Ystävystyin nuorena(12v) naapurissa asuvaan oskuun.
Ystävyytemme oli heti ensi metreistä lähtien aitoa ja luonnollista ystävyyttä.
Vietimme lapsuuden ja nuoruuden yhdessä liikkuen,koimme kaiken yhdessä ja koskaan meillä ei ollut eripuraa.
Tiemme kuitenkin erosivat opiskeluiden alkaessa mutta ystävyytemme säilyi vahvana.tapasimme aina kun siihen oli mahdollisuus ja yhteinen sävelemme säilyi entisellään.
Tuli aika jolloin molemmat avioiduimme ja muutimme eri paikkakunnille asumaan,mutta silti ystävyytemme kesti ja sidos oli entistä vahvempi.
Vaikka ikää oli kertynyt molemmille ei ystävyytemme muuttunut mitenkään,luottamuksemme oli järkkymätön toisiamme kohtaan ja kerroimme aina toisillemme niin erot kuin surutkin.
Tämä ystävyys oli muodostunut sellaiseksi elämän tukipilariksi,harvoin tälläistä ystävyyttä tapaa.
Oli hauska huomata että vaikka vuosikymmenet vaihtuivat ja hiukset harvenivat juttumme pysyivät aina samalla tasolla,huumoria myöden.
Mutta sitten tuli jotain...
Ystäväni käytös muuttui,yhteydenotot lakkasivat ja ystävyytemme muuttui yksipuoliseksi.
Annoin viimein periksi ja lopetin itsekkin yhteyden pidon.
Tämä ystäväni on mielessäni tärkeimmistä ihmisistä silti ja mietinkin usein ajatteeko hän myös joskus samoin.
Ystävyytemme loppui,tai sai katkon.
Mitään syytä siihen en tiedä vaikka olen miettinyt pääni puhki asiaa.
Ystävyys vain taukosi.
Ehkä se olikin tarkoitettu niin,mikään ei ole ikuista,ei edes ystävyys,eikä varmasti kaikkeen tarvitse mitään syytäkään olla.
Ystävyytemme oli heti ensi metreistä lähtien aitoa ja luonnollista ystävyyttä.
Vietimme lapsuuden ja nuoruuden yhdessä liikkuen,koimme kaiken yhdessä ja koskaan meillä ei ollut eripuraa.
Tiemme kuitenkin erosivat opiskeluiden alkaessa mutta ystävyytemme säilyi vahvana.tapasimme aina kun siihen oli mahdollisuus ja yhteinen sävelemme säilyi entisellään.
Tuli aika jolloin molemmat avioiduimme ja muutimme eri paikkakunnille asumaan,mutta silti ystävyytemme kesti ja sidos oli entistä vahvempi.
Vaikka ikää oli kertynyt molemmille ei ystävyytemme muuttunut mitenkään,luottamuksemme oli järkkymätön toisiamme kohtaan ja kerroimme aina toisillemme niin erot kuin surutkin.
Tämä ystävyys oli muodostunut sellaiseksi elämän tukipilariksi,harvoin tälläistä ystävyyttä tapaa.
Oli hauska huomata että vaikka vuosikymmenet vaihtuivat ja hiukset harvenivat juttumme pysyivät aina samalla tasolla,huumoria myöden.
Mutta sitten tuli jotain...
Ystäväni käytös muuttui,yhteydenotot lakkasivat ja ystävyytemme muuttui yksipuoliseksi.
Annoin viimein periksi ja lopetin itsekkin yhteyden pidon.
Tämä ystäväni on mielessäni tärkeimmistä ihmisistä silti ja mietinkin usein ajatteeko hän myös joskus samoin.
Ystävyytemme loppui,tai sai katkon.
Mitään syytä siihen en tiedä vaikka olen miettinyt pääni puhki asiaa.
Ystävyys vain taukosi.
Ehkä se olikin tarkoitettu niin,mikään ei ole ikuista,ei edes ystävyys,eikä varmasti kaikkeen tarvitse mitään syytäkään olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkäpä vielä joku päivä saat tilaisuuden näyttää oskulle, että se mitä teillä oli, on kaikkea parisuhteiluakin tärkempää.