Puolivuotinen parsiuhde päättyi. Yhdessä ollaan koko tämä aika asusteltu. Nyt toinen juoksi suoraan uuden naisen syliin. En kykene tuntemaan muuta kuin vihaa, surua, ahdistusta, paniikkia ja voimattomuutta. Iloa koen vain lyhyinä hetkinä, joiden jälkeen vaivun takaisin taas tänne inhaan suruun. Erosta ei ole vasta kuin pari viikkoa, tiedän että ajan pitäisi auttaa mutta kun en oikeasti näe valoa missään, millään ei ole enää mitään väliä. Ei kiinosta koulu eikä työt. Kaikki vaan yhtä toivottomuutta.
Mistä motivaatio elämiseen?
Mistä motivaatio elämiseen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa.
Ei siinä mitään muuta voi tuntea kuin vihaa, surua, pattymystä ja paniikkia, eli ne on ihan luonnollinen reaktio kun tulee hyljätyksi rakkaussuhteessa. Se on paskamaisinta mitä rakastuneelle voi käydä, joten olishan se ihme jos se ei tuntuisi missään.
Mutta on siitä tunnehelvetistä selviytyneet muutkin ihmiset kautta aikain, niin mikset säkin.
Mua auttoi kun pilkoin päivät osiin enkä yrittänyt hallita yhtään sen enempää. Aamutoimet ensin, niistä selvittyäni oli vuorossa työmatka, sitten työ, yks asia kerrallaan, sitten ilta, jolloin itkin, hakkasin tyynyä, kirjoitin, luin, kävin harrastuksissa, tapasin kamuja ja yritin vaan pysyä liikkeessä kun en halunnut jäädä piehtaroimaan pahaan olooni. Töissä oli oikeestaan hyväkin olla koska pääsi hetkeksi eroon ikävistä ajatuksista ja oli pakko kuunnella muiden juuttuja ja keskittyä muuhun kuin itseensä.
Päivä kerrallaan se sitten seestyi, tää olo. Nyt on jo monta kuukautta mennyt ja voin paaaljon paremmin. Pystyn jopa nauramaan ja nauttimaan yksinolostakin.
Olen taas tunteidenkin osalta normaalissa tasapainossa ja odotan kesää toiveikkaana ja positiivisena.
Ei paha olo jää ikuisesti päälle, vaikka se aluks siltä tuntuukin. Tue ja lohduta itseäsi omilla ajatuksillasi, sillä niillä on iso vaikutus sun olotilaasi.
Voimia ja pitkäjänteisyyttä!
Jos et pääse millään yli, niin kannattaa hakeutua terapiaan. On hyvä kun on joku, jonka kanssa voi asioista keskustella. Se sinulle voin kyllä lohdutukseksi sanoa, että:
- ei se toinen nainen sua parempi ollut, vaan äijä läksi kun ei pystynyt sitoutumaan. Tutkimuksien mukaan rakkaus kestää juuri tuon puoli vuotta, ja sitten onkin jo aika alkaa sitoutumaan. Sun äijäsi ei siihen pystynyt. Elämänläksy: Älä enää aloita kämpätä heti yhdessä kun jonkun sopivan ketaleen näet. Saatat tulla uudelleenkin petetyksi.
- sun on päästävä jaloillesi, ja kasvettava vieläkin kauniimmaksi ja älykkäämmäksi kuin olet. Elämänläksy: Käy puhumassa terapeutin kanssa, ja ole voittaja tässä pelissä!
- kirjoitit tänne. HYVÄ!! Saat siis jotain aikaan:-). Ole kuitenkin sen verran ylpeä, ettet käy sen äijän perässä itkemässä. Elämänläksy: Sua odottaa vielä sellainen mies, jonka kanssa voit elää elämääsi huolettomana ja rauhallisena. Sitä ennen sun on vaan tehtävä töitä itsesi kanssa.
Kaikkea hyvää sulle
lapsia viisi, ja sitten löytyy uutta "menoa". Erossa asutaan, ja hoidan "kotiamme" ja lapsiamme, kuinka minä pärjään kun et sinä ½ vuoden "seurustelun" jälkeen. Voimia "jaksamiseen", ethän edes kerennyt kiintyä, tai kyllästyä ja kasvaa rakastumiseen.Tärkeintä ei ole rakkaus, vaan tahto rakastaa, ja se teiltä puuttuu, kuten kaikilta nykyisin.?!?!
Kiitti jumalattomasti sympatioistasi, oi sinä kärsimyksen ylipapitar!
Tärkeä elämän ohje: jokainen kärsimys on subjektiivinen. Et voi tietää, mitä päässäni liikkuu ja kuinka pahalta minusta oikeasti tuntuu kuten en minäkään voi näitä asioita Sinusta tietää. Älä aliarvoioi toista ihmistä äläkä hänen kokemaa. Tiedän, että olen vasta nuori (22-v) mutta ainakin tämä helvetillinen kipu kertoo siitä, etten ole pystyyn kuollut ja voin vielä kokea Rakkautta (toisin kuin nonet lopullisesti elämään katkeroituneet, jotka purkavat oman ahdistuksensa nettipalstoilla viattomiin ihmisiin). Jos kerta oma elämäsi on niin kamalan vaikeaa, niin kannattaa aina välillä miettiä noita afrikan lapsien kärsimyksiä ja sitä, kuinka kuitenkin ainakin oletettavasti itselläsi riittää rahaa vielä lasten ruokkimiseen, Sinun ei ainakaan todennäköisesti tule katsoa vierestä lapsiesi nälkäriutumista vaan kykenet vielä heille suuhunpantavaa hankkimaan. Pointtina on se, että aina löytyy joku jolla on paljon pahempaa tai kamalampaa. Ei se silti vähennä minun tuskaani ja kipuani, joita en vaan millään saa tällä hetkellä pois, sirkkeli vaan viiltää sisimpää kun tietää toisen yöpyvän uuden naisensa luona. Ja tiedän, ettei maailma parane tällä jatkuvalla tolkuttomalla itkemisellä, mutta muuhun en nyt vaan oikeasti pysty. Rakastuminen on petollista, ja sen loppuminen vieläkin petollisempaa.
Ja tuon teksitisi perusteella en todellakaan usko, että oikeasti olisit mikään viiden lapsen äiti, kun et kerta minkäänmoiseen sympatiaan ole kykeneväinen (ja sääli niitä "lapsiasi").
Olin 21v ja rakastuin tulisesti. Seurustelimme tiiviisti puolisen vuotta. Sitten hän halusi erota. Minun maailma romahti täysin vaikka arki jatkui. Järki sanoi, että emme olisi sopineet yhteen mutta silti tuntui, etten olisi halunnut sen päättyvän. Mitään syytä hän ei maininnut mutta löysi nopeasti tilapäisiä uusia.
Vaikka pian sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni, meni vuosia että pääsin asian yli. Olin sanonut miessukupuolelle hyvästit mutta uusi mieheni oli sitkeää sorttia ja hurmasi minua monta vuotta. Vuosia rakastin kahta miestä. Toista kaukaa muistellen ja toisen kanssa oikeasti arkea eläen. Aikaa myöten tunteet syveni nykyistä miestäni kohtaan ja rakkaus alkoi roihuta isoin liekein. Nyt parikymmentä vuotta takana, edelleen kipunoi ja tiedän tehneeni oikein. Kiitän luojaani, että tulin jätetyksi. Se mies ei olisi tehnyt minua onnelliseksi, mutta jokin hänessä vain veti!
Silti muistan edelleen sen tuskan ja toivottomuuden vuosien takaa. Aika ei ole pienentänyt muistoja, se oli elämäni isoin asia ja synkin asia, jota elin silloin täysillä.
Voimia sinulle. Vie aikaa toipua. Tämä on sinun ainutlaatuinen elämäsi, tottakai se mitä tapahtuu, on sinulle merkittävää, sitä ei sivusta toinen voi mitätöidä. Mutta älä jää paikallesi suremaan. Juttele kavereidesi kanssa, pistä ajatuksia paperille ja yritä suunnata tarmo uusiin asioihin, harrastuksiin. Älä ryntää uuteen suhteeseen. Se tulee kun on tullakseen.
sympatiaa toisille ihmisille. Ja vaikka olisi kuinka kauan parisuhteessa elänyt niin ei sitä tule silti. Olen samaa mieltä, että millainenkohan tuollainen ihminen on äitinä?
Ole sinä onnellinen, että sulla on vielä jäljellä kyky surra ja tuntea. Vaikka suhun nyt koskee, se helpottaa ajan kanssa. Keskity nyt itseesi ja hemmottele itseäsi kaikin tavoin. Hyvää kesän odotusta kaikesta huolimatta.
oma ero vireillä ja toki sitä muistelee vanhoja aikoja. Oltiin lähellä eroa joskus reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen ja kyllä se tuntui silloinkin tappavan kaiken sisältä. Jokainen parisuhde on omansa ja kenenkään ei pidä mennä aliarvioimaan toisen. Voimia sinulle! Toivon niitä myös itselleni... huoh.