Neuvoja...onko muita samassa veneessä?

Myy kirjoitti:

Seurustelin yhen miehen kanssa 6v.Meille syntyi lapsi ja menimme naimisiin.Elämä oli ihanaa. Erosimme vuoden naimisissa-olon jälkeen,lapsi vasta 2v.Jäin yksinhuoltajaksi.Ja voisin sanoa olevani suurin syy eroon.En enää arvostanu niitä elämän pieniä asioita,vaan etsin jotain uutta ja "ihanaa".Erosta oli kulunut pari kuukautta,huomasin kuinka vielä rakastinkaan ex-miestäni...johtuiko siitä,että näin hänet vapailla markkinoilla,vai siitä,että suruaikani ei ollut lopussa...halusin vaan niin kovasti takas siihen entiseen ihanaan!Poika ikävöi isäänsä hirveesti...varsinki,ku vaihtoi paikkakuntaa.Kuvioon kuului myös nainen,joka vaivasi mua suunnattomasti...koska erosta oli kulunut vasta pari kuukautta.Exäni alkoi jossaki vaiheessa lämpenemään ajatukselle,että oma perhe paras.Meidän ja sen toisen naisen välillä se vehtasi aikansa.Ja sit mulle riitti!Vaikka halusin vielä oman perheen takaisin,en enää suostunut kuuntelemaan lässytyksiä.Mutta niinhän siinä sitten kävi,että se toinen nainen jäi,samoin ku se toinen paikkakuntakin.Ja vuosi eron jälkeen...hyvin pitkän harkinnan jälkeen päätimme yrittää.Molemmilla on oma asunto ja omat tulot/menot.Voisi sanoa,että kuitenki seurustellaan tiiviisti.Olen silti yksinhuoltaja ja seurustelen lapsen isän kanssa.Olemme seurustellu nyt melkeen 4kk.Lapsi on onnellinen ja meillä menee hyvin.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia?Onko kukaan samassa tilanteessa?
Ja onko tilanne outo?
Oikein aurinkoista kevättä! :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä