Hei kaikille,
olen 37v mies, kaikinpuolin raamikas ja tasapainoinen ihminen jolla on akat koulutus ja näyttöjä kv urasta. Lisäksi olen saanut hankittua ne elämän basicit eli asunnon, lomapaikan, asunnon jne.
Olen kavereiden keskuudessa pidetty ja erityisen luotettavan ihmisen maineessa joka ajattelee aina lähimmäisen rakkautta vaikka taaplaakin liike-elämässä. Mutta kiltteys ja pyyteettömyys onkin tehnyt sen etta juna on kai jo mennut kohdallani sillä se tärkein eli kumppani vaan puuttuu. Luulen tavanneeni noin 50-100 naista viimeisen 10 vuoden aikana ja lähes kaikesta on hyvä maku (okei joku oli päästään vähän abnormi mutta siitäkin selvittiin) mutta miksi ihmeessä homma ei etene. Yleensä homma kaatuu siihen etta arvot puuttuvat naisilta tai taustani pelästyttää (joudun usein peittelemään vakavaraisuuttani etten aiheuttaisi ärsytystä. Muutaman kerran olen ihastunut mutta vaikka en sammakko olekaan minusta puuttuu se pelimiehen karskea leima ja homma jää taas siihen. Välillä olen ajatellut laskea rimaa kunnolla mutta sitten taas tulee järkiinsä. Eli missä ihmeessä luuraavat tasokkaat, fiksut ja uraa tehneet naiset joille menestys on luonnollinen tavoite elämässä?
Hyvää kevättä kaikille
Dieter
olen 37v mies, kaikinpuolin raamikas ja tasapainoinen ihminen jolla on akat koulutus ja näyttöjä kv urasta. Lisäksi olen saanut hankittua ne elämän basicit eli asunnon, lomapaikan, asunnon jne.
Olen kavereiden keskuudessa pidetty ja erityisen luotettavan ihmisen maineessa joka ajattelee aina lähimmäisen rakkautta vaikka taaplaakin liike-elämässä. Mutta kiltteys ja pyyteettömyys onkin tehnyt sen etta juna on kai jo mennut kohdallani sillä se tärkein eli kumppani vaan puuttuu. Luulen tavanneeni noin 50-100 naista viimeisen 10 vuoden aikana ja lähes kaikesta on hyvä maku (okei joku oli päästään vähän abnormi mutta siitäkin selvittiin) mutta miksi ihmeessä homma ei etene. Yleensä homma kaatuu siihen etta arvot puuttuvat naisilta tai taustani pelästyttää (joudun usein peittelemään vakavaraisuuttani etten aiheuttaisi ärsytystä. Muutaman kerran olen ihastunut mutta vaikka en sammakko olekaan minusta puuttuu se pelimiehen karskea leima ja homma jää taas siihen. Välillä olen ajatellut laskea rimaa kunnolla mutta sitten taas tulee järkiinsä. Eli missä ihmeessä luuraavat tasokkaat, fiksut ja uraa tehneet naiset joille menestys on luonnollinen tavoite elämässä?
Hyvää kevättä kaikille
Dieter
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse olen melkein samassa tilanteessa ja en voi muuta kuin ihmetellä ettei menestynyt ja itsenäinen mies kiinnosta. Naisille ei se vaan käy luonteeseen että mies on naista menestyneemp, ahkerampi ja lahjakkaampi.
Ammattikoulun käyneet tietenkin löytävät onnensa omasta sosiaaliryhmästä, mutta akateemiset naiset ovat niin kunnianhimoisia ja vallanhaluisia että vain komea&nössö/renttu käy. En kyllä yhtään ihmettele miksi näilläkin palstoilla YH-äitejä vilisee kun niiden komeat&rentut ovat jonnekin kadonneet.
Sosialistiset pohjoismaat ovat ainoa paikka maailmassa, missä elämässään pärjäämättömiä renttuja paasataan ja halutaan. Kyllä muualla maailmassa mukava elämä menestyneen miehen kanssa nähdään parempana kuin kontulan kerrostalossa asuminen rentun kanssa. Suomessa kun normi on se komea tinttitukkainen renttu ja kaikki mikä siitä poikkeaa ei kiinnosta.
Onneksi sentään eduskuntavaaleissa saatiin Suomeen muutosvoima, joka mahdollistaa yhteiskuntamme kehittymisen parempaan suuntaan.
Kyllä on koulutustaso laskenut kun kummankin teksti vilisee kirjotusvirheitä.
Virhe per rivi.
Mutta, ketä kiinostaa? (Pilkun nussiminen)
Omien virheiden huomaaminen kaikista vaikeinta.
Sisäänrakenettu suojautumiskeino on etsiä toisesta virheitä, jolla voidaan heittää pihalle. Ei olla valmiita tutustumaan oikeasti.
Edellinen kirjoittaja on oikeassa, että sosiaalinen turvaverkko aiheuttaa sen, ettei naisten tarvitse uhrata yhtään ajatusta omalle toimeentulolleen ja tarpeelle ottaa vastuuta omasta elämästään! Heijastuu selvästi parin valintaan.
Monen perheelliset naiset ovat käytännössä erolla nostaneet omaa elintasoaan. Lapset viikonloppu isälle ja uusi mies rahoittamaan "harrastuksia". Eihän naiset tyhmiä ole, tulee lisää rahaa ja vapaa-aikaa.
"mutta akateemiset naiset ovat niin kunnianhimoisia ja vallanhaluisia että vain komea&nössö/renttu käy."
Olen päälle 30-v nainen, ja minulla on sekä teknillinen että humanistinen akateeminen koulutus. Nykyinen työni (IT-alalla) vastaa osin kumpaakin koulutustani.
Kieltämättä en todellakaan katsele kaikkein urakeskeisimpiä ja menestyvimmän oloisia samantasoisesti koulutettuja miehiä, mutta se ei johdu siitä, että olisin vallanhaluinen, vaan päinvastoin:
"Siviilissä" en halua päteä, suorittaa/ suoriutua, pitää kulisseja yllä... Vaan haluan olla oma itseni sekä ulkoisine että sisäisine puutteineni ja vikoineni, ja tulla tulla hyväksytyksi juuri sellaisena.
Mielestäni moni työelämässä menestyvä korkeasti koulutettu mies vaikuttaa sellaiselta, että myös yksityiselämässä ja vapaa-ajalla on pakko näyttää ulospäin virheettömältä ja "menestyvältä". Eli jonkin sortin suorituspaineet ulottuvat myös työelämän ulkopuolelle - ja naiskumppaniin.
Minulle on helpotus, että kotona miehen kainalossa tai hänen vieraidensa seurassa ei tarvitse vaikuttaa fiksulta ja virheettömältä. Toki myös menestyvien miesten joukossa on niitä, joille kulissit eivät ole kaikki kaikessa. Ja toki on myös uranaisia, joille kulissit ovat tärkeitä. Mutta näkisin tuon ainakin yhtenä mahdollisena selityksenä sille, miksi nainen saattaa valita "vähemmän menestyneen" miehen - että edes koti olisi paikka, missä "menestys" ei ole tärkein avainsana.
Tunnistan syndroomasi 'kiltti ahkera koulutyttö - tuhma tyttö koulun ulkopuolella'. Tämähän on se klassinen pätemisen malli tytöille eli pärjätään koulun normien mukaan ja sitten pärjätään koulun ulkopuolella sosiaalisten normien mukaan irroitellen tuhmien ja tyhmien poikien kanssa.
Minkä takia tupla akateeminen mies ei voi hyväksyä sinua sellaisena kuin olet? Miksi siihen tarvitaan joku avuton tyhmeliini sinua palvomaan? Olisikohan koira sinulle hyvä elämänkumppani?
Jos kaksi tupla akat koulutuksen saanutta ihmistä olis yhdessä ei kait se olis "virheettömän ulkokuvan luontia", kyllä kait siinä myös voisi olla ihan oikea hyvä parisuhdekkin kysymyksessä, vai mitä? Onko se ihan mahdoton ajatus sinulle, vai onko kaikki menenstyminen ja erinomaisuus sinulle aina kateellisuutta aiheuttavaa?
Mielestäni on naurettavaa ja juuri tyypillistä sosiaalisuomea alkaa epäilemään menestyneiden ihmisten onnellisuutta ja rakkauden aitoutta. Tämä renttuuden ihannointi on sossujen kovan aivopesun tulosta koulujärjestelman ja sosiaalisten normien kautta, mutta ehkä siihen saatiin nyt maaliskuussa katko?
En todellakaan puhunut yleisesti akateemisuudesta/ koulutuksesta - onhan vaikkapa luonnontieteellisillä ja humanistisilla aloilla paljon ihmisiä, joille esim. taloudellinen menestys työelämässä ei ole olennaista.
Viittasin urakeskeisimpiin miehiin, joille nimenomaan asema työelämässä ja materiaalisesti ja ulkoisilla merkeillä mitattavissa oleva menestys vaikuttaa olevan tärkeintä.
melko kehittymätön sellainen nainen, joka ei tarvitse akateemisena henkillönä sellaista kumppania, joka on suunnilleen samalla tasolla.
Mistä sitä edes puhuu, kun toinen ei ymmärrä hölkäsen pöläystä toisen puheesta.
Nai sinä vain sekatyömies, mutta anna akateemisten joko pysyä sinkkuna tai löytää samanlaisesta seurasta itselleen kumppani.
Mielstäni juuri ne amishenkilöt ovat niitä, joitten on ensitöikseen rakennettava omakotitalo viimeisen päälle ja kakarat kiljumaan ja auto viimeisen päälle....etc
sanoit asian aika ytimekkäästi mutta viestissäsi on varmasti paljon totta.
Itse asiassa luulen etta meidän tasollamme on vapaita naisia mutta ongelma on se klassinen, kysyntä ei kohtaa tarjontaa. Eihän sitä nyt tässä iässä ja tällä taustalla osaa lähteä pyörimään yksinään Hgin trendikuppiloihin. Työni puolesta liikun paljon ulkona mutta silloin ollaan aina edustustehtävässä mikä jättää kylla privaattielämän taka-alalle.
Luultavasti totuus on siinä etta mielettömällä tuurilla 2 samantaustaista sielua voi löytää toisensa - olisipa kiva tietää millä konstilla tätä onnistumis% voisi nostaa;-))
Joskus olen tavannut varainhoitoyhtiöiden illoissa miellyttäviä ihmisiä mutta on hiukan vaikea olla niin suorasukainen kuin ehkä pitäisi;))
Kiitos kommenteista jotka yllättäen eivät sittenkään olleet 100% tyrmäys -jota epäilin
Allekirjoitan edellisen naiskirjoittajan sanat täysin. Olen pian 30, ja mitään en haluaisi enempää kun kumppanin ja/tai perheen tasapainottamaan työpainotteista elämääni. uramies, joka ei ajattelisi samoin olisi pelottava ttuttavuus. Valitettavasti vain tuntuu siltä, että hlähes jokinen vapaa kolmikymppinen uramies on näitä suorituskeeskeisiä myös yksityiselämässä. Tai sitten ovat niin itseriittoisia ettei kukaan nainen ole tarpeeksi kelpaava. Selittävät itsellelleen, ettei vaan kolahda, mutta sitä big bangia etsivät turhaan loppuelämänsä.
Täh, mitä ne akateemiset sitten puhuu?? Pliis tell me, tosi mystistä. Ja millä kurssilla tätä jtutustelua opetetaan? Jos vaikka avoimesta yliopistosta löytyis jotain vastaavaa?
on sitten sekatyömies, sossupummi tai roskakuski. Tämä ajattelutapa kertoo sitten sivistyneisyydestä?
heh
koulutustaso tai elämänvalinnat (ei-urakeskeisyys) eivät varmasti kerro sellaisenaan mitään ihmisestä tai hänen sivistyksestään. Tällaiset stereotyypittelyt eivät osoita suurta viisautta - joten enpä sitten minäkään näiden kirjoitusten perusteella määrittele kaikkia akateemisesti koulutettuja heikkoitsetuntoisiksi yksinäisiksi ihmisiksi, joiden täytyy painaa muita alas itseään nostaakseen. huhhuh mitä tekstejä - ei kai vain provoja taas
Ihan kirjoitit kuin minun sormillani; ainoa ero meissä taitaa olla se, että minä olen nainen.
Älä huolestu, kun ei kumppania löydy - ilmankin tulee toimeen. Kokemusta on.
eli olen sitten ilmeisesti sinun termeilläsi "laskenut rimaa"? Olen kyllä varsin onnellinen vaimoni kanssa, vaikka se kaiken autuaaksi tekevä akateeminen koulutus häneltä puuttuukin.
Kummallista! Itse olen kovasti ihmetellyt, mihin koulutetut ja sivistyneet miehet ovat tästä maailmasta kadonneet. Nainen, joka on kunnianhimoinen, eteenpäinsuuntautuva, kulttuuria rakastava ja muutenkin tietää mitä tahtoo, jää helposti yksin. Minä en miestä sohvalleni ota makaamaan ja kaljamahaa kasvattamaan. Jos miehestä ei löydy kunnianhimoa tai tapoja, on aivan turha yrittää saada huomiotani.
Kummallista...
en fiksuna miehenä huoli sohvalleni makailemaan ketään naisenketaletta ja kynsiään lakkailemaan, vaan nautin todella sinkkuudesta.
Jos uskaltaa vähänkin mainita miljoonaomaisuutensa varjostakin, niin heti sanotaan että hei.
No. onneksi tuli sellainen hallitus, että oksat pois, kun sossu pistää luukkunsa kiinni, niin jo on kysyntää varakkaista, akateemisista miehistä, mutta silloin sanon, ettei kelpaa piste.
No jo on kun välillä valitetaan että rikkaat saavat naisen kuin naisen ja sitten rikkaat taas valittavat että ei saa ketään. Eli voiskos johtua tää saaminen/saamattomuus jostain muusta kuin rahasta??
Niimpä niin. Itekin oon miettiny, et miks eim oo tärpänny. Luulen olevani liian kiltti, joka ei sit miellytä...
No niin varakkaat ja tasokkaat miehet! Nyt katotaan missä se vika oikein on! Laittakaapas tulemaan niitä beisic arvoja, tilisaldoa ja kuvaa (naama ja koko vartalo) niin saatte rehellisen palautteen. Enkä ole mikään aivoton amishupakko/tai kiltti-tuhmatyttö syndroomainen, vaan nuori (28v.) nainen jolla on akateeminen tutkinto, haastava työ ja palkka 3800e/kk, joten en tarvitse miehen rahoja. Vaatimustasoa on sekä itselle kuin miehelle, ja rakastan hyvinvointia ja tasoa elämässä, mutta arkisin uskallan viipottaa vaikka koko päivän aamutohveleissa pihalla kevätauringossa kukkia istuttaen. Eli minua ei tarvitse hävetä ystävien edessä, pystyn keskustelemaan lämpimästi ja viisaasti ja olen sitä mieltä että matkustelu tuo eloa elämään. En halua vielä lapsia vaan nauttia parisuhteesta ja tasokkaasta elämästä mutta kun lapsien aika tulee haluan niitä useamman ja täydellisen isähahmon niille. Joten mitkään hunsvotit älkööt vaivautuko.
jos kämppä on hieno, niin suostun pari tuntia viikossa juttelemaan mukavia lämpimästi ja viisaasti, jos loppuajan saa touhuta omiaan kuunnellen tasokkaita juttujasi puolella korvalla.
Huom. täydellistä ihmistä ei olekaan ;)
Mainitsemasi EUR 3800 kuussa ei ole kovin kummoinenkaan palkka Helsingissä. Eihän se ole kuin EUR 50 000 vuodessa, joka nyt on melkeen alkupalkka joillekkin DI, ekonomeille, lääkäreille ja juristeille. Varmasti se tosta nousee rivakasti, mutta ihan tolla määrällä en alkaisi henkseleitä paukuttelemaan.
On meitä uranaisiakin. Toivottavasti joskus kohtaamme arvoisemme ihmisen.
Omassa elämässäni myös basic-asiat kondiksessa... Kaikki on - vain Hän puuttuu. Olen sinkku ja yksin, mutten yksinäinen. Itsekin pidetty ja rakastettu ja ihmeteltykin porukassakin sinkkuuttani. (ei mikään miellyttävä kokemus)
Toisaalta se aktiivinen uran tekeminenkin pelästyttää miespuolisia poikaystäväkandeja, toisaalta se, että itsellä on jo kaikki hankittuna. (Asunnot, lomanvietot, varallisuus). Toisaalta myös oma julkisuus ja elämäntasokkuus pelästyttää. Vaikka jokainen, kuten minäkin, olen vain ihminen kaiken materiaalin ja kovankinmaailman keskipisteessä herkkänä ja haluna olla vain rakastettuna ja hyväksyttynä juuri sellaisena kuin olen.
Itse uskon, että kaikkea ei voi saada. Joten ehkä omalta osaltani jää löytymättä se Elämäni Rakkaus. Mutta aion silti nauttia tästä elämästäni - joka päivä, joka ilta. :)
Terveellä itsetunnolla varustettuihin ja ammatillisesti suuntautuneisiin naisiin ei tässä maassa kovin helposti törmää. Mutta löytyy niitä poikkeuksiakin, kun Helsingin työpaikka-, korkeakoulu- ja yösceneä tarpeeksi jaksat perata.
Taloudellinen menestys ja ulkoiset tekijät ovat seikkoja, joihin en hirveästi kiinnittäisi huomiota. Rautaiset mimmit luuraavat hyvinkin epätodennäköisissä paikoissa ja näyttävät kuka miltäkin. Pääasia että korvien välissä raksuttaa, eikö niin ?.
Mihin tarvitset uranaista? Jos itse olet menestynyt työelämässä on riittävsti pätäkkää, niin voit ihan vapaasti valita millaisen naisen haluat. Uranaiselle sinulla voi olla vähämmän tarjottavaa, jos sillä on omaakin pätäkkää, mutta keskimääräinen nainen osaa kyllä arvostaa velatonta miestä jolla on kunnon asunto ja auto. Suurin osa Helsingin naisista on nimittäin sellaisia ettei nille mitään palkasta säästöön jää ja siten mies jolla on pätäkkää, statusta ja uraa on kuin lottovoitto (mikä myös on ihan totta että se onkin lottovoitto).
Ja nyt arvon naiset, ei mitään kitinöitä ettei rahalla saa onnea. Kyllä se on niin että rahamiehen rakkaus on ihan yhtä hyvää ja aito kuin duunarinkin rakkaus.