tässä tulee sellainen perinteinen ruikutusviesti.seurusteltu ollaan yli neljä vuotta,ikää molemmilla 21, mieheni on melkein vuoden nuorempi,haluaisin toivoa siihen että kasvavatko miehet oikeasti aikuisiksi?
olemme molemmat työssä käyviä,itselläni kolmivuorotyö 6-8 tuntia päivässä, miehellä lähinnä iltaa 8-10 tuntia.tiedän että hän tekee pidempää päivää.(molemmilla ruumiillinen työ)kuitenkin olen sitten samalla se kotiorja eli pyykkään,tiskaan,käyn kaupassa,teen ruuan, hoidan kotieläimet.miehellä on vakituinen suhde tietokoneeseen.aina on joku syy siihen ettei voi osallistua kotitöihin.ei jaksa,ei kiinnosta yms.jos pyydän apua niin apu ehtii tulla vasta ku hommat on jo tehty.ja hän nähtävästi on sitä mieltä kun itse teen niin lyhyttä päivää niin mun pitäis jaksaa.
voihan tietysti olla etten anna hänelle tarpeeksi arvoa meidän parisuhteessa joten vika voi olla minussa.rakastan miestäni,rakastan hemmotella häntä,mutta viime aikoina olen alkanut vastaamaan samalla lailla kuin hän:empä viitsi,rehellisesti sanottuna.
käymme kyllä yhdessä ulkona jonkun verran, mutta sitten ne arkiset harrastukset menevät täysin ristiin,hän haluaa ajella ja minä voisin lähteä lenkille,minä kyllä lähden mieliksi ajelemaan mutta mies lupaa lähteä lenkille mutta ei sitten lähdekään..
seksielämämme kukoistaa silloin kun olen nukkunut kunnolla ja minulla on vapaapäivä.on ihanaa että hän kunnioittaa toiveitani yleensä, mutta kun olen väsynyt niin en vain syty.ärsyynnyn totaalisesti jos hän nipistelee minua takapuolesta tai hiplaa tissejäni.tekisi mieli vetää päin näköä vaikka sen pitäis olla imartelevaa että jaksan vielä kiinnostaa näin pitkän yhdessäolon jälkeen.
onko vika minussa, molemmissa vai syytänkö anoppia pilalle hemmottelussa?onkohan meillä vielä toivoa vai katkeroidunko täysin ennen kolmeakymmentä?
APUVA!!!
olemme molemmat työssä käyviä,itselläni kolmivuorotyö 6-8 tuntia päivässä, miehellä lähinnä iltaa 8-10 tuntia.tiedän että hän tekee pidempää päivää.(molemmilla ruumiillinen työ)kuitenkin olen sitten samalla se kotiorja eli pyykkään,tiskaan,käyn kaupassa,teen ruuan, hoidan kotieläimet.miehellä on vakituinen suhde tietokoneeseen.aina on joku syy siihen ettei voi osallistua kotitöihin.ei jaksa,ei kiinnosta yms.jos pyydän apua niin apu ehtii tulla vasta ku hommat on jo tehty.ja hän nähtävästi on sitä mieltä kun itse teen niin lyhyttä päivää niin mun pitäis jaksaa.
voihan tietysti olla etten anna hänelle tarpeeksi arvoa meidän parisuhteessa joten vika voi olla minussa.rakastan miestäni,rakastan hemmotella häntä,mutta viime aikoina olen alkanut vastaamaan samalla lailla kuin hän:empä viitsi,rehellisesti sanottuna.
käymme kyllä yhdessä ulkona jonkun verran, mutta sitten ne arkiset harrastukset menevät täysin ristiin,hän haluaa ajella ja minä voisin lähteä lenkille,minä kyllä lähden mieliksi ajelemaan mutta mies lupaa lähteä lenkille mutta ei sitten lähdekään..
seksielämämme kukoistaa silloin kun olen nukkunut kunnolla ja minulla on vapaapäivä.on ihanaa että hän kunnioittaa toiveitani yleensä, mutta kun olen väsynyt niin en vain syty.ärsyynnyn totaalisesti jos hän nipistelee minua takapuolesta tai hiplaa tissejäni.tekisi mieli vetää päin näköä vaikka sen pitäis olla imartelevaa että jaksan vielä kiinnostaa näin pitkän yhdessäolon jälkeen.
onko vika minussa, molemmissa vai syytänkö anoppia pilalle hemmottelussa?onkohan meillä vielä toivoa vai katkeroidunko täysin ennen kolmeakymmentä?
APUVA!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen 30-vuotias.
Tähän mennessä olen suhteissa ollut se, joka hoitaa arkipäivän asiat. Muuten ei ole ruokaa kaapissa, tai saatikka sitten lämmintä ruokaa. Puhtaista vaatteista puhumattakaan. Yms yms. Kumppanit on auttaneet jos on vähän rutissu, toiset enempi ja toiset vähhemmän.
Joten omasta kokemuksestani, ei varmasti kasva "niin aikuiseksi" että automaattisesti asiat tapahtuu niin kauan kun on nainen talouskoneena. Ehkä saisivat enemmän aikaiseksi jos yksin asusivat, eli kun on ihan pakko. Joo..
Jos olet kotiorja nyt niin tilanne ei varmasti muutu eli kannattaa miettiä mihin itsensä laittaa. Aika nuorena olette yhteen muuttaneet. Jos pojan ei ole tarvinnut kotona tehdä mitään ja hän ei ole asunut yksin, niin ei sitten ole oppinut itsestään ja huushollistaa huolehtimaankaan. Oletko yrittänyt selittää hänelle ettet itse jaksa tehdä ja ei ole reilua, että teet kaikki kotityöt? Onko hän sanonut että sinun tehdessä lyhyempää päivää sinun pitäisi myös tehdä kaikki kotityöt vai onko tämä sinun arviosi hänen ajatuksistaan?
Sanoit että rakastat miestäsi. Mitä ominaisuuksia hänessä rakastat? Mitkä asiat teitä yhdistävät? Harrastukset, kiinnostukset, arvot vai mitkä asiat?
olenhan minä yrittänyt. kirjoitin tuossa tosiaan jo yhden pitkän viestin ja se nyt sitten katosi. sitä kirjoittaessani ymmärsin että ollaa kuitenkin aloitettu yhteiselo niin nuorena ja niin erilaisista perheistä että tottakai se opetteluttaa ja tämä taival on sitä yhteistä kasvamista aikuiseksi ja elämänoppimista tosiaan.ehkä rakkaani tulee hieman jäljessä koska ei ole tosiaan hirveästi elämässään joutunut asioitaan hoitamaan.kaikki ajallaan kuitenkin hän on kypsynyt siitä lievästä tuhlaajapojasta jo ihan fiksusti ajattelevaksi mieheksi vaikka anoppi vielä rakkaan poikansa asioihin ja raha-asioihin puuttuukin.välillä tuntuu että olen myös anopin kanssa kihloissa!kaikki päätökset tuntuvat menevän hänen kauttaa.rakastan miehessäni aivan suunnattomasti hänen huumorintajuaan,positiivisuutta,sitä "hyvä jätkää" ja sitä että hän rakastaa minua,yllättääkin välillä,on hieman arvoituksellinen, ei itsestäänselvyys,arki vain tökkii täysin.
tuntuu vain että olen niin väsynyt.ja ajattelen ihan liikaa
niin ja lisätäkseni vielä että meillä on hieman erilaiset mielenkiinnot,hän pitää hyvin laitetuista autoista,minä kävelylenkeistä haukkujen kanssa,ehkäpä sitten nyös että meillä on niin vähän yhteistä aikaa johtuen töistä niin on vaikea keksiä tekemistä.
seksielämäkin kukoistaa silloin kun minulla on vapaa tai olen saanut nukutuksi kunnolla.muuten en vain syty.eikä härnääminen ja puristelu auta vaikka toki minun täytyisi olla imarreltu että vielä jaksan kiinnostaa.useimmiten kuitenkin rakkaani minun oikkujani kunnioittaa.yritän aina niin kovasti olla hänelle mieliksi kaikessa. t
Naiset niin usein haluavat olla miehelleen mieliksi? siis juuri tuolla tavalla, että sitten se menee jo itsesyyllistämisen puolelle?