Pyydän neuvoja ja mielipiteitä mielellään vain niiltä ketkä ovat kokeneet saman koska vain ne voivat ymmärtää täysin...
Vaimo on pettänyt parikuukautta työkaverinsa kanssa.On 10v avioliittoa takana ja pari lasta.Arkihan on tässä käynyt jo aika tylsäksi ja latistunut muttei tuommoista temppua olis tarvinnu mennä tekemään vaikken minäkään sitä kipinää niin vankasti ole yllä pitänyt.Epäilin asiaa ja kun kysyin lopulta asiaa se tunnustettiin.Siitä pisteet.Käymme terapiassa kolmatta kuukautta ja alkushokki alkaa olla ohi...Helvetin ahdistunu,pettyny,loukkaantunu tässä on ja jollain pitäis päästä yli.Vaikeutta lisää nyt se et vaimo ei saa tunteitaan irti tästä miehestä.Väittää ainakin et ei he tapaile muutakun töissä pakolliset mut puheluita ja tekstiviestejä ei saa lopetettua.Sanoo haluavansa jatkaa yrittämistä korjata meidän suhde lasten,historian ja sen takia et olen hyvä mies.Niin mites on kuinkahan kauan mä odottelen tota yhteydenpidon sallimista.Haluaisin antaa pikkasen aikaa mut sitä syvemmin vaan loukkaannun mitä pidemmälle se jatkuu.Ei kuulema saa lopetettua.Nyt kysynki lähinnä naisilta miten hän pääsee mahdollisimman npeasti irti.Mä haluaisin sen laakista mut yritän vähänaikaa vielä ymmärtää tilannetta mut kyl se raja alkaa vääjäämättä lähestyä.He eivät"kuulema"voisi mitään perhettä perustaa samankaton alle mut tämmönen pikkukiva sitten jatkuisi jos tavarat lähtee jakoon.Eli käsittäkseni jonkinmoisesta ihastumisen huumeesta on kyse.Ja sitten miten helvetissä mä pysyn kasassa ja luottamaan häneen sekä pysyä järkevänä ilman että rupean kontrollifriikiksi missä ei ole järkeä.Väittä että tämä mies on enää ystävä ja työkaveri ja että viestejä lähetetään siinä hengessä.Minä olen itse sitä mieltä et on muutenkin vähän erikoista et vastakkaiselle sukupuolelle joka on vain ystävä voisi lähettää kaksimielisiäkin viestejä.Satikka tässä tapauksessa.Minusta hän ei voi olla minkään yhteydenpidon piirissä jos tästä yli päästään.Saunailtoja ja muita tulee kumminki eikä varmaan uni ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen.Eroamista en halua vielä ajatella vaikka iso paino harteilla onkin.Samoin hän on käyttäytynyt hyvin ja rakentavasti mut noi viestittelyt ja puhelut syö mut sisältä ontoksi.Se nyt täs olis se ykköstarve miten hän pääsee irti.Aikaa tarttis antaan mut se saamarin kello käy aika nopeasti...ja se luottamus....sitä ei ole yhtään enkä usko hänen sanaansa missä HE menevät..valehdeltu on jo niin törkeesti...uudestaan ja uudestaa...Perkele.Jotkut on kai selvinnytkin....toiset ei...
Vaimo on pettänyt parikuukautta työkaverinsa kanssa.On 10v avioliittoa takana ja pari lasta.Arkihan on tässä käynyt jo aika tylsäksi ja latistunut muttei tuommoista temppua olis tarvinnu mennä tekemään vaikken minäkään sitä kipinää niin vankasti ole yllä pitänyt.Epäilin asiaa ja kun kysyin lopulta asiaa se tunnustettiin.Siitä pisteet.Käymme terapiassa kolmatta kuukautta ja alkushokki alkaa olla ohi...Helvetin ahdistunu,pettyny,loukkaantunu tässä on ja jollain pitäis päästä yli.Vaikeutta lisää nyt se et vaimo ei saa tunteitaan irti tästä miehestä.Väittää ainakin et ei he tapaile muutakun töissä pakolliset mut puheluita ja tekstiviestejä ei saa lopetettua.Sanoo haluavansa jatkaa yrittämistä korjata meidän suhde lasten,historian ja sen takia et olen hyvä mies.Niin mites on kuinkahan kauan mä odottelen tota yhteydenpidon sallimista.Haluaisin antaa pikkasen aikaa mut sitä syvemmin vaan loukkaannun mitä pidemmälle se jatkuu.Ei kuulema saa lopetettua.Nyt kysynki lähinnä naisilta miten hän pääsee mahdollisimman npeasti irti.Mä haluaisin sen laakista mut yritän vähänaikaa vielä ymmärtää tilannetta mut kyl se raja alkaa vääjäämättä lähestyä.He eivät"kuulema"voisi mitään perhettä perustaa samankaton alle mut tämmönen pikkukiva sitten jatkuisi jos tavarat lähtee jakoon.Eli käsittäkseni jonkinmoisesta ihastumisen huumeesta on kyse.Ja sitten miten helvetissä mä pysyn kasassa ja luottamaan häneen sekä pysyä järkevänä ilman että rupean kontrollifriikiksi missä ei ole järkeä.Väittä että tämä mies on enää ystävä ja työkaveri ja että viestejä lähetetään siinä hengessä.Minä olen itse sitä mieltä et on muutenkin vähän erikoista et vastakkaiselle sukupuolelle joka on vain ystävä voisi lähettää kaksimielisiäkin viestejä.Satikka tässä tapauksessa.Minusta hän ei voi olla minkään yhteydenpidon piirissä jos tästä yli päästään.Saunailtoja ja muita tulee kumminki eikä varmaan uni ole ensimmäinen asia mikä tulee mieleen.Eroamista en halua vielä ajatella vaikka iso paino harteilla onkin.Samoin hän on käyttäytynyt hyvin ja rakentavasti mut noi viestittelyt ja puhelut syö mut sisältä ontoksi.Se nyt täs olis se ykköstarve miten hän pääsee irti.Aikaa tarttis antaan mut se saamarin kello käy aika nopeasti...ja se luottamus....sitä ei ole yhtään enkä usko hänen sanaansa missä HE menevät..valehdeltu on jo niin törkeesti...uudestaan ja uudestaa...Perkele.Jotkut on kai selvinnytkin....toiset ei...
Vastaukset 16
Vanhimmat
vähän vastaavassa tilanteesa, eikä siinä tahdo auttaa muu, kuin laittaa todellisuus kasvojen eteen, eli valintatilanne. Voi tuntua pahalta, mutta se asettaa asiat oikeaan järjestykseen.
enään.lopeta ja ota ero,ei tuossa tilanteessa
voi enää luottaa toiseen,mitä pitempään
vetkuttelet asian kanssa sen monimutkaisemmaksi se käy.Pistä kerralla poikki.On kokemusta
vuosien ajalta,ei onnistunut.
Sinulla on kokemusta vuosien yrittämisestä mutta ei kerralla poikki panemisesta. Minua on aina ihmetyttänyt, miten tuo kerralla poikki paneminen petettyä auttaa? Ehkä siitä saa puuhastelua muutamaksi viikoksi, koska käytännön asioiden järjestely vie energiaa. Tosiasiassa petetyksi tuleminen on niin paha juttu useimmille, että se on vain jotenkin läpikäytävä. Jos kuvittelee jättämisen olevan joku hokkuspokkus ratkaisu, voi kyllä kopsahtaa kiveen. Edelleenkin petetty on petetty. Tunteita entiseen puolisoon voi olla jäljellä jättämisenkin jälkeen.
Olet varmaan edelleen jonkinlaisessa shokkitilassa, koska annat vaimosi edelleen loukata sinua. Jos käy niin, että vaimosi jättää miesystävänsä ja pääsette toden teolla setvimään suhdettanne, tämä aika paljastumisesta salarakkaan jättämiseen aiheuttaa lisää hankaluuksia muutenkin mutkikkaaseen selvittelyyn. Kunhan pääset tasapainoon itsesi kanssa, sinä saatatkin olla se, joka asettaa suhteenne kyseenalaiseksi. Uskottomuus sinänsä on jo hankala juttu parisuhteelle, mutta tuollainen puolijulkinen (sinä tiedät asiasta) suhde kasvattaa taakkaa entisestään.
En kyllä usko, että lisäajan antaminen vaimollesi on mitenkään tarpeellista. Hänellä on nyt voita molemmin puolin leipää eikä se sivusuhde arkipäiväksi muutu vielä pitkiin aikoihin. Vaimosi varmaan kuvittelee, että ihastuminen on jotenkin ainutlaatuista ja antoi siis pirulle pikkusormen. Vaimosi pitäisi nyt saada ymmärtämään, että hän voi menettää sinut. Aikuisen ihmisen elämän suuria haasteita on se, että ratkaisuja joutuu tekemään myös sellaisissa tilanteissa, joissa mikään ratkaisu ei ole välttämättä selkeästi paras. Vaimosi on nyt sellaisessa tilanteessa. Hän ei voi kuitenkaan simputtaa ketään, vaikka onkin antanut tunteilleen vallan.
Tuosta tilanteesta on varmasti mahdollista päästä eteenpäin, vaikka parisuhteen kannalta asiat tuskin paljon huonommin voisivat olla. Älä kuitenkaan anna viedä itseltäsi elämäsi ja itsetuntosi rippeitä, koska tarvitset niitä jatkuupa elämäsi vaimosi miehenä tai ei.
Meillä sama juttu. Mies sanoo lopettaneensa suhteen työkaveriinsa.Joutuvat kuitenkin päivittäin olemaan tekemisissä työn puolesta.
Olen yrittänyt sietää. Nyt alkaa riittää, koska en jaksa elää epäluottamuksessa. Pitäkööt toisensa.Ei se odottamalla miksikään jalostu. Huomaan vaan että olen harrastanut hirvittävää itsekidutusta. Ansaitsen parempaa. Katsos, se rakkaus rapisee pikkuhiljaa. Aina tulee jotain juttuja mistä ei voi olla varma. Kerran pettänyt , pettää tilaisuuden tullen.
Terapeutti sanoi et anna aikaa.Sitä eim kyllä kauaa ole.Minusta se on tahdon asia eikä ole ns.munaa jos ei pääse irti ja silti sanoo taistelevansa muka meidän hyväksi..
Vielä edelliseen. Meillä mies joutui valintatilanteen eteen, joko minä tai hän. No, samassa työpaikassa ovat molemmat edelleen. Homman paljastumisesta on nyt yli puoli vuotta. Ovat tekemisissä "työn puolesta" päivittäin. Olen itse siinä tilanteessa, että täytyy todella miettiä mitä haluan. Ei ole mitään järkeä jatkaa, kun itsellä on koko ajan epäilys mielessä. Tuntuu vaan niin pahalta päästää irti toisesta, kun vielä rakastan....Tämä toinen osapuoli siis eros omasta liitostaan, joten hänellä ei ole mitään hävittävää, päinvastoin.
Voimia se sinulta kysyy. Ja kannattaa miettiä, mitä todella haluaa. Voiko antaa anteeksi, voiko unohtaa. Sitä samaa ihmistä ja suhdetta ei enää ole, on jotain muuta.
Jos terapeutti ihan tosissaan pyytää vaimolle lisäaikaa tämän työkaverin kanssa, niin jossain on vikaa, HALOO! Nyt sanot vaimollesi painavan sanan (täytyy myös tarkoittaa sitä) epäilen että hän voi jopa odottaa sitä sanaa. Enää yksi soitto jossa vaimosi kertoo että nyt ollaan ainoastaan töissä työaikana yhteydessä ja työasioista puhutaan. Sen jälkeen vaimo alkaa etsimään toista työtä! Tai uutta miestä itselleen koska sä et voi/saa enää sietää tuollaista! Täytyyhän sen hel...tti soikoon jollain tapaa ansaita sun luottamus takaisin ja ennenkaikkea osoittaa katumusta. /NAINEN
Mielestäni olet nyt katsellut "riittävän" kauan vaimosi kikkailua. Jos vaimosi olisi oikeasti katkaissut välit työkaveriin, ei soittoja/viestejä tulisi enään. Se on vain pakko hyväksyä. Älä odota mitään pikaparanemista vaimoltasi, järkiinsä vaimosi tulee vasta muutaman kuukauden päästä, muuttosi jälkeen ja silloin katumus on suuri. Muista olla kunnon mies(ei kostoa, vältä riitelyä jne...), paras kosto on kun olet kunnon mies(itselläni kokemusta aiheesta PALJON ja se toimii!). Samalla pistä rahaa sivuun itsellesi, kaikessa hiljaisuudessa(nosta käteisenä), koska kohta rahaa tulee kulumaan. Sinun on turha pistään vaaleanpunaisia laseja päähän ja uskoa, että olisitte jotenkin ainutlaatuisia, poikkeuksellisen realistisia parisuhteessanne. Kummatkin olette ihan "pihalla" nyt ja sinä hakkaat päätäsi seinään kun yrität rakentaa kaikkea taas kuntoon, niin kun ennenkin. Vaimosi samaan aikaan kikkailee silmiesi edessä loukaten sinua ja ala-arvioiden sinua, tämä tulee pahenemaan tästä vielä paljon, jos SINÄ et tee päätöstä, tiedän vain mistä puhun ja ne hyvät päivät eivät tule enään takaisin(vanhassa kokoonpanossa)!!! VOIMAA, SISUA JA MÄÄRÄTIETOISUUTTA sinulle!!!
Olen mies, vaimo petti työkaverin kanssa, 10 vuotta naimisissa ollaan oltu ja lapsiakin on. Vaimon suhde kesti 4 kk ja siis siinä vaiheessa jäi kiinni.
Vaimoni lopetti suhteen tuohon mieheen noin 2-3 viikossa. Ensin he soittelivat päivittäin ja keskustelu oli sellaista "voi voi" ja "miten tässä näin kävi" ja "mun tulee sua ikävä" tyyppistä sisältöä. Mies jonka kanssa vaimollani oli sutinaa oli onneksi naimisissa. Eli minulla oli ns. ase sitä miestä vastaan. Mies tajusi, että jos jatkaa yhteydenpitoa vaimoni kanssa, niin minä saatan käräyttää hänet hänen vaimolleen. Tämä saattoi olla pelastukseni, sillä tuon 2-3 viikon ja yhden tapaamisen jälkeen he pääsivät irti toisistaan. Siihen tosin auttoi sekin, että suhde oli kestänyt 4 kk, joka on melko yleisesti sen pahimman ihastuksen kestoaika. Soidinmenot vie tuon ajan ja sehän on sitä ihaninta aikaa.
Veikkaisin vaimollasi olevan kyse juuri siitä, että hän ei ole saanut tavallaan tarpeeksi tuota ihastumisen tunnetta. Voit toki olla siitä mustasukkainen, mutta ongelmahan tuossa on, että tuo ihastuminen on jotain mitä sinä et voisi kuitenkaan vaimollesi antaa. Sen sijaan vaimosi pitäisi olla sen verran lujatahtoinen, että lopettaisi suhteen, koska se sinua loukkaa.
Se että vaimosi jatkaa edelleen pelejään voi kertoa kahdesta asiasta. Joko hän ei ole vielä herännyt todellisuuteen tai sitten hän ei välitä tippaakaan sinun tunteista. Saat melko helposti testattua kummasta on kyse. Pakkaat laukkusi ja laitat avioerohakemuksen pöydälle. Olet poissa vaikka päivän, kolme tai koko viikon ja katsot herääkö vaimosi. Herääkö hän siihen mitä elämä olisi ilman sinua.
terapeutilla käynnit jatkuvat, mutta EHDOTTOMASTI yhteydenotot tähän kakkoseen on loputtava siksi aikaa kun mietitti suhteenne tulevaisuutta. Juttu on kuitenkin niin, että on kyse TEIDÄN liitostanne/suhteestanne johon on tullut ylimääräinen kolmas osapuoli. Tällä kolmannella ei ole teidän keskinäisessä suhteessa osaa eikä arpaa.
Tuolla jahkaamisella teistä kolmesta tulee kaikista loppuunpalaneita raatoja.
Odottele vähän aikaa.Muista kumminkin,että joka kerta,kun hän on yhteydessä jollain tasolla hän pettää ja loukkaa sinua.Yhteydenpito on henkistä pettämistä ja se on naiselle se tärkeämpi osa.Riipuen tilanteesta,jos kestäisit pari kuukautta riipuen heidän tilasta voit aika varmuudella todeta,että ei hän tosissaan ole korjaamassa teidän suhdetta.Itse lähdin uuden matkaan.En kadu koska entinen suhde oli väkivaltainen,mutta omat- ja muut ongelmat tässäkin suhteessa on.Ei sen helpompaa.Sanot vaan et nyt on aika herätä päättämään asioista ja täytyy pystyä lopettamaan tuo touhu.Sulle se on helvettiä eikä hänellä ole oikeutta jatkaa sinun tuskaasi.Luottamuksen takaisinsaanti vie muutenkin aikansa.PÄÄTÖKSIÄ.....Elämä jatkuu jokatapauksessa....
Kiitos vastauksista ja toivottavsti tulee lisää.Onhan tämä loppuelämää koskeva juttu.Kyllä tästä jo perspektiiviä saa.Olen alunperin antanut aikaa syksyyn asti mut tiedostan et en kestä siihen asti.Toi viestittely tosiaan pitää saada poikki vaikka asteittain ja jotain kehitystä täytyisi näkyä jatkuvasti.Helvettiähän tää on.Kaverin luona välillä yötä mut nyt oon ollu kotona pariviikkoa.Ajattelin et jos muutan kokonaan omaan kämppään se on jo ratkaiseva liike eikä siitä ole enää helpolla paluuta.Täytyy varmaan nostaa nopeasti kissa pöydälle.Kyl mustakin tuntuu et mitä enemmän aikaa annan sen hän käyttää ja tuntuu muutenki paskalta kun titää et kun menen toiseen huoneeseen nukkumaan niin alkaa viestittely...kun oon ollu kaverilla yötä on lisätuskana lapsista erossaolo kun ei niitä sielläkään voi paljon pitää..hermot repee....
Tätä suhteen alkua en tiedä mut joulusta helmikuun puoleenväliin on tapahtunu isoimmat rikkeet...eli olenko antanu jo tarpeeksi aikaa....
Tunnusti suhteen helmikuun puolivälissä..Ovat läheisessä kontakstissa töissä...
..en varmaankaan osaa oikeen sua neuvoa mutta voin kertoa miten itse (raukkamaisesti) toimin.
Tapasin kanssa töissä aikanaan ihanan miehen. Entistä liittoa ja perhettä oli takana n 14 vuotta. Rakastuin tulenpalavasti, ja oma mieheni unohtui samantien. Myös tällä ihastuksellani oli vaimo ja perhe. Pelasimme peliämme ensin kahdestaan parisen kuukautta, sitten kävi käry ja alkoi reipas nelinpeli. Tässä vaiheessa olisi viimeistään pitänyt jonkun tajuta viheltää peli poikki. Itse en sitä osannut onnenhuumaltani ja toisaalta perheen menettämisenpelossani tehdä. Lopputulos oli kuitenkin se että erosimme eksistämme ja elämme nykyään uusioperhe-elämää. Kaikki sujuu nykyään jo hyvin. Lapset huokaisivat helpotuksesta kun se kaikki salailu, tappelu, huuto ja itkeminen, kaikilta osapuolilta, loppui. Kaksinaamaista elämistä jatkui parisen vuotta, ikävä tunnustaa mutta minun valinnastani.
Ole sinä viisaampi ja vahvempi. Älä anna lastesi kärsiä vaikka nyt sokea äitinsä niin tekisikin. Hanki itsellesi asunto ja aloita harkinta-aika. Puolessa vuodessa näet kyllä, jos kerran odottaa haluat, mitä vaimosi haluaa todella. Virheen teet jos jäät siihen elättäjäksi, lapsenpiiaksi tai muuten vaan aisankannattajaksi joka mahdollistaa vaimon kaksoiselämän, vaikkakin sillä varjolla "kun ei voi heti lopettaa." Saattoihan vaimosi heti lopettaa sinunkin kunnioittamisesi.
Voimaa ja tsemppiä! Oppirahat on suolaiset mutta vahvistavat ja opettavat, näin ainakin toivon, omallakin kohdallani.