Entäs jos se anoppi olisikin ihan hyvä tyyppi... mutta se toisen puoliskon äiti olis se saatana, eikä syyttäs sitä lapsen saamaa puoliskoa mistään, vaan se "paha" olisikin se oma lapsi?
Tälläisessä kuviossa vois olla miettimistä myös sisarparvilla, että joku siitä omassa parvessa voi joutua kuseen sen "äidin" takia.
Tälläisessä kuviossa vois olla miettimistä myös sisarparvilla, että joku siitä omassa parvessa voi joutua kuseen sen "äidin" takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sillä mikään ei ole mahdotonta kun oikeasta elämästä on kyse.
Onhan näitä. Mieheni äiti, siis anoppini, haukkuu omaa tytärtään minkä ehtii, siinä missä tosin haukkuu kaikki muutkin sukulaiset - mutta ei poikaansa. Pojalla on ollut, ja tulee olemaan sädekehä päänsä päällä.
Meillä ei anopin valtataistelu ulotu vain miniään vaan kaikkiin muihinkin ihmisiin. Anoppi panettelee tytärtään, ja yrittää kääntää sisaruksiaan toisiaan vastaan. Samoin anoppi panettelee omaa siskoaan, sillä mieheni ja kälyni ovat hyviä ystäviä tämän tätinsä kanssa. Poika on saatava itselle ja parhaiten se onnistuu eristämällä poika kaikista muista läheisistä ihmisistä, eikös vain?
Ystävättäreni anoppi löytää myös mielellään omasta pojastaan vikaa. Olipa tokaissut kerran miniälleenkin, että ei kai tämä tosissaan usko poikansa olevan uskollinen vaimolleen - pettää minkä ehtii, sillä kyllä hän poikansa tuntee.
Ole huoleti. Anoppi voi olla kaksinaamainenkin edellä kuvaamillani tavoilla. Miniälle kiltti kuin enkeli, mutta tyttärelleen tai pojalleen oikea takapiru.
Onneksi tottumus tuo tullessaan kyvyttömyyden erottaa oikean väärästä ja hyvän pahasta. Ei mieheni esimerkiksi edes tiedä, että panettelu ei kuulu normaaliin äiti-tytärsuhteeseen. Eikä taida tytärkään muusta tietää.
Ja rahalla saa. Nämäkin lapsukaiset vierailevat äitinsä luona usein pahan mielen uhallakin, sillä äiti maksaa käynneistä hyvin. Kuka nyt ei kuuntelisi vaimon tai sisaren haukkumista, jos tuntipalkaksi tulee tuhannen euroa?
Mä nyt haluun vielä täydentää...
Kyse ei ole siitä, että tämä "äiti" haluaisi omistaa lastaan, vaan kyse on siitä, että hän suomeksi sanottuna päätti ketkä on kelvollisia.... on kuultu kuinka tämä lapsi häiritsee ihmisä yms... tämä vaan siksi, että muut sisarukset voisivat olla... eli vinkki myös niille jotka menee isoihin sisarparviin... ei se oma puoliso välttämättä olekkaan nii lutu!
On olemassa myös äitejä, joille ei kukaan vävypoika kelpaa! Erosin pari vuotta sitten ja 15 vuoden ajan armas äitini näytti halveksuntaansa eksääni kohtaan hienovaraisesti joka vierailulla sillä tuloksella, että lasteni isä ei enää loppuvuosina tullut mukaan anoppivierailulle lainkaan. Vävy oli köyhä ja olisi pitänyt olla insinööri, joksi aina joskus valehtelikin ukkoni.
Nyt on uusi onni käytetty näytillä ja sama peli jatkuu.Ensi visiitillä oli vieraskorea, mutta toisella käynnillä jo kahvipöydässä piikitteli kautta rantain, että emännänpaikkoja olisi minulle muuallakin tarjolla ja varakkampia miehiä.
Mies huomasi piikin ja ei halua enää tulla kylään äidilleni. Minäkin saan osani vinoilusta; vatsaa on päässyt tulemaan, juonko ehkä kaljaa? Kynnet on liian maalatut "vanhalle ihmiselle" ym.
Miten suhtautua tämmöiseen kauhumamiin? Laiha sopu on ollut paras, mutta uusi mieheni on ylpeä pohjalainen ja saattaa sanoa suorat sanat mamiskalle; äiti on ilmoittanut tekevänsä minut perinnöttömäksi, jos en ole mielen kielin. Raha on hänen aikansa ihmisille tärkeää! Mama on 76v.
siis kysehän siitä, että tämä ihminen, jota jotkin kutsuvat äidikseen haluaa kieltää "lapsensa" Hänellä on joku antisympatian pakko-oire, ja vika ei ole siinä "lapsen" toisessa puoliskossa, vaan "lapsessa".
Hän ei vihaa sitä vävyään tai miniäänsä, vaan omaa lastaan
Sittenpä tytär ottaa sen kuuluisan peilin ja katsoo.