Tervehdys kaikille!
Olen jonkin aikaa seuraillut treffipalstan ilmoittelua ikäluokassa 28 - 38, oma profiili ollut muutaman kuukauden. Olen tutustunut muutamin miehiin ja käynyt muutamilla, mielestäni ihan onnistuneillakin, treffeillä. Mutta.... joka kerta kun tullaan siihen vaiheeseen, että pitäisi suhdetta saada vietyä eteenpäin, niin jotain käsittämätöntä tapahtuu.. Miehet alkavat perääntymään ja katoavat lopulta täysin! Tähän asti miehet olleet kiinnostuneita ja aktiivisesti yhteydessä.
Missä siis vika? Onko täällä lainkaan "tositarkoituksella" liikkeellä olevia miehiä vai onko kaikki jonkin sortin "ihmissuhde pelureita"???
Taidanpa lopettaa tämän virtuaali maailmasta ihmisen etsimisen ja siirtyä takaisin jo hyväksi todettuun reaalimaailmaan. Onnea kaikille täältä onneaan etsiville! ; ) mutta olkaa varovaisia ainakin pirkanmaalla...
Olen jonkin aikaa seuraillut treffipalstan ilmoittelua ikäluokassa 28 - 38, oma profiili ollut muutaman kuukauden. Olen tutustunut muutamin miehiin ja käynyt muutamilla, mielestäni ihan onnistuneillakin, treffeillä. Mutta.... joka kerta kun tullaan siihen vaiheeseen, että pitäisi suhdetta saada vietyä eteenpäin, niin jotain käsittämätöntä tapahtuu.. Miehet alkavat perääntymään ja katoavat lopulta täysin! Tähän asti miehet olleet kiinnostuneita ja aktiivisesti yhteydessä.
Missä siis vika? Onko täällä lainkaan "tositarkoituksella" liikkeellä olevia miehiä vai onko kaikki jonkin sortin "ihmissuhde pelureita"???
Taidanpa lopettaa tämän virtuaali maailmasta ihmisen etsimisen ja siirtyä takaisin jo hyväksi todettuun reaalimaailmaan. Onnea kaikille täältä onneaan etsiville! ; ) mutta olkaa varovaisia ainakin pirkanmaalla...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen tullut samaan tulokseen.Se johtuu varmaankin siitä ettei mikään enää riitä.Aina vain parempaa on tarjolla ja ruoho vihreempää aidan takana.Täällä eletään jossain kuvitelmienmaassa,tarinoidaan ja saadaan ihmiset uskomaan kaikenlaista.Tämä on virtuaalielämää jos mikä,en ole tavallista tosissaan olevaa vielä tavannutkaan vaikka on täällä kirjoitellutkin,ei uskalleta heittäytyä ja nähdä asiat selvästi ja rehellisesti,saatika sanoa sitä toiselle.Tämä on liian helppoa ja liian etäistä.Ja sitäpaitsi..täällä paljon "kipeitä" ihmisiä,eheys on tipotiessään.
Koko nettitreffailusysteemi on LIIAN helppoa. Ihmisillä on tavallaan LIIKAA varaa, mistä valita, monen pää ei kestä sitä. Tarkoitan tällä sitä, (kun mikään ei enää riitä), että ei jakseta keskittyä enää kehenkään, kun kokoajan tulee lisää ja lisää kiinnostavia profiileja, ihmisiä.
Ja senkin allekirjoitan, miks monet ei uskalla sitoutua, treffeillä on paljon edellisissä suhteissaan "rikkimenneitä" ihmisiä, joiden on vaikea luottaa enää kehenkään.
Niinhän se on, että moni on täällä kuin "Liisa ihmemaassa" No paljon täällä on profiileissa ihan niitä seikkailun metsästäjiä, meissä miehissä siis! Ja ne huijarit sitten antaa vähän huonoa kuvaa myös ihan meistä vakaalla mielellä liikkuvista.
Se vain pitäis pitää itselleen tiukka linja siinä , että kun on mielestään kivan profiilin kohdannut niin katsoo kortit lopuun sen kanssa ja sulkee siksi aikaa tään ruudun. Viestiä voi spostissakin. Mutta harva siihen pystyy, ihminen kun on luonnostaan niin utelias ja uskoo aina vain paremman vaihtoehdon olemassaoloon.
Moi
En usko, että muutaman miehen otoksella voi vetää kovin kummoisia johtopäätöksiä. Oikean ihmisen löytäminen ei liene sen helpompaa tai vaikeampaa livenä kuin treffipalstalta.
Tosipaikan edessä vetäytymiseen voi olla giljoona syytä - olet tulkinnut toisen eleet yms. väärin ja luulet hänen olevan vakavammin liikkeellä kuin miten asia on. Huonolla tuurilla vastassa on omaa egoaan pönkittävä trofien metsästäjä/peluri. Myös omalla käytöksellä on merkityksensä - varaovi alkaa äkkiä tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta jos vastakappale tuntuu etenevän huomattavasti itseä nopeammin. Mahdollisuudet on siis monet.
/Joku, joka ainakin väittää olevansa tositarkoituksella liikkeellä
Joo näin varmaan on! En niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen ole, et "sen oikean" löytäminen helppoa olisi, mut ihmettelen vaan, kun ei voida aikuisten kesken puhua asioista niiden oikeilla nimillä!! "Reaali"mailmassa tapaamani miehet ovat kuitenkin rehellisesti aina kertoneet, jos kiinnostusta ei riittävästi ole, eivätkä vain salaperäisesti kadonneet! Mut ehkäpä se on niin kuin edellä on kirjoitettu, että ihmisiltä katoaa realiteetit ja on aina pakko etsiä, josko olisi vielä joku kiinnostavampi ja et täällä netti maailmassa tutustumiseen pätevät eri säännöt kuin muualla... ??
Yksittäisellä ihmisellä on useimmiten otosjoukko liian pieni jotta voisi vetää johtopäätöksiä suurempien ryhmien käytöksestä - eikä taida suurempikaan joukko riittää eli yksilöt on aina yksilöitä.
Mutta myönnän, että virtuaalimaailma antaa paremmat mahdollisuudet elää sellaisen persoonan elämää jota todellisuudessa ei ole olemassakaan. Jos suhteessa pitäisi mennä pidemmälle ei illuusio enää kannakaan vaan joutuu olemaan oma itsensä ja kehiin astuu reaalimaailma. Myös katoaminen on huomattavasti helpompaa jos ihmisestä ei tiedä kuin nimimerkin ja/tai sähköpostiosoitteen.
Täytyy myös myöntää, että voipi olla että sukupuolella on tosiaankin asian kanssa jotain tekemistä eli olen siis osittain jäävi asian suhteen.
Ja mitä jatkuvaan etsimiseen tulee niin asiasta on jopa tehty H:gin yliopistossa tutkimus (maisterin työ tahi tohtorin tutkinto en muista), jonka mukaan olemme nykyisin kriittisempiä eli haluamme kaiken hyvän samaan pakettiin - syynä median tuomat mallit ja useat lyhytaikaiset suhteet. Pätenee niin reaali- kuin virtuaalimaailmaankin.
Kerronpa omatkin kokemukseni. Profiilini ollut parisen kuukautta suomi24:lla, vasta sain sen onneksi poistaa :)
Ensimmäinen tapaamani mies oli todella mielenkiintoinen. Komea, hauska, fiksu, jutut meni hyvin yksiin ja vaikutti todella lupaavalta. Jotenkin en kuitenkaan osannut luottaa häneen täysin, vaikka olisin ehkä ollut valmis etenemään vakavampaan suhteeseenkin. Lopulta selvisi ettei hän ollut tosimielellä liikenteessä ollenkaan. Tosin, en ehkä sitten ollut hänen etsimänsä nainen. Eikä siinä mitään, kukaanhan ei voi tunteitansa pakottaa. Erottiin ihan hyvässä yhteishengessä.
Toinen kenet tapasin, vaikutti alusta pitäen liian hyvältä ollakseen totta. Kaikki osaset loksahtivat kohdalleen, kuin olisi kotiinsa tullut. Niin hellää, huomaavaista, ystävällistä mutta kuitenkin voimakastahtoista ja itsensä kanssa sinut olevaa miestä en olisi edes uskaltanut toivoa kohdalleni.
Meidän suhde on alkumetreillä mutta uskon ja toivon että se on alkua pitkälle, kauniille ja tasapainoiselle suhteelle.
Täällä on ihania miehiä "tarjolla" , vaikka niitä törkimyksiäkin varmasti mahtuu mukaan. Kannattaa kirjoitella jonkin aikaa ennen treffeille lähtemistä. Siinä huomaa nopeasti onko miehessä potentiaalia vaiko ei. En voi ymmärtää miten tämä juuri kohtaamani mies on voinut olla niin pitkän aikaa vapaalla jalalla! Ja että hän on yhtä lailla ihastunut korviaan myöten minuun, kuin minä häneen.
Kaksi aikuista ihmistä, joilla oma entinen elämä "balanssissa", ja kaikki mahdollisuudet ja valmiudet elää yhdessä. Pää pilvissä, mutta jalat maassa kuitenkin..
Kaunista kuultavaa...mutta sanonpa pari varoittavaa asiaa.Älä usko vielä mitään,niin kävi minullekin,ihan uskomattoman ihanalta tuntui mutta kaikki muuttui hyvin äkisti.Juuri sellainen suhde joka tuntuu uskomattoman ihanalta,on todennäköisesti huuhaata.En usko mihinkään ihmerakkauksiin,ei tällä aikuisiällä enää ja hieman kokeneempana.Sorry vaan.
pidä kuvitellakaan että huuma jatkuu läpi elämän.
Arki tulee suhteeseenkin aina jossain vaiheessa. Mutta niitä "suhteen" ihania viikonloppuja ja lomia voi sitten pitää laatuun panostaen. Me vähän vanhemmalle iälle varttuneet olemme vain tulleet niin h-vetin krantuiksi ja pikkuseikkoihin puuttuviksi. Pitäis muistella vähän sitä nuoruutta, eihän silloin niin kranttuja oltu. Ja jos sitä kuuta taivaalta tavoittelee, voi siitä tulla iäisyys projekti.
Nuorena miehenä riitti kun nainen hengitti, nyt vaatii kaikenlaista muutakin.
olisi ehkä kannattanut kokeila niitä tavis miehiä mutta eihän niillä saa ystäviä kateelliseksi.
Kun naisen ja joskus miehenkin kunnianhimo menee edelle todellisten arkipäivän tarpeiden. Harvat ne onnelliset, jotka täydellisyyden löytää . Ja nekin liitot menee aina joskus "rikki".
pelureita miehissäkään! Täälläkin on yks ihan kiva tyyppi, joka ei pakkeja tee! Mutta ne treffikutsut vain on harvassa!!