Kirjoitin tämän myös vauvakuume-palstalle, jotean älkää ihmetelkö...
Olen pian 23-vuotias nainen. Takanapäin on ammattikorkeakoulututkinto ja jonkin verran työkokemusta. Tällä hetkellä minulla ei ole töitä, mutta metsästän niitä ankarasti. Avomieheni on minua kuusi vuotta vanhempi. Lapsi / lapset on haave, josta uskallan vasta uneksia. Järkeni sanoo, että en haluaisi perheellistyä ennen kuin minulla olisi tietoa töistä ja kokemusta. Oma koti olisi myös ajatuksissa, eikä täysin mahdotontakaan tulevaisuudessa.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1998 vuoden eroa lukuun ottamatta. Ajattelutapani on siis varmaan suht. perinteinen: naimisiin ja sitten lapsia, kun seistään taloudellisesti tukevasti omilla jaloillaan.
Jokin kuitenkin pelottaa. Viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että pelkään vapauteni menettämistä. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta tarkemmin ajatellen (?) olen vielä aika nuori. Iskeekö juoksukausi, niin kuin kolme vuotta sitten? Olenko sittenkin liian lapsellinen huolehtimaan toisesta ihmisestä, joka olisi minusta ja miehestäni riippuvainen?
Mieheni on vielä mielestäni lapsellinen, vaikka hän on minua vanhempi. Rikkinäisen lapsuudenkotinsa vuoksi (luullakseni) hänen mielestään lapset eivät ole olleet koko seurusteluaikanamme hänen suunnitelmissaan. Se surettaa miua, sillä uskoisin hänestä tulevan hyvä isä, kunhan hän hieman pääsisi irti poikamiehen elkeistään. Emme ole mustasukkaisia toistemme menoista tai saunailloista, vaan vapaita menemään silloin kun siltä tuntuu. Tosin rajamme tuntien... Välillä tuntuu, etten luota itseeni sen suhteen, että jaksaisin olla hänelle uskollinen loppuelämäni. Rakastan häntä, mutta jatkuva perseellepotkiminen, jotta mies saisi jotain aikuismaista tehdyksi ihan itse, ottaa päähän.
Hoitaessani ystävieni lapsia rakastan pieniä vauvoja, jaksaisin olla niiden kanssa vaikka kuinka kauan. Riehakkaat alle kouluikäiset "tekevät minut hulluksi", vaikka en sitä tunnustakaan. Ymmärrän, että lapsia ei hankita vain vauva-ajaksi, vaan vastuu kestää loppuelämän. Olen ajatellut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta tarkoituksella en ole lasta hankkimassa, nyt.
Kirjoitukseni on aika sekava, kiitos kun jaksoit lukea sen. Jos sinulle tuli mieleen ajatuksia, kommentoi.
Olen pian 23-vuotias nainen. Takanapäin on ammattikorkeakoulututkinto ja jonkin verran työkokemusta. Tällä hetkellä minulla ei ole töitä, mutta metsästän niitä ankarasti. Avomieheni on minua kuusi vuotta vanhempi. Lapsi / lapset on haave, josta uskallan vasta uneksia. Järkeni sanoo, että en haluaisi perheellistyä ennen kuin minulla olisi tietoa töistä ja kokemusta. Oma koti olisi myös ajatuksissa, eikä täysin mahdotontakaan tulevaisuudessa.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1998 vuoden eroa lukuun ottamatta. Ajattelutapani on siis varmaan suht. perinteinen: naimisiin ja sitten lapsia, kun seistään taloudellisesti tukevasti omilla jaloillaan.
Jokin kuitenkin pelottaa. Viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että pelkään vapauteni menettämistä. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta tarkemmin ajatellen (?) olen vielä aika nuori. Iskeekö juoksukausi, niin kuin kolme vuotta sitten? Olenko sittenkin liian lapsellinen huolehtimaan toisesta ihmisestä, joka olisi minusta ja miehestäni riippuvainen?
Mieheni on vielä mielestäni lapsellinen, vaikka hän on minua vanhempi. Rikkinäisen lapsuudenkotinsa vuoksi (luullakseni) hänen mielestään lapset eivät ole olleet koko seurusteluaikanamme hänen suunnitelmissaan. Se surettaa miua, sillä uskoisin hänestä tulevan hyvä isä, kunhan hän hieman pääsisi irti poikamiehen elkeistään. Emme ole mustasukkaisia toistemme menoista tai saunailloista, vaan vapaita menemään silloin kun siltä tuntuu. Tosin rajamme tuntien... Välillä tuntuu, etten luota itseeni sen suhteen, että jaksaisin olla hänelle uskollinen loppuelämäni. Rakastan häntä, mutta jatkuva perseellepotkiminen, jotta mies saisi jotain aikuismaista tehdyksi ihan itse, ottaa päähän.
Hoitaessani ystävieni lapsia rakastan pieniä vauvoja, jaksaisin olla niiden kanssa vaikka kuinka kauan. Riehakkaat alle kouluikäiset "tekevät minut hulluksi", vaikka en sitä tunnustakaan. Ymmärrän, että lapsia ei hankita vain vauva-ajaksi, vaan vastuu kestää loppuelämän. Olen ajatellut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta tarkoituksella en ole lasta hankkimassa, nyt.
Kirjoitukseni on aika sekava, kiitos kun jaksoit lukea sen. Jos sinulle tuli mieleen ajatuksia, kommentoi.
Vastaukset 115
Vanhimmat
Itse olen kouluttamaton yh. Sain lapsen 21 vuotiaana, nyt olen ikäisesi, 23v. Kysymyksesi on kaksipiippuinen juttu. Itse olen omalla kohdallani sitä mieltä että nuorena on parasta tehdä lapset. Kun omani on täysi-ikäinen, olen itse vielä niin nuori että jaksan "bailata ilman huolta muksuista tai niiden tekemisestä". Toisaalta taas hyvä työpaikka koulutuksesi saatuasi olisi hyvä saada. Voisit elää nyt nuoruutesi "uraputkessa" ja elää suht vapaasti (kuten miehesi sen sallii). Lapsen kasvaessa olisit itse niin vanha jo ettet enää jaksa tehdä mitään... Joko eät nyt ja täysillä (kun kerran vapaudesta oli kyse) tai sitten kuten minun tapauksessani vanhempana.... Oma valintani on mielestäni napakymppi. Se ei sovi kaikille, mieti.
En ole ollenkaan lakannut äimistelemästä mikä KIIRE on nykyajan naisilla saada lapsia.
itse olen 46 v. ja minulla on juuri 12 v. lapsi. Tuli omalta osaltani varmaan "mentyä" ennen lasta. Turha on tänä päivänä sanoa, etta nuorena ne tehdä täytyy. Voisi kysyä miksi?
Komplikaatioriskit ovat olemassa vasta huomattavasti vanhemmalla kuin esim. minä olin. Ainakin lääkärini näin minulle sanoi. Ja hyvin kaikki meni. Lapsi on terve. Enkä vielä nytkään ole liian "vanha" hänestä huolehtimaan. Minulla ja miehelläni (14v. yhdessä) on hyvät ammatit (oli aikaa opiskella, ei häirinneet vauvat ) ja nyttemmin kun asuntokin jo on ollut kauan oma, rahaa on säästetty pojalle tulevaisuutta varten jo pitkä "euro". Väitän, että lapsellamme on parempi tulevaisuus nyt ,kun meillä molemmilla on aikaa hänelle, eikä rahastakaan ole puute.
Sitten se yleisin selitys: jos vanhana ei ollenkaan enää saa lasta ? Nykyään on niin montaa erilaista keinoa hoitaa asia, ettei se voi olla siitä kiinni. Lapsettomuushoidoissa aika menee hurjasti eteenpäin. Ja jos joku ei lasta saa, siihen on sitten sopeuduttava. Se voi käydä nuorempanakin.
Totuudensiemen tähän loppuun : alle 25v. vanhemmista (mol. tai toinen ) valtaosa saa yhteiskunnan tukia elämiseensä ( itse perhe ). Ei liene yhteiskunnan tukien tarkoitus , että näillä tuilla eletään vuositolkulla niin, että ne ovat ainoa tulonlähde. Syrjäytyminen alkaa huonosta koulutuksesta ja tuilla elämisen pitkittymisestä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku tekee tähän kurjuuteen lapsen.
Alle 25v. vanhempien ryhmässä lasten huostaanotot ovat suurimmillaan. Käyrä laskee jyrkästi tullessaan lähemmäs 30v. vanhempia. "Pahoinvoivat " lapset ovat yleisimmin syystä tai toisesta nuorena lapsensa saaneen yh:den jälkeläisiä.Tiedän, että seuraavaksi tähän tulee tekstiä, ettei saa yleistää, mutta sitä tilastot valitettavasti tekevät.
Pepille: en ole ainakaan minä liian vanha olemaan lapseni kanssa. Koen, että juuri nyt, kun hän alkaa kovasti kiinnostua ulkomaailmasta voin antaa hänelle paljon kullanarvoisia neuvoja. Saan olla paikalla kun hän minua tarvitsee. Minulla on siihen aikaa ja rahaa. Elin nuoruuttani noin kolmekymppiseksi ja sen jälkeen tuli lapsen aika. Päivääkään en antaisi pois. Elin huolettoman nuoruuden ja opiskeluajan. Päätehtäväni silloin oli olla nuori ja VAPAA. Enkä vielä sittenkään, kun lapseni on täysi-ikäinen, ole ikäloppu. Tämänhetkinen elämäntilanteeni olisi aivan toinen , jos aikanaan olisin alkanut hommata itseäni 20v. opiskelijana raskaaksi. Täällä päässä nämä tehdyt valinnat alkavat vaikuttaa. Huomaa jos on tehnyt oikein. Minä olen.
Osasin silloin arvostaa vapauttani ja opiskelumahdollisuuksia. Tänä päivänä miestäni ja lastani. Ja minulla on yhä tulevaisuus. Olen itseni kanssa sinut.
on parasta "tehdä" lapset, jos haluaa varmimmin jäädä yksinhuoltajaksi, ei millään pahalla.
Itse en olisi missään tapauksessa edes ajatellut lapsia, ellei minulla olisi ollut pitkään jatkunut, kestävä suhde mieheeni joka myös halusi lapsia.
Vaikkei minulla ole mitään sitä vastaan, että lapset hankitaan vanhempana, en silti itse olisi odottanut 34 vuotiaaksi. Olin 32v kun sain neljännen lapseni ja huomattavasti paljon väsyneempi kuin kolmen edellisen kanssa. Nelikymppisenä olisi rankkaa yöheräämisten ym kanssa. Näin on.
Lapsettomuushoitojakaan ei saa enää kun on täyttänyt 40v.
jos hän olisi ollut ENSIMMÄISESI olisit jaksanut paremmin. Toiset lapsesi olivat jo vieneet voimiasi ja veivät silloinkin , kun toit vauvan kotiin. Olen lastensuojelualalla työssä ( siitä tilastotietoni) ja tästä on olemassa tutkimustulosta.
Kuten sanottu, omassa jaksamisessani ei ole valittamista, ei silloin eikä nytkään.
minä en ODOTTANUT 34 vuotiaaksi, minä elin täyttä elämää ennen äitiyttä ja jälkeen. Olen ehyt ihminen, nainen ja äiti. Eikä lapseni heräillyt syömään enää , kun olin nelikymppinen. Jos sinun lapsesi heräilevät vielä kuusivuotiaina säännöllisesti joka yö on jokin vinossa. Kehottaisin ottamaan lastenlääkäriin yhteyttä. En sitten enää ihmettele, että olit väsynyt.
Ja miksi ihmeessä puhut koko ajan 40v. Raskaaksi tullessani olin vasta 33v.
muuta olisi ollut helpompaa jos lapsi olisi ollut ensimmäiseni. Ajan kululle ei kuitenkaan mitään voi. JOS ensimmäinen lapseni olisi syntynyt silloin kun olin 34v niin unelman suuresta perheestä olisi voinut heittää romukoppaan. En olisi jaksanut ajatellakaan enää kolmatta tai neljättä lasta nelikymppisenä.
elin ennen lapsia myös täyttä elämää kuten sen jälkeenkin.
Käsititkö tahallasi väärin? Lapseni eivät enää toki heräile öisin, MUTTA jos ensimmäinen lapseni olisi syntynyt, kun olin 34v niin seuraavien syntyessä olisin ollut jo lähes tai yli 40v. SILLOIN olisin joutunut heräilemään öisin, luonnollisesti.
Sen sijaan nyt kun olen 40v niin lapseni ovat jo melko isoja ja ovat pärjänneet hyvin isänsä kanssa kotona, kun minulla on menoja. MIEHENIKÄÄN tuskin pitkälti yli nelikymppisenä olisi halunnut hoitaa neljää PIENTÄ lasta niin usein kotona kuin nyt hoitaa vanhempia lapsiaan.
Juuh, hassu ajatus tuo että pitää olla vielä menoiässä lapsen kasvettua aikuiseksi. Jos haluaa "mennä" niin kyllä sitä silloin jaksaakin, turha sitä on etukäteen suunnitella. Varsinkin kun ne halut ja toiveet usein muuttuvat iän myötä, turha pitää sellaisista toiveista kiinni mitä ei edes välttämättä kunnolla halua enää...
Tuo yhteiskunnan tuilla eläminen on niin monipiippuinen juttu, tässäkin asiassa. Itse olen varmaankin työnantajien mielestä parhaassa lapsentekoiässä (26) eikä niitä näytä kiinnostavan meikäläisen palkkaaminen.(Ja työkokemusta edellisiltä vuosilta löytyy, laiska yhteiskunnan elätti en tosiaankaan ole!) Sama se sitten kai olisi tehdä ne lapset tässä vaiheessa jos tämä homma ei kuitenkaan tästä etene! Tuleehan niistä kuitenkin veronmaksajia jos ei muuta, ja kyllä mä niistä ihmiset kasvattaisin vaikka olisinkin yksin ja yhteiskunnan tuilla. (Ei kai ne työnantajat äitejäkään halua, huolehtivat liikaa lapsistaan jos vaikka sairastuvat tms. alkaa olla aika raakaa peliä nykyään tämä työnsaanti, vaikuttaa siltä) Yksinhuoltajaksi ei varmaan kukaan tahallaan tähtää, sille ei sitten voi mitään jos niin hullusti käy.
Kyllä se henkinen kypsyys varmaan on tärkein juttu tässä. Mun mielestä ei voi ajatella niin että ne älkööt lisääntykö joilla ei ole varaa sitä täysin omillaan hoitaa. (Oletko muuten itse kieltäytynyt lapsilisistä tai ehkä lahjoittanut ne enemmän tarvitseville?) Täältä loppuu pian kansalaiset!
Juuh, hassu ajatus tuo että pitää olla vielä menoiässä lapsen kasvettua aikuiseksi. Jos haluaa "mennä" niin kyllä sitä silloin jaksaakin, turha sitä on etukäteen suunnitella. Varsinkin kun ne halut ja toiveet usein muuttuvat iän myötä, turha pitää sellaisista toiveista kiinni mitä ei edes välttämättä kunnolla halua enää...
Tuo yhteiskunnan tuilla eläminen on niin monipiippuinen juttu, tässäkin asiassa. Itse olen varmaankin työnantajien mielestä parhaassa lapsentekoiässä (26) eikä niitä näytä kiinnostavan meikäläisen palkkaaminen.(Ja työkokemusta edellisiltä vuosilta löytyy, laiska yhteiskunnan elätti en tosiaankaan ole!) Sama se sitten kai olisi tehdä ne lapset tässä vaiheessa jos tämä homma ei kuitenkaan tästä etene! Tuleehan niistä kuitenkin veronmaksajia jos ei muuta, ja kyllä mä niistä ihmiset kasvattaisin vaikka olisinkin yksin ja yhteiskunnan tuilla. (Ei kai ne työnantajat äitejäkään halua, huolehtivat liikaa lapsistaan jos vaikka sairastuvat tms. alkaa olla aika raakaa peliä nykyään tämä työnsaanti, vaikuttaa siltä) Yksinhuoltajaksi ei varmaan kukaan tahallaan tähtää, sille ei sitten voi mitään jos niin hullusti käy.
Kyllä se henkinen kypsyys varmaan on tärkein juttu tässä. Mun mielestä ei voi ajatella niin että ne älkööt lisääntykö joilla ei ole varaa sitä täysin omillaan hoitaa. (Oletko muuten itse kieltäytynyt lapsilisistä tai ehkä lahjoittanut ne enemmän tarvitseville?) Täältä loppuu pian kansalaiset!
jos aikoo hankkia suurperheen on alettava aikaisemmin kuin 40v. Meille ja minulle se ei ole koskaan ollut unelma. Olen kasvanut sellaisessa, eikä se vanhinpana niin kivaa ollut vahtia aina pienempiä. Totta on sekin, ettei lapsen välttämättä ole kiva olla ainutkaan.
Tosin jos aikoo hankkia suurperheen, kyllä ne lapset voi saattaa maailmaan vähän nopeammallakin tahdilla, ettei siihen montaa vuotta uhraa.
Olen työssäni nähnyt tämän asian nurjan puolen. Siitä on ilo kaukana. Kaikkein kamalampaa on katsella likaisia, tyhjäkatseisia lapsia, joiden vanhemmat ovat syystä tai toisesta olleet sopimattomia heitä kasvattamaan.
Kun tämä vahinko on sattunut jonkun lapsen kohdalle, sitä on vaikea korjata. Ja siksi on edesvastuutonta täällä kannustaa lapsentekoon ketään.
Ada käsitteli asiaa aikuismaisesti ja osasi jäsennellä tunteitaan, mutta kaikki ei tähän pysty.
Mielestäni meillä jo olemassa olevilla äideillä on velvollisuuksia tulevia kohtaan. Ja vastuu kaikista olemassa olevista lapsista.
Kaikilla asioilla on negatiivisetkin puolet, niin ikävää kuin se onkin, myös tällä. Ja jos suljemme silmämme siltä, emme ole lasten asialla.
ettet ole ollut työssä. Ajattelepa, jos kaikki vain tekisivät lapsia, eikä kukaan opiskelisi tai kävisi työssä. Kuka silloin maksaisi tuet ?
Tänä päivänä työnantajat vaativat 30.v fyysistä kuntoa ja 50v. tietoa. Jos olet ollut kauan työtön työnsaantisi alkaa olla mahdotonta. Mutta uuden hallituksen myötä voin luvata teille, ettei tällaista elämäntyyliä ainakaan palkkatyön edelle laiteta vieläkään.
"yksinhuoltajaksi ei varmaan kukaan tahallaan tähtää..." sanotaanko, ettei sillä pidetä mitään väliä, vaikka jäätäisiinkin. Paremmat tuet vaan odottaa. Moraali on alhaalla nykynaisilla ja housut putoo helpolla !
nimim. työtön tässä, että kaikkien pitäisi tehdä lapsia ja elää yhteiskunnan tuella, puhuiko? Hän sanoi, että on työtön, tahtomattaan. Sellainen on nyky-yhteiskunnassa tosiasia, jota monet työssäkäyvät eivät voi hyväksyä, koska eivät itse ole olleet työttöminä eivätkä ymmärrä edes mistä on kysymys. Veikkaanpa kuitenkin, etteivät itse vaihtaisi työpaikkaansa työttömyyskorvauksiin, jotka muuten alimmillaankin ovat enemmän kuin lapsen kotihoidontuki.
tuet? Totta hel...tissä monelle ihmiselle pitää olla paremmat tuet kuin yhdelle!
TosiAsiassahan mitkään tuet eivät kata KULUJA, eivät edes alimmat ja jopa keskisuuret PALKAT! Vaikka tuki on parempi se ei tarkoita sitä että rahaa voidaan käyttää per/lätty enemmän kuin yksinollessa vaan juuri päin vastoin.
jos on jo valmiiks työtön, pitääkö siihen vielä hommata lapsia yhteiskunnan eläteiksi. Kun rahat ei riitä(kokemusta) edes omaan elämiseen kunnolla. Arvaas muuten kuka maksaa ne tuet ? TYÖSSÄKÄYVÄ. Ilman sitä ei luuseri yh:lla ole mitään mahiksia. Sen verran olen töissä ollut minäkin, että tiedän verojen olevat mahdottomat. PITÄÄKÖ EHDOINTAHDOIN VIELÄ PAHENTAA TILANNETTA ?
PITÄÄKÖ??
maksaa nää tuet ?Ja se ettei keskisuurikaan palkka kata kuluja johtuu just tästä verotuksesta. Ilman suuria tukia ei olis suuria veroja. Koska menee kaaliin ? Halvempi vaihtoehto veronmaksajalle on lapseton luuseri.
me työssäkäyvätkin ollaan siinä tilanteessa ettei rahat riitä juuri näiden helvetin tukien takia! Kaikilta kakarat pois jotka hommaa sen alaikäsenä tai ilman ammattia pelkkien tukien varaan! Tulispa säästöä !
Ja monelta kantilta!
Nojoo, jotain tällaista odotinkin, ei tullut yllätyksenä. Eli minun köyhän ei saisi EDES HALUTA TAI EDES HARKITA MAHDOLLISUUTTA saada lapsia, minulla ei ole siihen OIKEUTTA. Eikä ketään oikeasti kiinnosta mikään muu kuin taloudellinen edellytys lasten saannille, ei vaikka edelleen kauhistellaan lehdistössä suureen ääneen HYVÄSTÄ PERHEESTÄ tulleiden lasten rikoksia. Hyvästä? Että saa kaiken materian mitä keksii pyytää ja enemmänkin? Jossain kai lapsi on vielä arvokas sinänsä eikä mikään liiketoimi???
Nojoo, itse olen kyllä sitä mieltä että lapsi pärjää vähällä materialla muttei vähällä rakkaudella. Ja myönnetään että en tosiaankaan tiedä lapsesta aiheutuvia kuluja ja tukia, siitä todellisesta taloudellisesta tilanteesta en tiedä minkälaista se on, kunhan tässä pohdiskelin. Kun ei saa ees pätkätyötä niin mihinköhän mennessä saan muka vakituisen työpaikan ja taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että uskaltaisin edes ääneen puhua lapsenteosta, häh? Taitaa tosiaan jäädä haaveeksi, kiitos että jälleen kerran osoititte minulle paikkani. Miksi muuten suurperheitä haluaville ei vittuilla yhtään, vai onko ne jotain perintömiljonäärejä? Eihän siinä ehdi paljoa töissä ja koulussa olemaan jos pitää toistakymmentä lasta pukata maailmaan! Ilman työtä ja tukia elävät vai?
Kurjuudesta vielä, täällä ei ole ollenkaan kurjaa! Ainoa asia mikä täällä on kurjaa on ajoittain mun mielialani kun se työnhaku ei oikein ole onnistunut, mutta olen koittanut pitää lippua korkealla ja yrittää yrittämästä päästyänikin! Olen ollut ikäni pienillä tuloilla ja siten pihiksi kasvanut ja olen oikea kävelevä Niksi-Pirkka, saan tosi vähällä rahalla aikaiseksi kotiini vaikka mitä! Luuletteko te muuten kenties että istun täällä sätkä huulessa ja kaljalasi kourassa (niinkuin työttömillä on tapana????) ja surffailen "omalta" koneelta netissä? Toi alkuosa näin niinku stereotypioiden mukaan mitä te paremmat ihmiset niin tykkäätte viljellä. Voitte huokaista SYVÄÄN helpotuksesta, ei mene mun elättämiseeni teidän veromarkat, puolison palkasta ne rahat otetaan. (Vai eihän tällaisella pummilla voi työssäkäyvää miestä olla, roskasakki seurustelee roskasakin kanssa...)
Työttömyydessä, niinkuin kaikissa elämän vastoinkäymisissä on onneksi se hyvä (ja ennenkaikkea ilmainen, ei maksa teillekään mitään, jipii!!!) puoli että oppii katsomaan sentään asioita vähän muistakin näkökulmista. Jotenkin vaan tuntuu enemmän ja enemmän ääliöiltä ihmiset jotka hokee norsunluutornistaan "Kyllä töitä saa jos oikeasti haluaa" kuin mitäkin mantraa...
Työttömyys ei ole kuten esim. invaliditeetti eikä työllisyys saavutettu etu, jota ei voi menettää. Vaikka on töissä ja saa lapsen niin SEN JÄLKEEN on todennäköisempää jäädä työttömäksi. Ei mikään työpaikka eikä mikään ura ole sellainen, etteikö sitä voisi menettää. Naimisissa oleva voi erota ja jäädä "yh-luuseriksi", kuten kauniisti asian osasit ilmaista.
Jos jää työttömänä ollessaan äitiyslomille ja hoitovapaille NIIN YHTEISKUNTA TIENAA siitä. SÄÄSTYY TYÖTTÖMYYSTURVA ja kaikenlisäksi TILASTOT kaunistuu.
Sitäpaitsi: Ajattelevatko opiskelijat sitä, että valmistunpa äkkiä ammattiin tienaamaan veromarkkoja muille, otan vain opintolainaa, kieltäydyn opintotuesta, etten vaan aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle?
Tuet ovat niitä tarvitsevia varten ja myös työssäkäyvät saavat tukia. Mietihän mitä on esim. asuntoon kohdistuvan lainakorkojen verovähennysoikeus????? SE on paljon tukea yhteiskunnalta omistusasumisen puolesta.
Nojoo, jotain tällaista odotinkin, ei tullut yllätyksenä. Eli minun köyhän ei saisi EDES HALUTA TAI EDES HARKITA MAHDOLLISUUTTA saada lapsia, minulla ei ole siihen OIKEUTTA. Eikä ketään oikeasti kiinnosta mikään muu kuin taloudellinen edellytys lasten saannille, ei vaikka edelleen kauhistellaan lehdistössä suureen ääneen HYVÄSTÄ PERHEESTÄ tulleiden lasten rikoksia. Hyvästä? Että saa kaiken materian mitä keksii pyytää ja enemmänkin? Jossain kai lapsi on vielä arvokas sinänsä eikä mikään liiketoimi???
Nojoo, itse olen kyllä sitä mieltä että lapsi pärjää vähällä materialla muttei vähällä rakkaudella. Ja myönnetään että en tosiaankaan tiedä lapsesta aiheutuvia kuluja ja tukia, siitä todellisesta taloudellisesta tilanteesta en tiedä minkälaista se on, kunhan tässä pohdiskelin. Kun ei saa ees pätkätyötä niin mihinköhän mennessä saan muka vakituisen työpaikan ja taloudellisen tilanteen siihen kuntoon että uskaltaisin edes ääneen puhua lapsenteosta, häh? Taitaa tosiaan jäädä haaveeksi, kiitos että jälleen kerran osoititte minulle paikkani. Miksi muuten suurperheitä haluaville ei vittuilla yhtään, vai onko ne jotain perintömiljonäärejä? Eihän siinä ehdi paljoa töissä ja koulussa olemaan jos pitää toistakymmentä lasta pukata maailmaan! Ilman työtä ja tukia elävät vai?
Kurjuudesta vielä, täällä ei ole ollenkaan kurjaa! Ainoa asia mikä täällä on kurjaa on ajoittain mun mielialani kun se työnhaku ei oikein ole onnistunut, mutta olen koittanut pitää lippua korkealla ja yrittää yrittämästä päästyänikin! Olen ollut ikäni pienillä tuloilla ja siten pihiksi kasvanut ja olen oikea kävelevä Niksi-Pirkka, saan tosi vähällä rahalla aikaiseksi kotiini vaikka mitä! Luuletteko te muuten kenties että istun täällä sätkä huulessa ja kaljalasi kourassa (niinkuin työttömillä on tapana????) ja surffailen "omalta" koneelta netissä? Toi alkuosa näin niinku stereotypioiden mukaan mitä te paremmat ihmiset niin tykkäätte viljellä. Voitte huokaista SYVÄÄN helpotuksesta, ei mene mun elättämiseeni teidän veromarkat, puolison palkasta ne rahat otetaan. (Vai eihän tällaisella pummilla voi työssäkäyvää miestä olla, roskasakki seurustelee roskasakin kanssa...)
Työttömyydessä, niinkuin kaikissa elämän vastoinkäymisissä on onneksi se hyvä (ja ennenkaikkea ilmainen, ei maksa teillekään mitään, jipii!!!) puoli että oppii katsomaan sentään asioita vähän muistakin näkökulmista. Jotenkin vaan tuntuu enemmän ja enemmän ääliöiltä ihmiset jotka hokee norsunluutornistaan "Kyllä töitä saa jos oikeasti haluaa" kuin mitäkin mantraa...
Työttömyys ei ole kuten esim. invaliditeetti eikä työllisyys saavutettu etu, jota ei voi menettää. Vaikka on töissä ja saa lapsen niin SEN JÄLKEEN on todennäköisempää jäädä työttömäksi. Ei mikään työpaikka eikä mikään ura ole sellainen, etteikö sitä voisi menettää. Naimisissa oleva voi erota ja jäädä "yh-luuseriksi", kuten kauniisti asian osasit ilmaista.
Jos jää työttömänä ollessaan äitiyslomille ja hoitovapaille NIIN YHTEISKUNTA TIENAA siitä. SÄÄSTYY TYÖTTÖMYYSTURVA ja kaikenlisäksi TILASTOT kaunistuu.
Sitäpaitsi: Ajattelevatko opiskelijat sitä, että valmistunpa äkkiä ammattiin tienaamaan veromarkkoja muille, otan vain opintolainaa, kieltäydyn opintotuesta, etten vaan aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle?
Tuet ovat niitä tarvitsevia varten ja myös työssäkäyvät saavat tukia. Mietihän mitä on esim. asuntoon kohdistuvan lainakorkojen verovähennysoikeus????? SE on paljon tukea yhteiskunnalta omistusasumisen puolesta.
Sinä ET VOI luvata uuden hallituksen nimissä YHTÄÄN MITÄÄN.
Annoin tuossa edellä jo esimerkin opiskelijasta. Sovellan sitä taas.
Ei KUKAAN sano opiskelijalle: Älä ala opiskelijaksi, tuhoat niin vain yhteiskunnan varoja. On JOKAISEN oma asia alkaako opiskella vai ei ja mihin maailman aikaan. Yhteiskunta tukee opiskelua, koska tieto on pääomaa yhteiskunnalle.
Yhteiskunta tukee myös lapsien hankintaa, koska LAPSET ovat mitä suurinta pääomaa yhteiskunnalle, itse asiassa lapset ovat tuleva yhteiskunta.
Toisten nimittely luusereiksi on sitäpaitsi älytöntä.
rahat jaettaisiin luusereille, mutta siitä päättää siihen kykenevät, onneksi. Ja jos maa olisi täynnä työttömiä, mistä tulisi se jaettava ? Taitas vihdoinkin mennä oppi perille, että VAIN työtä tekemällä tämä yhteiskunta VOI pitää luuserinsa.
et tiedä pisaran vertaa, kuinka minä rahat jakaisin.
Pienempää suuta siellä päässä.
Oli puhetta tuossa siitä, että onko pakko LISÄTÄ yhteiskunnan taakkaa hankkimalla lapsia, kun jo valmiiksi on tuella eläjä. Ja sitä tuomittavampaa se on jos ei työpäivää ole tehnyt. Lastenhankinta sitä paitsi huonontaa naisen "arvoa" työnantajan silmissä.Jos oikeasti HALUAA tehdä työtä on tässä maailmassa tod. pidättäydyttävä lapsenteosta aikaisessa vaiheessa. Täällä määrää markkinavoimat ei tunteet.
Mielestäni vertauksesi opiskelijaan ontuu. Hän edes YRITTÄÄ parantaa asemaansa, mutta miten parannat sitä tulemalla äidiksi ? Vastaa ole hyvä.
et tiedä pisaran vertaa, kuinka minä rahat jakaisin.
Pienempää suuta siellä päässä.
armottoman aukon sivistyksessäsi.Mitä rahaa sä jakasit kun ei olis työtätekeviä, pelkkiä hulttiokavereita maa pullollaan.
kertookaan henkisestä kypsyydestä, kun hankkiutuu raskaaksi ilman kunnon toimeentuloa? Kuka lapsista haluaakaan syntyä tänne kitumaan rahatta, vailla mahdollisuuksia ? Vain rakkautta , voi juma, voin kyllä 14 v. pikkuveljestäni sanoa jo monen vuoden ajalta, että ei oo rakkaus riittänyt niihin hankintoihin, ja jos sitä olisi sille tarjonnu , kun se pyysi mopoa ,ois varmaan tullu nyrkistä.
et ole vissiin kuullutkaan Sailaksen mallista, oletan ?
Hoitamalla ja kasvattamalla lastaan, kasvattaa samalla yhteiskunnalle PÄÄOMAA. Ja huomaa tämä: Ei ÄITIYS sinänsä estä työntekoa kuin vain vähän aikaa: Äiti voi halutessaan mennä töihin heti kun pääsee! Aivan kuten opiskelijakin opintojensa jälkeen.
Kannustan ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja toimimaan niin kuten PARHAAKSEEN näkevät. En minä voi sanoa mikä kenenkin kohdalla on parasta ja vielä vähemmän tuomita muita asioista, joista ei voi tuomita! Aivan älytöntä.
luulet?
Ketä se malli kyykyttää? Valtion menoja vai tuloja ? Luusereita vai rikkaita? Keneltä otetaan pois ja kenelle annetaan ? Järjellisellä tasolla väitteesi turhanpäiväistä ideologiaa. Herää !!
se on VAIN MALLI, EHDOTUS. Se ei sellaisenaan toteudu.
Mitä sinä tiedät minusta tai ideologiastani? Kertoisitko minulle mikä on OMA tilanteeni sellaisena kuin sinä sen näet? On nimittäin ikävää, kun lukee näytöltä "Herää" ja epäilee, että itse olet enemmän unessa kuin minä.
älä vertaa opiskelijaa työtävieroksuvaan naiseen, joka on hommannut lapsen, ettei tarttiskaan tehdä töitä. Onko sun mielestä opiskelu huonompi vaihtoehto? Kukas sunkin kakaroitas hoitaa kun me vihaamasi lukeneet, jotka emme ensiksi alkaneet äideiksi , vaan päätimme olla jotakin.
se on VAIN MALLI, EHDOTUS. Se ei sellaisenaan toteudu.
Mitä sinä tiedät minusta tai ideologiastani? Kertoisitko minulle mikä on OMA tilanteeni sellaisena kuin sinä sen näet? On nimittäin ikävää, kun lukee näytöltä "Herää" ja epäilee, että itse olet enemmän unessa kuin minä.
monenko kohdan luulet jäävän toteutumatta ? Muista lähihistoriaa ja sitä kuka asetti työryhmän. Siitä tietää, ettei kyseessä ole paskapaperi. Valitan.
kaikki korotukset työttömyysturvaan on pieniä. Kun annetaan veronkevennyksiä ne on prosenttimääräisiä, asuntojen korkovähennysoikeus on parhaimmillaan niillä joilla on ollut varaa ostaa kallis asunto. Kaikki suosii suurituloista. En tajua miksi olet mieluummin köyhä ja vailla ammattia. Kenenkään ei pitäisi jäädä olemaan vaan. Se maksaa.
Nojoo eihän se rakkaus mitään hankintoja lunasta paitsi huoralle, oot ihan oikeassa. Veljesi saa siis mopon mutta ei aikaa ja rakkautta, ei ihme että tulee nyrkistä. Sun veljelläsikö ei olisi ollut mitään mahiksia tässä maailmassa ilman sitä mopoa?
onko ketään kotona?
Olenko sanonut omasta tilanteestani mitään?
Katsohan, on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät muita ja muiden ratkaisuja, tuomitsematta niistä mitään.
viitsi edes pohtia, homman hoitavat ne, jotka sitä hoitavat. Tsau!
koska sitä on alettu kauppaamaan kiinteässä muodossa ? Parempi kun et puhu rakastamatta jättämisestä mitään, sillä äiti ja isä taisteli helvetin läpi saadakseen veljeni jäämään eloon aikanaan. Siinäkään ei pelkällä rakkaudella selvitty kun isä elvytti veljeä kotona ja äiti rukoili vieressä. Ajattele mitä kirjoitat?
Valitan, että olet valinnut huoran ammatin. Se näkyy tekstissäkin. Ja nyt kun keksii että veljeäni olisi elvytetty jonkun rakkaudettomuuden takia, niin ei pidä paikkaansa. Hän syntyi niin pienenä keskosena, että aika heikkoa oli alussa.
viitsi edes pohtia, homman hoitavat ne, jotka sitä hoitavat. Tsau!
Niin, tulipahan sellainenkin mieleen että tiedä vaikka työnhaussa olisi eduksi kun olis lapsia verrattuna tähän tilanteeseen. Voisi ainakin sanoa että lapset on jo tehty eikä työnantajan tarvitsisi epäillä kauhunsekaisesti että alan yhtäkkiä puskea penskaa maailmaan kesken työhaastattelun! Yhä edelleen kun kukaan ei TODELLA kyseenalaista kenenkään naisen halua tai biologista kykyä tulla äidiksi, ei vaikka tässäkin keskustelussa on jo nähty kuinka kannattavaa ja hyväksyttävää se sellainen peli on...
En kyllä tajua mistä niin päättelet, että olen köyhä ja vailla ammattia??? No, ei se mitään. Eipä ollut ainoa väärinkäsitys täällä tänään.
tämän maan päällä, jos ei olisi ollut lukeneita lääkäreitä ja hoitajia. Sekä paljon veronmaksajia, joiden työstä oli saatu niin paljon rahaa, että hänen hoitonsa keskosena onnistui. Ei olisi veljeä pelastanut pelkkä rakkaus, kai ymmärrät. Jos maa olisi ollut hunsvotteja täynnä hän olisi kuollut.
on joo parempi kun ei kumpikaan meistä sano toisilleen mitään. Minä en todellakaan omaa yliluonnollisia kykyjä että voisin täällä kunnioituksen ja kauhunsekaisin tuntein ajatella jotain tapahtumaa josta en edellistä kirjoittaessani tiennyt mitään! Sinun on myös parempi olla puuttumatta asioihin joita et näköjään ymmärrä. Sinä prinsessa vielä luulet että elämässä käy aina just niin kun on suunniteltu, ja kyllä minä sitä sinulle toivonkin niinkuin kenelle tahansa. Vai johtuukohan tämänhetkinen alamäkeni pelkästään siitä kun en pienenä saanut sitä mopoa, hmm....No se selittäsikin, eihän mulla ole mitään mahiksia!
Vai että valinnut huoran ammatin, hehhee! :-D
Hohhoijaa...
"Mutta uuden hallituksen myötä voin luvata teille"
Nimimerkki "nainen 46" totesi kommentissaan edellä olevalla tavalla.
Siihen minä vastaisin seuraavasti:
"Tiedätkö mitä?
Kirjoittanut: Viisas, 1.4.2003 klo 11.34
Sinä ET VOI luvata uuden hallituksen nimissä YHTÄÄN MITÄÄN."
Oletko jollakin tavalla eri mieltä tuosta asiasta? Olen melko varma, että kyseinen "nainen 46" ei ole tulevan hallituksen ministeri - niistä ministereistä ei tiedä tässä vaiheessa kukaan.
Edelleen KUKAAN EI TIEDÄ nyt neuvoteltavan hallituksen pohjaa, ohjelmaa, ministereitä jne.
MITEN IHMEESSÄ nimimerkki "nainen 46" pystyy lupaamaan tulevan hallituksen myötä jotakin?
Miten ihmeessä???!!!
Minä en ole ottanut lainkaan kantaa mihinkään lapsentekoihin, korvauksiin tms.
Sinä aloit junkuttaa niitä minulle IHAN IKIOMASTA PÄÄSTÄSI.
Outoa.
Understand?
.......
Mikä tarkalleenottaen on määritelmäsi hunsvotille?
Käännetäänpä asia näin päin jos sitten tajuaisit paremmin: Voidaan varmaan pitää selviönä ettei kukaan voi pitää VELJESI vikana tilannetta johon hän joutui heti synnyttyään, vai mitä? Mutta uskotko ihan tosissasi että maailmassa sitten muuten kaikki käy oikeudenmukaisesti, että yrittäminen aina palkitaan ja että hyville käy aina hyvin? Että kunhan vaan opiskelet saat ihan varmasti töitä? Entäpä jos se sun elämäsikään ei suju kuin silkkiä vaan, ymmärrätkö itse luopua silloin kaikesta muustakin, myös lapsista? Ainiin, varmaan vaikea kysymys kun et todellakaan pohjimmiltasi tajua että sinulle voisi koskaan käydä huonosti kun kerran olet elänyt hyvin ja velvollisuutesi mallikkaasti suorittanut. Että kaikki ihmiset jotka ovat jollain tavalla pahassa tilanteessa ovat itse sen itselleen aiheuttaneet, ellei jopa peräti valinneet tätä "hunsvotin" loistokasta uraa...
jos ihminen jättäytyy alle omien mahdollisuuksiensa ( valitsee helpomman "tien" laiskuuden tms. syyn takia) , on se mielestäni väärin. Tämä maailma tarvitsee hunsvottinsa, mutta MYÖS LUKENEENSA ! Ja erityisesti heitä.
Ja sitten, minussa on sen verran enemmän puhtia, etten alennu tasollesi enää.
Vaikka olen mitä olen,en ymmärrä, miksi tämä on mielipide foorumi, kun täällä kuitenkin aletaan tuomita ihmisiä heidän mielipiteistään, jopa niin, että alkuperäinen aihe hukkuu jo jopa toisessa viestissä. Onko täällä lukemaansa ymmärtämättömiä, vai mitä?
Neuvo sinulle työtön:mieti miksi täällä joku on työssä ja joku ei. Eikä kannata hirveesti käännellä asioita päälaelleen, siitä seuraa vaan vaikeuksia.
en ole koskaan ennen kirjoitellut tänne, mutta nyt tuli niin paksua, että oli ihan pakko.
Me työnantajat emme todellakaan halua työntekijäksi pienten lasten äitejä, varsinkaan yksinhuoltajia. Lasten takia poissaolot ovat suurempi ryhmä kuin omat sairaslomat.
En ihmettele että olet työtön, tuolla asenteella!
No, tulipahan jotain todellista apua tähänkin ongelmaan, tosin ilman vittuilua et sinäkään osannut sitä antaa. Se siis ei ole oikea tie. Kertoisitko mikä muu asenteessani tai jossain sitten mättää? Oletan että luit kaikki kirjoitukseni ennenkuin aloit analysoida asennettani? Olisi todella kiva tietää miten tämä elämä olisi parasta mahdollisen työnantajan kannalta järjestää, jospa sitten vaikka pääsisin töihinkin?
ja omaan puiseen päähän tuijottavia työnantajia harvoi näkee.
Epäilen kyllä vahvasti käsitteen "työnantaja" rehellisyyttä.
Korkeintaan loka-auton kuljettaja ja työntekijänä oma poika.
Eihän siinä PASKAN kuskaamisessa niin kovin paljon pienten lasten äitejä tarvitakaan - vai tarvitaanko PASKAKUSKI?
Olen erään alan Suomen suurimman ketjun alihankkija. Minulla on 4 naista työssä. Ei sukulaisia. Kokemusta nykyään työnantaja arvostaa eniten, ei lastentekoa! Täällä ei näytä olevan mielipiteen ilmaisu oikeutta vaikka keskustelukenttä onkin.
MINÄ en ottaisi moisin mielipitein varustettua naista työhön, sillä ne lomat maksaa mulle aika tavalla. Ei ainutkaan nainen, joka minulla on työssä, omista perhettä. Ja huomatkaa, minulla on tähän OIKEUS! Jos tekee itsestään sellaisen, että jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, se ei ole minun puupäisyyttäni, vaan aivan jonkun muun.
Totta on, olen saanut äitiysloman jälkeen kenkää. Joskus maailmassa katsottiin, ettei sentään perheellistä potkittu pihalle, mutta ei enää. Ilmeisesti valtio on saattanut yrityksetkin sellaiseen kurimukseen ( kuten työttömätkin) että vaikee on yhteistä säveltä löytää.
Tilalleni äitiysloman ajaksi otettiin lapseton.
Helvetin huono idea, jos aikoo töihin, varsinkin matalapalkka-alalle tai vähäisellä työkokemuksella, hankkia lapsia ennen työuraa tai heti uran alussa. Näin on marjat. Omasta puolestani olen katkera. Mutta tehty mikä tehty. Nyt elän näin. Olisi se palkka silti kelvannut yh:llekin.
"täältä loppuu pian kansalaiset" niin loppuu pian ruoka ja rahakin.
Ei sinun pidä tuijottaa satojen vuosien päähän, vaikka olisit miten kova luu tahansa, et voi tietää missä mennään yhdenkin sadan vuoden kuluttua. Et ole muuten näkemässä.
KUSIPÄÄLLÄKIN on elämisen oikeus.
jos HALUAA työtä, on PAKKO järjestää itsestään mahdollisimman haluttavan työmarkkinoilla. Tunkua on, jos et ole huomannut. Työnantajan etu on valita paras mahdollinen suorittaja työhön, jota hän tarjoaa.
Jos asenne on se, että mitä tässä on väliä vaikka tekis nyt päähänpistosta muutaman lapsen ajankuluksi, tai ei nyt ole niin tärkeetä miellyttää työnantajaa, jää rannalle. Koko ajan on niitä tarjolla
, joille on mennyt koulutustarve ja yhteiskunnan tarpeet paremmin ja paremmin perille. Heistä kilpaillaan tänään.
joita täällä latelet ja joista ilmenee, että et arvosta tippaakaan ihmisyyttä ja elämää vaan sinun silmissäsi kiiluu vain yksi ja ainut asia:
FIRMA FIRMA FIRMA...
kaiken muun kustannuksella, osoittavat että omaat varsin paljon samoja geenejä kuin
PAVIAANIT.
ilman liike-elämää ei ole elämää! Ne on sitä varten , että ne kerää voittoja joista maksetaan veroja joista maksetaan tukia. ÄÄLIÖIDEN KUNINGAS!!!
on tämä nimimerkki "työnantaja" eli viestisi tuli vähän väärään osoitteeseen.
No ei se mitään - samaa APINAJOUKKOA tunnut olevan sinäkin, että ymmärrän hyvin vaikeutesi selvitä tämän keskusteluketjun kanssa.
Oletko sinä itse mies vai nainen? Miten on oman jälkikasvusi laita, ei ilmeisesti kiinnosta ollenkaan sellaista saada? No, monia hulluja vielä kiinnostaa ei voi mitään. Miten olet varmistanut sen että naisalaisesi eivät koskaan haluakaan perhettä, vai luuletko että esim. minä liitän hakemukseeni lyhyen yhteenvedon näistä ajatuksistani tai kerron työhaastattelussa??? Ymmärrätkö edes että tuollaisella seulontatavalla saat työntekijäksesi taitavimmat valehtelijat! Että nykysuomessa epärehellisyys on valttia!
Koko tämä keskustelun saama sävy on TODELLAKIN aivan saamarin surkuhupaisa minun kantiltani katsottuna. Kuten ensimmäisen kirjoitukseni otsikosta olisi joku älykäs voinut päätellä, kyseessä oli todellakin POHDINTAA elämäni yhdestä osa-alueesta, ei toimintasuunnitelma! Ja vaikka se olisi ollutkin toimintasuunnitelma niin omasta mielestäni se EI kuulunut näin: "Aion kaikin käytettävissä olevin voimin pyrkiä työttömäksi monen lapsen yhteishuoltajaksi!"
Pohdintaa yhdestä jos toisestakin asiasta olen tässä viime aikoina joutunut suorittamaan. Nimittäin se mahtava, oikea ja aina toteutuva mallinne, jossa aina päästään töihin ja elämä luistaa kun ollaan vaan tarpeeksi hyviä ihmisinä ja hoidetaan opiskelut, se ei jostain syystä toiminutkaan minun kohdallani. "Senkin lusmu, et ole kuitenkaan edes yrittänyt", kuulen jo kun huokaatte näin yhdestä suusta. EN YMMÄRRÄ MITÄ IHMISEN TÄYTYY TÄÄLLÄ TEHDÄ SAADAKSEEN ASIALLISTA KESKUSTELUA JA ASIALLISIA VASTAUKSIA??? Julkaisenko CV:ni keskustelupalstalla, annanko puhelinnumeron että uteliaimmat voivat soitella???? Jos kerran se ei riitä että yksinkertaisesti ja lyhyesti sanon yrittäneeni, että tilanteeni ei ole oma vikani eikä ollut välttettävissä. Vai mitä mieltä itse olette, sairastuin vakavasti jonka jälkeen opiskelemani ala ei minulle enää sopinut. Tulkaa päin naamaa sanomaan että se on minun oma vikani, jos tosiaankin kehtaatte!
Ja tiedättekö mikä tekee tästä koko H**VETIN sotkusta vielä entistäkin mahtavampaa???? Se tosiasia, että päivä päivältä näyttää todennäköisemmältä etten sairastumiseni johdosta tule edes koskaan saamaan biologisia lapsia! Voisinkin varmaan vaihteluksi tämän keskustelun henkiselle pieksennälle etsiä sellaisen jossa mammat kuorossa julistaa että kyllä nainen on nainen vasta ja VAIN SITTEN kun hänellä on oma lapsi! Ja vaikka pystyisinkin saamaan lapsen fyysisesti, en oikeastaan usko että lääkärini antaisi siihen vielä tässä vaiheessa lupaa. Tähdennän VIELÄ KERRAN ja rautalangasta väännän että kohdallani kyse oli puhtaasti elämäni ja suunnitelmieni uudelleen arvioinnista kun edelliset suunnitelmat kusivat pahasti. Niille jotka tuntevat nyt suurta houkutusta ah niin fiksusti ja hienotunteisesti kysyä miksi edes puhun koko asiasta.
No on se niin v*tun hienoa että sinulla on oikeuksia! Minulla ei näin toisen luokan kansalaisena sellaisia ole, vai mitä mieltä olet kun lukaisit keskustelun läpi? Olen tähän mennessä luullut että ajatukset perheestä yms. ovat nuorelle naiselle ihan luonnollisia pohdinnan aiheita, vaan kun ei niin ei. Juttuhan on nyt näin että työttömänä minulla ei ole oikeutta tuntea edes minkäänlaisia onnellisuuden tunteita, edes hetkittäin! Työtön istuu sisällä ja murjottaa, näin on! Kokeilkaa jos ette usko: Kirjoittakaa johonkin vähän kauemmaksi tästä keskustelusta vaikkapa viesti jossa harmittelette että töitä ei löydy yrityksestä huolimatta mutta onneksi sentään aurinko paistaa ja on aikaa käydä lenkillä. Katsokaapa minkälaisia vastauksia saatte!
Oikein täytyy ihmetellä minkälaiselle yhteiskunnalle (=ihmisille) tässä pitäisi tuntea minkäänkaltaista HENKISTÄKÄÄN lojaaliutta (kun taloudellista ja todellista hyötyä minusta ei siis tällä hetkellä ole), ja miksi ihmeessä??? Suksitteko te tästä keskustelusta suoraan, ensin mulle v*ttuiltuanne, pursuamaan loppumatonta myötätuntoa keskusteluun jossa joku itkee että "olen seurustellut puoli vuotta ja nyt minulla alkaa olla hieman tylsää, pettäiskö vai jättäiskö?" Olisi jotenkin reilua jos voisitte jotenkin ilmaista aiheeseen liittymättömissäkin keskusteluissa heti alkuun tuon rasisminne, sen tosiasian että ihmiset eivät ole teidän mielestänne samanarvoisia! Näkisi heti minkätyyppisten ihmisten mielipiteistä on kysymys. Ja mielenkiinnon vuoksi, joku sellainen ihminen joka osaa läiskästä hintalapun uuden elämän persuuksiin, niin arvioikoon euroissa tällaisen vähän vanhemman elämän arvon, tai sen että läheiseni tuntuivat suuresti ilahtuvan tervehtymisestäni, sitäkin huolimatta että olen ollut sekä heille että yhteiskunnalle taloudellisesti tuottamaton, taloudellisessa mielessä pelkkä menoerä. (Enkä uskaltaisi edes ehdottaa moista ilman nimettömyyttä, alkaa nimittäin tuntua ettei ole kaukanakaan ajat jolloin minunkaltaiseni arvioidaan ja viedään navetan taakse ammuttavaksi.)
Ja lopuksi, työnanataja. Jos oikein älyttömän kauniisti yritän pyytää niin kerro nyt ihmeessä miten olla teikäläisille mieliksi??? Riittääkö lääkärintodistus hedelmättömyydestä jos näin käy, ja miten voisin todistaa etten koskaan saa mitään hullua päähäni kuten esimerkiksi adoptio??? Myönnän että näissä moraaliasioissa olen vähän hidas oppimaan, työssäkäyvä yksinhuoltajaäitini on kasvattanut minut näköjään aivan päin peetä ja ilman mopoakin jäin, mutta kunhan pääsen jutun juoneen kiinni niin lupaan ja vannon että pärjään ja nuolen persettäsi kieli ruskeana! Koska ihan todella,ihan vilpittömästi niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin EN HALUA OLLA TYÖTÖN ENKÄ HALUA KOSKAAN PÄÄTYÄ TYÖTTÖMÄKSI YKSINHUOLTAJAKSI VAAN NIINKUIN MUUTKIN, HALUAISIN TYÖPAIKAN, HYVÄN TOIMEENTULON, HYVÄN PARISUHTEEN JA VAIKKA S*TANA KOIRAN JOS LAPSET KERRAN KIELLETÄÄN!!! Onko se nyt niin HELVETIN IHMEELLISTÄ!!!!????
Oletko sinä itse mies vai nainen? Miten on oman jälkikasvusi laita, ei ilmeisesti kiinnosta ollenkaan sellaista saada? No, monia hulluja vielä kiinnostaa ei voi mitään. Miten olet varmistanut sen että naisalaisesi eivät koskaan haluakaan perhettä, vai luuletko että esim. minä liitän hakemukseeni lyhyen yhteenvedon näistä ajatuksistani tai kerron työhaastattelussa??? Ymmärrätkö edes että tuollaisella seulontatavalla saat työntekijäksesi taitavimmat valehtelijat! Että nykysuomessa epärehellisyys on valttia!
Koko tämä keskustelun saama sävy on TODELLAKIN aivan saamarin surkuhupaisa minun kantiltani katsottuna. Kuten ensimmäisen kirjoitukseni otsikosta olisi joku älykäs voinut päätellä, kyseessä oli todellakin POHDINTAA elämäni yhdestä osa-alueesta, ei toimintasuunnitelma! Ja vaikka se olisi ollutkin toimintasuunnitelma niin omasta mielestäni se EI kuulunut näin: "Aion kaikin käytettävissä olevin voimin pyrkiä työttömäksi monen lapsen yhteishuoltajaksi!"
Pohdintaa yhdestä jos toisestakin asiasta olen tässä viime aikoina joutunut suorittamaan. Nimittäin se mahtava, oikea ja aina toteutuva mallinne, jossa aina päästään töihin ja elämä luistaa kun ollaan vaan tarpeeksi hyviä ihmisinä ja hoidetaan opiskelut, se ei jostain syystä toiminutkaan minun kohdallani. "Senkin lusmu, et ole kuitenkaan edes yrittänyt", kuulen jo kun huokaatte näin yhdestä suusta. EN YMMÄRRÄ MITÄ IHMISEN TÄYTYY TÄÄLLÄ TEHDÄ SAADAKSEEN ASIALLISTA KESKUSTELUA JA ASIALLISIA VASTAUKSIA??? Julkaisenko CV:ni keskustelupalstalla, annanko puhelinnumeron että uteliaimmat voivat soitella???? Jos kerran se ei riitä että yksinkertaisesti ja lyhyesti sanon yrittäneeni, että tilanteeni ei ole oma vikani eikä ollut välttettävissä. Vai mitä mieltä itse olette, sairastuin vakavasti jonka jälkeen opiskelemani ala ei minulle enää sopinut. Tulkaa päin naamaa sanomaan että se on minun oma vikani, jos tosiaankin kehtaatte!
Ja tiedättekö mikä tekee tästä koko H**VETIN sotkusta vielä entistäkin mahtavampaa???? Se tosiasia, että päivä päivältä näyttää todennäköisemmältä etten sairastumiseni johdosta tule edes koskaan saamaan biologisia lapsia! Voisinkin varmaan vaihteluksi tämän keskustelun henkiselle pieksennälle etsiä sellaisen jossa mammat kuorossa julistaa että kyllä nainen on nainen vasta ja VAIN SITTEN kun hänellä on oma lapsi! Ja vaikka pystyisinkin saamaan lapsen fyysisesti, en oikeastaan usko että lääkärini antaisi siihen vielä tässä vaiheessa lupaa. Tähdennän VIELÄ KERRAN ja rautalangasta väännän että kohdallani kyse oli puhtaasti elämäni ja suunnitelmieni uudelleen arvioinnista kun edelliset suunnitelmat kusivat pahasti. Niille jotka tuntevat nyt suurta houkutusta ah niin fiksusti ja hienotunteisesti kysyä miksi edes puhun koko asiasta.
No on se niin v*tun hienoa että sinulla on oikeuksia! Minulla ei näin toisen luokan kansalaisena sellaisia ole, vai mitä mieltä olet kun lukaisit keskustelun läpi? Olen tähän mennessä luullut että ajatukset perheestä yms. ovat nuorelle naiselle ihan luonnollisia pohdinnan aiheita, vaan kun ei niin ei. Juttuhan on nyt näin että työttömänä minulla ei ole oikeutta tuntea edes minkäänlaisia onnellisuuden tunteita, edes hetkittäin! Työtön istuu sisällä ja murjottaa, näin on! Kokeilkaa jos ette usko: Kirjoittakaa johonkin vähän kauemmaksi tästä keskustelusta vaikkapa viesti jossa harmittelette että töitä ei löydy yrityksestä huolimatta mutta onneksi sentään aurinko paistaa ja on aikaa käydä lenkillä. Katsokaapa minkälaisia vastauksia saatte!
Oikein täytyy ihmetellä minkälaiselle yhteiskunnalle (=ihmisille) tässä pitäisi tuntea minkäänkaltaista HENKISTÄKÄÄN lojaaliutta (kun taloudellista ja todellista hyötyä minusta ei siis tällä hetkellä ole), ja miksi ihmeessä??? Suksitteko te tästä keskustelusta suoraan, ensin mulle v*ttuiltuanne, pursuamaan loppumatonta myötätuntoa keskusteluun jossa joku itkee että "olen seurustellut puoli vuotta ja nyt minulla alkaa olla hieman tylsää, pettäiskö vai jättäiskö?" Olisi jotenkin reilua jos voisitte jotenkin ilmaista aiheeseen liittymättömissäkin keskusteluissa heti alkuun tuon rasisminne, sen tosiasian että ihmiset eivät ole teidän mielestänne samanarvoisia! Näkisi heti minkätyyppisten ihmisten mielipiteistä on kysymys. Ja mielenkiinnon vuoksi, joku sellainen ihminen joka osaa läiskästä hintalapun uuden elämän persuuksiin, niin arvioikoon euroissa tällaisen vähän vanhemman elämän arvon, tai sen että läheiseni tuntuivat suuresti ilahtuvan tervehtymisestäni, sitäkin huolimatta että olen ollut sekä heille että yhteiskunnalle taloudellisesti tuottamaton, taloudellisessa mielessä pelkkä menoerä. (Enkä uskaltaisi edes ehdottaa moista ilman nimettömyyttä, alkaa nimittäin tuntua ettei ole kaukanakaan ajat jolloin minunkaltaiseni arvioidaan ja viedään navetan taakse ammuttavaksi.)
Ja lopuksi, työnanataja. Jos oikein älyttömän kauniisti yritän pyytää niin kerro nyt ihmeessä miten olla teikäläisille mieliksi??? Riittääkö lääkärintodistus hedelmättömyydestä jos näin käy, ja miten voisin todistaa etten koskaan saa mitään hullua päähäni kuten esimerkiksi adoptio??? Myönnän että näissä moraaliasioissa olen vähän hidas oppimaan, työssäkäyvä yksinhuoltajaäitini on kasvattanut minut näköjään aivan päin peetä ja ilman mopoakin jäin, mutta kunhan pääsen jutun juoneen kiinni niin lupaan ja vannon että pärjään ja nuolen persettäsi kieli ruskeana! Koska ihan todella,ihan vilpittömästi niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin EN HALUA OLLA TYÖTÖN ENKÄ HALUA KOSKAAN PÄÄTYÄ TYÖTTÖMÄKSI YKSINHUOLTAJAKSI VAAN NIINKUIN MUUTKIN, HALUAISIN TYÖPAIKAN, HYVÄN TOIMEENTULON, HYVÄN PARISUHTEEN JA VAIKKA S*TANA KOIRAN JOS LAPSET KERRAN KIELLETÄÄN!!! Onko se nyt niin HELVETIN IHMEELLISTÄ!!!!????
Oletko sinä itse mies vai nainen? Miten on oman jälkikasvusi laita, ei ilmeisesti kiinnosta ollenkaan sellaista saada? No, monia hulluja vielä kiinnostaa ei voi mitään. Miten olet varmistanut sen että naisalaisesi eivät koskaan haluakaan perhettä, vai luuletko että esim. minä liitän hakemukseeni lyhyen yhteenvedon näistä ajatuksistani tai kerron työhaastattelussa??? Ymmärrätkö edes että tuollaisella seulontatavalla saat työntekijäksesi taitavimmat valehtelijat! Että nykysuomessa epärehellisyys on valttia!
Koko tämä keskustelun saama sävy on TODELLAKIN aivan saamarin surkuhupaisa minun kantiltani katsottuna. Kuten ensimmäisen kirjoitukseni otsikosta olisi joku älykäs voinut päätellä, kyseessä oli todellakin POHDINTAA elämäni yhdestä osa-alueesta, ei toimintasuunnitelma! Ja vaikka se olisi ollutkin toimintasuunnitelma niin omasta mielestäni se EI kuulunut näin: "Aion kaikin käytettävissä olevin voimin pyrkiä työttömäksi monen lapsen yhteishuoltajaksi!"
Pohdintaa yhdestä jos toisestakin asiasta olen tässä viime aikoina joutunut suorittamaan. Nimittäin se mahtava, oikea ja aina toteutuva mallinne, jossa aina päästään töihin ja elämä luistaa kun ollaan vaan tarpeeksi hyviä ihmisinä ja hoidetaan opiskelut, se ei jostain syystä toiminutkaan minun kohdallani. "Senkin lusmu, et ole kuitenkaan edes yrittänyt", kuulen jo kun huokaatte näin yhdestä suusta. EN YMMÄRRÄ MITÄ IHMISEN TÄYTYY TÄÄLLÄ TEHDÄ SAADAKSEEN ASIALLISTA KESKUSTELUA JA ASIALLISIA VASTAUKSIA??? Julkaisenko CV:ni keskustelupalstalla, annanko puhelinnumeron että uteliaimmat voivat soitella???? Jos kerran se ei riitä että yksinkertaisesti ja lyhyesti sanon yrittäneeni, että tilanteeni ei ole oma vikani eikä ollut välttettävissä. Vai mitä mieltä itse olette, sairastuin vakavasti jonka jälkeen opiskelemani ala ei minulle enää sopinut. Tulkaa päin naamaa sanomaan että se on minun oma vikani, jos tosiaankin kehtaatte!
Ja tiedättekö mikä tekee tästä koko H**VETIN sotkusta vielä entistäkin mahtavampaa???? Se tosiasia, että päivä päivältä näyttää todennäköisemmältä etten sairastumiseni johdosta tule edes koskaan saamaan biologisia lapsia! Voisinkin varmaan vaihteluksi tämän keskustelun henkiselle pieksennälle etsiä sellaisen jossa mammat kuorossa julistaa että kyllä nainen on nainen vasta ja VAIN SITTEN kun hänellä on oma lapsi! Ja vaikka pystyisinkin saamaan lapsen fyysisesti, en oikeastaan usko että lääkärini antaisi siihen vielä tässä vaiheessa lupaa. Tähdennän VIELÄ KERRAN ja rautalangasta väännän että kohdallani kyse oli puhtaasti elämäni ja suunnitelmieni uudelleen arvioinnista kun edelliset suunnitelmat kusivat pahasti. Niille jotka tuntevat nyt suurta houkutusta ah niin fiksusti ja hienotunteisesti kysyä miksi edes puhun koko asiasta.
No on se niin v*tun hienoa että sinulla on oikeuksia! Minulla ei näin toisen luokan kansalaisena sellaisia ole, vai mitä mieltä olet kun lukaisit keskustelun läpi? Olen tähän mennessä luullut että ajatukset perheestä yms. ovat nuorelle naiselle ihan luonnollisia pohdinnan aiheita, vaan kun ei niin ei. Juttuhan on nyt näin että työttömänä minulla ei ole oikeutta tuntea edes minkäänlaisia onnellisuuden tunteita, edes hetkittäin! Työtön istuu sisällä ja murjottaa, näin on! Kokeilkaa jos ette usko: Kirjoittakaa johonkin vähän kauemmaksi tästä keskustelusta vaikkapa viesti jossa harmittelette että töitä ei löydy yrityksestä huolimatta mutta onneksi sentään aurinko paistaa ja on aikaa käydä lenkillä. Katsokaapa minkälaisia vastauksia saatte!
Oikein täytyy ihmetellä minkälaiselle yhteiskunnalle (=ihmisille) tässä pitäisi tuntea minkäänkaltaista HENKISTÄKÄÄN lojaaliutta (kun taloudellista ja todellista hyötyä minusta ei siis tällä hetkellä ole), ja miksi ihmeessä??? Suksitteko te tästä keskustelusta suoraan, ensin mulle v*ttuiltuanne, pursuamaan loppumatonta myötätuntoa keskusteluun jossa joku itkee että "olen seurustellut puoli vuotta ja nyt minulla alkaa olla hieman tylsää, pettäiskö vai jättäiskö?" Olisi jotenkin reilua jos voisitte jotenkin ilmaista aiheeseen liittymättömissäkin keskusteluissa heti alkuun tuon rasisminne, sen tosiasian että ihmiset eivät ole teidän mielestänne samanarvoisia! Näkisi heti minkätyyppisten ihmisten mielipiteistä on kysymys. Ja mielenkiinnon vuoksi, joku sellainen ihminen joka osaa läiskästä hintalapun uuden elämän persuuksiin, niin arvioikoon euroissa tällaisen vähän vanhemman elämän arvon, tai sen että läheiseni tuntuivat suuresti ilahtuvan tervehtymisestäni, sitäkin huolimatta että olen ollut sekä heille että yhteiskunnalle taloudellisesti tuottamaton, taloudellisessa mielessä pelkkä menoerä. (Enkä uskaltaisi edes ehdottaa moista ilman nimettömyyttä, alkaa nimittäin tuntua ettei ole kaukanakaan ajat jolloin minunkaltaiseni arvioidaan ja viedään navetan taakse ammuttavaksi.)
Ja lopuksi, työnanataja. Jos oikein älyttömän kauniisti yritän pyytää niin kerro nyt ihmeessä miten olla teikäläisille mieliksi??? Riittääkö lääkärintodistus hedelmättömyydestä jos näin käy, ja miten voisin todistaa etten koskaan saa mitään hullua päähäni kuten esimerkiksi adoptio??? Myönnän että näissä moraaliasioissa olen vähän hidas oppimaan, työssäkäyvä yksinhuoltajaäitini on kasvattanut minut näköjään aivan päin peetä ja ilman mopoakin jäin, mutta kunhan pääsen jutun juoneen kiinni niin lupaan ja vannon että pärjään ja nuolen persettäsi kieli ruskeana! Koska ihan todella,ihan vilpittömästi niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin EN HALUA OLLA TYÖTÖN ENKÄ HALUA KOSKAAN PÄÄTYÄ TYÖTTÖMÄKSI YKSINHUOLTAJAKSI VAAN NIINKUIN MUUTKIN, HALUAISIN TYÖPAIKAN, HYVÄN TOIMEENTULON, HYVÄN PARISUHTEEN JA VAIKKA S*TANA KOIRAN JOS LAPSET KERRAN KIELLETÄÄN!!! Onko se nyt niin HELVETIN IHMEELLISTÄ!!!!????
"Ja lopuksi, työnanataja. Jos oikein älyttömän kauniisti yritän pyytää niin kerro nyt ihmeessä miten olla teikäläisille mieliksi???"
= "työnantaja" on aika vaikea olla mieliksi.
Ehkä parhaiten, jos pyrkii nuolemaan hänen varpaitaan; pyyhkimään hänen PERSEENSÄ; lupaamaan 73 todistajan läsnäollessa, ettei koskaan tule tekemään lapsia; keittämään arkiaamuisin aamupuuron tuolle suurelle hidalgolle - tälle mahtavalle alihankkijalle, jonka edessä ministerit ja vuorineuvokset kokevat suurta pienuutta; tekemään työnsä puolella siitä, mitä TES määrää kyseisen alan minimipalkaksi; raapimaan tarvittaessa miehen palleja, kun nämä känsäiset kapistukset ovat niin kutiavaa sorttia.
Niin tai ehkä tämäkään ei riitä
Tsemppiä!
...niin surullista kuin se onkin. Tuolla toisaalla onkin sulle luettavaa/vastausta/kysymyksiä, tulee vähän ikävällä äänensävyllä (ja teknisten ongelmien vuoksi vasta nyt, sen jälkeen kun tässä olet jo ihan asialliseen sävyyn vastaillut...) mutta jos sinussa on tippaakaan inhimillisyyttä jäljellä ymmärrät ehkä miksi minua alkaa vähitellen vähän harmittaa.Tämä koko keskustelu on kiertänyt veistä useammassa kuin yhdessä haavassani, kahvaa myöten ja laajoin kaarin. Etkä sitäpaitsi itsekään ole minulle aina niin nätisti vastaillut joten kaipa pystyt vuorostasi vähän kettuilua nielemään...
teksti etäänpänä.
...Laitonta?
...valitettavasti ihan turha koittaa selittää mitään.
...en ole näkemässä!!! Olet aivan oikeassa, loppuu rahat, ruoka ja luonto. Varsinkin kun ihmisten arvostukset ovat mitä ovat. Ikuisesti jatkuva taloudellinen kasvu ja luonnon piittaamaton riistäminen eivät ole ikuisesti mahdollisia!
neitinä pitkään.
neitinä pitkään.
syy on laillinen. Saa noita lopareita muutkin kuin yksinhuoltajat! Yksinäiset, naimisissa olevat, avoliitossa elävät, akateemiset, keskiasteentutkinnon suorittaneet, koulutamattomat jne. Kenestä tahansa voi tulla työtön (paitsi sellaisesta, jolla on paljon suhteita miljoonaan yritykseen tuttaviensa kautta).
tietysti haluaa mahdollisimman hyvän työntekijän, sehän on selvää.
Nyt vain on niin, että kortistossa on tuhansia TODELLA erinomaisia ihmisiä alallaan työttöminä, koulutusta on valtavasti ja kokemustakin, mutta työnantajille kelpaa vain sellainen henkilö, jonka hän kuvittelee itselleen sopivaksi. Ts. työntekijät, jotka saavat töitä ovat keskivertoihmisiä: He eivät poikkea ulkonäöltään, luonteenpiirteiltään, ei perhesuhteiltaan eikä mitenkään muista. Hajuton mauton ja tahdoton on työnantajan unelma (ainakin liian useassa tapauksessa). Työnantaja ajattelee hölmösti jos kuvittelee, että kukaan hänen työntekijänsä on syntynyt vain työnantajaa varten!
Nykyisin työvälitysfirmoissa on töissä alle kolmekymppisiäkin. Heistä ei kukaan USKALLA palkata yhteenkään firmaan muita kuin nuoria keskivertoihmisiä, koska ammattitaitoinen hieman vanhempi (esim.40v) kanssasisar/veli koetaan UHAKSI. Mitä jos hänen kokemuksensa jyrää muiden, nuorempien yli? Suomessa on kieroutunut ikärakenne työpaikoilla, koska kaikki ovat suunnilleen samanikäisiä. Tästä ollaan saatu moitteita kansainväliseltäkin taholta. Tervessä työympäristössä on kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä.
FIRMAN kannalta taas on vaarallista, että samanlaiset (toisilleen kateelliset?)keskivertoihmiset pyörittävät sitä.Näin toimittaessa ei saada aikaan parasta tulosta, vain keskimääräinen tulos, tai jopa alle sen! Työpaikoille pitäisi saada radikaalimpaa näkemystä ja eriävää ajattelua, jotta firma pystyisi kunnolla kehittymään.
...kuitenkin sen verran oikaista tähänkin että asenteeni ei ole tuo mainitsemasi, vaan koitan tässä ihan järkiperäisesti pohtimalla löytää tapoja millä ehkä mahdollisesti jonain päivänä saavuttaisin kaiken haluamani, kun en itse osaa itseäni sillä tavalla alentaa että minulla ei olisi oikeutta edes toivoa kaikkea...
tietysti haluaa mahdollisimman hyvän työntekijän, sehän on selvää.
Nyt vain on niin, että kortistossa on tuhansia TODELLA erinomaisia ihmisiä alallaan työttöminä, koulutusta on valtavasti ja kokemustakin, mutta työnantajille kelpaa vain sellainen henkilö, jonka hän kuvittelee itselleen sopivaksi. Ts. työntekijät, jotka saavat töitä ovat keskivertoihmisiä: He eivät poikkea ulkonäöltään, luonteenpiirteiltään, ei perhesuhteiltaan eikä mitenkään muista. Hajuton mauton ja tahdoton on työnantajan unelma (ainakin liian useassa tapauksessa). Työnantaja ajattelee hölmösti jos kuvittelee, että kukaan hänen työntekijänsä on syntynyt vain työnantajaa varten!
Nykyisin työvälitysfirmoissa on töissä alle kolmekymppisiäkin. Heistä ei kukaan USKALLA palkata yhteenkään firmaan muita kuin nuoria keskivertoihmisiä, koska ammattitaitoinen hieman vanhempi (esim.40v) kanssasisar/veli koetaan UHAKSI. Mitä jos hänen kokemuksensa jyrää muiden, nuorempien yli? Suomessa on kieroutunut ikärakenne työpaikoilla, koska kaikki ovat suunnilleen samanikäisiä. Tästä ollaan saatu moitteita kansainväliseltäkin taholta. Tervessä työympäristössä on kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä.
Edellinen kysymys taas on vaarallinen FIRMAN kannalta, koska näin toimittaessa ei saada aikaan parasta tulosta, vain keskimääräinen tulos, tai jopa alle sen!
vielä sanoisin, että olet tämän ketjun fiksuimpia kirjoittajia. Pohdit oikeasti asioita, niin sitä kuuluukin.
Kirjoittaja sanoi, että hänen tilalleen otettiin äitiysloman ajaksi toinen henkilö ja hän sai potkut.
Tämä menettely on LAITON!!
työsopimuksen ehdoista, niitä emme tässä tiedä. Työnantajan on yleensä helppoa löytää jokin kohta mihin vedota, ellei kyseessä ole vuosia jatkunut vakituinen työsuhde.
Niinhän se on, ettei ÄITIYSLOMALLA voi irtisanoa, se on aina laitonta, mutta sen jälkeen voi.
oikeassa olet, näin juuri kävi. Ei mitään laitonta ollut asiassa.Työsopimustani ei vain määräajan loputtua enää uusittu.
sitä mieltä, ettei vastuu lapsesta kestä loppu elämää, vain 18 vuotta. Omakohtaisesti olen huomannut, ettei vanhempien sana paljon paina, kun lapsi on täyttänyt 15-16v. Hän voi ottaa vanhempien mielipiteet parhaassa tapauksessa huomioon ja jopa "totella", mutta syvällä sisimmässään tietää, mitä itse haluaa ja miten sen saavuttaa, sitten kun on täysi-ikäinen. Vanhempien tehtävähän on saattaa lapsi elämään omilla jaloillaan, itsenäiseksi ihmiseksi.
23-vuotiaana on vielä hyvä uneksia ja pohjustaa äitiyttä. Hyvään äitiyteen kuuluu hyvä ja kannustava aviomies (vanhanaikainen kun olen..). Hyvä aviomies on myös sellainen, joka antaa sinun olla sellainen kun olet. Jos menokenkä alkaa vipottaa niin antaa mennä (kohtuuden rajoista sinun on itse huolehdittava, ethän ole enää lapsi!).
%%%
onnelliselta vaikuta! Väsynyt, monen lapsen äiti. Ei käy kateeksi.
........
........
¤¤¤
///
.
.......
vvvvvv
Kukin taaplaa tyylillään - asioilla on puolensa.
Me teimme vaimoni kanssa siten, että opiskelimme ensin molemmille akateemiset loppututkinnot ja hankimme työpaikat. Tämän jälkeen aloimme yrittää lapsia. Tietysti ankaraa "kuivaharjoittelua" tapahtui koko ajan vuosien varrella.
Kahdesta pojastamme ensimmäisen syntyessä vaimoni oli 29 v. Toinen pojanpallero näki päivänvalon 1 v. 10 kk myöhemmin. Tämä järjestely sopi meille oikein hyvin.
Joku taas ajattelee, että tehdään lapset nuorena, jotta ollaan vielä itsekin melko nuoria siinä vaiheessa, kun lapset tulevat murrosikään jne.
Tuntuisi kuitenkin aika kovalta hommalta, jos vauveli tulee opiskelujen sekaan. Kyllä siinä varmasti väkisin menevät puurot ja vellit (lapsenhoito ja opiskelu) hiukka sekaisin.
Kuten sanoin me olemme tyytyväisiä omaan ratkaisuumme. Joku toinen on tyytyväinen hieman erilaiseen omaansa. Ei näissä asioissa ole mitään standardiratkaisua tai ainoata oikeata reittiä edetä.
Kukin ratkaisee itse ja kantaa myöskin vastuun tekojensa seurauksista.
Toivottavasti Ada teet sellaisia ratkaisuja, jotka myöskin myöhemmin tuntuvat sinusta hyviltä.
Tsemppiä!
Meillä mieheni kanssa on molemmilla opinnot valmiina (toistaiseksi). Olen ajatellut, että olisin muutaman vuoden töissä ja vasta sitten suunnitella perheen perustamista. Mutta jokaisella on oma tyylinsä, joillekin sopii toinen tapa paremmin.
"Olen ajatellut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta tarkoituksella en ole lasta hankkimassa, nyt."
Mitä meinaat? Jätät ehkäisyn pois, mutta tarkoituksella et lasta ole hankkimassa, nyt???
Oikea aika lasten hankintaan on silloin, kun itsestä JA miehestä tuntuu siltä, että on oikea aika. Nyt näyttää vähän risaiselta jos miehesi ei halua lapsia ja on kaikenlisäksi itsekin lapsellinen.
En ole jättämässä ehkäisyä pois, sillä en vielä aio lasta hankkia. Niin typerä en olisi, että ilman yhteistä päätöstä mieheni kanssa lapsen tekisin. Tämä on meidän valintamme. Tarkoitan, että jos ehkäsy pettää, emme varmastikaan aborttia tee.
En missään nimessä halveksi vaan kunnioitan lasten vanhempia, ihan KAIKKIA vanhempia, jotka osaavat vastuun lapsistaan ottaa.
Emme ole mieheni kanssa lainkaan varakkaita, kummallakin opintolainat niskassa, tarpeeseen ovat menneet. Miehelläni on "vakituinen" työpaikka työvoimapulaa kärsivällä alalla joten laskumme pystymme itse maksamaan. Asumme maaseudulla, kaupunkiin muuttaminen ei ole mikään mahdoton ajatus, mutta mielummin jäisimme maaseudulle, vaikka ei välttämättä juuri tänne. Töitä on minulle kuitenkin enimmäkseen vain kaupungissa.
Olipa mielenkiintoista huomata, miten paljon aihe keskustelua herätti. Kiitos teille hyvistä kommenteista (niitä saa tulla lisääkin!)
En ole "hankkiutumassa" raskaaksi, tarkoitan, että jos ehkäisy pettää, niin en tee aborttia.
systeemi!
7777777777777777
1111111
miksi olette tehneet/tulette tekemään lapsia yleensä ollenkaan ? Mikä syy ? Aina on itsekästä hankkia lapsi, mutta mikä saa ajattelemaan että nyt ?
Minä haluaisin lapsen, koska koen olevani hyvä äiti ja valmis jatkamaan sukuani (vietti?). Toisaalta olisin valmis myös ottamaan adoptiolapsen yhtä lailla omaksi lapsekseni kuin biologisenkin.
"Aina on itsekästä hankkia lapsi"
perustat tämän väitteesi?
Se on vähän samaa HUUHAATA kuin seuraava aiempi väitteesi, jossa sinä lupailet jotakin tulevan hallituksen myötä.
"Mutta uuden hallituksen myötä voin luvata teille"
Millä ihmeen eväillä lupailet jotakin tulevan hallituksen myötä??!!
mutta en ole tällä nimimerkillä kirjoittanut muuta kuin "oman tarinani". Huomasin kyllä että nimimerkki on ollut käytössä, mutta en voine asialle mitään. Etkö sinä ole jatkanut sukuasi itsesi takia ? Luulen, että suurin osa on. Minäkin olen. Kenelle sinun vaimosi on lapset synnyttänyt ?Näin se on itsekästä, vain minua tai vain sinua. Ei muille.
Siis vielä kerran. Näin sen olla pitää.
Itsekkyys = sana, jolla on negatiivinen kaiku.
En pysty millään yhdistämään kyseistä sanaa siihen, jos puolisot haluavat yhteisen rakkautensa hedelmänä itselleen lapsia.
Eihän se hyvänen aika tee minusta itsekästä, jos vaimoni on synnyttänyt lapsemme meille.
Ilmeisesti sana ITSEKKYYS ei ole oikein selkiintynyt sinulle.
Pikemminkin voitaisiin sanoa, että on itsekästä, elleivät puolisot halua lapsia. Silloin he katsovat vain omaan napaansa.
Itsekkyys = sana, jolla on negatiivinen kaiku.
En pysty millään yhdistämään kyseistä sanaa siihen, jos puolisot haluavat yhteisen rakkautensa hedelmänä itselleen lapsia.
Eihän se hyvänen aika tee minusta itsekästä, jos vaimoni on synnyttänyt lapsemme meille.
Ilmeisesti sana ITSEKKYYS ei ole oikein selkiintynyt sinulle.
Pikemminkin voitaisiin sanoa, että on itsekästä, elleivät puolisot halua lapsia. Silloin he katsovat vain omaan napaansa.
ihan niin kuin haluat. Mutta sanoisin vain ettei kaikki itsekkyys ole negatiivista.Itsekin käytit sanaa kaiku, kaikki luonteenpiirteet "yliannosteltuna" ovat pahasta. Terve itsekkyys kulkee mielestäni terveen itsetunnon kylkiäisenä. Se on voimavara, jota ei pidä käyttää negatiivisesti.En pidä itseäni negatiivisena, vaikka olenkin itsekkäästi halunnut jatkaa sukuani, vaikka muut olisivat sanoneet mitä tahansa. Että näin. Älä nyt taas vedä hernettä nenään, puhalla näin iltasella loputkin pois ja uinahda kauniiseen uneen. Hyvää yötä sinulle ja perheellesi !
etkö halunnut lapsia vaimosi kanssa? Vai halusiko vain toinen ja toinen oli vastaan?
Negatiivinen kaiku se on mustasukkaisuudellakin, silti se on tuttu tunne vähän jokaiselle.Vasta sairaalloinen on sairasta.
ethän edes jatka pelkästään omaa sukuasi...lapsessa yhdistyy tavallaan kaksi sukua eikä se ole missään mielessä itsekästä?
tässä herneitä vedellä - ainakin isoja.
Tarjoat sanaa "itsekkyys" kylkiäiseksi sanalle "terve itsetunto".
Minä en yhdy tuohon käsitykseen.
Terve itsetunto on sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa. Rakastaa OIKEALLA TAVALLA itseään - siis ei väärää itserakkautta.
Sen sijaan sanaan ITSEKKYYS = EGOISMI liittyy mielestäni AINA jotakin väärää ja negatiivista. Se on vain oman hyvän ja oman edun tavoittelua.
"En pidä itseäni negatiivisena, vaikka olenkin itsekkäästi halunnut jatkaa sukuani, vaikka muut olisivat sanoneet mitä tahansa."
En ymmärrä tuota lausetta. Siis mitä muilla on ensinnäkään sanottavaa tuohon asiaan. Ja pitävätkö muut sinua epäitsekkäänä, jollet hanki lapsia ja itsekkäänä, jos hankit?
Minun mielestäni asia on tasan PÄINVASTOIN.
Jos hankit lapsia, niin haluat antaa varsin paljon itsestäsi ja omista haluistasi ja mahdollisuuksistasi tälle pienelle kahdesta päästä vuotavalle paketille. Se on EPÄITSEKKYYTTÄ.
Hyvää kevättä sinulle!
mitä haluat sanoa.
Huomenta taas!
Ehkä pikkuisen auttaa, jos kerron olevani psykiatrian erikoissairaanhoitaja, lasten ja nuorten. En viitsisi alkaa tähän koko psykiatrian oppikirjaa latelemaan, mutta jos vähänkään siitä tiedät, psykiatria ei KIELLÄ tunteena ainuttakaan. Edelleen, terveen rajoissa KAIKKI tunteet ovat ihmiselle "sallittuja". Jos alat kieltämään jonkun tunteen olemassaolon itsessäsi tai jossakin asiassa on sinulla pian ongelma.
Egoismi sisältääkin sen negatiivisen sävytteen, koska sillä kasitetään myös sana omanvoitonpyynti. Ego on minä. Ei sen kummempaa.Egoismin vastakohta muuten on altruismi. Se on periaate,jossa asetetaan toisen etu oman edelle.
Eli, ensin rakastin miestäni kuin hullu puuroa ja halusin(egoistisesti; siis en ollut egoisti)
lapsen hänen kanssaan. Koska halumme kohtasi, syntyi poika. Meidän ainokaisemme.
Sen JÄLKEEN kun hän syntyi olemme altruismin tavoin hoitaneet häntä. Joskus pitää silti tuuletella ja nauttia elämästä, että jaksaa, eikö vain, eikä sitä kukaan pidä egoismina ? Egoistisuus ei kuulu lapsen HOITOON enää. Siinä vaiheessa se on sairaus, jonka jälkiä valitettavasti tänäänkin tapaan. Jos olet kiinnostunut enemmän aiheesta(lastenpsykiatria ja yleispsykiatria)hae ihmeessä kirjoja aiheesta. Se on mielenkiintoinen sara elämää.
Ymmärräm kyllä että suhteeni näihin asioihin on paljon "liberaalimpi" kuin maallikon, koska me etsimme sairautta.
PS. Jos egoismi olisi sairaus, taitaisi olla sairaalat tällä hetkellä pullollaan asiakkaita, jos ne on nytkin, mutta eri syistä.
En tiedä ymmärrätkö vieläkään. Minulla kun ei aika riitä, on lähdettävä töihin. Mutta aina iltasella kyllä lueskelen näitä viestejä.
On muuten tärkeintä että TUNNET tekeväsi isänä oikein. Jos sinua joka ilta omatunto soimaa, sille pitää tehdä jotain. (en tarkoita että soimaa)Luoja on antanut siitä kummallisen lahjan isille ja äideille, että lapsen myötä alkaa kasvu vanhemmuuteen. Valitettavasti oikein nuorilla näin ei käy, koska kasvu aikuisuuteenkin on vielä kesken. Niin yksinkertaista. Tässä juttua riittäisi, mutta nyt on mentävä.
Hyvää päivää kaikille!
olekaan. Sitä oikeaa aikaa. Parempi kun jättää väliin, ja kaikki viisaat jättääkin.