Näyttää tämän päivän trendi olevan, että 40-45 vuotias nainen ottaa avioeron. Ajatusta hän on hautonut vuoden, ehkäpä parikin. Rouvan elämä on tuntunut tylsältä. Päivät kuluvat samaa rataa. Lapsista ei ole enään haastetta. Intohimo suhteesta on kadonnut. Miehen maneerit ärsyttävät.
Aluksi ero näyttääkin pristävän rouvaamme. Hän oikein hehkuu! Paino on naisten lehden greippi dieetillä tippunut jopa 2-3kg. Meikki on vahventunut ja kampaajalla käyntiikin riittää aikaa. Vaatteet on uusittu nuoren ja seksikkään tyylin mukaan. Vähän niin kuin tyttärellä, mutta tyylikkäämmin.
Baarista on löytynyt mukavaa seuraa. Niin kuin se ihana nuorimies ja sekin eronnut charmantti ja varakas yrittäjä. Sen yrittäjän mökilläkin tuli käytyä. Työpaikalla piristävä pikkuflingi naimisissa olevan naapuriosaston pomon kanssa. Hih! Niin ihania tunteita!
Vuoden jälkeen kuitenkin greippidieetti alkaa maistua yksitoikkoiselta. Entinen elopaino palautuu. Heilahtaapa vähän entisen ylikin. Baareissa notkuvat viikonlopusta toiseen ne samat naamat. Eronneet ja karanneet. Se nuorimies ei halunnutkaan nähdä enään kolmatta kertaa. Yrittäjäkin tuntuu, uskomatonta kyllä, olevan enemmän kiinnostunut firmansa menestyksestä, kuin keski-ikäisestä rouvastamme. Naapuriosaston pomo tuntuu häpeävän rouvamme seuraa..
Kuukaudet vierivät. Rouvamme ikääntyy. Vauhti hiljenee. Parissa vuodessa H&M:stä ostetut nuorekkaat kuteet ovat nukkaantuneet. Takaisin ilmestynyt röllömasu ei näyttäkään niin hyvältä kahta kokoa liian pienissä farkuissa. Korkeakorkoiset avokkaat on nukkautuneet. Elämä on taas tylsää. Baaritutuista ei ollutkaan uusiksi ystäviksi.
Omat lapset ovat kasvaneet. Poika- ja tyttöystävät vievät heidän aikansa. Rouvamme viettää yhä enemmän aikaa omien vanhempiensa kanssa. Ja tietenkin niiden muutamaa vuotta aiemmin eronneiden tyttöystäviensä, jotka yllyttivät rouvaamme eroamaan (:"Täällä eletään vain kerran", "Kaikilla on oikeus onneen", "Pois huonosta suhteesta") Hyvoin näyttää yksinäisille tyttöystävillekin rouvamme seura kelpaavan. Ihan kuin niitä ihania miehiä ei heidän elämässään niin huimasti ollutkaan.
Rouvan mies on tällä välin löytänyt mukavan nuoren tyttöystävän. Omiin lapsiin on tullut tutustuttua paremmin ja aika heidän seurassaan tuntuu paljon paremmalta kuin ennen. Töissä menee hyvin, kun kukaan ei ole mustasukkainen työhön käytetystä ajasta.
Ero koitui kaikkien onneksi. Eikö totta?
Aluksi ero näyttääkin pristävän rouvaamme. Hän oikein hehkuu! Paino on naisten lehden greippi dieetillä tippunut jopa 2-3kg. Meikki on vahventunut ja kampaajalla käyntiikin riittää aikaa. Vaatteet on uusittu nuoren ja seksikkään tyylin mukaan. Vähän niin kuin tyttärellä, mutta tyylikkäämmin.
Baarista on löytynyt mukavaa seuraa. Niin kuin se ihana nuorimies ja sekin eronnut charmantti ja varakas yrittäjä. Sen yrittäjän mökilläkin tuli käytyä. Työpaikalla piristävä pikkuflingi naimisissa olevan naapuriosaston pomon kanssa. Hih! Niin ihania tunteita!
Vuoden jälkeen kuitenkin greippidieetti alkaa maistua yksitoikkoiselta. Entinen elopaino palautuu. Heilahtaapa vähän entisen ylikin. Baareissa notkuvat viikonlopusta toiseen ne samat naamat. Eronneet ja karanneet. Se nuorimies ei halunnutkaan nähdä enään kolmatta kertaa. Yrittäjäkin tuntuu, uskomatonta kyllä, olevan enemmän kiinnostunut firmansa menestyksestä, kuin keski-ikäisestä rouvastamme. Naapuriosaston pomo tuntuu häpeävän rouvamme seuraa..
Kuukaudet vierivät. Rouvamme ikääntyy. Vauhti hiljenee. Parissa vuodessa H&M:stä ostetut nuorekkaat kuteet ovat nukkaantuneet. Takaisin ilmestynyt röllömasu ei näyttäkään niin hyvältä kahta kokoa liian pienissä farkuissa. Korkeakorkoiset avokkaat on nukkautuneet. Elämä on taas tylsää. Baaritutuista ei ollutkaan uusiksi ystäviksi.
Omat lapset ovat kasvaneet. Poika- ja tyttöystävät vievät heidän aikansa. Rouvamme viettää yhä enemmän aikaa omien vanhempiensa kanssa. Ja tietenkin niiden muutamaa vuotta aiemmin eronneiden tyttöystäviensä, jotka yllyttivät rouvaamme eroamaan (:"Täällä eletään vain kerran", "Kaikilla on oikeus onneen", "Pois huonosta suhteesta") Hyvoin näyttää yksinäisille tyttöystävillekin rouvamme seura kelpaavan. Ihan kuin niitä ihania miehiä ei heidän elämässään niin huimasti ollutkaan.
Rouvan mies on tällä välin löytänyt mukavan nuoren tyttöystävän. Omiin lapsiin on tullut tutustuttua paremmin ja aika heidän seurassaan tuntuu paljon paremmalta kuin ennen. Töissä menee hyvin, kun kukaan ei ole mustasukkainen työhön käytetystä ajasta.
Ero koitui kaikkien onneksi. Eikö totta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
mennä,että oli mukavaa luettavaa tuollainen, noinhan siinä käy sen nilkkaan se kalikka kapsahtaa johon se oikeutetusti kuuluu ja vielä lisäksi että nyt se eroa hakenut mösömahainen akka on kateellinen ex miehestään joka vaan komistuu ja miehistyy päivä päivältä.
oikeassakin. Mutta voi niitä kurjia miehiä, jotka eivät selviäkään erosta kuvailemallasi tavalla. Itse tiedän lukuisia miehiä, jotka oman käden kautta päättivät päivänsä eron myötä. Ensin paljon naisia, sitten yksinäisyyttä, valvottuja öitä ja alkoa, josta ei sitä lohtua löytynytkään, on käytettävä viimeinen oljenkorsi - oman käden kautta tuonelaan. Erittäin surullista. Monta hyvää miestä meni ihan turhaan, mutta niin se vain on, että nainen selviää tästäkin, vaikka itseään syyttää lopun elämäänsä. Miehelle ero ei ole todellakaan helppo, kuten ei naisellekaan, mutta nainen nousee aina ja jatkaa matkaansa ongelmista huolimatta.
Sinullahan se on mielenkiintoinen tuttavapiiri. Tunnet useita pariskuntia, joissa mies on eron jälkeen tappanut itsensä.
Pettääkö todellisuuden tajusi useinkin näin pahasti?
kuvaan, valitettavasti jonkun täytyy tehdä se paskakin työ.
Sain vain pienen aavistuksen tästä asiasta, kun eräs rouva ohimennen sanoi minua kotiin kyyditessään, että pitää lähteä töihin, tuli hälytys, Järvenpäässä taas yksi itsemurha. Ei sitä kerrottu lehdessä, ei näkynyt missään. Emme me vain tiedä kaikkea.
Onko teidän ruuminpesijöiden ammatikunnassa joku ongelma ymmärtäöä luettua? Pääasiassa tuossa ap. viestissä ei ole se viimeisen kappaleen mies eikä se, mitä sille miehelle kuuluu?
Onko vaikeaa katsoa peiliin ja hyväksyä se, mitä näkyy?
Mikä saa sinut noin vihaiseksi? Olen pahoillani.
Pääasia. Niin. Minä olen tehnyt todella paljon töitä. Kauan syytin miestä (40v), jolla paljastui syksyllä toinen vuoden kestänyt suhde. Syytin miestä kaikesta, haukuin, kirosin, syytin. Nyt olen katsonut peiliin. En ole tyytyväinen siihen mitä näen. Olen siitäkin kovin pahoillani.
Kirjoitin tuon viestin rouvasta joka mainitsi asian hälytystyöhön mennessään. Silloin en vielä tiennyt mistään niin mitään. Mutta, nyt kun olen 'katsonut siihen peliin', olen todella ymmärtänyt jotain, enkä yhtään enää ihmettele. Minä, joka luulin olevani niin hvyä vaimo, ei sellaista olekaan. Minä en kahlinnut, vaan niin pieni ja yksinkertainen asia, rakkauden osoittaminen, sen unohdin.
Luetun ymmärtämisessä. Nimimerkkisi sanoo 'ei mies'. Viestini on ehkä hieman väärin ositettu. Jos olet nainen, on sanomasi vielä vaikeampi ymmärtää. Miksi vastaat näin minun viestiini? Mitä SINÄ et lukemastasi ymmärtänyt? Sinä et taida tietää todellisesta maailmasta kaikkine suruineen mitään, oma pieni itsesi on sinun koko maailmasi?
Taasko jonkun hourupään unikuvat ilmestyvät palstalle? Milloin sitä ollaan mielisairaanhoitajaa, milloin juristia, milloin mitäkin.
Todellisuuden tajunsa hävittänyt ressukka elää useampaa roolia.
Meillä kävi toisinpäin. Nelikymppinen mieheni alkoi etsiä itseään, kun 20 vuotinen avioliitto alkoi tuntumaan tyhjältä. Jätti vaimon ja lapset, 50 vuotiaan naisen takia.
Mikä teihin miehiin on mennyt? Miksi oma vaimokulta ei enää riitä? Seksistä ei ollut kysymys. En vain osannut tukea miestäni työn, lasten ym ohella.
Minun sydän on säpäleinä.En usko että löydän enää ketään. Taidanpa hypätä junan alle heti tänä päivänä. Kait se viiskymppinen on parempi äiti mun lapsillekin.
niin siten oli tarkoitus käydä. Löydät vielä paremman, usko vain, kunhan ensin puhdistat pöydän katkeruudesta. Olet nuori ja elämä hymyilee vielä ;D
joo näin mutta entä kun se uusi ihana nuori tyttöystävä kyllästyy vanhaan äijään?
sekin päivä tulee - usko pois.
Mitä väliä sillä on, jos nuorikko joskus kyllästyy? Pitäisikö jätetyn miehen sen takia jättää hauskat pitämättä? Kun ensimmäinen nuoriukko lähtee, vaihdetaan uuteen. Siinä välissä voi hankkia helppoa seuraa eronneista 40-45 vuotiasta naisista. Osa niistäkin, tosin hyvin harva, kelpaa lyhytaikaiseen viikonloppuilotteluun.
se menee...
Täällä yksi perhanan omahyväinen ex-rouva elää nyt, 10 vuotta eron jälkeen, elämänsä parasta aikaa 11 vuotta entistä nuoremman aviomiehen ja uusperheen kanssa. Tuntee elävänsä joka päivä sen vanhan kitumisen sijaan.
Ex-mies happanee vieläkin vanhoissa piireissään, ja tapailee naispuolista vastinettaan. Soma näky nuo kaksi elämäänsä kyllästynyttä käivänää yhdessä.
vaihdat tekstin naiskuvan mieheksi. Sillä juuri niin se menee, paitsi niillä, jotka tappavat tässä välissä itsensä...
Jaa, mutta mitäs jos rouva löytääkin uuden ja ihanan miehen? Rakastuu todella ja saa vastarakkautta? Itse uskon onnellisiin loppuihin. Semmonen itsensä tappaminen ei kuulu niihin...silloin on kyllä jo muutakin murhetta läpikäymättä...
...avioerosta. Minun ex-mieheni löysi yli 10 vuotta sitten mukavampia naisia kuin minä ja meille tuli ero. Hän meni muutaman vuoden kuluttua erostamme naimisiin eri naisen kanssa kuin kyseiset avioliittomme aikaiset naiset.
Hän voi hyvin. Tulin juuri kotiini lastenlapsemme syntttäreiltä, hän oli myös siellä vaimonsa kanssa. Ei saa yleistää että kaikki miehet jäävät reppanoiksi avioeron jälkeen. Ei me "ykkösnaiset" olla ollenkaan korvaamattomia, vaikka usein niin kuvittelemme.
Minulle kävi tosiaankin päinvastoin kuin alkuperäisessä tekstissä mainittin.
Minä, viisikymppinen nainen halusin eron.Lapset aikuisia,aloin ajatella omaa elämääni ja jaksamistani.Miehen kanssa ei mitään yhteistä,paitsi lapset ja ahdistus.Olin eroa harkinnut jo n. 10 vuotta,viime kesänä oli sen aika.Keräsin kaikki loput voimani,että jaksoin suunnitelmani toteuttaa.
Ja mitä minulle sitten kävi? Olen lihonut,koska kotona on nyt hyvä olla ja napostella iltaisin jotain hyvää.Liikunta on siten jäänyt vähiin.Ennen oli pakko lähteä kodista ulos ja lenkille,kun kotona oli niin paha olla.
En ole rakastunut työkaveriin,työpaikallani on vain naisia.
En ole notkunut baareissa,koska kotona on hyvä olla.Rakastan hiljaisuutta ja arvostan rauhaa ja yksin oloa tosi paljon.Voin ottaa lapsenlapsia luokseni useammin,kodin paremman ilmapiirin vuoksi ja myös siksi,että minulla on heille voimia enemmän kuin mieheni kanssa asuessani.
Olen onnellinen tilanteestani,enköhän joskus malta taas poistua kodistani lenkkipolulle,ettei pääsisi enää paino kovin nousemaan.
Toivon myös,että exäni löytäisi oman elämän ja jättäisi minut rauhaan.
Hyvää kevättä kaikenlaisille tapauksille,sekä laihtuneille,että eron jälkeen lihoneille!