Muutin pois kotoa alle vuosi sitten. Jos sitä ennen kirjoittelin jonkun naisen kanssa niin loppui yhteydenpito samantien kun kuulivat etten asu vielä omassa asunnossa. Nämä nirppanokat kuitenkin olivat kaikki vuokralla-asujia, useimmat vielä yksiöissä. Nyt asun isossa kaksiossa jonka sain hankittua säästämilläni rahoilla. Onneksi naiset paljastivat pinnallisuutensa hyvissä ajoin, ei semmoisiin olisi kannattanut tutustuakaan! Voihan sitä muuttaa pois vanhempien nurkista heti 18-vuotiaana ja ruveta leikkimään kotia, mutta sillä linjalla jatkavatkin sitten seuraavat 15 vuotta kun ei elättäjää löydykään niin helposti! Eräskin kaveri muutti kotoa pois 27-vuotiaana eikä kyseessä mikään äidin elätti ollut. Töissä käyvä niin kuin minäkin, mutta ei mikään pinnallinen paska kuin monet nirppanokat!
Asumismuoto esteenä?
Ihmettelen vähän...
141564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ASENNE esteenä.
Kirjoituksesi perusteella uskallan veikata ettei naisia tule parveilemaan ovesi takana jatkossakaan...
Jos kolmeakymmentä lähestyvä mies ei ole vielä osannut iroittaa napanuoraa ja muutanut pois kotoa, niin se kertoo jo miehestä paljon. Kyse ei ole siitä, että olisiko sulla pitäny olla omistusasunto vaiko vuokra-asunto vaan siitä, että sulla olisi pitänyt olla jo oma elämä.
Useimmat eivät muuta pois kotoota "leikkimään kotia" vaan ihan oikeasti haluavat irroittautua vanhemmistaan ja elää omaa elämää ja ottaa vastuuta omista asioitaaan.
Mistä ihmeestä sä tuon "elättäjä"-ajatuksen tempaisit? Taitaa sulla mennäkin vielä vähän aikaa ennen kuin löydät sopivan kumppanin, tarkoitin siis, että elätin.
aika ikävää olla yökylässä miehen mamman silmien alla, vaikka mies ostaisikin sapuskansa ja kalsarinsa ihan itse ja omilla rahoillaan.
miestä! Kyllä täytyy jo olla jotain vikaa miehessä joka tosiaan vielä lähemmäs 30-vuotiaana asuu vanhempiensa nurkissa. Säästäähän siinä varmaan sievoisen summan kun ei tartte asumisestaan mitään maksaa, mutta ei se innosta tälläisen tyypin kanssa seurustelemaan. Nämä "mammanpojat" odottavat vaan että voivat suoraan kotoaan siirtyä naisystävänsä passattavaksi uuteen ja valmiiseen kotiin. Siinäpä sitä sitten ehtiikin itsenäistymään mukavasti.
Niin, mistähän se muuten johtuu että yleensä ne on nimen omaan miehiä nämä kotonaan vielä asuvat varhaiskeski-ikäiset eivät suinkaan naisia?
tulevat paremmin toimeen äitinsä kanssa kuin tytöt.
Ehkä miehille on suotu enemmän järkeä kuin naisille keskimäärin? Ja mistähän muuten repäisit senkin ajatuksen että nämä "äidinkullat" muka naisen asuntoon muuttaisivat? Aika mustavalkoinen ajattelutapa, mutta en sitä lainkaan ihmettele. Suomessa onkin enemmän yksinhuoltajia kuin koskaan kun kakarat muuttavat pois kotoa ilman mitään elämänkokemusta. Kuvitellaan että kun on mies ja lapset niin sitten elämä sujuu kuin itsestään. Todellisuus paljastuu sitten 25-vuotiaana kun mies jättää vaimon ja kakaran oman onnensa ojaan ja lähtee etsimään itseään ja kadonnutta nuoruutta joka jäi väliin kun piti muuttaa liian aikaisin kotoa.
En ymmärrä tätä naisten logiikkaa.
Mun mielestä asumismuodolla ei ole väliä, jos vain nainen on oma-aloitteinen sekä terveillä elämäntavoilla ja -asenteella varustettu pakkaus. Sama homma, vaikka nainen asuisi vuokralla.
Minäkin asun vielä vuokralla ihan olosuhteiden pakosta, koska en ole halua ostaa omistusasuntoa vain siksi, kun se on "must" juttu. Tilanne muuttuu heti, kun vain sopiva asunto osuu kohdalle. Tällä välin voi aivan hyvin säästää rahaa. Pärjää aikanaan vähemmällä lainalla.
Minulle omistusasuminen merkitsee muutakin, kuin seinien hankkimista velaksi. Velkavankeuden vastineeksi pitäisi saada muutakin kuin vain seinät.
Kotona asumiseen voi olla myös hyvin perustellut syynsä, joita ulkopuolisten on turha mennä kylmiltään arvostelemaan, ellei halua todistaa väkisin omaa tyhmyytensä :-D
Mitä ajatuksia löytys semmoseen että kun asuu maatilalla ja ei sukupolvenvaihdosta ole vielä tehty eli asuu iskän ja äiskän kanssa. Onko ongelma seurustelulle? Pitäskö muuttaa johonkin kunnan mätään vuokra-asuntoon? mikä neuvoksi???
Tuo tilanne on yksi niistä syistä,miksi maaseudulle on hankala nykyään itsenäistä nykynaista saada. Se saman katon alla asuminen kun ei monasti rajoitu pelkästään seurusteluun vaan jatkuu pahimmillaan hamaan tulevaisuuteen.
Monta tapausta sivusta seuranneena sanoisin,että sukupolvenvaihdoksiin pitäisi säätää laki,joka takaa omat taloudet jatkajille ja luopujille. Monta eroa vältettäisiin,kun on vain yksi nainen miehen elämässä ja keittiössä.
Pitää valitettavasti paikkansa. Eli ei auta muu kuin kitkutella sinkkuna 40 vuotiaaks ja odotella kunnes vanhukset potkasee tyhjää....
Olen keski-ikäinen poikamies, ja asun myös
vanhan äitini luona. Olen adoptilapsena
taloon aikoinani hankittu, kun ottovanhemmat
eivät voineet saada lasta. Tila on kyllä
maanviljelyn kannalta liian pieni elantoa
ajatellen, jolloin käyn päivätöissä ulkopuolella.
Aikoinani halusin ostaa osakkeen keskustasta,
mutta vanhempani eivät oikein ilahtuneet ajatuksesta, jolloin luovutin. Minulla oli jo
niin paljon käteistä, että käteisellä olisin
sen hankkinut(sijoitusmielessäkin). Adoptiolapsena asemani on jotenkin ollut, että
mitään omaa elämää ja itsenäisyytä ei saa olla
(ihme riipuvuus ja takertuminen). Tämän kaltainen
asenne on ahdistanut minua koko ikäni, vieläkin
vaikka isäni kuoli vuosia sitten.
Sen takia en ole hankkinut edes tyttöystävää,
vaikka olisin kyllä saanut pinnallisesti
vetovoimaisena (komea vaalea).
Sori, että kirjoitin ei niin yleisestä näkökulmasta.
Ennemminkin sinä kuulostat pinnalliselta kun sanot että vuokrayksiö on huonompi asumismuoto kuin oma kaksio.
Kun itse on itsenäistynyt reilusti alle kaksikymppisenä ja halunnut oman kodin ja oman elämän, ei vaan jotenkin ymmärrä että joku asuu mielellään äidin ja isän kanssa vielä melkein kolmekymppisenä. Varsinkin jos on työssä käyvä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi mielestäni maksaa vuokraa tai muuten osallistua asumiskustannuksiin, vaikka kotona asuisikin, joten se säästäminenkin on vähän ontuva selitys.
Hyvä kun sossusta saa rahaa ja opintotuellakin pärjää niin kauan kun opiskelee.
... Uskoisin, että useimmatkaan naiset tahdo miehiä, jotka asuvat vanhempiensa nurkissa, ainakaan seuraavia:
* seurustelin jokin aika sitten kundin kanssa, joka on syntyisin rikkaasta perheestä, ainoa lapsi ja näin ollen saanut vanhemmiltaan aina kaiken mitä on halunnut - käy töissä ja järkyttyi kun joutui itse maksamaan pari kuukautta sitten ekan oman puhelinlaskunsa.
* Toinen on mun ikäinen nuoriherra, tai itse asiassa täyttämässä yhdeksäntoista, ja asuu porukoidensa nurkissa. Kertoi hyvin taustaeroista sen, että kun mä halusin rahaa, tsekkasin tilin ja jos siel ei ollut rahaa vaikka sikspäkkiin, totesin vain että ei voi mitään - tää kundi taas teki siin tilantees sen että valitti ja känisi äidilleen niin kauan, et rahaa tuli.
Voi jösses näitä isänmaan toivoja. Ite muutin omaan kämppään 18-vuotiaana eikä tulis mieleenkään pyytää omaa isääni maksamaan puhelinlaskuani. Omillaan tahtoo tulla toimeen ja niin myös on tehtävä.
Ei Suomen kulttuurissa oo normaalia, jos parikymppisenä tai yli haluaa asua vanhempiensa nurkissa. se on vain kulttuurikysymys, mut silti.