Hei!
Niin..Mietin vain tätä että raskaaksi vai ei..Hyvät ja huonot puolet teidän mielestä?Haluaisin kyl lapsen(olen 21v.) mutta en sitten tiedä.Olen seurustelu suhteessa.Miehellä edellisestä suhteesta 2-vuotias lapsi.Olen vain osa-aika työssä ja mieheni ei osallistu talouden maksuihin.Ja kumminkin haluaisin lapsen,mutta en oikeastaan tiedä miksi?koska olisi joku joka olisi minusta riippuvainen ja tarvitsisi äidillistä hoitoa.(minulla on suuri hoito vietti) Tiedän että kuulostaa ihan järjettömältä.Lapsi kuume vaan vaivannut minua jo ainakin 3kk:tta..Saisinko asiallisia ehdotuksia mitä tekisin vauva kuumeen suhteen ja muutenkin lapsen hankkimisen kanssa?Kiitos!:)
Niin..Mietin vain tätä että raskaaksi vai ei..Hyvät ja huonot puolet teidän mielestä?Haluaisin kyl lapsen(olen 21v.) mutta en sitten tiedä.Olen seurustelu suhteessa.Miehellä edellisestä suhteesta 2-vuotias lapsi.Olen vain osa-aika työssä ja mieheni ei osallistu talouden maksuihin.Ja kumminkin haluaisin lapsen,mutta en oikeastaan tiedä miksi?koska olisi joku joka olisi minusta riippuvainen ja tarvitsisi äidillistä hoitoa.(minulla on suuri hoito vietti) Tiedän että kuulostaa ihan järjettömältä.Lapsi kuume vaan vaivannut minua jo ainakin 3kk:tta..Saisinko asiallisia ehdotuksia mitä tekisin vauva kuumeen suhteen ja muutenkin lapsen hankkimisen kanssa?Kiitos!:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Käy runkulla.
Älä hankkiudu raskaaksi. Poikaystäväsi on vasta hiljakkoin tullut isäksi ja jo nyt seurustelee seuraavan eli sinun kanssa. Hänestä et siis lapsellesi saa hyvää isää.
Olet nuori, sinulla on aikaa tulla äidiksi.
Mitenkö toteuttaa hoivaviettiä? Etkö näe, että maailma on täynnä hoivaa tarvitsevia ihmisiä: vanhoja ja nuoria, sairaita, vammaisia jne.
Mikähän mahtaa olla ammattisi? Hanki itsellesi sellainen ammatti, että varmasti saat töitä ja voit huolehtia muista.
Millaisessa osa-aikatyössä mahdat olla? Sinulla on liikaa vapaa-aikaa. Ikäisesi naisen pitäisi olla opiskelemassa tai töissä kokopäiväisesti. Suomesta saa töitä tällä hetkellä. Hoiva-aloilla on huutava pula tekijöistä. Ja nyt keväällä ja kesällä tarvitaan entistä enemmän työntekijöitä.
mutta jos mies ei osallistu talouden pyöritykseen, niin ei missään tapauksessa kannata lasta tehdä siihen tilanteeseen. Samoilla sanoilla sanoin samanikäiselle sukulaistytölle, joka päätti pitää vauvan, mutta eläminen lasten isän, juuserin kanssa meni päin peetä. Mies otti ruokarahat, lähti bilettämään ja jätti tytön kotiin itkemään.
Sukulaistyttöä hä´vetti niin, ettei puoleen vuoteen kehdannut kertoa meille asian todellista laitaa. Jatkuvasti oli veloissa tämän jätkän takia. Tuli raskaaksi. Katselin sitä touhua ja sitä jätkän käyttäytymistä yksillä sukulaisjuhlilla ja haukuin sen pystyyn ja sanoin sukulaistytölle, että heitä jätkä ulos. Vauva syntyi ja hän heitti lopulta juuserin pihalle ja otti kunnon miehen tilalle.
Onneksi tämä uusi kunnollinen mies hyväksyi lapsen. Loppu hyvin kaikki hyvin.
kun luuseri-isä heitetään pellolle, sitä vain otetaan joku äärimmäisen fiksu ja kunnollinen mies tilalle.
Puhu sitten vasta, kun ovat olleet naimisissa edes 10 vuotta.
Hiukan epäilen, sillä yleensä miehet eivät noin vain toisen lasta ota harmikseen, vaan kyseessä on joku muu asia tai sitten keksitty koko juttu.
No ei tosiaan kuulosta kamalan hyvältä, jos mies ei osallistu edes yhteisiin maksuihin! En tiedä, millainen isä mies lapselleen on, mutta ehkä sen perusteella voit päätellä, minkälainen isä hän teidän lapsellenne olisi. Eri asia tieysti on, haluatko vain lapsen, vai haluatko miehen ja lapsen? Kyllähän sitä tietysti tuillakin elää edes jollakin lailla, mutta se on todella raskasta ja hankalaa. Varsinkin, jos sinun pitäisi elättää niin miestä kuin lastakin!
Olet vielä nuori, malta odottaa ja elä hetki omaa elämääsi. Tuo hoiva-alalle hakeutuminen oli hyvä neuvo. Vaikka kätilöksi tai lasten sairaanhoitajaksi, näet niitä vauvojakin... ;) Ja onhan sinulla jo nyt joku, joka on varsin riippuvainen sinusta taloudellisesti: miehesi... Tai ala hoitaa säännöllisesti jonkun tuttusi lapsia. Tai käy jututtamassa vanhuksia.
Kyllä noita vauvakuumeita tulee tasaisin väliajoin, mutta silloin pitää vain ajatella järjellä, eikä tunteella. Järki on meille sanonut, ettemme pärjäisi vauvan kanssa vielä, ja haluamme lapsillemme turvallisemman aloituksen (olemme 24-vuotiaita). Muutenkin on kiva nauttia kahdenkesken vielä toistaiseksi...
Tsemppiä, ja järkeä! ;)
ja menesty ennen lapsen hankintaa.
Sulta puuttuu kaikki elementit. Ja lapsi olet vielä itsekkin.
minun lyhyt analyysini olisi, että sinä haluat nopeasti pienen ydinperheen lujittamaan teidän suhdettanne. vauva tällä hetkellä kuitenkin vain luultavasti erottaisi teidät. taisi jättää edellisenkin, kun lapsi ilmaantui? mies sitoutuu sitten, kun on valmis uhraamaan omia rahojaan yhteiseen käyttöön.
ota vaikka koiranpentu, jos hoivavietti ei hellitä. kaveri halusi lasta, mutta koiranpennun otettuaan totesi, ettei hän vielä jaksaisi vauvaa. suhteellisen hyvin yksinpärjäävä koirakin vaati jo niin paljon huolenpitoa, että ajatus vauvasta, joka tarvitsisi jatkuvaa hoivaa pari vuotta oli siinä vaiheessa liikaa
viimeistään tuntikausia huutava koliikki vauva karkottaa ukkosi
Hei!
Mieheni ei lähtenyt edellisestä suhteesta koska lapsi tuli,vaan sen takia kun silloinen tyttöystävä kenen kans se sai lapsen niin tämä tyttöystävä petti monta kertaa poikaystävääni niin lopulta sen takia mies lähti.Että ei ollut kyse lapsesta!Ja hän on kyl hyvin vakiinnuttavaa sorttia,mutta kertoo että ei sovi nyt juuri tähän elän tilanteeseen hänelle..Harmi jotenkin,mutta ymmärrän että elämää on viel jäljellä jos nyt ei mitään suurempia haavereita tapahdu:)
"mutta kertoo että ei sovi nyt juuri tähän elän tilanteeseen hänelle."
Siis tämä oli sinulla jo lähtötietona? Ja vielä mitetit hommaisitko itsesi paksuksi? "Vahingossa"?
Nyt vasta luin tämän vastauksesi.. koita laittaa vauvakuume vielä jäihin. Sinun parhaaksesi tämän sanon, tuollaisesta lähtö tilanteesta ei tule koitumaan hyvää. Itsesi takia, älä laita lasta alulle. Luota minuun :)
Moikka!
Mä olen 21-vuotias 1,5-vuotiaan tytön äiti. Synnytin juuri ennen 20-vuotis syntymäpäivääni. Olin seurustellut avomieheni kanssa vasta vajaa vuoden kun tulin raskaaksi. Lapsen tekemisen aloitimme jo 5kk seurustelun jälkeen. Itselläni iski valtava vauvakuume, johon ei paljoa järjen ääni painanut. Sain kouluni päätökseen raskauden aikana, joka oli hyvä ettei elämään jäänyt ns. keskeneräistä koulutusta. Vaikka olimme yrittäneet raskautta jo monta kuukautta, raskaus tuli molemmille shokkina ja suhteemme ajautui vaikeaan kriisiin. Mieheni oli tuolloin 20v ja ahdistustaan hän purki viettämällä viikonloput ryyppäämässä kaverillaan. Minä olin yksin. Sinun tilanteesi on hieman erilainen sillä miehelläsi on jo lapsi? Tiedätkö miksi mies ei ole lapsen äidin kanssa, ovatko he koskaan olleetkaan? Onko lapsi aiheuttanut eron heidän suhteessaan? En sano, että asiat menisivät samalla tavalla sinun kohdallasi, mutta ne syyt kannattaa ottaa huomioon realistisesti, että asiat voivat mennä saman kaavan mukaan uudenkin lapsen tullessa.
Äitiydestä. Se on ihanaa. Mutta se on myös todella rankkaa. Itselläni oli todella vaikea raskaus. Todella vaikea synnytys. Ja todella vaikea ensimmäinen vuosi. Imetys ei onnistunut. Olin itkuinen ja väsynyt. Lapsi ei nukkunut öitä. Olin todella puutunut. Etukäteen sitä ei voi ymmärtää kuinka paljon se vaatii ja kuinka oma elämä pysähtyy kirjaimellisesti. Vaikka nyt sen sanoisin, et pystyisi ymmärtämään, tuskin edes kuvittelemaan. Tilanne on peruuttamaton. Olen äiti. Olen joka minuutti vastuussa lapsestani. Menen opiskelemaan syksyllä, joka toivon mukaan tuo minulle sitä omaa erilaista aikaa, mutta itse tämän kaiken kokeneena, miettisin kaksi kertaa ennenkuin tekisin tässä iässä lapsen. Onhan tässä hyviäkin puolia, olen vielä suhteellisen nuori, kun lapseni on aikuinen, mutta se ei muuta sitä, että oma nuoruuteni, vapaus, aika..on mennyttä aikaa joka ei tule koskaan takaisin. Ja sitä ei ymmärrä ennenkuin sen vapauden menettää.
Kehoitan myös miettimään ja puhumaan miehesi kanssa, kuinka valmis hän olisi lapseen? Ja miksei miehesi ole talouden yllä pitämisessä mukana? Se on ensi arvoisen tärkeää, että mies olisi joka solullaan mukana arjessa, niin rahallisesti kuin kotihommissa kuin lapsen hoidossakin, muuten tulee rankkaa. Oma mieheni käy töissä, jonka palkalla sitten ollaan elletty. Kotihommat hoidan minä, yksin. Niissä kaipaan edelleen apua, mutta mieheni ei suostu niitä tekemään missään määrin. Suhteen pitää olla todella kunnossa. Itse ajattelin, että lapsi sinetöi rakkautemme ja se olisi niin ihanaa kuin olisi yhteinen lapsi- rakkauden hedelmä :))
Mutta toisin kävi, suhteemme ajautui kriisiin. En halua maalata mustia seiniä, mutta kaikki "äippäkaverini" ovat yhtä ystävääni lukuunottamatta eronneet, lapsen syntymisen johdosta tulleesta kriisistä. Lapsi ei siis paranna suhdetta, päin vastoin. En ole kuullut ainoakaan suhdetta (ainakaan nuorilla), joilla ei olisi tullut kriisejä lapsen tulon yhteydessä.
Tiedän kuinka ihana vauva ajatuksena on, ne kaikki ihanat vaatteet ja lämpöiset ajatukset hoivaamisesta ja halimisesta, on se joskus sitäkin, mutta enimmäkseen väsymyksen sietämistä joita sitten siivittää ne pienet ilon hetket.
Kaiken tämän kokeneena kehoitan miettimään tarkkaan, koska ei ole kiire! Nyt sinulla on mahdollisuus elää vapaasti, tehdä juuri nyt juuri sitä mitä haluat, eikä kukaan pidättele sinua!
Olet vielä 5-vuoden päästä nuori ja silloin tiedät ehkä suhteesi vahvuudestakin enemmän!
Mutta jos päätät pistää vauvaprojektin käyntiin niin onnea matkaan ja voimia! Niitä tarvitaan.
Lisään vielä, että joku oli sinulle sanonut että olet lapsi itsekin. Minusta on inhottavaa tuollainen. Kyllä minä olen ihan aikuinen ja aikuisempi kuin moni minusta vanhempi yhteensä. Ikä tulee elämästä, kokemisesta, vastoinkäymisistä ja kasvatuksesta, ikä on vain luku. Elämä on se joka opettaa. Moni 30vuotis on elämänsä vain ryypännyt ja rellestänyt..elänyt vastuutonta elämää, onko sellainen sitten aikuisempi?
Ainoa miten yhdyn tuohon on juuri se, että ITSESI kannalta.. olet nyt nuori, olet vapaa (omista lapsista ja heidän riippuvaisuudesta)..miksi et nauttisi vielä siitä. Pari vuotta eteenpäin..et menetä siinä mitään, olet silloinkin nuori, mutta olet saanut 2 vuotta enemmän nuoruutta, koska sitä et saa enää takaisin!!
Ja tuo mies asiakin..kannattaa pohtia realistisesti omia syitä vauvakuumeeseen..kaipaatko oikeasti että miehesi olisi enemmän kanssasi? Tai että hän välittäisi enemmän? Osallistuisi rahallisesti elämäänne? Onko sinulla epävarmuutta jostain asiasta? Lapsi ei paikkaa näistä mitään. Olethan varma suhteen lujuudesta ja miehen sopivuudesta ja sitoutumisesta sinuun ennen kuin pistät lasta alulle?