Olemme olleet 5 vuotta yhdessä josta avoliitossa yli 4 vuotta. Mielestäni kaikki on ollut hyvin, aioimme kihlautua ja mennä pian naimisiin, olimme ostamassa yhdessä taloa josta teimme jo tarjouksenkin, molemmilla on ollut jo pitkään vauvakuume ja vasta pari viikkoa sitten mies sanoi että aletaan yrittää sitä vauvelia. Sitten täysin yllättäen maailmani romahti totaalisesti kun mies kertoi että hänellä on tunteita kolmatta osapuolta kohtaan. Ensin hän sanoi ettei tiedä mitä haluaa ja on täysin sekaisin, mutta hyvin pian tuli selväksi että hän haluaa erota ja nämä tunteet toista naista kohtaan ovat kuulemma vakavia. Tämä nainen on kuulemma jo vuoden ajan katsellut miestäni ja toivonut että eroaisimme. Olen niin täynnä surua, tuskaa ja vihaa, en pysty vihaamaan miestäni vaan vihaan yli kaiken tätä toista naista joka sekaantuu meidän suhteeseemme ja pilaa elämämme. Mies kertoi että siinä ei ole kysymys seksisuhteesta, ei kuulemma ole koskaan pettänyt minua eikä nyt tämänkään naisen kanssa ole mitään sellaista tehnyt vaan heillä on henkinen yhteys ja nainen ymmärtää häntä niin hyvin. Me olemme olleet mieheni kanssa aina erittäin läheisiä ja olemme pystyneet aina puhumaan ihan kaikesta. Hän sanoo nyt etteivät hänen tunteensa minua kohtaan ole mihinkään muuttuneet mutta ei vain ole onnellinen näin ja uskoo etten minäkään ole, minun olisi kuulemma parempi olla ilman häntä. Hän sanoo että ei koskaan halua menettää minua, olen hänelle läheisin ihminen ja haluaa aina pysyä sydänystävänä minun kanssani. Olen huomannut viime aikoina että hänellä on joku kolmenkympin kriisi, hän on puhunut paljon siitä miten ei ole elämässä saanut kaikkea mitä suunnitteli ja miten kaikki on mennyt niin eri tavalla kuin halusi. Minusta tuntuu että hän yrittää etsiä omaan henkilökohtaiseen kriisiinsä ratkaisua eroamalla minusta ja tämä toinen nainen on joku pakotie tai tukihenkilö hänelle koska hänen on niin vaikea erota minusta. Olemme puhuneet ja itkeneet yhdessä, tiedän että hänellä on ihan mielettömän paha olla. Olen niin rikki, sydän on särkynyt ja kaikki kauniit yhteiset unelmat menetetty. Ei tullut sormuksia, taloa eikä vauvaa. Miten voin kestää tämän ja jatkaa elämää ilman häntä kun rakastan niin paljon ja hän on elämäni tärkein ihminen? :(
Sydän täynnä tuskaa
Särkynyt
122769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
häntä olemaan kanssasi..Jos toinen ei ole enää onnellinen kanssasi on sinun siihen tyydyttävä. Sitäpaitsi ajattele hän petti etsimällä toisen. Etsi sinäkin jatkossa sellainen, joka ei petä toiveitasi.
Sehän nyt on selvää että en voi pakottaa ketään olemaan kanssani, eihän kukaan voi niin tehdä. Toista ei voi pitää väkisin itsellään enkä ole niin yrittänytkään tehdä. Olen kysynyt häneltä onko hän aivan varma että haluaa erota, sitten tein tilanteesta omat johtopäätökseni ja ensi viikolla muutan pois meidän yhteisestä kodista. Se sattuu todella paljon mutta enhän voi muutakaan. Ja kyllä, minä todellakin koen tämän niin että hän on pettänyt minua pahimmalla mahdollisella tavalla. Jos kyse olisikin vain jostain humalassa tapahtuneesta seksisekoilusta niin siitä voisimme selvitä, mutta tämä tilanne on paljon vakavampi. Olen luottanut häneen 100% varmasti ja nyt on mennyt luottamus täysin, tiedän että en pysty enää rakentamaan mitään parisuhdetta kenenkään toisen kanssa.
Kuulostaapa valitettavan tutulta. :(
Minun mieheni ilmoitti samalla tavoin asioista, tuo naiskuviokin meni aivan identtisesti. Väitti ettei sänkyjuttuja ole ollut tämän naisen kanssa, kunnes sitten muutaman kk:n päästä sain tietää totuuden muualta. Eli oli ollut ja niin, ikävä kyllä, epäilen sinunkin tapauksessasi olleen. Seksi on se, joka miesten päät lopullisesti saa höyrähtämään. Ei riitä, että kotona olisi ollut uskollinen, nätti vaimo, jonka kanssa on leikitty ja laajennettu seksielämää aivan loistavaksi.
Se "jokin" vetää sinne toiselle puolen. Surullista, mutta totta. Oikein hyvänä ystävänä mieheni olisi myös halunnut pysyä, mutta parin kk:n testauksen jälkeen minä en siihen kyennyt. Nyt on vuosi kulunut ja elämä näyttää PALJON paremmalta. Kamala romahdus ja suuri ikävä miestä kohtaan ovat taakse jäänyttä elämää.
Olen nykyään onnellinen siitä, että mies päätti lähteä, koska loppujen lopuksi teki minulle vain palveluksen!:)
Paljon voimia Sinulle!
Saat olla kiitollinen yhdestä asiasta ,siitä että miehesi on ollut rehellinen ja kertonut sinulle ainakin osan totuudesta.
Vastaavissa tilanteissa kun useimmiten tehdään se helpoin vaihtoehto ja asia kerrotaan viime hetkellä kun on aivan pakko.
Miehenä voin sanoa että uskon miehelläsi olleen intiimimpikin suhde joka vei sydämmen mennessään.
Uskon että miehesi aidosti sinua rakasti mutta luultavasti lankesi vampin pauloihin ja ihastui,suhteen edetessä rakastui.
Kukaan ei toimi rakastuneena järkevästi,ei edes sinun miehesi,hän näkee ja kokee tulevaisuutensa tämän uuden suhteen kautta ja seurassasi pieninä hetkinä suree sinun menettämistäsi,mutta kun katoat näkyvistä hänen mielensä valtaa elämän ilo ja vapauden tunne päästä rakkaansa luokse.
Elämä on tälläistä,sitä ei pysty tarkoin suunnittelemaan koska aina nurkan takaa saattaa tulla mullistava yllätys.
Hyvin useat tämän tyyppiset rakkaus suhteet päättyvät ensi huuman jälkeen eroon,se rakkaus palaa niin suurella liekillä ettei se jaksa hehkua pitkään.
Uskon näin myös tapahtuvan miehesi uudelle suhteelle,ja uskon että tulet hänestä vielä vuosien päästä kuulemaan.
Mikään ei ole niin säälittävää kuin mies joka istuu rakkauden loputtua yksin asunnossaan ja räpläilee puhelimen muistiotaan etsiäkseen lohduttajaa,ja siihen kelpaa parhaiten edellinen rakkaus .
Nuorena kun järki ei pysy päässä ja pää on helposti käännettävissä.
Jos sinua yhtään helpottaa tietää se että aivan varmasti miehesi tulee eroa katumaan ja syyttämään itseään,vaikka uusi suhde kantaisikin sekin tulee väljähtymään vuosien kuluessa.
Onnea uuteen elämääsi.
kolmekymppinen ja parisuhdekriisi on päällä. Lopputulosta en vielä tiedä.
Pitää ottaa kantaa keskusteluun, kun aina puhutaan, että se oli se häntäheikki/vamppi, joka suhteen pilasi.
Olen asunut avopuolison kanssa yli neljä vuotta ja olemme suunnitelleet perhettä ja asunnon ostoa ym. Mitään ei olla vielä tehty asian eteen.
Itketty ja tapeltu on.
On olemassa myös kolmas osapuoli, johon olen ollut ihastunut jonkin aikaa. Seksiä ei ole välillämme. Emme ole edes halanneet tai suudelleet.
Pikkuhiljaa on selkeytynyt omassa päässä, että miksi kaikki on mennyt miten on mennyt omassa parisuhteessa. Tähän liittyy moni asia. Asenteet, arvot ja politiikkakin.
Olemme puolison kanssa hyvin erilaisista lähtökohdista. Vaikka rakastan häntä ja hän minua, niin silti on asioita, jotka satuttavat hyvin paljon. En halua yksityiskohtaisesti kertoa, mutta koen esim. sen asian loukkaavana, että hän on rasisti ja hyvin oikeistomielinen. Ymmärrän hänen perustelunsa ja ymmärrän hänen työtään ja ymmärrän hänen taustansa. Mutta koen loukkaavana, miten hän suhtautuu minun ajatusmaailmaani ja miksi hän ei kunnioita minulle tärkeitä asioita.
Tämä on yksi syy, miksi olen ihastunut kolmanteen osapuoleen. Minusta tuntuu siltä, että hän ymmärtää minua ja minä häntä.
Tuntuu pahalta puolestasi.
Onko tämä kolmas nainen ihan oikeasti ääneen sanomalla toivonut, että eroaisitte? Rankkaa.
Jos miehesi on oikeasti rakastunut tähän toiseen naiseen, niin peli on menetetty. Muussa tapauksessa tämä on kriisi, josta voitte selvitä.
Miksi hän ei ole sitten onnellinen? Mitä hän oikein haluaa? Vituttaako työ? Mikä mättää???
Jotenkin kuvauksesi perusteella miehesi ei itsekään tiedä, että mitä haluaa.
...mitä sinun pitää tääsä tilanteessa tuntea; minusta on teeskentelyä ja tosiasioiden kieltämistä mieheltäsi väittää, että tämä ratkaisu on sinullekin paras ja onnellisin. Ei asia ole niin. Ehkä hänelle näin on, mutta ei sinulle.
Selviät tästä ajan kanssa, vaikket nyt sitä uskokaan. Voimia ja tsemppiä sinulle!
Ihmetyttää miksi mies ilmoittaa eroasian juuri tässä vaiheessa kun olette suunnitelleet talon hankinnan ja vauvankin tulon.
Kuullostaa siltä kun miehesi pelkäisi ottaa vastuuta.
Pidä puolesi ja voimia sinulle, kyllä sinä löydät vielä elämääsi parempaa.
Oli niin tuttua tekstiä, meillä meni ihan samoin pari kuukautta sitten. Katosi kaikki se suhteen hienous, aitous ja lämpö. Tunteet menevät vuoristorataa ja tulet kokemaan sen kaiken: ikävän, vihan ja katkeruuden. Pettymys on niin valtava, kun ei voi toisesta sitä uskoa.
Aluksi on tekemistä hengittämisessä, syömisessä ja nukkumisessa. Keskity perusasioihin.
Erostani on nyt 3 kk ja olen kokenut jo iloakin erosta. Parempi näin kuin epävarmuudessa.Toivon että sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit jakaa tunteesi.
Huhhuh, kun oli tuttua!
Oli melkein sanalleen omaa elämääni.
Tosin me ehdittiin olla 15 vuotta yhdessä, oltiin kihloissa, asuttiin omakotitalossa ja asuntovelka niskassa!
Kokemuksesta voin sanoa, että kiitä, ettette ehtineet toteuttaa omia haaveitanne!
Okei, tiedän, ettei tällä hetkellä mikään ole kiittämisen arvoista..
Meillä on ollut tilanne päällä marraskuun alusta lähtien, selvitelty ja selvitelty asioita.
Viime viikolla kävi välittäjä arvioimassa talon ja toivottavasti viimeistään heinäkuun alussa päästään muuttamaan.
Kummallakaan kun ei ole varaa maksaa lainaa ja vuokraa. Siksi ollaan päätetty asua yhdessä siihen asti.
Kaikki oli sitä mieltä ettei se onnistu, siis yhdessä asuminen, mutta kyllä se vaan on toiminut.
Eniten vituttaa oikeasti se, että kaikki hokee: "onneksi teillä ei ole lapsia". Siis jumankauta niin, tässä on 15 vuotta rakastettu tosissaan ja oikeasti molemmin puolin, ei se ettei ole lapsia, tee tätä yhtään helpommaksi!
Ps. mies löi viime viikolla tunteet pöytään kolmannen osapuolen nenän eteen(iha sama tilanne siinä ku teilläkin;ei seksiä), eukko sai halvauksen, ei vissiin ollu tajunnu, että näin voi käydä! On itse naimisissa, eikä ole puoleen vuoteen hiiskunu äijälleen mitn....
Ps2. Munkin mielestäni seksitön pettäminen on sata kertaa pahempaa, kuin vieraaseen petiin eksyminen. Nää kaks tutustuu toisiinsa ja rakastuu henkiseen puoleen, ei ulkokuoreen.
Mutta kyllä sä pärjäät, samoin minä!
Ja kyllä joku vielä arvostaa meitä joskus.
Rämmitään vaan tämän paskan läpi, niin kyllä elämä voittaa.
Ihan kuin minä olisin tuon kirjoituksen takana paitsi meillä oli jo se talo hankittuna. Käypä kurkkaamassa kirjoituksiani nimimerkkini takaa.
Sinulla on täysi oikeus olla vihainen, surullinen ja kaikkea muutakin, sinua on satutettu ja pahasti. Nyt on tärkeätä, että käyt asian läpi ystävien, perheen, ammattiauttajan kanssa, kunhan vain puhut pahan olon pois.
Exäni halusi myös pysyä ystävänäni, ja syksyllä aloittikin soittelun ym mutta minä katkaisin välit, sillä hänen yhteydenottonsa toi minulle aina pahan olon ja surun. Enkä minä oikeasti tarvitse häntä elämääni, sillä ystävät eivät kohtele toisiaan niin kuin hän minua kohteli.
Erostamme tuli juuri vuosi kuluneeksi, ja olo on loistava tällä hetkellä! Pitkään meni ennen kuin pääsin jaloilleni, mutta aika auttaa ja nyt kyllä nautin keväästä ja elämästäni.
Oikein paljon voimia sinulle, asioilla on tapana järjestyä.
En ole päässyt pariin viikkoon nettiin ja nyt kun uudessa asunnossani toimii netti niin piti tulla katsomaan onko minulle vastailtu. Kiitos teille kaikille vastauksista ja myötätunnosta, se lämmitti mieltä ja jotenkin helpotti kun tajusin etten olekaan ainoa ihminen jolle on käynyt näin. Jos muut ovat selvinneet tällaisesta tilanteesta niin kai minäkin sitten voin selvitä.
Muutin tosiaan pari viikkoa sitten pois meidän yhteisestä kodista, tuntuu tosi oudolta kun siinä kuitenkin yli neljä vuotta yhdessä asuttiin ja jo sitä ennenkin olimme aina yhdessä vaikka molemmilla oli omat asunnot. Pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että tämä toinen nainen on alkanut heti asustelemaan siellä meidän kodissa vaikka mieheni (tai siis entinen mieheni..) sanoi ettei se nainen tule koskaan meidän kotiimme, hän on kuulemma sanonut ettei halua tulla sinne koska se on kuitenkin meidän koti. On tällä naisella omakin asunto, mutta epäilen että hän aikoo muuttaa meidän entiseen kotiimme minun exäni luokse, mies kyllä kielsi asian kun kysyin, mutta enhän minä voi enää luottaa mihinkään mitä hän sanoo. Olisi minun mielestäni ollut kohtuullista että mies olisi edes hankkinut uuden asunnon itselleen eikä ala leikkimään kotia tämän naisen kanssa meidän entisessä yhteisessä kodissa, en voi ymmärtää miten hän pystyy ottamaan sinne uuden naisen heti kun minä olen muuttanut pois.
Olen nähnyt miestä muutaman kerran eron jälkeen, hän on käynyt minun luonani mutta ei halua minun käyvän meidän entisessä kodissa. Hän on sanonut että haluaa nyt olla yksin ja miettiä asioita eikä ole hyppäämässä mihinkään uuteen suhteeseen, tekee kuulemma surutyötä meidän eron takia ja yrittää muuttaa meidän kotia niin ettei mikään enää muistuttaisi minusta.
Täällä jotkut sanoivat minulle että luultavasti exälläni on ollut seksisuhde tämän naisen kanssa, mutta ei vain uskalla myöntää sitä. Minä en usko sitä, mies alkoi melkein itkemään kun kysyin että onko heillä seksisuhde, ja hän kysyi minulta että miten voin edes kuvitella että hänellä olisi joku seksi mielessä kun hän on aivan sekaisin meidän erosta. Hän sanoi ettei pysty syömään eikä nukkumaan ja maha on täysin sekaisin, seksi on kuulemma viimeinen asia mitä hänellä on mielessä nyt tässä tilanteessa. Minä tunnen hänet niin hyvin että näen kyllä jos hän valehtelee. Tosin voihan olla että heillä nyt onkin jo seksisuhde kun minut saatiin raivattua pois tieltä, mutta sehän ei kuulu enää minulle kun olemme eronneet.
Joku täällä sanoi että hyvin usein tällaiset suhteet päättyvät ensi huuman jälkeen eroon. Tiedän sen ja olenkin veikkaillut että kuinka kauan kestää kunnes heidän juttunsa loppuu. Minun ystäväni uskovat että menee ehkä pari kuukautta ja sitten mies tulee ruinaamaan minua takaisin kun tajuaa mitä on menettänyt. Hän sanoi minulle jo silloin kun kertoi toisesta naisesta että hän tietää jo nyt tekevänsä elämänsä suurimman virheen ja tulee katumaan tätä. Olenkin yrittänyt nyt vahvistua ja valmistautua henkisesti siihen jos käy niin että hän haluaisi minut takaisin. Jos niin tapahtuu, toivon ettei se tapahdu vielä kun olen näin heikoilla vaan sitten myöhemmin kun olen päässyt jaloilleni ja pystyn sanoa hänelle ei.
Tällä hetkellä vain ikävöin häntä, en vieläkään oikein osaa vihata vaan kaipaan ja olen huolissani hänestä. Viimeksi kun näin hänet hän käyttäytyi todella aggressiivisesti ja vaikutti kovin ahdistuneelta, haukkui minua ja sanoi että olen pilannut hänen elämänsä. Luulen että ero onkin hänelle vaikeampaa kuin hän etukäteen kuvitteli, hänellä on varmaankin paha olo eikä osaa purkaa sitä muille kuin minulle koska olen ollut hänelle läheisin ihminen. Hän ei ole nyt halunnut pitää yhteyttä minuun koska haluaa etäisyyttä, mutta haluaa kuulemma lähiaikoina puhua kanssani, en sitten tiedä mitä puhumista tässä enää on.
Joku täällä kysyi että onko tämä toinen nainen oikeasti sanonut ääneen että toivoi meidän eroavan. Kyllä on, tämä nainen oli sanonut miehelleni silloin kun olimme vielä yhdessä että hän on katsellut miestäni vuoden ja toivonut että eroaisimme. Nainen otti mieheeni yhteyttä ja kertoi tunteistaan, ei kai jaksanut enää odottaa että eroamme vaan päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Joku kyseli että miksei mieheni ollut onnellinen kanssani ja mitä hän oikein haluaa. Sitäpä olen itsekin miettinyt että miksei hän yhtäkkiä ollutkaan enää onnellinen kanssani ja mitä hän oikein sitten haluaa elämältä. Luulenpa ettei hän itsekään tiedä mitä haluaa, hän on nyt jotenkin sekaisin ja hänellä on paha kriisi itsensä kanssa. Valitettavasti asia on niin että jos hänellä on omia ongelmia jotka eivät johdu minusta, hän ei pääse ongelmistaan eroon jättämällä minut vaan ne ongelmat seuraavat häntä uuteen suhteeseen. Hän tulee vielä huomaamaan sen ja tajuaa virheensä mutta se on sitten liian myöhäistä.
Minäkin olen sitä mieltä ettei hänellä ole oikeutta määritellä mitä minun pitäisi tuntea tässä tilanteessa, ei hän voi sanoa että minulle on parempi olla ilman häntä ja tämä ratkaisu on parempi meille molemmille. Minä rakastin häntä tosissani ja halusin jakaa elämäni hänen kanssaan, miten ero voisi olla minulle parempi ratkaisu. Hän yrittää vain tyynnyttää huonoa omaatuntoaan sillä, että uskottelee eron olevan hyväksi myös minulle. Minä en ole saanut myöskään näyttää negatiivisia tunteitani eron takia, hän on sanonut että ei viitsitä riidellä ettei pilata hyviä muistoja ja yritetään vaan hoitaa tämä ero siististi.
Minäkin ajattelin että mies pelkää ottaa vastuuta kun haluaa erota juuri silloin kun piti hankkia talo ja lapsia ym. Kysyin häneltä että miksi hän on puhunut kihloista, avioliitosta, talosta ja lapsista. Hän sanoi että on ajatellut, että ne toisivat jotain muutosta elämään ja on yrittänyt noilla asioilla pelastaa meidän suhteemme mutta nyt hän on tajunnut ettei tätä voi enää pelastaa millään. En tiedä miksei hän ole puhunut minulle jos on ajatellut tuollaisia, olemme aina ennen voineet puhua ihan kaikesta.
Olen todella pettynyt enkä olisi ikinä voinut uskoa että hän tekisi minulle näin, tuntuu että enkö olekaan tuntenut häntä ollenkaan, eihän minun rakas mieheni voisi ikinä tehdä minulle tällaista. Hän on sanonut minulle aina että ennemmin tappaisi itsensä kuin pettäisi minua, nyt kuitenkin koen että hän on pettänyt todella pahasti vaikkei olisikaan seksiä harrastanut tämän toisen naisen kanssa. Olen nähnyt tämän naisen ja olin yllättynyt kun hän ei ollutkaan mikään kaunis vamppi vaan ihan tavallisen ja jopa tylsän näköinen nainen. Mies selitti minulle ettei tässä olekaan siitä kysymys vaan kun heillä on se henkinen yhteys, nainen on kuulemma niin hyvä ihmistuntija ja lukee miestäni kuin avointa kirjaa. Tuntuu todella pahalta kuulla tuollaista kun jo vuosien ajan minä olen ollut hänelle se tärkein ja läheisin.
Ensimmäisen parin viikon ajan minulla oli todella kamala olo, itkin lähes koko ajan, en pystynyt syömään enkä nukkumaan, sydän hakkasi koko ajan niin että tärisin, minulla oli välillä kuumetta ja välillä alilämpöä. Nyt erosta on reilu kolme viikkoa ja olen vieläkin hengissä. Välillä on lähes normaali olo kun keskityn johonkin muuhun asiaan, mutta aamut ovat edelleen vaikeita, tuntuu pahalta herätä yksin ilman häntä. Ruokahalu on edelleen hukassa ja kilot karisevat, unirytmi on myös sekaisin ja olen koko ajan väsynyt vaikka nukkuisin kuinka paljon.
Minulla on läheisiä ihmisiä tukemassa, mutta tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä miltä minusta tuntuu. Minullekin on hoettu tuota "onneksi teillä ei ole lapsia" ja se tuntuu pahalta. Tiedän kyllä että olisi vielä vaikeampaa käytännön asioiden kannalta jos meillä olisi lapsia, mutta ei se tätä erokriisiä yhtään helpota vaikkei niitä lapsia olekaan. Minä suren myös sitä lasta jota me emme ikinä saaneet, näin hänestä usein unta ja toivoin että saisimme hänet pian elämäämme. Tuntuu etten pysty ikinä enää uuteen parisuhteeseen ja sitä myöten sitten jään myös lapsettomaksi mikä tuntuu tosi kauhealta ajatukselta kun olen ollut henkisesti valmistautunut äitiyteen. Ja tuntuu etten edes halua lapsia kenenkään muun miehen kanssa, hänenhän piti olla lasteni isä eikä kenenkään muun.
Olen ottanut yhteyttä ammattiauttajaan kun tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä ja jotenkin on helpompi puhua vieraalle ihmiselle näistä asioista. On vieläkin epätodellinen olo, en voi uskoa että me todella erosimme. Pitää vaan yrittää nyt käydä tämä kaikki läpi ja toivoa että elämä vielä voittaa.