) rimanalitus ei palvele lapsen etua.
Eli pullat uuniit - hinnalla millä hyvänsä ?
Olisiko aikaisemmissa suhteissa kannattanut mainita selvemmin lasten merkityksestä eikä vain odottaa, mitä mies meinaa ? Jos mies ei osaa sanoa juuta tai jaata tärkeistä asioista puhuttaessa, kannattaa unohtaa sellainen mies.
Lisäksi tuntuu epätoivoiselta, kun jo nyt manaat, että tuleva suhde kariutuisi seuraavan 2-vuoden päästä. Ihan vain vinkiksi, että tulevaisuutta ei voi ainakaan vielä ennustaa. Tulevaisuuten voi vaikuttaa omilla valinnoilla, mutta niskan päälle ei pääse koskaan.
Aikaisempien suhteiden oli määrä kestää lastentekoikään asti, mutta niin ei sitten käynytkään. Viimeisen katkaisin juuri siksi, ettei mies 37-vuoden iästään huolimatta ollut vielä mielestään kypsä vakiintumaan.
"Lisäksi tuntuu epätoivoiselta, kun jo nyt manaat, että tuleva suhde kariutuisi seuraavan 2-vuoden päästä."
Tällä hetkellä ei ole potentiaalisia kandidaatteja näköpiirissäkään, joten "tulevasta" suhteesta ei voi puhua. En tietenkään vielä huomenna ole varaamassa aikaa Väestöliiton klinikalle (ehkä pääsiäisen jälkeen :-)), mutta en myöskään enää aio ryhtyä siihen, että seur. pari vuotta epätoivoisesti etsisin kumppania, ja jos se löytyisi, niin siitä seuraavat pari vuotta kokeiltaisiin, sovitaanko yhteen ja sitten ei lopulta sovittaisikaan...
kenenkään miehen kanssa pysty muodostamaan pysyvää suhdetta, niin miten sitten pystyisit yksin kasvattamaan lapsen.
On siinä murrosiässä, kun itse on vaihdevuosissa, on siinä tekemistä. Koskaan ei tiedä edes sitä, saako terveen lapsen, jos ei saa, siinä sitä yksin sitten on teutaroimista.
Kyllä ne lapset tietää asiat ja huutaa päin naamaa, että sulla on koeputki isänä.
Miltä lapsesta tuntuu isona, kun sellainen shokki lyödään naaman eteen.
ilmastonmuutospalstan antiin.
Kyllä ovat lapsiraasut nykyisin syntyneet pelottavaan maailmaan ja jos niitä vielä täytyy tähän liitoksistaan nitisevään maailmaan byykata
keinotekoisesti, niin huhhuh
"Eihän lapsen hankkiminen ole mikään oikeus."
Ei ole, ei sitä ole kirjattu esim. peruslakiin perusoikeudeksi. Kuitenkin olisi väärin erotella ihmiset sosiaalisen tilanteen mukaan (esim. yksinasuva/parisuhteessa elävä) henkilöihin, joilla saa olla lapsia tai ei saa olla lapsia (tai halua ja tarmoa yrittää hankkia lapsia).
"Haluaako lapsi elää ilman isää? Tyydyttyvätkö lapsen tarpeet? Ai niin, eihän lapsen mielipiteitä voi kysyä etukäteen ja myöhemmin niitä on enää myöhäistä kysellä."
Kumpa minultakin, uskovaiseen, akateemiseen, pinnalta kauniiseen perheeseen syntyneeltä lapselta olisi kysytty, haluanko elää perheessä, jossa on isäni kaltainen mies. En olisi halunnut.
Kukaan vanhempi ei voi olla täydellinen, eikä kaksi vanhempaa yhdessäkään ole välttämättä täydellisiä. Jos otetaan yksi asia, millä yksinäisen naisen lapsen hankintaa evätään, tällainen arviointi kuuluisi tehdä useiden asioiden kohdalla-ja myös heteropareihin ulottuen.
Avioerojenkin sanotaan olevan kamalia lapselle. Väittäisin, että useimmiten vieläkin kamalampaa lapselle olisi, jos äidin ja isän yhteiselo jatkuisi.
"Koska lääketieteenkään avulla mies ei yksin saa lasta, niin miksi siis hedelmöityshoidon avulla toinen sukupuoli nostetaan eriarvoiseen asemaan?"
On tosiasia, että lapsi voi kasvaa naisen kohdussa, ja raskautumiseen fyysisenä tapahtumana tarvitaan vain alussa miestä. Minulle sopisi, että miehetkin voisivat odottaa, synnyttää ja imettää, mutta asia ei vaan ole niin.
Toisaalta en ole koskaan jaksanut vinkua siitä, miksei naisella voi olla yhtä paljon fyysistä voimaa kuin miehellä, tai miksi minun täytyy käyttää rahojani kuukautissuojiin ja kärsiä JOKA KUUKAUSI kuukautiskivuista ja mieheni ei tarvitse. Sellainen vänkääminen olisi ainoastaan ajanhukkaa.
Lapsen hankkiminen ei ole oikeus, eikä se myöskään ole ihmiselämän kannalta elämän ja kuoleman kysymys.
Jos ei saa lasta luonnonmukaisesti eli parisuhteessa miehen kanssa (vaikka hedelmöityshoidoin mutta parisuhteessa), niin miksi siis ei voi hyväksyä tilannetta. Pettymykset kun kuuluvat ihmisenä elämiseen.
Myönnän, että ajatusmaailmani on lapsellinen. Mutta kuvittelen, että LASTA TEHTÄESSÄ sekä naisen että miehen oletetaan olevan jollain tavalla kyvykäs myös jatkossa hoitamaan vastuunsa ja velvollisuutensa. Valitettavasti eroja tulee ja lisäksi löytyy sekä miehiä että naisia, jotka eivät todellisuudessa pystykään hoitamaan velvollisuuksiaan lapsen suhteen.
Minusta LÄHTÖKOHDISSA on kuitenkin nyt selkeä ero:
Lähtötilanne 1: Nainen ja mies suunnittelevat yhdessä hankkivansa/hoitavansa/kasvattavansa lapsen.
Lähtötilanne 2: Nainen suunnittelee yksin hankkivansa/hoitavansa/kasvattavansa lapsen.
Koska minusta lapsen kasvatuksessa mukana on oltava sekä mies että nainen, en kykene hyväksymään tilannetta, jossa jo heti aluksi suunnitellaan, että nainen hankkii ja hoitaa lapsen yksin.
Vaikka yksinäisen naisen sosiaalinen tukiverkko sisältäisi useita miehiä (veljiä, setiä, isiä), niin en kuitenkaan pysty pitämään näiden henkilöiden osallisuutta lapsen elämässä verrannollisena oikean isän tai isäpuolen läsnäoloon.
Entäs jos lapsen yksin hankkinut nainen osoittautuukin kyvyttömäksi vanhemmaksi? Sehän on mahdollista sekä yksin olevalle naiselle että parisuhteessa olevalle. Erona on kuitenkin se, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, joista toisen ollessa kyvytön toinen voikin olla pystynevä velvollisuuksiensa hoitamiseen.
Lopuksi huima ajatusleikki. Oletetaan, että löytyy mies, joka haluaa lapsen. Hän on kuitenkin jo 45-vuotias, mutta ei vain ole vuosien yrityksestä huolimatta löytänyt naista, jonka kanssa "kemiat kohtaisivat". Mies tuntee, että nyt ovat menossa ne viimeiset pari vuotta, kun hän enää jaksaa ikänsä puolesta alkaa kasvattaa ja hoitaa pientä lasta. Eli hänellä on henkilökohtainen biologinen tarve saada jälkeläinen. Voiko hän vuokrakohdun kautta saada lapsen, jota sitten hoitaisi yksin. Teoriassahan tämä on mahdollista toteuttaa. Mutta tällaistahan pidetään naurettavana ajatuksena ja käytännössä se on mahdoton toteuttaa, mutta silti en voi olla näkemättä joitakin yhtymäkohtia yksinäisen naisen tarpeeseen hankkia lapsi.
on naurettavaa verrata (ajatelepa jo eroavaisuutta tapahtumien kestoissa) ja näin ollen kohdunvuokraus on aivan eri asia kuin keinohedelmöitys.
Edelleen, lapsen onnellisuus myös heterosuhteissa tulisi kyseenalaistaa, mikäli yksinäisten naisten kykyä toimia lapsen kasvattajana kyseenalaistetaan.
Tulisi arvioida muutoinkin, mitkä tekijät edistävät lapsen onnellisuutta. Esimerkiksi omasta kaveripiirissäni useimmat lyhyet miehet ovat harmitelleet pituuttansa (luepa hiukan pidemmällä aikavälillä tätäkin palstaa, niin huomaat saman). Eikö yhtä hyvin voisi kieltää lyhyiltä miehiltä lisääntymisen (joidenka jälkeläisistäkin tulisi luultavasti keskimääräistä lyhyempiä) kuin yksinäisiltä naisilta lapsen hankkimisen, jos perusteluna käytetään lapsen oikeutta mahdollisimman hyvään elämään?
Kumpikin meistä pitää ajatusta naurettavana ja epäreiluna, mutta olisi hyvä miettiä elämää monelta kantilta. Elämän onnistumiseen ja elämän onneen ja sen todennäköisyyteen vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin perhemuoto.
Tyypillinen nainen: minä haluan, minä minä minä ja minun. Lapsi ei ole mikään helvetin taulutelevisio tai kahvipöytä joka hankitaan koska halutaan. Lapsi vaatii perheen ympärilleen, ja nykyään perhe käsitteenä on ajautunut sellaiseen jamaan ettei hyvä tosikaan. Yksinäinen nainen ei ole perhe. Homopari ei ole perhe, lesbopari ei ole perhe, perheeseen kuuluvat mies ja nainen, sekä heidän yhteinen lapsensa.
Tuolla haluamisellasi tekisit vain pahaa jälkikasvullesi.
Teksti hedelmöityshoitolaki.comin sivuilta:
"Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2005 kaikista suomalaisista perheistä yksinhuoltajaperheitä oli noin 20 %:a. Avio- ja avoliitoissa olevista perheistä uusperheitä on 52 000 perhettä. Sateenkaariperheissä elää Suomessa tuhansia lapsia."
(Lisäksi adoptioperheet, sijaisperheet jne.) Halusit sinä sitä henkilökohtaiseti tai et, niin ihan oikeita perheitä kaikki.
Nettisaitti kertoo, mikä on lapselle parasta ?! Niinpä !
Hyvin se perheen pyöritys yksinkin sujuu. Hyvä tietysti olisi jos sinulla on lähisukua ja hyviä kavereita, jotka voivat tarvittaessa auttaa ja mahdollisesti toimia miehen mallina.
Vanhemmuus on hienoa, kannattaa kokeilla vaikka sitten hiukan epätraditionaalisesti.
Kiitos vain kaikille kommenteista - asiallisista ja asiattomista.
Ensinäkin haluaisin vielä huomauttaa, että hedelmöityshoidoissa syntyvän lapsen ISÄ EI OLE KOEPUTKI. Ensi syyskuusta lähtien lain mukaan siittiöitä ei voi enää luovuttaa lainkaan anonyymisti, vaan kaikki luovuttajat rekisteröidään, ja lapsella on oikeus viimeistään 18 täytettyään saada tietää isänsä henkilöllisyys. (Jo nyt tämä on mahdollista, jos luovuttaja on antanut tähän luvan.)
Lisäksi laki sanoo seuraavaa:
"Yksin elävän naisen lapsen isäksi voidaan merkitä siittiöiden luovuttaja, jos luovuttaja on antanut tähän suostumuksensa."
Lisää uudesta hedelmöityshoitolaista mm. seur. linkistä:
http://www.simpukka-yhdistys.fi/Haikarat/hedelmoityshoitolaki.pdf
Siitä sitten vain "shoppailemaan", jotta Sinä saat haluamasi. Muista rastittaa kaavakkeeseen kaikki halutut ominaisuudet. Onhan se hienoa, että lapsi saa tietää isästään peräti jo 18 vuotiaana. Kyllä kelpaa...
tiedät itsekkin lain olevan susi ja saattavan lisäksi luovuttajat huonoon asemaan ja sitä paitsi aina voi esiintyä taiteilija nimellä varsinkin ulkomailla / ulkomaalaistaustalla
Oletpa saanut tylyjä kommentteja. Miksiköhän? Mitä se on keneltäkään pois, jos päätät hankkia lapsen yksin? Se ei todellakaan kuulu kenellekään muulle kuin sinulle. Toteuta ihmeessä haaveesi ja hanki se lapsi yksin, jos siltä tuntuu. Itse olen ajatellut etsiä vielä pari vuotta, mutta sitten on sama edessä minullakin, jos miestä ei löydy.
Niin, jos yksin päättää sillälailla aikansa kuluksi hankkia lapsen, niin eihän se ole keneltäkään pois?
Lapsen etu taisi taas unohtua eikös vaan?
sitten vinkutaan yhteiskuntaa maksamaan kaikkea äpärän puolesta.
Maailmassa on 3 Miljardia miestä ja jos kukaan ei kelpaa on vika tietenkin niissä kaikissa muissa, suomalaisessa 30v koulutetussa naisessa itsessä ei VOI olla mitään vikaa ja surullisinta tässä kaikessa on se että suurin hävijäjä on lapsi... voiko tuon itsekeskeisempää toimintaa enää olla ?
pariutua tulisi rakkaudesta? Ei vain siksi että joku just ja just "kelpaa". Kaikki eivät so´vi yhteen kaikkien kanssa.
Näin saadaan lisää näitä isättömiä lapsia suomenmaahan, hyvä hyvä !!
On mahdollisuus "joutua" sinkkuäidiksi myös itse sitä haluamatta.
Itsellä usean vuoden seurustelu, yhdessä päätettiin hankkia lapsi ja raskauden viime metreillä mies päättikin että ei olekaan valmis ja häipyi.
Lapsi nyt eskari-ikäinen ja loistavasti on pärjätty, samanlaista arkea elämä on ollut kun muissakin perheissä. Ei vaikeuksia, ei henkisiä eikä taloudellisiakaan. Kun lapsi on isästään kysynyt, olen kertonut totuuden ja ainakin vielä se on"kelvannut" eikä traumoja aiheuttanut.
Enkä kyllä ole huomannut että kukaan mies olisi meitä sentakia "hylkinyt" että olen lapsen saanut ns "rentun" kanssa. Me olemme perhe ja niin meitä on jokapuolella kohdeltu.
Lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut, vaikken koskaan kuvitellutkaan että lapsen yksin "joutuisin" tekemään.
Olen todellakin samaa mieltä, ettei se ole keneltäkään pois, jos teet lapsen yksin. Minusta on lapsen etu, että hän syntyy rakastettuna ja toivottuna, ilman isää. Onhan niitä (anteeksi ruma sana) äpäriä ollut jo vaikka kuinka ja kauan. Ja maailma ei tähän ole kaatunut. Todellakin mieluummin haluan lapsen vanhemmalle tai vanhemmille(sukupuoleen katsomatta), jotka rakastavat lasta, kuin vaikkapa alkoholisteille, jotka lyövät lastaan. Rakkaus on tärkeintä, miä lapselle voi antaa. Ei raha tai muu materia, mitä ympäriltä löytyy. Turvallinen ympäristö lapselle, se on tärkeää, ja uskon että yksinäinen nainenkin voi sen lapselle tarjota.
Ja lisäksi, se nyt on vain ikävä totuus, että miehet eivät nykyään halua lapsia. Ainakaan ennen kuin olevat nähneet ja kokeneet tarpeeksi. Ja minusta olisi väärin pakottaa tälläine ihminen huijaamalla(jättämällä pillerit pois) isäksi. Miehethän pystyvät tulemaan isäksi myös vanhoilla päivilläänkin. Kun naisen munat on ehtyneet, niin en ovat ehtyneet.
Miehiä nyt vaan v*tuttaa, kun on yksi asia lisää, johon naiset eivät heitä niin kovasti tarvitse. Tai tarvitaan siihen yhteen laakiin, ja eikös nää luovuttajat saa hieman rahallista korvausta? Että ei kai ainakaan heti lopu luovuttajat.
Ja muuten, Suomen ikäpyramidi on aivan nurinkuinen, että nyt vaan niitä lapsia pukaamaan :). Itse tiedät, mikä on itsellesi ja tulevalle lapsellesi parasta. Itsekin aion joskus tulevaisuudessa tehdä lapsia, oli miestä tai ei. Oikeastaan mieluummin ei miestä, koska en usko, että löytäisin sellaisen miehen, jota rakastaisin niin kovasti, että jaksaisin hänen kanssaan loppuelämäni.
Naisilla on tarve lisääntyä ja antakaa meidän rauhassa toteuttaa tätä tarvettamme. Sen ei pitäisi teidän rectumeja kaivaa.
Hei,
Olen lapseton 34v asumuserossa asuva nainen, joka on valitettavasti kohta myös eronnut. Luulin tavanneeni elämäni miehen, jonka kanssa voin perustaa perheen, mutta aina ei tapahdu niin kuin toivoisi. Mies lykkäsi perheen perustamista aina vaikka minkä tekosyyn varjolla. Lopulta vuosien ruinaamisen jälkeen yritimme jonkin aikaa, mutta sinä aikana ei ehtinyt tapahtua mitään, kun mieheltäni löydettiin aivokasvain. Mies toipui hoidoista hyvin, mutta pian niiden jälkeen hän halusikin eron. Eli tässä sitä nyt ollaan jätettynä rikottujen lupausten kera. Olen niin väsynyt miehiin, että olen myös vahvasti kallistumassa siihen, että hankin lapsen yksin. Naisilla on vain rajallinen aika hankkia lapsia, joten se on vain tosiasia joka on myönnettävä. Lapsen hankkiminen yksin ei ole helppoa, mutta sellaista se elämä välillä on... on tehtävä valintoja.
Miten olisi jos ryhtyisit sijaisvanhemmaksi? Lehdestä luin että niistä olisi pula, sinkut kelpaavat myös.