Ihmettelen suuresti tätä: Mikä saa petetyn naisen tai miehen jäämään surkeaan liittoon katkeroitumaan ja jatkamaan samassa jamassa vuodesta toiseen? On hienoa, jos pettämisen jälkeen tilannetta yritetään selvittää ja jos vain mahdollista jatketaan yhdessä. Mutta jos tilanne ei muutu eikä parane, niin miksi olla enää yhdessä?
Onko syynä lapset? - Minkälaisen parisuhteen mallin haluatte antaa lapsillenne? Onko lapsilla hyvä elää jatkuvasti riidan ja epäluulon keskellä?
Onko syynä raha ja omaisuus? - Jos on, niin ettepä parempaa elämää ansaitsekaan.
Onko syynä muiden ihmisten mielipiteet? - Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Jokainen elää omaa elämäänsä ja tietää itse parhaiten miten sen haluaa elää.
Onko syynä lapset? - Minkälaisen parisuhteen mallin haluatte antaa lapsillenne? Onko lapsilla hyvä elää jatkuvasti riidan ja epäluulon keskellä?
Onko syynä raha ja omaisuus? - Jos on, niin ettepä parempaa elämää ansaitsekaan.
Onko syynä muiden ihmisten mielipiteet? - Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Jokainen elää omaa elämäänsä ja tietää itse parhaiten miten sen haluaa elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä ainakin jätin ukon heti kun sain tietää että se oli pettänyt. Ihan hullua olisi ollut jatkaa kun en olis voinut luottaa siihen enää ikinä. Joka kerran pettää, pettää toistekkin - muistakaa tämä!
Kaikki petetyt ei katkeroidu, kaikilla petetyillä ei ole surkea liitto, kaikissa liitoissa ei riidellä jatkuvasti jne...
Se on sillä tavalla, että kaikella on aikansa. Jokainen jatkaa liittoaan niin kauan kuin jatkaa. Jos miettii eroa esim. kahdeksan vuotta, jonka jälkeen toteuttaa sen, niin ei varmasti enää jää miettimään kannattiko...
En usko, että kenenkään kannattaa jatkaa avioliittoaan vain lasten takia, vaikka hyvähän se olisi lapsetkin muistaa nykymaailman itsekkään menon keskellä. Omaisuus ja raha eivät ole koskaan motiivi jatkaa parisuhdetta. Jos yhteinen omaisuus on merkittävä, sitä riittää myös jaettavaksi tavalla tai toisella. Jos velkainen omakotitalo on ainoa yhteinen omaisuus, tilanne ei erotessa muutu, ehkä velan määrä hieman kasvaa.
En pysty kirjoittamaan muiden kuin itseni motiiveista avioliiton jatkumisen suhteen pettämisen jälkeen. Petetyt tekevät usein sen mokan, että he levittelevät ensi kriisissä koko pettämistarinan kaikelle kansalle, koska puhuminen helpottaa. Kuulijoita on myös helppo saada. Pettämistarinat ovat keski-ikäisille keskiluokkaisille ihmisille haluttua kuultavaa; jopa ventovieraat ovat myötätuntoisia petettyjä kohtaan. Kun parisuhdetta selvitellään ja se alkaa selviämään, sitä eivät välttämättä ulkopuoliset enää tiedä. He saattavat jopa luulla, että parisuhteen surkeus jatkuu, vaikka tilanne saattaa olla aivan päinvastainen. On varmasti tapauksia, missä pettäjä jatkaa pettämistään ja petetty ei vain saa lähdettyä. Ihan samalla tavoin kuin jotkut sietävät väkivaltaista miestä vuodesta toiseen. Tarinoilla on kuitenkin toisenlaisiakin loppuja, mutta ne eivät välttämättä ole enää kuulijoiden mielestä mielenkiintoisia.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä pari vuotta sitten. Siitä seurasi repiviä riitoja ja epäluuloa, mutta se kesti vain aikansa. Paha juttu lasten kannalta ja oikeastaan lasten elämä noina aikoina on pettämisen pahin seuraus. Toisaalta lapsetkin ovat nähneet, että asiat voidaan selvitellä ja päästä sopuun.
Olen täsmälleen samaa mieltä, että jokainen tietää itse parhaiten, miten elämänsä haluaa elää. Välillä tulee sellainen tunne, että ulkopuoliset kärsivät petetyn puolesta enemmän kuin tämä itse. Petetyllä saattaa kuitenkin olla takanaan monta vuotta hyvää ihmissuhdetta. Sitä ei saa pois pettämällä eikä muistot häviä edes erotessa. Pettäjä on useimmiten muutakin kuin pelkkä pettäjä.
En usko tuota klassista väittämää, että pettäjä pettää aina uudelleen. Toisaalta petetyksi tuleminen ja parisuhteen jatkaminen sen jälkeen on ainakin minulta poistanut mustavalkoisen elämän asenteen ja lisännyt epävarmuuden sietoa. En todennäköisesti pystyisi antamaan toista kertaa anteeksi mieheni pettämistä, mutta tuskin sellainen myöskään saisi enää minua täysin pois tolaltani.
Parisuhteen "surkeuden" tosiaankin määrittelee jokainen suhteessa elävä ihminen itse. Parisuhteen todellista tilaa ei kukaan ulkopuolinen ihminen pysty koskaan näkemään.
Ihmisen elämässä tulee aina eteen vaikeuksia; sairautta, väkivaltaa, petetyksi tulemista, kuolemaa... Ihmiset selviävät vaikeuksistaan tavalla tai toisella, hyvin tai huonosti tai siltä väliltä. Sitä vaan minun on vaikea käsittää, että jotkut jäävät niin sanotusti tuleen makaamaan ja pahimmassa tapauksessa piehtaroimaan itsesäälissään ja ongelmissaan ja vaikeuksissaan. Jostain vaan pitäisi löytää se voima, jolla jatkaa eteenpäin ja elää edelleen tätä ainutkertaista elämää. Mutta eihän se tietysti koskaan helppoa ole ja ottaa aina aikansa...
Itse olen myös viimeisen puolen vuoden aikana näitä asioita paljon pähkäillyt.
Jokainen parisuhde ja avioliitto ovat omanlaisiaan. Siihen on turha kenenkään sivullisen tulla ohjeita antamaan.
Me olemme edelleen avioliitossa, vaikka n. vuosi sitten mies jäikin kiinni epätoivoisesta pettämisepisodistaan. Se oli oikeastaan raukkamaisuudessaan niin naurettavaa, että nykyään se tuntuu kuin kaukaiselta unelta.
Raha ei meillä ole yhdessäpitävä voima. Sitä on molemmilla. Asunnot ja veneet maksettu. Elämä on hyvää arjen pyöritystä.
Pettämisen jälkeen koetut hyvät asiat ovat kuin hiljalleen peittäneet viime vuoden muistoja.
ehkä tämä oli opetus meille aikuisille siitä, että liittoa tulee hoitaa. Tai sitten ehkä joskus eroamme. Tai sitten elämme, tästä oppineena, elämäämme yhdessä.
Tulevaa ei tiedä. Eikä sitä kannata murehtia. Nyt kuitenkin tiedämme, että meillä on hyvä olla. Annetaan ajanvirran viedä meitä. Surraan/iloitaan sitten kun aihetta on.
Sekin on hyvä muistaa, että pettäminen ei ole koskaan oikeutettu teko. Petettyjen kannattaa pitää oma itsetunto, ei lähteä rypemään itsesäälissä ja -syytöksissä. Pettäminen on ongelmana sen pettävän osapuolen. Tärkeä on, että pettäjä käy elämäänsä läpi ja miettii MIKSI tuli tehtyä se mitä tuli. MITÄ on valmis tekemään omalta kohdaltaan, että liitto tulee jatkumaan ja luottamus kasvamaan.